sunnuntai 21. joulukuuta 2008

sunnuntaipäivän ajatuksia

Tänään päivystäjä on hyvin, hyvin väsynyt. Sunnuntai tuntuu aina olevan se päivä viikosta, jolloin aivot ovat narikassa, vaikkei niitä ole käyty uittamassa prosenttipitoisessa nesteessä edeltävänä iltana. Väsynyt päivystäjä on tehokas työkone, koska hän ei siedä turhaa puhetta, ei ylimääräistä paskaa, pyrkii lopettamaan puhelut lyhyeen eikä jaarittele. Eli hän on tässä tilassa juuri sellainen kuin oikein hyvän päivystäjän tulisi olla.
Toisaalta töissä on silti mukava olla, sunnuntailisät juoksevat, ja puhelumäärätkin ovat vähäiset, tottakai, kun suurin osa meidän puljun asiakkaista nukkuvat juopumustaan pois. Iltapäivää kohden ne sitten joskus heräävät ja alkavat soittaa ambulanssia "kun mulla on rintakipua..", "tykyttää niin hirveesti...", "mulla on niin huono olo..." "Tuliko otettua alkoholia eilen illalla?" "Mä join vaan kaksi keskiolutta, koskaan ei tällaista oloa oo ollu...". Niin niin, karhea, kaiken kertova dagen-efter-ääni ei päivystäjän harjaantunutta korvaa petä. Kaksi keskiolutta, my ass.

Toinen mukava sunnuntai-teema on rattijuoppous. Itse melkein välttää autolla liikkumista tietyillä alueilla kyseisenä päivänä, sen verran niitä nimittäin liikenteessä on. Ja harvat jää kiinni. Välillä harmittaa niin vietävästi kun ilmoittaja seuraa epäiltyä ajoneuvoa, joka seilaa kaistalta toiselle, mutta ei saada partiota paikalle. Näin varsinkin maaseudulla, jossa partiot ovat harvassa. Mutta kyllä niitä kiinnikin saadaan ja se on aina yhtä mukavaa, voi listalta ruksia yhden mahdollisen yliajajan pois. Tik.
Tässä äskettäin erään ajoneuvon kuski jäi kiinni kännissä ajamisesta. Keli kohtalaisen epämukava, lunta, tuiskua, tuulta, räntää. Rattijuopumuksen rajan ylittävän puhalluksen tehnyt henkilö oli liikenteessä mönkijällä, ja eräs päivystäjä tokaisikin puhallustuloksen kuultuaan: "noni, ei tuolla kukaan tällä hetkellä selvinpäin mönkijällä ajelekaan." Hurjimmat luvut mitä eteen on tullut ovat lähemmäs viittä promillea ja se kyllä pistää miettimään miten kauan on joutunut tekemään kuivaharjoittelua, jotta edes käveleminen onnistuu...

Sunnuntait ovat tosiaan autuasta aikaa päivystyssalissa, varsinkin kun omista puheluista lähes 55% ovat olleet vääriä numeroita. Hikeä alkaa oikein puskemaan kun joka kerta kun puhelin soi joutuu vetämään jalat alas pöydältä ja selvittää luurin johdot, jotka ovat tietenkin sotkeutuneet tuolin jalkoihin. Ja eikä tuo vielä mitään, mutta kun ne unetkin ovat niin miellyttäviä ja piru vie kun se puhelin kehtaa soida juuri parhaassa kohdassa.
Ah autuaita sunnuntaityöpäiviä...
Että kun puhutaan vastausajoista..... ;).
Noh, tällaisesta asiasta ei sinänsä pidä laskea leikkiä, joten myönnetään... harvoin päivystyssalissa tulee nähtyä oikein kivoja unia.

Aamupäivä menee usein viime yön jälkiä siivotessa, tai siis lähettämällä ns. siivouspartion hoitamaan homman, eli poliisin. Juhlaseurueiden jälkeenjääneitä jäseniä löytyy sieltä sun täältä, puskista, penkeiltä, rappukäytävistä. Ikkunoita on hajoitettu, seiniä töhritty ja naisia raiskattu. Jouluyö, juhalyö.... Ja rauha maan päällä. Ainakin toistaiseksi. Tai miten se meni.

* "Missä vitussa ne bussit on?!" "Siis sä soitat hätäkeskukseen kysyäksesi missä bussi on, ymmärsinkö oikein?" "No joo kun täällä ei oo aikatauluja!"

Toinen työllistävä tekijä sunnuntaisin ovat kiireettömät sairaankuljetukset. Monet yrittävät pinnistellä kotioloissa maanantaihin asti, jolloin voisi mennä omalle lääkärille, mutta kaikki eivät pääse ylittämään tuota itseasetettua maaliviivaa. He antautuvat, ja soittavat sunnuntaina 112 saadakseen ambulanssin paikalle. Lähinnä vanhuksia, yleistilan laskua, selkäongelmia, ja muuta yhtä kiihottavaa. "Mikä siellä on hätänä?" (potilas itse puhelimessa) "Selkä on hirveän kipeä, ei pysty liikkumaan..." "Ylä- vai alaselkä?" (karsitaan pois rintakivun mahdollisuus, joka voi tuntua yläselällä selkäkipuna) "Se on tuo ristiselän alue, on ollut jo pidempään, mut nyt se jämähti kokonaan." Piece of cake, selkeitä vastauksia, selkeä tilanne, auto menemään, jos on vapaana, muuten joutuu odottamaan. Ja seuraava puhelu.

Kaiken tämän rauhan tyyssijan keskelle tupsahtaa useimmiten kovempi keikka joka herättää tylsistyneen päivystäjän horroksestaan. Rakennuspalo on se vakio. Kotona kun ollaan, niin sattuu ja tapahtuu. Lapset leikkivät tulitikuilla, kynttilä jää vartioimatta tms. Saadaan hieman actionia saliin, toimintaa, vilskettä, tekemistä hip hei! Adrenaliinimyrsky, joka tunkee suonten läpi, aiheuttaa lähes hurmostapaisen tilan, joka jopa herättää pizzan ahmimisen jälkeen puuduksissa olevan vartalon. Tällaiseltako miehen siemensyöksy tuntuu...?
Posket punoittavat kuin kovemmassa orgasmissa ja hengitys on niin kiihkeää, ettei hälytysilmoituksen lukemisesta radiossa tahdo tulla yhtään mitään.
Tilanne on kuitenkin ohi nopeammin kuin pikaisin pikapano ja päivystäjät palautuvat jälleen puolikuolleiksi lahnoiksi, jotka hiljalleen valuvat tuoleillaan yhä alemmaksi, alemmaksi, alemmaksi... Kuittaen pois vääriä numeroita, sairaita mummoja, makaavia päihtyneitä ja väärinpysäköityjä autoja.

Sunday bloody sunday.... (vapaasti lainaten ja muokaten)

34 kommenttia:

karoliina kirjoitti...

näitä sinun tekstejäsi on mahtava lukea! mitä vertauskuvia :D ja väkisinkin tulee hymyhuulille

Anonyymi kirjoitti...

Hieno teksti taas. :)

MUTTA! Hieman jäi vaivaamaan tuo viimeinen kappale...
Mitäköhän tuota kirjoitettaessa mahtoi päivystäjällä ollakkaan mielessä? ;)

Haavuri kirjoitti...

Ei tämä helppoa ole tälläkään puolella. Yksi keikka takana, alkaa pelottamaan yötapiksen mahdollisuus.

Kiitos mielenkiintoisimmasta siemensyöksyn kuvauksesta ikinä, työparia ihmetytti tuolissa hytkyminen...

lilli kirjoitti...

Hyvä teksti!

Mutta periaatteessahan on parempi, että tulee niitä selkänsä jumittaneita mummo soittoja, kuin talopaloja ja muita ihan aidosti vakavia.....

päivystäjä kirjoitti...

"Mutta periaatteessahan on parempi, että tulee niitä selkänsä jumittaneita mummo soittoja, kuin talopaloja ja muita ihan aidosti vakavia....."

Tottakai on parempi niin, mutta kun mutta kun.... :). Emmehän todellakaan halua kenellekään tai millekään mitään pahaa tai vahinkoa, mutta ammatillisesti on niin paljon mielekkäämpää hoitaa mehukkaampaa iso keissiä, kuin kolme päivää ripuloinutta mummoa. Tapaamme sanoa, että koska niitä onnettomuuksia kuitenkin tulee, väistämättä, niin ne voisivat tulla juuri silloin kun meidän vuoro on töissä, koska ovat kuitenkin tullakseen jossain vaiheessa.

Mutta, silloin kun päivystäjällä on tylsää, niin ihmisillä on hyvä olla, ja näinhän sen pitääkin olla.

päivystäjä kirjoitti...

"Mitäköhän tuota kirjoitettaessa mahtoi päivystäjällä ollakkaan mielessä? ;)"

Voih, älä yhtään yritä, olen siveellinen nainen, joka karttaa kaikkea likaisia, luotaansatyöntäviä mielikuvia kaksilahkeisista... miehistä... intohimosta... seksistä... aih...

*nauraa*

Peikko kirjoitti...

"..olen siveellinen nainen, joka karttaa kaikkea likaisia, luotaansatyöntäviä mielikuvia.."

Tuo EI mene läpi..! ;)

Mutta kuvauksesi ison keikan tuottamasta mielihyvästä osuu oikeaan. Se on parempi kuin huono orgasmi.

Anonyymi kirjoitti...

Voi kiitos tästä blogista! Tuli luettua yhdeltä istumalta kaikki jutut kommentteineen, tämä on herkullista!

Itse harkitsin aikoinaan alalle kouluttautumista, enkä ole haudannut ajatusta vieläkään. Mussa on kaiketi sadistin ja piilovittuilijan vikaa.

Kuten joku tuolla alkupuolella oli kommentoinutkin jo, niin on toistettava vielä että suurin osa ihmisistä taitaa olla täysin idiootteja. Hatunnosto sulle, työllesi, ja etenkin kyvyllesi kertoa meheviä, naurattavia ja itkettäviäkin juttuja. Kiitos!

Susu

päivystäjä kirjoitti...

"Itse harkitsin aikoinaan alalle kouluttautumista, enkä ole haudannut ajatusta vieläkään. Mussa on kaiketi sadistin ja piilovittuilijan vikaa."

Noniin, siinähän on sitten peruspäivystäjäainekset valmiina, :). Ei muuta kun kouluun!

KajahtaneidenMajakka87(f) kirjoitti...

Eksyin tänne blogeja seilaamalla, ja täytyy sanoa että on Hyvin lohduttavaa, että joku muukin "törmää" sekopäihin päivittäin. Itse tosin teen sekalaisia duunarihommia, mutta kun tunnun olevan joku kajahtaneiden majakka :DD Kun ei muuta enää tajua,kaikki on epäselvää niin mä hohdan sen kaiken keskellä ja vaikka seisoisin kaikkien takana,kädet taskuissa ja tuijottaisin lattiaan "heeeei, kaikki kinuskit on samanlaisia, mun äiti oli tosi hyvä leipoon pullia, mutta tiputti siskon aina peltiämpäriin. mulla on 13 lasta, tuutko meille asumaan?". Sä joudut vaan hoitamaan tän puhelimessa kuin maailmankaikkeuden puhelinvaihde :DD "Kyllä, jeesus on tavattavissa tänään klo 12, yhdistänkö heti?", "niin, minustakin rosmariinikanan pitäisi olla vähänvähemmän aikaa uunissa" ," sinun olisi pitänyt kuunnella tyttöystävääsi"...

mjoooh, oma lääkitys kohillaan, pahoittelen sekavaa viestiäni.Jaksamista :)

jupet kirjoitti...

Jännä ilmiö toi "otin vaan kaks kaljaa". Itse olen ihan vaan vapaaehtoisena ollut erilaisten festareiden yms kissanristiäisten ensiavussa hommissa, mut silmiin on pistäny et aina kaksi, ja aina olutta. Mikse ihmiset välillä väitä ottaneensa vaikka kolmea siideriä :D

Anonyymi kirjoitti...

Eksyin sattumalta blogiisi ja luin kaikki tekstit yhdeltä istumalta. Olen itse terveyskeskuslääkäri suurehkolla paikkakunnalla, joten kaikenlaista tulee omassakin työssä vastaan... On mukavaa lukea näitä jonkun toisen kantilta. Voimia!

Anonyymi kirjoitti...

Ikuinen sunnuntaivuoron ihanuus...

Välillä hoidellaan niitä yt-laskuja minkä kerkiää ja välillä ei sanaakaan mistään kokopäivänä, edes hätäkeskukselta.

Btw. aika mielenkiintoinen kuvaus siveellisyydestä

Valkyrien kirjoitti...

Siis olen tässä nyt hetken seuraillut tätä blogia ja ei voi valittaa et olisi tylsä...noup ei voi.
Aina kun tulen tarkastaan tilanteen niin johan löytyy juttua.
Meitä on moneen junaa ja monikin jää vielä asemalle...Itse olen hotellimaailmassa hommissa ja sielläkin on kaikenlaisia vipeltäjiä.
Jouluja ja niin edelleen

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi löysin blogisi:)Pidän tavastasi kirjoittaa sen suurempia kaunistelematta.

Hyvää joulua sinulle, toivottelee joulun työvuorossa oleva sairaankuljettaja:)

Stende kirjoitti...

Ja jouluna huomaa hyvin että Alko myy enemmän viina ainoastaan juhannuksena. Ja jos sen huomaa sakussa niin ennen sitä sen on kyllä huomannut hätäkeskuspäivystäjät. Joten Päivystäjälle ja kaikille muillekin oikein hyvää ja rauhallista joulua!

toivoopi

(Tänä vuonna onneksi joulun vapaalla oleva) Stende, aka Väsynyt Lanssari

Bart Simpson kirjoitti...

Aivan mahtava blogi!
Kun itellä on vaikeita "asiakkaita" ja v*tuttaa, niin on kiva lukee miten paljon pahempi päivä jollain muulla on. Kaikkee te häke päivystäjät jouduttekin kuuntelemaan.
Hatun noston paikka.

Kaaleppi kirjoitti...

Sana sinulla on kyllä hallussa, vai onko se vain sitä, että omista kokemuksista on "helppoa" kirjoittaa..

Oikein rauhallista Joulua!

Ninpe kirjoitti...

Rauhallista joulua sinulle ja koko työporukallenne.

Anonyymi kirjoitti...

Blogias luetaan erottajalla ja tykätään =) Jatka samaa rataa!

-119-

Miltzu kirjoitti...

Oikein hyvää joulua myös vakilukijalta täältä Atlantin toiselta puolelta :)

Santer kirjoitti...

Mites muuten, ku puhuit, että headsetin johdot sotkeutuvat tulin jalkoihin yms. Kuinka usein käy niin, että se ottaa lopputilin kokonaan kesken työpäivää? :D Itse tulee virtuaali-ilmailijana kulutettua vuodessa kahdet tai kolmet headsetit puhki, kun ne kulkee tietenkin joka paikkaan mukana tai johto jää ties minne jumiin ja sitten tulee ärsyyntyneen kiskaistua kovempaa ja hups. Liitokset hajosi...

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset mainiosta blogista! Poistuin häkemaailmasta tehtyäni ko. hommaa 18 vuotta. Ja joka kerta kun luen tätä blogia niin ajattelen että onneksi... Nykyiseen työhöni kuuluu myös asiakaspalvelua puhelimitse ja täytyy sanoa että vaikka ala on eri niin yhtä ihmeellisiä ja idioottimaisia kysymyksiä tulee silti. Plussaa tietysti on ettei tarvitse kännisten kanssa kinata eikä huorittelua ja lehmittelyä kuunnella. Tämän päivän ihmisellä ei ole minkäänlaista kynnystä lähteä asioita kyselemään kaikista mahdollisista numeroista. Helpompaahan se on kun joku selvittää asiat ja ratkaisee ongelmat puhelinsoitolla. Mitä sitä nyt itse asioista selvää ottamaan. Ja onhan niitä veroja tullut maksettua että jotain vastapalvelua niillekin rahoille... Jaksamista toivoo entinen päivystäjä

Anonyymi kirjoitti...

Ilmeisesti vaitiolovelvollisuus ei sido hätäkeskuksen työntekijöitä?

Jos hätäkeskukseen soittaa, onko nykyään vaarana että joutuu tälläiseen juorublogiin??

Nipsu kirjoitti...

"Jos hätäkeskukseen soittaa, onko nykyään vaarana että joutuu tälläiseen juorublogiin??"

niinkuin jo aiemminkin blogin kirjoittaja kertoi, ettei riko millään tapaa vaitiolovelvollisuutta, koska ei kerro mistä häkestä on kyse eikä muitakaan tarkempia tietoja.

Soitteletko sitten useinkin turhia tai muuten vaan ei niin hyödyllisiä puheluita hätäkeskukseen, jos pelkäät oman puhelusi joutumista tämänkaltaiseen blogiin?
------

Omasta mielestäni blogi on erittäin hyvä, ja toivottavasti myös vähentää edes hieman niitä "turhia puheluita" ja valoittaa ihmisille sitä oikeaa puolta.

jatka samaa mallia!

Laura kirjoitti...

"Ilmeisesti vaitiolovelvollisuus ei sido hätäkeskuksen työntekijöitä?"

Tuon kirjoittanut anonyymi ei taida tietää, mitä vaitiolovelvollisuus tarkoittaa.

Kiitos blogista, mahtava lukea. :)

Anonyymi kirjoitti...

"Mussa on kaiketi sadistin ja piilovittuilijan vikaa..."

Sama täällä! Olen sh erään yliopistosairaalan ensiavusta ja kehittynyt "piilo"vittuilussa aika mestariksi. Ja sadisti olen. Jep. Kuten myös lukuisat työtoverini. Mutta kaiken tämän voi tehdä huomaamatta, pleasure is only mine. Ja niitä tarinoita mitä urani aikana olen kuullut, my god... maailma on urpoja täynnä.

Kiitos Päivystäjä loistavista jutuistasi!

Anonyymi kirjoitti...

Kirjota ihmeessä lisää! :)

Hälybongari lukee mielenkiinnolla :)

päivystäjä kirjoitti...

"Kuinka usein käy niin, että se ottaa lopputilin kokonaan kesken työpäivää?"
[headsetit]

Itse asiassa näyttävät olevan aika hyvää värkkiä, olen hajottanut ainoastaan yhdet parin vuoden aikana, :). Mikrofoni on se, joka pettää ensimmäisenä, ihmetellään kun ei asiakas kuule yhtään mitään. Johto on ilmeisesti äärimmäisen sitkeää ja hyvä niin.

päivystäjä kirjoitti...

"Ilmeisesti vaitiolovelvollisuus ei sido hätäkeskuksen työntekijöitä?

Jos hätäkeskukseen soittaa, onko nykyään vaarana että joutuu tälläiseen juorublogiin??"

Se, mitä täällä kirjoitan ei ole ns. puhtaassa muodossa. Olen muuttanut asioita, nimiä, osoitteita, tiettyjä faktoja, joiden perusteella tapaus voisi olla tunnistettavissa. Eli en riko vaitiolovelvollisuutta. Näitä on helppo lukea suurina totuuksina, ja sitä ne ovatkin tietyllä tavalla, mutta yksitellen katsottuina, mikään näistä keikoista ei ole täsmälleen alkuperäiskuosissaan.
Joku voi luulla bonganneensa jonkun tutun kaiman serkun jutun, mutta voin melkein luvata, ettei kyseessä ole sama keikka, sama puhelu, koska jokainen näistä puhelusta toistuu tavalla taikka toisella jokaisessa häkessä lähes jokaisena päivänä. Nämä eivät ole uniikkeja.

Mitä tulee kysymykseen, että pitääkö pelätä, että joutuu tähän blogiin mikäli soittaa 112:een, niin vastaus on ei, ei mitään pelkoa. Nämä ovat osa sitä suurta massaa, mitä puhelinlangat meille päivittäin tuovat, promillemäärä niistä tuhansista puheluista, jotka tulevat 112:een, päivittäin. Jos olet tavallinen kansalainen, tavallisella asialla, ja oikealla, vilpittömällä, niin ei ole pienintäkään pelkoa, että ottaisin asiakseni kirjoittaa juuri siitä puhelusta ison jutun tänne, josta voisit vielä tunnistaa itsesi. No way Jose.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi häkeen liittyvä kysymys: onko niin, että 112 on numero myös kaikissa sosiaalipuolen akuuttitapauksissa? Esim vanhemmat on selkeästi niin pihalla, että lapsen turvallisuus on vaarantunut? Ei ole vastaavan tilanteen todistamien vielä kohdalle osunut mutta osaisipa toimia oikein tosipaikan tullen..

Toivotan rauhallista vuoden vaihdetta ( mikä taitaa olla aika turhaa, lienee puhelin vilkkaalla tuulella)

päivystäjä kirjoitti...

"Yksi häkeen liittyvä kysymys: onko niin, että 112 on numero myös kaikissa sosiaalipuolen akuuttitapauksissa?"

Kyllä on. Nimenomaan akuuttitapauksissa. Esim. lastensuojelutapaukset> lapsi yksin päihtyneen vanhemman kanssa. Mutta esim. huoltajuuskiistat eivät ole akuutteja, eivätkä kuulu hätäkeskukseen, vaikka toinen osapuoli ei suostu antamaan lapsia sovittuna aikana.
Eli, jos törmäät tapaukseen, joka sinun mukaan voisi tarvita välitöntä sosiaalipuolen toimenpiteitä, soitto 112:een. Hätäkeskus sitten kertoo voiko asialle tehdä jotain vai ei.

Anonyymi kirjoitti...

Kun helsingissä tilaa ambulanssin tai pizzan, kumpi on nopeammin paikalla?

Vladimir Grutšov kirjoitti...

"Olen sh erään yliopistosairaalan ensiavusta ja kehittynyt "piilo"vittuilussa aika mestariksi. Ja sadisti olen. Jep. Kuten myös lukuisat työtoverini. "

Brr. Sadistihoitsuja ja
-häkepäivystäjiä, pelastustyön seksualisointia..

..eikä sitten muuta kuin aiheeseen sopivaa musiikkia stereoihin ;D

http://www.youtube.com/watch?v=CKRgfQl4ZuE