maanantai 6. huhtikuuta 2009

median kulta

Kevät tulee, oletko valmis?
Vastahan meillä oli joulu…
Valo saa kyllä ihmeitä aikaan tähän vuodenaikaan, sytyttää tahtoa ja tarmoa, avaa silmiä ja herättää toivoa. Pöly saa aikaan pyörtymiskohtauksia ja auton kaasupolkimen pohjaa hierotaan kuivilla teillä, talviset koiranpaskat vaanivat herkkähermoisia ja karhut heräävät talviuniltaan häiriten ulkoilijoita. Tuttuja asioita meille kaikille.
Näinä kevätpuuskien aikoina sitä itsekin miettii metsään lähtöä, siimekseen syvimpään kömpimistä. Jospa näkisin jotain kontiontapaista ja saisin kutsua rajan kopterin laskeutumaan vierelleni, hakien minut turvaan. Väpätys käy, hiukseni hulmuavat tuulessa, nostan käteni dramaattisesti pelastajia kohti, huudahtaen helpotuksesta. Ulos loikkii, kuin hidastetussa elokuvassa, joukko jumalallisen komeita rajan miehiä, bajonetit ojossa, piloottilasit tiukasti silmillä, nahkahousut jalassa. Mission Impossible- tunnusmusiikin soidessa taustalla, he ampuvat konekivääreillään satoja laukauksia otsoja kohti, keskittyen, vain yksi asia mielessään… pelastaa avuton nainen luonnon kuninkaan sylistä. Testosteronitulva hukuttaa minut, saa silmäni sumenemaan, saa minut haukkomaan henkeäni. Yksi miehistä tulee luokseni bicepsit paisuen: ”I’m Bond, James Bond”.
Minä pyörryn.

Kyseinen rescue-operaatio (siis se oikea, ei tämä fiktiivinen, Päivystäjän päiväuni) on hyvä esimerkki siitä, miten pienestä asiasta luodaan elämää suurempi median välityksellä. Päivystäjänä minua hihitytti kovasti lukiessani Iltalehden ja Ilta-sanomien lööppejä, enkä voinut uskoa silmiäni kun YLE:n uutisissa kerrottiin karhuhavainnosta Espoon Nuuksiossa. Näytettiin vielä karttaa kyseisestä alueesta ja komea ruksi kruunasi komeuden. Että karhu nähty metsässä, joka on lähes erämaata… Go figure. Ja sitten lähti kova internetkeskustelu käyntiin.

Ihmiset tarttuvat nykyisin hyvin herkästi tiedotusvälineiden raportoimiin tapauksiin, kertovat mielipiteensä, tuomitsevat. Lukemalla pari riviä tekstiä iltapäivälehtien netti-sivuilta, he kuvittelevat tietävänsä asioista kaiken. On tietyllä tavalla ihme, että mitä enemmän tietoa me saamme, mitä enemmän sitä meille tyrkytetään, sen vähemmän valikoivia me olemme, sitä enemmän me uskomme. Mutta nykypäivän tiedon valtavirrassa uiskentelee monta petoa, monta kuollutta kalaa. Lehtiä pitää myydä, huomiota pitää herättää. Ja me tartumme syötteihin, ne vetoavat tunteisiimme, moraaliimme, maailman vääryyttä, ihmisten julmuutta. Uskomme. Hyväksymme skandaalinkäryisen uutisoinnin, ainakin mitä tulee hätäkeskus-teemaan. Koska kaikki mitä lehdet kirjoittavat hätäkeskuksista ovat täyttä totta, eikö. Ei ne toimi, ei ne osaa mitään ja aina ne lähettää apua väärään paikkaan. Voi, silloin vanhaan hyvään aikaan… Ne kysyvät turhia, väittävät vastaan, kinastelevat soittajan kanssa, epäävät avun ja tappavat ihmisiä. Hätäkeskuslaitos on pulassa. Tämä on se totuus, mitä on syötetty tavallisille kansalaisille, aina siitä lähtien kun ensimmäiset uusimuotoiset hätäkeskukset aloittivat toimintansa 2000-luvun alussa. Tämä on se totuus, jonka kanssa hätäkeskuspäivystäjät elävät ja joka aiheuttaa mm. sitä, että moni päivystäjä ei edes kerro ulkopuolisille olevansa töissä hätäkeskuksessa. Miksi? Koska kertomalla tämän, avaat Pandoran lippaan, avaat syytösten tulvan. Eikä sitä aina jaksa lähteä korjaamaan, selittämään. Ennakkokäsitykset ovat hyvin kovat.

Ensinnäkin, rohkenen väittää, että hätäkeskukset toimivat tällä hetkellä paremmin kuin koskaan aikaisemmin Suomen historiassa. Apua saa nopeammin ja tehokkaammin kuin ennen. Laadukkaampaa, tarkoituksenmukaisempaa. Ennen oli mahdollista tilata ambulanssi, kertoa osoite ja saada vastaukseksi: ”bilen kommer”. Auto tulee. Riskinarvio on suhteellisen uusi keksintö, etenkin valtakunnallinen sellainen, yksiköiden laadullinen käyttö on suhteellisen uutta, voidaan käyttää esim. naapurikunnan ambulanssia kiireelliselle tehtävälle jos se on lähin. Näin ei ole aina ollut. Tilastot ovat suhteellisen uutta suuremmassa osassa maata. Vastausajat ja prosentit ovat suhteellisen uusi asia. Jonotusajat ovat uutta. Hälytysajat ovat tarkempia. Ennen oli mm. mahdollista lisätä summan mutikassa jokin aika, ja jopa muuttaa sitä, mikäli kirjattu aika ei miellyttänyt. Siis ihan päivystäjän toimesta. Ah, silloin vanhaan hyvään aikaan, kun ei ollut tarkkoja tietoja juuri mistään. Mentiin vaan, katsomaan mikä siellä on. Ja mentiin myös vääriin osoitteisiin, kyllä, onko shokeeraavaa? Ennenkin ambulanssi on ajanut väärään kuntaan, ennenkin talot ovat palaneet kivijalkaan ennen kuin palokunta ehti paikalle. Ei tämä ole mitään uutta. Ketään ei vaan silloin vanhaan hyvään aikaan kiinnostanut mitä hälytyskeskus teki milloinkin, tai jätti tekemättä. Silloin vanhaan hyvään aikaan ei ohjeitakaan juuri ollut. Tehtiin vähän niin ja näin, riippuen kuka oli töissä, kuka oli soittajana. Silloin vanhaan hyvään aikaan kun poliisi sai vielä pamputtaa ja käyttää voimakeinoja. Silloin kuin poliisia kunnioitettiin. Silloin kun hälytyspäivystäjä toimi sentraalisantrana.

Mistä ihmiset ovat saaneet mielikuvan siitä, että nykyään pitää, useammin kuin ennen, jonottaa, jotta pääsee puhumaan 112-jumalan, eli päivystäjän kanssa? Mistä ihmiset ovat saaneet mielikuvan siitä, että hätäkeskus toimii heikommin kuin ennen?
Media.
Hätäkeskuslaitoksen ilmestyminen maailman kartalle ei ehkä ollut yhtä suuri asia kuin Beetlehemin tähti Idän tietäjille, mutta Suomen mittakaavassa ei oltu kaukana tästä. Löytyi uusi lypsettävä lehmä, josta ei maito hevillä loppuisi. ”Hätäkeskus hälytti ambulanssin väärään kuntaan – potilas kuoli”. Tämä oli selkeästi yksi lähtölaukaus yhä intensiivisemmälle media-raportoinnille. Virheitä ei saisi sattua, mutta koska olemme ihmisiä, niitä väistämättä tapahtuu, on aina tapahtunut ja tulee aina tapahtumaan, mutta tehtävämäärään nähden, virheitä sattuu hyvin, hyvin, hyvin vähän. Kuinka monta tapausta keikkuu lehtien palstoilla vuositasolla? Kuinka moni näistä on edes oikeasti aiheellisia juttuja? Kuinka monta puhelua päivystäjät käsittelevät vuositasolla? Vastaus: lähes 4 miljoonaa.

Ymmärrän tietyllä tavalla sen, vaikken hyväksykään, että iltapäivälehdet herkuttelevat lööpeillään ja haluavat skandaloida, mutta hämmästyttävintä on se, että hätäkeskus-uutisoinnissa paikallislehdet ovat usein ottaneet sen rankemman kannan. Sanomalehdet. Ne lehdet, joita luetaan aamiaispöydissä, jotka minä joskus kuvittelin olevan neutraaleja tiedonvälittäjiä, ajaen toista tietä kuin keltainen lehdistö. Mutta ei. Suurimmat otsikot olivat sillä puolella mediaa, siellä oikein ruokittiin paikallista paheksuntaa uutta järjestelmää kohtaan, siellä saatiin asukkaat tuntemaan olonsa turvattomaksi. Alkuaikoina minua oikeasti vitutti, kun ihminen soitti ja lähes itku kurkussa kertasi osoitteensa uudestaan ja uudestaan, ettei vaan menisi väärään paikkaan apu. Kyseiset henkilöt oikeasti uskoivat, ettei järjestelmä toimi. Syytän kyllä tästä mediaa ja tapaa, jolla asiat hoidettiin. Jonkinlainen vastuu olisi heillä pitänyt olla, minun mielestäni. Tottakai epäkohdista pitää uutisoida, mutta faktat pitäisivät olla oikein, mutu-tuntumat sikseen.

Tänä päivänä tilanne on rauhoittunut jonkin verran, mutta edelleen tuntuu siltä, että kun kyse on hätäkeskuksesta, lehdillä on oikeus kirjoittaa mitä tahansa. On edelleen lehtiä, jotka kirjoittavat suurella otsikolla ”Apu tuli paikalle myöhässä” jne., ja itse tekstissä palstamitalla siitä, miten asiakas oli kylmissään ja kuinka väärin häntä kohdeltiin jne. Ja sitten. Jos on edes kysytty hätäkeskuksen mielipidettä, niin heidän näkökantansa tulee esiin kolmessa lauseessa viimeisessä kappaleessa. Usein nuo lauseet kumoavat koko jutun. Silti otsikko väittää, että hätäkeskus teki väärin. Mitä ihmiset muistavat tästä tapahtumasta…? Kuinka moni luki jutun loppuun asti, jossa selvisi, ettei mitään vääryyttä ole tapahtunutkaan…? Niinpä.

Ongelma on varmaan osittain se, etteivät toimittajatkaan tiedä hätäkeskustoiminnasta juuri mitään, miten asiat tehdään, mitä työ pitää sisällään, minkälainen proseduuri lähtee käyntiin kun puhelin soi. He ovat monella tavalla samalla viivalla kuin muut kansalaiset.
Toinen ongelma on se, että moni tapahtuma, joka päätyy kansalaisen toimesta lehtiin, liittyy vahvasti yksityisyyden piiriin, eli hätäkeskus ei voi välttämättä korjata sitä, mitä lehdessä lukee, vaikka juttu olisi laho kuin vanhan navetan katto. Itseäni harmittaa vietävästi kun joskus lukee omasta keikasta lehdessä, ja homma on kuvailtu päin persettä. ”Ei se hemmetti noin mennyt!” Aikaisemmin Hätäkeskuslaitoksella oli voimassa linjaus, jonka mukaan mitään ei kommentoida, ei lähdetä lehtien palstoille väittelemään, mikä on ymmärrettävää, mutta mikä kyllä kismitti ainakin minua päivystäjänä, kun ei oma työnantaja kumonnut niitä virheitä, jotka elivät omaa elämäänsä mediassa. Nykypäivänä linjaus on ilmeisesti hieman höllääntynyt ja nyt pyrkimys on korjata se, mikä on korjattavissa, ottaen huomioon mm. lakipykälät.

Harmillista media-asiassa on se, että tässä on levy jäänyt päälle. Homma pyörii hyvin, alkuvaiheen hankaluudet on ohitettu ja alueet ovat päivystäjien hallussa, (poislukien sitä tiettyä baaria, joka muuttaa nimensä kaksi kertaa kuukaudessa), silti ihmiset edelleen perustavat näkemyksensä hätäkeskuksesta vuosikausia vanhoihin seikkoihin. Lehmästä saadaan edelleen maitoa, tottakai, tämä on ala, jolla sekunneilla on merkitystä, jolla päätöksiä tehdään samalla kun haastatellaan ilmoittajaa ja mietitään lähintä yksikköä, jolla tehdään töitä jatkuvan paineen alla, jonka ammattilaiset ovat ihmisiä. Tämän lisäksi puhutaan alasta, jota kansalaiset eivät tunne, eivät ymmärrä.
Harmillista on se, että juuri kun homma pyörii hyvin, kun päivystäjät kokevat hallitsevansa alueensa, yksikkönsä, työympäristönsä, niin matto vedetään taas alta. Vähennyspuheita, rahaongelmia, tulosta, tehokkuutta. Ei voi sanoa, että porukat istuvat säyseinä ja rauhallisin mielin tällaisten uutisten edessä.

Vääryyksistä täytyy pitää ääntä, totta kai, ne täytyy tuoda esiin ja jos kokee, ettei hätäkeskus ole tehnyt työnsä oikein, sinulla on kaikki oikeus olla sitä mieltä. Tosin silloin kannattaa ottaa yhteyttä hätäkeskuksen vaihteeseen ja selvittää asia sitä kautta, eikä mennä lehdistön eteen itkemään heti kun puhelinyhteys hätäkeskukseen on päättynyt. Se ei ole kaikista rakentavin keino.
Minä haluan päivystäjänä tietää, mikäli oma tehtävä ei ole mennyt putkeen, mikäli käsittelyssä olisi ollut paranneltavaa. Minä haluan oppia virheistäni. Sanoisin, että näin ajattelee myös moni muu päivystäjä. Päivystäjät ovat yleisesti ottaen tarkkoja työstään ja virheistään, kuuntelemme omia puheluita (menikö jokin asia ohi), pyydämme jopa kolleegoja kuuntelemaan, jospa he löytäisivät sen puuttuvan linkin, joka olisi ennaltaehkäissyt ei-kaivattua lopputulosta. Joskus se löytyy, joskus ei. Pointti on se, että olemme ammattilaisia, pyrimme tekemään työmme niin hyvin kuin vain on mahdollista niillä resursseilla, mitkä meille on annettu.

Ja ei, en kuvittele, että rajan miehet ovat oikeasti sellaisia kuin alussa kuvailin, mutta saahan sitä tyttö uneksia… ;).

174 kommenttia:

Krabak kirjoitti...

Voin hyvin kuvitella että tuo vituttaa, varsinkin kun hyvää työtä teette. Jaksamista ja hyvää kevättä silti :-)

Delenn kirjoitti...

En voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi. Voimia sulle!!

Anonyymi kirjoitti...

Blogiasi on ilo lukea, vaikka käsiteltävät aiheet ovat useinkin hyvin negatiivisia - se kertoo mielestäni kirjoitustaitostasi.

Kiitoksia kirjoittamisesta, kuten myös työstäsi. Tämä blogi on oikonut monia harhakäsityksiäni siitä sekä antanut myös itselleni aseet toimia entistä paremmin, mikäli joudun hätäkeskukseen tulevaisuudessa soittamaan.

Eeva kirjoitti...

Kiitos taas kirjoituksesta, johan sitä on kieli pitkällä odotettukin!

Taas kirjoitit täyttä asiaa, hienosti, selvästi, järkevästi, ja jonka jokaisen kansalaisen olisi hyvä lukea.

Vai etteivät ne rajan miehet olekaan sellaisia.... hmmm... :D

Hyvää kevättä!

Anonyymi kirjoitti...

TÄMÄ teksti pitäis saaha niihi lööppilehtiin.
Ihan totta, oon samaa mieltä, kansa uskoo kaiken mikä on lehteen painettu ajattelematta omilla aivoillaan sen kummemmin.

Häkepässi kirjoitti...

Taas tuli todistettua se vanha totuus: hyvää kannattaa aina odottaa!

Anonyymi kirjoitti...

Myöhäiset kiitokset hätäkeskukselle: vanha ihminen kaatui pahasti, ohimoon verta pulppuava avohaava, reisiluun murtuma. Paikallaolijat hädissään. Hätäkeskus vastasi heti, ambulanssi tuli nopeasti oikeaan osoitteeseen eikä pyyntömme mukaan huudattanut sireenejä (yö). Mutta erityiskiitos siitä, että asiallinen ja rauhallinen päivystäjä opasti verta kauhistuvan soittajan toimimaan oikein eikä suostunut sulkemaan puhelinta ennen avun saapumista. Siis rauhoitti tilanteen puhumalla.
En tiedä missä päin Suomea päivystäjä oli, mutta pohjoisesta kiitos koko organisaatiolle.

Anonyymi kirjoitti...

Suomen mediaa kummaksutaan myös ulkomailla, esim. kotimaisista urheilijoista suomalainen media kirjoittaa herkästi negatiiviseen sävyyn, jos vähänkin aihetta. Revitellään tyyliin; 'Kimi taas umpikännissä karaokea laulamassa' Puhumattakaan tämä hätäkeskus-uutisointi. Muutama viikko sitten kaupunkini paikallislehti täräytti uutisen: Miksi ambulanssilla meni 50 minuuttia ennen kuin saapui kohteeseen!? Potilaana sekavuudesta kärsinyt mies. Ei peruselintoiminnan häiriöitä, eikä ilmeisesti muutakaan akuuttia, siis D-tehtävä. Ja mikä olikaan D-tehtävän aika, jossa potilas täytyy tavoittaa...? No tätähän ei media ja suurin osa maallikoista ymmärrä, vaan odotuksena on että ambulanssi kurvaa sireeni soiden samantien paikalle. Jotain tälle Suomen median tietämättömyydelle pitäisi tehdä, pitäisikö pitää jokin seminaari hätäkeskuksen, pelastustoimen, sakun ja poliisin toiminnasta?

Pääsiäispupu kirjoitti...

Kiitos taas kerran purevasta ja muutenkin hyvin kirjoitetusta tekstistä!

Jaksamista sinne pääsiäismunien ja rairuohon keskelle!

Jenni kirjoitti...

No niin. Onhan tässä asiaa. Mutta haluaisin silti hieman kritisoida...

Median alkuperäisenä tehtävänä on toimia tiedonvälittäjänä ja ns. vahtikoirana, joka kertoo kansalle niin hyvät kuin huonotkin jutut. Alunperin journalismi on ollut hyvinkin yksipuolista - eihän ole ollut mitään julkista foorumia mihin kommentoida, myöhemmin tulivat sitten mielipideosastot, tekstaripalstat ja nykypäivän suurin kirous: lehtien keskustelupalstat.

Näiden palstojen myötä on kansalaisjournalismi aivan ennennäkemättömässä tilassa nykyään. Ei riitä, että jokaista toimittajan kirjoittamaa asiaa kritisoidaan, mutta median vahtikoira-aseman vuoksi (joka kuitenkin jossain piilossa vielä on, jopa iltapäivälehdillä) jokainen asia myös uskotaan. Mediakriittisyys puuttuu täysin. Se on vaarallista. Silloin ei kyseenalaisteta, vaan pelkästään kritisoidaan. Niin kuin juuri näissä käyttämissäsi hätäkeskusesimerkeissä. Ihmiset uskovat mitä lööpissä seisoo, ja näin ollen hätäkeskus on paska ja epäluotettava.

Mutta. Jos hätäkeskus on tehnyt virheen, on lehtien siitä kerrottava. Ei ole oikein jokaisessa jutussa vuosienkin päästä muistuttaa, mitä kaikkia virheitä hätäkeskuksessa on tehty, mutta mielestäni siitä on turha ottaa nokkiinsa, että todellisista virheistä kerrotaan. Jatkuvasti lehdissä kerrotaan myös mm. poliitikkojen ja formulakuskien virheistä (ja joo, skandaalihakuisuus on niissäkin korkealla), joita myös kansa sitten kritisoi. Miksei hätäkeskusta saisi kritisoida? Väitätkö, ettei virheitä sitten tapahdu?

Virheistä uutisointi voisi parhaimmassa tapauksessa johtaa myös siihen, että virheistä opitaan. Iltapäivälehdet eivät tosiaan pidä puolueetonta linjaa jutuissaan, vaikka jokainen tietää, että pitäisi, mutta on silti tosiasia, että jso ambulanssi lähetetään väärään paikkaan, on kyseessä hätäkeskuksen tekemä virhe, ja se ylittää uutiskynnyksen (mikäpä ei, these days?). Tietty on väärin, että hätäkeskuksen työntekijät nostetaan uutisissa johonkin jumalan kaltaiseen virheet eivät ole sallittuja -tilaan.

Iltapäivälehdet ovat ihan täysin oma lukunsa. On surullista, että niinkin tärkeä asia kuin puolueettomuus uutisoinnissa on niistä usein täysin hukassa. En ole itse huomannut moista sanomalehdissä, ainakaan toistuvasti, ja tähän kuuluisaan kansalaisjournalismiin pitäisi myös kuulua se, että jos lehdessä kirjoitetaan väärin, sitä pitää kritisoida. Mutta mielestäni syyllistyt nyt vähän samaan mistä syytät mediaa, eli siihen, ettei virheitä saisi tapahtua, edes mediassa... :)

Toimittajat ovat tehneet ihan hirveitä virheitä, paras esimerkki on mielestäni Jokela-uutisointi pari vuotta sitten. Siellä toimittiin aivan väärin, ja virheistä on opittu. Median syyttäminen kaikesta on minusta typerää ja vähän myös jo nähtyä.

t. Toimittaja

päivystäjä kirjoitti...

Jos hätäkeskus on tehnyt virheen, on lehtien siitä kerrottava. [..... ]mutta mielestäni siitä on turha ottaa nokkiinsa, että todellisista virheistä kerrotaan. Miksei hätäkeskusta saisi kritisoida? Väitätkö, ettei virheitä sitten tapahdu?
--------------------------------

Mielestäni sanoin parinkin otteeseen, että nimenomaan epäkohdista ja virheistä pitää kirjoittaa ja myös, että virheitä on aina tapahtunut ja tulee aina tapahtumaan, sekä, että itse päivystäjän haluan tietää palautteen muodossa, mikäli ilmoittaja on kokenut, ettei homma mennyt oikein. Virheitä ei pidä missään nimessä peittää, mutta olisi suotavaa, että esim. lähdekritiikki olisi kohdallaan, ja varsinkin, että hätäkeskukselta myös kysyttäisiin asioista eikä vain luotettaisi kansalaisen puheisiin. En minä ota nokkiini siitä, että oikeista virheistä kirjoitetaan, mutta kyllä siitä, että kirjoitetaan asioista, jotka eivät oikeasti edes ole virheitä.

On ollut puhetta lähiaikoina, että koska Häkelaitos on uusi organisaatio, myös medialla on totuttelua siihen, ettei enää riitä, että kysytään esim. pelastuslaitokselta tai poliisilta tietoja johonkin tapaukseen, ja ettei palomies tai poliisi voi antaa lausuntoa asiaan, mikä liittyy hätäkeskukseen, he ovat eri organisaatiota, eivätkä heillä enää ole välttämättä oikeaa näkemystä hätäkeskuksesta. Pitäisi kysyä hätäkeskukselta. (Kuten myös se asia, että usein toimittaja edelleen kutsuu hätäkeskusta niin hälytyskeskukseksi kuin aluehälytyskeskukseksi. Se on toki pientä, mutta silti.)

Mutta siis, on oikein, että tuodaan oikeita virheitä esiin, ja myös, että paikallispuolella pettyneet ihmiset saavat huomiota, mutta on äärimmäisen tärkeää, että näissä tapauksissa hätäkeskuksen kanta tulee myös selkeästi ilmi.

Sanoinkin jo, että nykypäivänä ollaan paremmassa tilanteessa, ollaan päästy alkuvaiheen lietsonnasta ja uudistusvastaisuudesta, joka synnytti lieveilmiöitä jos minkälaisia. Alueellisia eroja varmaan on, esim. sukulaiseni Pohjanmaalla kertoo, että siellä hätäkeskus on edelleen negatiivissävytteisesti otsikoissa. Kun taas toisella puolen Suomea näin ei ole.
En minä syytä mediaa kaikesta, mutta silloin alkuvaiheessa, kun kritiikki oli kovimmillaan, ja hyökkäykset, niin pistin kyllä median piikkiin paljon siitä, että kansalaiset oikeasti olivat huolissaan ja peloissaan kun joutuivat soittamaan hätäkeskukseen. Mutta se aika on mennyt ja mennään kohti parempia aikoja, toivon mukaan... jos tulee uusi uudistus lähivuosina niin... Mutta ehkä me kaikki olemme siihen mennessä oppineet jotain.

----------------------------
"mutta on silti tosiasia, että jso ambulanssi lähetetään väärään paikkaan, on kyseessä hätäkeskuksen tekemä virhe"
-------------------------------
Ei välttämättä. Siis toki joo, jos ajatellaan, että ollaan ideaalitilanteessa, jolloin ilmoittaja on selkeästi nauhalta kuultaessa sanonut oikean osoitteen ja oikean kunnan, ja silti päivystäjä hälyttää väärään paikkaan, mutta joskus jopa näissä tapauksissa käy ilmi, ettei päivystäjä ollutkaan kokonaan syyllinen. Eli se tässä on ongelmana, että niin moni asia voi vaikuttaa selvältä, ennekuin asiaa edes tutkitaan.

On aika jännä, että elämme maailmassa, jossa hätäkeskus on syyllinen kunnes toisin todistetaan... Ja se mahdollinen syytön-lausunta jää jonnekin piiloon, jos se edes julkaistaan. Ketä kiinnostaa se, ettei hätäkeskus ollutkaan väärässä.

päivystäjä kirjoitti...

Jenni:
Lisäisin vielä edelliseen. Yksi ongelma on varmaan myös se, että koska tämä ala on sen verran uusi, niin meillä on esim. hätäkeskuksen hallinnon puolella paljon väkeä, jotka eivät itse koskaan ole istuneet päivystäjinä. He eivät välttämättä osaa välittää asioita tarpeeksi kansanomaisesti, jotta esim. toimittaja tai kuka tahansa muu ulkopuolinen taho, ymmärtäisi mistä on kyse. Ihan sen takia, etteivät he itse tee päivystäjän työtä, he eivät välttämättä edes tiedä tarkalleen, mitä työ on käytännössä.

Yksi asia, mikä itseäni harmitti kovasti oli se, että viimevuotisessa A-talkissa kun puhuttiin siitä Hesan tapauksesta, jossa mies oli määritelty päihtyneeksi ja loppujen lopuksi kuoli, niin paikalla oli pel.puolelta suorittavaa porrasta, tai ainakin henkilö, joka osasi pistää faktoja pöytään, joka tunsi omat hommansa. Vastassa hänellä oli Hätäkeskuslaitoksen johtaja ja sisäasianministeriö.
Eli ei ketään, joka osasi selkeästi kertoa, mitä päivystyssalissa tapahtuu, minkälaiset protokollat päivystäjillä on jne. He eivät osaa tarttua ja oikoa asioita, koska he eivät tiedä tarpeeksi tehdäkseen näin.
En sitten tiedä kys. tapauksessa olisiko edes esim. asiantuntija jostain hätäkeskuksesta suostunut menemään paikalle, tai oliko edes selvitetty asiaa.

Mutta liian usein hätäkeskuskommentointi meidän oman talon suunnalta on liian kaukana suorittavasta portaasta, päivystäjistä.
Tämä varmasti lisää omalta osaltaan hämmenystä ja epäselvyyttä, ainakin tietyllä tasolla.

Jenni kirjoitti...

Lähdekritiikki & mediakriittisyys kulkevat ihanteellisessa tilanteessa käsi kädessä, tosin harvemminpa näitä ihanteellisia tilanteita tulee koskaan vastaan.

Mutta joo, aloin myös miettiä tuota, että ketä siellä on tiedottamassa tai markkinoinnissa, eli ketä siellä kommentoi kun toimittaja soittaa ja kysyy. Tuo on harvinaisen totta monella muullakin alalla, esim. pankeissa. Tein taannoin juttua matkavaluutasta ja pankin markkinointihenkilöstöltä oli harvinaisen vaikeaa saada vastausta mihinkään, saati sitten selkokielistä. Onhan heillä vastauksia, mutta ne on valmiiksi kirjoitettuja ja monesti kuulee "älä sitten tätä vaan kirjoita" -laineja jotka on aivan turhia.. Tiedä sitten minkälaista porukkaa hätäkeskuksen markkinoinnissa on.

Mutta en sitten tiedä, että onko kyse siitä, ettei toimittaja osaa kysyä oikeita kysymyksiä vai siitä, että annetut vastaukset ovat kapulakieltä, jota ei mielellään lehteen kirjoiteta. Kapulakieltä on myös hankala lähteä itse muokkaamaan lukijaystävälliseksi, joten helpostihan siinä jää asioita sanomatta. Ei saisi jäädä.

Ja tuo ambulanssi väärään osoitteeseen -kommenttini - olet oikeassa, en tarkentanut sitä tarpeeksi. Tarkoitin siis sitä, jos siinä on kyse huolimattomuusvirheestä, eihän se toki aina ole päivystäjän moka.

Mietin myös tätä häke on syyllinen kunnes toisin todistetaan - näin se taitaa olla kaikilla aloilla, joissa palvellaan kansaa. Hätäkeskuksen päivystäjä, poliisi, terveydenhoitaja, toimittaja.... jne.

Maallikkokokemuksesta haluaisin myös sanoa sen, että en kyllä koe, että olisin missään vaiheessa päässyt "tarpeeksi lähelle" hätäkeskusta, ja se ainakin osaltaan vaikuttaa siihen, että kynnys sinne soittamiseen on korkea. Numeropalvelussa työskennelleenä voin sanoa, että niin on monella muullakin (ja tässä maassa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät vieläkään tiedä, mikä hätäkeskuksen numero on).

On nähty paljon reppareita esim. ensihoitajan työnkuvasta, menty syvälle ja tuotu se ammatti lähelle ihmistä. Niin myös poliisin, palomiehen jne. kaikkien tosi-tv-ohjelmien ansiosta. Tässähän olisi hyvä repparin aihe - hätäkeskuspäivystäjän arkea esimerkiksi viikonlopun yli.

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa tekstiä. Hyvää kannatti tosiaan odottaa.
Eipä ole kuin hyvää sanottavaa häkestä kun niiden kanssa on joutunut/saanut toimia.

Kevään jatkoja...

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos taas päivystäjälle, kun palasit jutun juureen. Aikaa vei, mutta osuit asian ytimeen ja kommenteista huomasi, että juttua ei välttämättä lueta niin kuin se kirjoitetaan. Niin siis myös varmaan käy median julkaisuissa...

Tero kirjoitti...

Itse aihetta en osaa kommentoida, paitsi että mukava oli saada luettavaa pitkästä aikaa. :)

Häkepässi kirjoitti...

" Tässähän olisi hyvä repparin aihe - hätäkeskuspäivystäjän arkea esimerkiksi viikonlopun yli. "

Tässä on vain yksi pieni mutta: päivystäjän työ on visuaalisesti todella kuivaa ja ainakin tosi-tv - reportaasin tekeminen olisi aika haastavaa; kuinkahan moni ihminen jaksaisi katsoa televisiosta ihmistä, joka istuu pöydän ääressä, naputtelee tietokonetta ja puhuu puhelimessa. Vaikka kyseinen kuvaus ei itse työn sisällölle teekään arvoa, niin visuaalisessa mielessä työ on juuri tuota.

Painetulla medialla voisi olla enemmän menestymisen mahdollisuuksia tässä asiassa.

Itse ainakin toivon, että yksikään toimittaja ei kirjoittaisi mitään hätäkeskukseen liittyvää kysymättä ensin asiasta myös sieltä hätäkeskuksesta. Tosin läheskään kaikkiin kysymyksiin ei hätäkeskuksesta voida antaa suoraa vastausta, mutta asioita yleensä voidaan jollain tavalla selventää ja kommentoida.

Hätäkeskusten ja muiden viranomaisten toiminta dokumentoidaan erittäin tarkasti, joten esimerkiksi "puhelu kesti kymmenen minuuttia ja ampulanssin tulo ainaki viis tuntia" - suuntaisten kommenttien - ja jutun aiheiden - oikea laita on helppo selvittää. Jos joku haluaa purkaa pettymystään hätäkeskukseen nimenomaan toimittajalle, hän antanee tälle toimittajalle myös valtakirjan tutustua asiaa koskeviin dokumentteihin. Asianosaisella tai hänen valtuuttamallaan on oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ja muihin dokumentteihin - tiettyjä, lähinnä poliisin toimialaan liittyviä poikkeuksia lukuunottamatta.

Itsellenikin on valitettavan usein käynyt, että lukiessani lehdestä jotain "omaa keikkaani" koskevaa uutista, olen joutunut toteamaan itsekseni, että "ei se kyllä noin mennyt". Tuttavani työskentelee toimittajana ja hänen kauttaan olen kyllä myös oppinut, miten vaikeaa on kirjoittaa sellaisesta, jossa ei itse ole ollut paikalla ja lisäksi itse asiastakaan ei tiedä hölkäsen pölähdystäkään. Nämä seikat vaativat toimittajalta erityistä ammattitaitoa käytettyjen lähteiden ja faktojen varmistamiseksi. Toisaalta myös tiedottamisen ja muun viestinnän merkitys korostuu, sillä toimittajahan kirjoittaa ainoastaan siitä, mitä hänelle kerrotaan - ainakin toivottavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa, loistavaa!

Tätä on odotettu jo pidempään ja tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä!!! Jatka vaan samalla mallilla, tsemppiä!

" Tässähän olisi hyvä repparin aihe - hätäkeskuspäivystäjän arkea esimerkiksi viikonlopun yli. "

Töissä ja vapaalla??? ;)

Jenni kirjoitti...

Häkepässi:

Lehtirepparia minä lähinnä tarkoitinkin. Ne poliisi- ja palomiesesimerkit olivat todellakin esimerkkejä - niistä kun on sitä tosi-tv:tä jo tehty.
Minä en ole uutistoimittaja, aiheeseen perehtyminen on osa työtä jota teen. Uutistoimittajalla on ehkä rajallisemmin aikaa tutustua aiheeseen, varsinkin jos työskentelee päivälehdessä... Itse arvostan huolella ja ajalla tehtyjä reportaaseja, koska sehän niissä just on pointtina, huolella&ajalla tekeminen.

Mähän alan ihan innostua tästä aiheesta, tiedä vaikka sitä sais aikasekskin joskus :)

Anonyymi kirjoitti...

Jos toimittaja tekee virheen kirjoituksessaan, seuraavassa lehdessä on korkeintaan korjaus. Jos häkepäivystäjä tekee virheen niin voi kuvitella vaan kuinka montaa se saattaa koskettaa suoranaisesti ja myös välillisesti.

Anonyymi kirjoitti...

iltapäivälehden toimittajaksi ei kuulemma tarvitse koulutusta....

ja "ambulanssi meni väärään osoitteeseen". onko se kumma jos tulee väärinkäsityksiä, kun soittaja mongertaa useimmiten 3promillen humalassa sen osoitteen.

Jenni kirjoitti...

Joo no, iltapäivälehden toimittaja ei ole sama asia kuin kaikki lehtitoimittajat. About sama asia kun väittäisin kaikkien häkepäivystäjien virheiden johtuvan heidän omasta huolimattomuudestaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että olet taas palannut blogisi pariin,
häketouhut tuntuvat paljon mielekkäämmiltä kun on saanut niihin vähän etäisyyttä (ja uutta näkökulmaa) virkavapaan muodossa.

On vain aika pelottavaa ajatella, että minne sitä sitten palaakaan kun virkavapaus aikanaan päättyy (viitaten hätäkeskuslaitoksen talousongelmiin ja mainitsemaasi mahdollisiin organisaatiomuutoksiin).
Vielä enemmän huolestuttaa se, että kuka arvokasta työtämme tekee, jos uudistus tulee tarkoittaamaan toimintaysiköiden sulkemista ja siitymistä 5-7 keskukseen. Kuvittelevatko päättäjät, että me pienet työmuurahaiset olemme valmiit jättämään kaiken taas uudelleen taakse ja siirtymään työpaikkamme perässä kun juuri edellisistä muutoksista on selvitty? Samaan aikaan mediassa uutisoidaan, että päivystäjäpulan lääkkeeksi voitaisiin sairaanhoitajia ja pelastajia muuntokouluttaa hätäkeskuspäivystäjiksi.

En tiedä mistä johtuu, mutta itse en ollut asiasta ihan yhtä varma tai innoissani. En nyt tarkoita sitä, etteikö sairaanhoitajista ja pelastajista voisi tulla hyviä päivystäjiä, vaan lähinnä sitä, että kannattaisiko ylemmällä taholla vaivata muutama ajatus henkilökunnan pysyvyyteen... Työ itsessään on sieltä stressaavimmasta päästä ja sitten kaadetan niskaan kaikki mahdolliset ulkoiset paineet.

Vähemmästäkin syntyy negatiivista blogitekstiä...

Anonyymi kirjoitti...

"Vielä enemmän huolestuttaa se, että kuka arvokasta työtämme tekee, jos uudistus tulee tarkoittaamaan toimintaysiköiden sulkemista ja siitymistä 5-7 keskukseen"

Tälläistähän ei ole ehdotettu vaan työryhmän raportissa lukee että Suomi voitaisiin jakaa 4-6 hätäkeskusalueeseen. Miten se käytännössä tehtäisiin ja kuinka monta häkeä tulisi alueilla olemaan sitä ei tiedä kukaan joten aika turha arvailla ja jossitella.

Anonyymi kirjoitti...

Omalle kohdalle on osunut asiallisia, hommansa osaavia hätäkeskuspäivystäjiä, mutta yhden toimintatapa kyllä hiukan ihmetytti.

Jäin omakotitalosta ulos, ovi takalukossa ja 4v lapsi yksin sisällä. Ei ollut tikkaita millä kiivetä itseään tappamatta toisen kerroksen ikkunaan (auki), joten soitin häkeen että mitäs nyt? Puhelimeen vastannut kyseli tiedot ok, mutta takertui jostain syystä siihen yksityiskohtaan, että en kyennyt näkemään ensimmäisen kerroksen ikkunoista sisälle missä lapsi on ja mitä tekee. Tyyppi jäi inttämään, että ei omakotitalo voi olla sellainen etteikö eka kerros olisi maantasalla. Aikansa siinä intti, joten aikaa säästääkseni lopetin puhelun ja kiipesin kuitenkin yläkerran ikkunaan ja siitä sisälle.

Oliko meidän omakotitalon sokkelin korkeus tälle häken päivystäjälle se pääpointti? Ja jos oli, niin miksi?

Anonyymi kirjoitti...

"Omalle kohdalle on osunut asiallisia, hommansa osaavia hätäkeskuspäivystäjiä, mutta yhden toimintatapa kyllä hiukan ihmetytti.

Oliko meidän omakotitalon sokkelin korkeus tälle häken päivystäjälle se pääpointti? Ja jos oli, niin miksi?"

Tälläinenkin asia selviäisi hyvin helposti kun ottaisi yhteyttä virka-aikana ko. häken hallintoon (viesipäällikkö, johtaja esim.) ja kysyisi miksi näin on toimittu? Jos päivystäjä on väärin toiminut niin hänkin saisi siitä palautetta eikä (toivottavasti) enää virhettään toistaisi.

Lehtien tai netin palstoilla tälläistä on ihan turha yrittää setviä, pitäisi kuunnella nauhoite ja selvittää kuka on sanonut ja mitä.

Anonyymi kirjoitti...

"Tälläistähän ei ole ehdotettu vaan työryhmän raportissa lukee että Suomi voitaisiin jakaa 4-6 hätäkeskusalueeseen. Miten se käytännössä tehtäisiin ja kuinka monta häkeä tulisi alueilla olemaan sitä ei tiedä kukaan joten aika turha arvailla ja jossitella."

----
Noh, ei pitäisi jossitella ei. Ja pitäisi näinä aikoina olla tyytyväinen siihen, että on työpaikka... Joo-o, mutta tiedossa on, että jossain päin Suomea "sulku-uhkaan" varaudutaan jo siinä määrin, että mietitään minkälaisia vaihtoehtoja päivystäjäpoloilla on.

Loppujen lopuksi tarkoitukseni oli vain täsmentää sitä, minkälaisia muita paineita itseasiallisen työn lisäksi alaan liittyy. Ja mitä tulee alueiden laajentamiseen, niin taidetaan taas mennä perse edellä puuhun - juuri kun on opittu hahmottamaan "oma" hätäkeskusalue niin sitten yhtäkkiä pitääkin jo hahmottaa puoli Suomea kattava hälytysalue. Ei hyvä ei.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi asia mitä en koskaan lakkaa ihastelemasta on se, että kun häken kanssa päivittäin on tekemisissä, sieltä ei KOSKAAN, siis toista KOSKAAN ole kuulunut minkäänlaista vittuilua. (Ensi)hoitoalalla on tottunut kuuntelemaan kiukuttelua asiakkailta, omaisilta, lääkäreiltä, hoitajilta... asiakkailta ja työkavereilta siis, mutta en ikinä ole kokenut että häkestä vittuiltaisiin. Vaikkei aina itsekään ole ihan skarppina, kysyy tyhmiä, tinkaa lisätietoja, huutelee mitä sattuu, niin aina sieltä on saanut ystävällisen ja asiallisen vastauksen. Yhteistyö on saumatonta, ja se vaan korostuu ja jalostuu huippuunsa, kun joudutaan yhdessä selvittelemään jotain asiaa, tehdään useamman viranomaisen kanssa yhteistyötä jne. Itse asiassa suorastaan ihmettelen häkentätien ja -setien kärsivällisyyttä, kun itse huutaa autossa kurkku suorana että "mene omalle kanavallesi huutamaan sieltä saatana!" tai "kaiutin pois ennen tangentin painamista" niin häkessä vaan ystävällisesti todetaan, että kiertää, en saa selvää tai että menisittekö omalle kanavallenne.

Ja kyllä täällä kentälläkin tunteet kuumenee teidän puolesta kun lehdistö teilaa...

Jatketaan harjoituksia ja tehdään sitä mitä parhaiten osataan ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus jälleen! Mediassa usein on hyvinkin väärää tietoa ja on ikävää, ettei niitä korjata. Lehdistä voi lukea miten ambulanssi kiidätti potilaan sairaanlaan (miksi aina kiidätetään, vaikka ihan rauhassa mentäisiin?) Ja toinen, joka usein osuu silmään on Medi-Helillä kuljettaminen "Medi-Heli kuljetti potilaat sairaalaan", kolarista jossa 3 potilasta ja josta matkaa yliopistosairaalaan alle 5km.. Että näin se media tietää.. Mielestäni tuon tyyppiset uutisoinnit voisi kokonaan lopettaa, kun ei kerran asioista mitään oikeasti tiedetä.

Polga kirjoitti...

Minä puolestani kiittelen HÄKEä ja lanssin poikia, kun jouduin soittamaan asia-asiassa. Löysin ystäväni kuolleena, pitkäaikaisena kroppana ja olin puoliksi shokissa. Erittäin asiallinen HÄKE-leidi (ehkä juuri sinä/sinunlaisesi) sai minut rauhoittumaan omalla määrätietoisuudellaan kun sekosin osoitteissa jne.

Eli kiitos koko porukalle, joka hoiti omat työnsä kuten pitikin - asiallisesti ja karusti, mutta silti riitti lämpöä vähän meikäläisellekin.

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä ja jaksamista duuniin, on arvokasta työtä jota jaksat(te) tehdä rautaisella ammattitaidolla :)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän ne häket tulee reilusti vähenemään.
Meidän johtajammehan omakin kommentti oli, että Suomessa pärjättäisiin hyvin kahdella häkellä.

Ja kyllä sen näkee. Jo pelkästään omassa häkessäni pelottavan suuri osa päivystäjistä katselee, tai on saanut jo uuden työ- tai koulupaikan. Vaihtuvuutta ja katoa on siis tiedossa pelottavan paljon.
Se tieto tosin on vain päivystäjien itsensä keskuudessa, koska siitä ei tietenkään hallinnon puolelle paljon huudella, vaan päivystäjät supisevat lähtöaikeistaan ja suunnitelmistaan hiljaa keskenään.
Sitten se vasta kiihtyy, kun lopetettavat häket julkistetaan.

Surkuhupaisaa katsella kuinka moni on jo nyt jättämässä uppoavaa laivaa ;)

Pikapikaa kirjoitti...

Asiaa. Koko kirjoitus.

Itse vasta vakituisen työpaikan saaneena häkestä, mietin että kuinka vakituinen se työpaikka sitten onkaan. Uskallanko oikeasti miettiä jo tulevaisuutta vai pitääko vieläkin elää päivä kerrallaan.

Omalta kohdalta en voi myöskään muuta kuin hymistellä tuota media-asiaa. Ottaa pattiin ja kovasti.
Miksi median on niin hankala varmistaa asioiden todenperäisyyttä? Onko niin kiire aina julkaista "uutinen" ettei ehditä tarkistamaan tosiasioita. Ettei vaan mikään muu lehti ehdi julkaista uutista ensin...

Lisää tekstejä odotelessa!

Kiitos! Ja voimia kanssasisarelle :o)

Tuikku kirjoitti...

Asiaan liittyen... Juuri tuossa luin Iltalehden nettisivuja ja silmääni pisti otsikko: "Lehti: Navigaattori johti paloautot harhaan - kaksi kuoli"

Otsikostahan saa selvästi sellaisen kuvan, että kaksi ihmistä on kuollut juurikin siitä syystä, että paloautot ajoivat harhaan. Juttu liittyy siis keskiviikkona Jämsässä sattuneeseen tulipaloon, joka vaati pariskunnan hengen.

Noh, totuus onkin aivan toisenlainen. Itse uutisen tekstissä sanotaan, että vaikka paloautot olisivat ajaneet suoraan oikeata reittiä palopaikalle, ei siltikään ihmisten tai talon pelastamiseksi olisi ollut mitään tehtävissä.

Kysynpähän vaan, että mistä sitten moinen otsikko uutiselle.... Suoranaista valehtelua sanon minä.

Diizei_ kirjoitti...

Voivoi. Monta asiaa.

Ensinnäkin, hätäkeskusten määrän pudottaminen olisi täyttä idiotismia. Sen jälkeen kun toiminta meni valtiolliseksi on ymmärtääkseni kokoajan ollut muutosta muutoksen perään. Miksi vielä pitää hieroa, kun nyt jo on ongelmia isojen alueiden kanssa? Ainiin kun mitään väliä ei ole, missä se pässi istuu. Niin.

Sitten tähän, että pelastajista/hoitsuista koulutettaisiin häke-päivystäjiä. Muuten ihan hyvä, mutta pelastajista on huutava pula ja hoitsuja roudataan jo nyt thaimaasta tänne. Mistä niitä riittäisi vielä hätäkeskuksiin? Niin joo, laitetaan ne kaikki yli55v. pelastajat(oikeammin palomies-sairaankuljettajat) joilla ei välttämättä ole kielitaitoa, saati muuta koulutusta kuin keskenjäänyt kansakoulu, niin istumaan sinne ilman minkäänlaista motivaatiota... Siitähän se repeää, se riemu. Nyt vaan pidetään toivoa yllä, että tajuaisivat että voivat pitää sormet erossa pelastustoimen valtiollistamisesta. Silloinhan riittäisi 5 paloasemaa koko suomeeen, samahan se on missä ne palomiehet istuu syömässä pullaa...

Nojoo, Tommy Tabermannin sanoin, v*tusta tänne on tultu ja päin v*ttua täällä myös menee.

Anonyymi kirjoitti...

Tommy Tabermannin sanoin, v*tusta tänne on tultu ja päin v*ttua täällä myös menee.

Ylläoleva on varsin osuva ilmaisu!

Muutenkin ihmetyttää koko hätäkeskusuudistus, jonka alunperin jo piti yhdenmukaistaa toimia ja tuoda säästöjä. Noh, kuinkas sitten kävikään: silloinen upea Els tietojärjestelmä (joka jo alussa sudeksi todettiin) piti runnoa väkisin kaikkiin keskuksiin ja kas-kas; nyt jo suunnitellaan uutta toimivampaa järjestelmää. Säästöäkö!?!

Samoin säästöä tavoiteltiin yhdistämällä poliisi, pelastus ja terveystoimi, pitäen kuitenkin henkilöstön määrä mahd. pienenä. Noh, lopputulos; ylettömän työtaakan alla loppuupalaneita häkepäivystäjiä ja loputtomasti ylitöitä. Säästöäkö?

Mediassa niin oman talon väki kuin muukin ihmettelee ja selittelee poistumaa sillä, että nuoret poliisit tulevat vain hetkeksi häkeen ja siirtyvät heti tilaisuuden tullen poliisin palvelukseen. Eikä ammattitaitoisia häkepäivystäjiä saada koulutettua tarpeen vaatimaa tahtia. Noh, mutta mihinkäs kadotettiin ne ammattitaidon jo omanneet häkepäivystäjät?? (Ai niin, niistähän joutikin päästä eroon kun uskalsivat kommentoida ja kritisoida uutta, kun oli vertailupohjaa aiemmasta- sen sijaan että kokemuksia olisi voinut käyttää jotenkin hyväksi).

Mitä säästöä sitten on se, että häke sanoutuu irti neuvonta yms. puheluista, paloilmoitinasioista jne. jos ja kun niiden käsittelyyn perustetaan taas uusi numero, uusine henkilökuntineen...?

Sinänsä yllämainitut asiat eivät ehkä kuulukaan häkeen ja on ihan hyvä että ne siirretään muualle, mutta mitään säästöä ei siinä kyllä synny. Tosin syntyy uusia työpaikkoja; jonne häkepäivystäjät voivat sankoin joukoin hakeutua kun toimipaikkoja yhdistetään.

Välillä touhu tuntuu ihan siltä hölmöläissadulta, jossa säkillä yritettiin torppaan kantaa auringonvaloa....
Toivottavasti sitä valoa siellä tunnelin päässä myös joskus alkaisi näkyä...!?

Tsemppiä kaikille työn raskaan raatajille!

Ninpe kirjoitti...

Sinun ammatimaisen eläytymisen johdosta tyttäreni 13v ja 17v uskalsivat tarttua puhelimeen ja soittaa hätäkeskukseen kun oli tarvetta auttaa lähimmäistä. Kiitos, että jaksat kirjoitella omasta työstäsi.

Anonyymi kirjoitti...

Oikeasti, jos ruodittaisiin vain niitä virheitä. Vaikka nekään eivät mielestäni lehtien palstoille kuuluisi. Pohjanoteerauksen kyllä muutama viikko sitten veti toinen iltapäivälehdistämme otsikolla; koira kadoksissa kaksi päivää, hätäkeskus ei auttanut. Mitähän soittajan päässä on liikkunut, kun on soittanut häkeen ja kertonut pikku mustinsa olevan kadoksissa eikä päivystäjä ole tyhjentänyt palo- ja poliisiasemia etsimmään pikku mustia. Miksi me suomalaiset olemme niin uusavuttomia ettemme saa itse mustejamme etsittyä?

Anonyymi kirjoitti...

" eikä pyyntömme mukaan huudattanut sireenejä (yö)."

Jos kyseessä on kiireellinen hälytystehtävä (A/B), ei minua ainakaan kiinnosta mikä vuorokauden aika on kyseessä, koska hälytysajon kriteeri (siis laki) täyttyy vasta, kun käytetään ääni ja valomerkkejä. jos joku käyttää yöllä pelkkiä vilkkuja ja ajaa kolarin, ei syy kolarissa ainakaan silloin ole sen sivullisen, joka on todennäköisesti ajanut laillisesti päin vihreää valoa suoraan ambulanssin eteen, joka ajaa punaisia päin.... Mutta tässä kuvaamassasi tehtävässä kiireellisyysaste on tod.näk. ollut C/D...

Anonyymi kirjoitti...

" Tässähän olisi hyvä repparin aihe - hätäkeskuspäivystäjän arkea esimerkiksi viikonlopun yli. "

Telkussa ei taitais homma toimia toivotulla tavalla. Radiossa oli tosin pari kuukautta sitten puolen tunnin mittainen juttu, missä kyseltiin häkepässien tuntemuksia jne...mutta se tosiaan oli vain yksi puolen tunnin dokkari. Olis ollut aihetta tehdä sarja, jossa olis jututettu useampaakin pässiä ja kunnolla kerrottu, mitä siellä puhelimen päässä tapahtuu kun joku 112:een soittaa...

Mutta näin se menee. Ruohonjuuritason työntekijät ovat aina se kärsivä osapuoli, kun halutaan saada toimintaa "tehokkaammaksi"...mutta ei auta, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! No ei vais, vaan oikeasti tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Häken uurastaville päivystäjille! Teitä tarvitaan ja olette meille tavallisille latustajille aivan korvaamattomia! Olen oppinut tästä blogista yhtä sun toista, myös kaikilta arvokkailta blogin kommentoijilta.
Tulee lähes tippa linsiin, kun miettii poliiseja, ensihoitohenkilöstä, brankkareita ja viimeisenä, muttei huonoimpana Häkeä, jolla on sinfoniaorkesteri hallussaan. Kiitos teille kaikki, että elämä sujuu parhaalla mahdollisella tavallaan!!!
T. Joskus teitä tarvinnut ja ensiluokan palvelua/kohtelua saannut. Iso hali ja jaksakaa!!!

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa sä olet tullut takaisin...Liian monta kertaa kävin latailemassa sivua ja odottelin, koska uusi juttu ilmestyy. Samaa media paskaa me sakut saadaan myös kokea. Harva meitä muistaa kun asiat sujuu ja annas olla jos ei sujukaan. Varsinkin jos tää potilas on jonkun kunnan isän sukulainen tai jonkun toimittajan sukulainen tai tuttu. Ihan paikallislehdestä olen saanut lukea kuinka ambulanssi ei pystynyt elvyttämään. Rivien välistä lukien eivät halunneet tai osanneet. Potilas oli kuitenkin ollut vainaa jo pari tuntia enkä edes viitsinyt lähteä koittaan. Entä kun joku kuolee. Joo ymmärrän et se paha olo ja suru täytyy johonkin kanavoida mut mun mielest on suremisen pitkittelyä haastaa sakuja oikeuteen vaikka ovat toimineet ohjeiden mukaan ja jatkaa tätä vuosi tai kaksi... Äh mua ärsyttää!!
Mut kiitos taas teille häke hemmoille. Oman kunnan reipas päivystäjä tuossa menneellä viikolla pelasti henkeni tai ainakin minut puukon iskuilta!!

Anonyymi kirjoitti...

Räpsy kysyy että miten pääsee häkepäivystäjäksi? Vaatimukset, koulutus, kielitaito, muut...?

Anonyymi kirjoitti...

Räpsylle: käy kattoo pelastusopiston sivuilta päivystäjäkoulutuksen vaatimukset ym. eli wwww.pelastusopisto.fi ja sieltä tutkintoon johtava koulutus > tutkintojen esittely > häkepäivystäjä.

Ja säästöistä vielä... luin iltapäivälehdestä kuinka sis.ministeri Holmlund on kaavaillut, että syrjäseuduilla poliisin tehtäviä hoitaisi armeija!!
Ei oikein käy mun järkeen, että poliisin toimipisteitä vähennetään ja poliiseja on paljon työttömänä ja sitten armeija pistettäis hoitaa poliisin tehtäviä!!

-yhdenlainen hätätäti-

Anonyymi kirjoitti...

Joku kommentoi, että häken työstä voisi tehdä repparin.. sellainen (tai sentapainen) oli Turun Sanomissa joskus ennen joulua, samassa juttupaketissa oli poliisin ja pelastuslaitoksen yö.

Linkkikin löytyi pienellä hakemisella:

http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2008-12-22,104:2:583782,1:0:0:0:0:0:

NeitiMistyJ kirjoitti...

Aivan mahtavaa tämä sinun kirjoitustaitosi ja kerrontasi!
Itsekin Häken kanssa työni puolesta paljon tekemisissä olevana voinen kuvitella sen olevan juurikin tuollaista!
Hyvää kevään jatkoa ja työniloa!
Pidetään toisistamme huolta!

Anonyymi kirjoitti...

11.4. klo 8.52 kommenttiin vastaus: kyseessä oli oikea hätätilanne, vanhus, joka sai nopean avun on siltä tieltään edelleen sairaalassa. Kuitenkin hengissä ja hyvässä hoidossa.
Tuo pyyntö olla huudattamatta sireenejä johtuu siitä, että asumme lähellä ambulanssien reittiä. Talossa on paljon muitakin vanhoja ihmisiä. Ääni yhdistyy aina pelkoon, ettei nyt olisi minun vuoroni. Sinun vähäpätöisenä pitämäsi asia on täällä tärkeä.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa!

Kiinnostava blogi sinulla. Olen jo pitemmän aikaa miettinyt, että maksaako ambulanssin tilaaminen siinä tapauksessa, että tulee juurikin tuo X-5 eli ei tarvitse kuljettaa sairaalaan? Eli maksaako hoito itsessään mitään potilaalle? Olen myös pohtinut, että useinhan se raja, tarvitaanko todellisuudessa ambulanssia vaiko ei, on aika häilyvä ja itse ainakin mieluummin soitan ambulanssin kuin otan sen riskin, että sitä olisikin tarvittu enkä ole sitä tilannut. Siihen liittyen haluaisin kysyä, että tuleeko siitä jotain seuraamuksia, jos ambulanssia ei olisikaan tarvittu, mutta se on silti tilattu? Siis jos tilaaja ja potilas vaikka itsekin ihan vilpittömästi ajattelevat, että lanssi tarvitaan? Eri asia ovat ilmeisesti sitten ne häiriösoitot, joilla tilataan ambulanssi jonnekin ihan vaan huvikseen, vaikka siellä ei edes potilasta ole. Tuleeko niitä muuten usein? Hyvää keväänjatkoa! :)

Anonyymi kirjoitti...

Vastaan nyt anonyymin kysymyksiin näin kentän näkökulmasta, päivystäjät kertokoon omat käsityksensä..

Eli ambulanssin "käyttö" maksaa potilaalle vain kuljetettaessa, tuolloinkin maksettavaksi jää vain omavastuuosuus 9,25e. Ystävämme Kansaneläkelaitos kuittaa lopun hintaa, mikä on melko paljon enemmän kuin tuo potilaan maksama summa.

Tosin olen kuullut, että jossain päin on tapana antaa sama omavastuulasku X-8-keikoillakin, eli jos potilasta hoidetaan jollain tavoin, mutta tilanteen korjauduttua jätetään kotiin. Itse olen ollut töissä firmoissa, jossain vain kuljetus maksaa potilaalle.

Tuo ambulanssin "tilaus".. Lähtökohtaisesti en puhuisi tilaamisesta, mikäli soittaja on yhteydessä hätäkeskukseen. Eihän sieltä ambulanssia saa tilattua kuin pizzaa, mikä varmaan lukijoille onkin jo selvinnyt tätä mainiota blogia lukiessa.

Eli, jos vähänkään perustellusti epäilee, että ambulanssi olisi tarpeen, soitto hätäkeskukseen. Kyllä siellä kyselevä päivystäjä osaa arvioida, onko tarvetta vai ei. Kunhan osaa vaan rehellisesti niitä tietoja potilaan tilasta antaa. Iso osa ambulanssien keikoista on kiireettömiä tehtäviä, tavallaan varmistustyyppisiä, että tutkitaan potilas, ja mietitään sitten, onko tarvetta hoidolle paikanpäällä, kuljetukseen päivystävään sairaalaan/tk:lle vai hoituuko homma neuvonnalla ja myöhemmällä käynnillä omalla lääkärillä.

Ei "turhat" käynnit ambulanssin väkeä vituta, ellei tilanne ole todellakin täysin kuviteltu ja alkoholinhuuruinen. Vilpitön huoli esim. vanhasta ihmisestä tai lapsesta on ihan ymmärrettävää.

Esimerkiksi voin nyt heittää omaan mummoon liittyneen tilanteen, kun yli yhdeksänkymppinen vanhus kauppareissulla valahtaa "jalattomaksi" ja kalpeaksi, rintakipuakin vähän valittelee. Hyvä, että vieressä olleet ihmiset ottivat kopin ennen kaatumista, mutta olisiko ambulanssi kuitenkin ollut taksia parempi vaihtoehto ko. tilanteessa? Onneksi taksikuski ymmärsi viedä kodin sijasta päivystykseen, pieni sydäninfarktihan sieltä löytyi..

Anonyymi kirjoitti...

Aivan loistava blogi=D Tässä on jotain samaa kun Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjassa..

Anonyymi kirjoitti...

"Tässä on jotain samaa kun Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjassa.."

Hyvin sanottu, taisit osua asian ytimeen... Siltä tuo häkehomma välillä tuntuu!

Anonyymi kirjoitti...

Ja johan tässä uutta tekstiä taas odotellaan;)

Saku Sammakko kirjoitti...

Koko suomen kansalle pitäisi järjestää tietoisku ambulanssien kiireellisyysluokituksista ja siitä että ambulanssia ei voi "tilata" kuten taksia.

tero kirjoitti...

Hauskaa vappua sinne häkemaailmaan. Itseäni jo vähän jännittää kun häkekurssin valintakoe on kuukauden päästä...

Taksikuski kirjoitti...

Pääsinpä taas tauon jälkeen lukemaan Päivystäjän tarinoita, kiitos taas uusimmasta tekstistä.

Huomasin juuri eilen että tämän blogin lukeminen on pienentänyt kynnystä soittaa hätäkeskukseen. Eilen nimittäin näin parin varhaisteinin matkutavan junalla roikkuen sen ulkopuolella ja ilmoitin siitä hätäkeskukseen eteenpäin. Aiemmin en ehkä olisi uskaltanut soittaa noin pienestä vaan olisin ennemminkin todennut että ei ne varmaan putoa tms. ja ei hätäkeskusta voi tuollaisella häiritä. Onneksi päivystäjä otti asian ihan tosissaan ja lupasi ilmoittaa eteenpäin niin ehkä pojat miettivät ensi kerralla mitä kannattaa tehdä ;)

Toivon mukaan hätäkeskuksista ei ainakaan tehdä isoja laitoksia joihin ohjataan koko läänin puhelut. Itse soittaessani päivystäjillä on vaikuttanut olleen tiettyä paikallistuntemusta ja se on varmasti etu siinä hommassa.

Taksikuski kirjoitti...

Ai niin lisäksi aloin miettiä että kun hätäkeskukselta on hyvät yhteydet kaikkiin poliiseihin, palomiehiin jne. viranomaisiin niin miten on junien laita? Kestääkö kauan saada tieto junankuljettajalle vaikkapa auton juututtua tasoristeykseen tms. tilanteessa?

päivystäjä kirjoitti...

"Jäin omakotitalosta ulos, ovi takalukossa ja 4v lapsi yksin sisällä. Ei ollut tikkaita millä kiivetä itseään tappamatta toisen kerroksen ikkunaan (auki), joten soitin häkeen että mitäs nyt? Puhelimeen vastannut kyseli tiedot ok, mutta takertui jostain syystä siihen yksityiskohtaan, että en kyennyt näkemään ensimmäisen kerroksen ikkunoista sisälle missä lapsi on ja mitä tekee. Tyyppi jäi inttämään, että ei omakotitalo voi olla sellainen etteikö eka kerros olisi maantasalla. Aikansa siinä intti, joten aikaa säästääkseni lopetin puhelun ja kiipesin kuitenkin yläkerran ikkunaan ja siitä sisälle."
-------------------------

Tuohon ei oikeastaan voi sanoa yhtään mitään ellei ole kuullut kyseistä nauhaa. Monet kysymykset voivat kuulostaa oudoilta ilmoitajan korvissa, vaikka ne ovat hyvin aiheellisia häken päästä katsottuna.
Joskus tulee myös sellaisia hetkiä päivystäjälle, ettei tiettyä asiaa saa muokattua päähänsä, eli jokaisesta tapahtumasta piirtyy tietynlainen mentaalinen kuva päivystäjän päähän, jonka perusteella hän tekee lisäkysymyksiä jne. Joskus tuo kuva jumittuu, tai siellä on jokin pieni kohta, joka ei täsmää, jolloin täytyy ehkä kysyä juuri noita ns. tyhmiä kysymyksiä. Kun ei ole kiire, niin silloin siihen on aikaa, kuten mainitsemassasi tapauksessa.
Niin epäselvältä kun tämä kuulostaakin, :).

Muuta en tuosta oikein voi sanoa, kun en tosiaan tunne tapausta.

päivystäjä kirjoitti...

"...niin häkessä vaan ystävällisesti todetaan, että kiertää, en saa selvää tai että menisittekö omalle kanavallenne."
---------------------

Te ette kuule sitä, mitä päivystäjät murmuttavat kun tangentti ei ole pohjassa, ;). Sekin on taito, on hauska välillä kuunnella työkavereita kun ne ensin päästävät hirveitä höyryjä pihalle ja seuraavassa sekunnissa tangentti menee pohjaan ja yksikölle vastataan rauhalliseen ja hyvin asialliseen äänensävyyn. :)

päivystäjä kirjoitti...

"Sinun ammatimaisen eläytymisen johdosta tyttäreni 13v ja 17v uskalsivat tarttua puhelimeen ja soittaa hätäkeskukseen kun oli tarvetta auttaa lähimmäistä. Kiitos, että jaksat kirjoitella omasta työstäsi."
-------------------------------

Loistavaa, on hienoa kuulla, että tästä on hyötyä ihmisille, :).

päivystäjä kirjoitti...

"Siihen liittyen haluaisin kysyä, että tuleeko siitä jotain seuraamuksia, jos ambulanssia ei olisikaan tarvittu, mutta se on silti tilattu? Siis jos tilaaja ja potilas vaikka itsekin ihan vilpittömästi ajattelevat, että lanssi tarvitaan? Eri asia ovat ilmeisesti sitten ne häiriösoitot, joilla tilataan ambulanssi jonnekin ihan vaan huvikseen, vaikka siellä ei edes potilasta ole. Tuleeko niitä muuten usein?"

Jos on epävarma siitä, tarvitaanko tilanteessa ambulanssia vai ei, niin soitto vaan hätäkeskukseen. Päivystäjä kysyy kysymyksiä ja vastausten perusteella hän hälyttää ambulanssin tai ei hälytä. Eli ei tarvitse missään nimessä miettiä sitä, että voinkohan mä nyt soittaa vai ei. Ambulanssi ei voi tosiaan tilata, vaan päivystäjä tekee arvion ja päättää siitä, tuleeko auto vai ei, eli jos päivystäjä auton hälyttää, hän ei jostain syystä ole voinut ns. puhua keikkaa pois. Ilmoittajalle ei tule mitään laskua siitä, ettei ambulanssia olisi tarvittukaan, koska ilmoittaja ei päätä siitä, tuleeko se auto vai ei.

päivystäjä kirjoitti...

"Ai niin lisäksi aloin miettiä että kun hätäkeskukselta on hyvät yhteydet kaikkiin poliiseihin, palomiehiin jne. viranomaisiin niin miten on junien laita? Kestääkö kauan saada tieto junankuljettajalle vaikkapa auton juututtua tasoristeykseen tms. tilanteessa?"
----------------------------

Meillä on suora numero junansuorittajaan, jolla on yhteydet kaikkiin juniin. Esim. jos raiteilla tapahtuu jotain, tai juuri mainitsemassasi tapauksessa, päivystäjä on soittanut vr:lle ja ilmoittanut asiasta. VR ryhtyy tuolloin toimiin omalta osalta, usein kyse on siitä, että esim. junien vauhtia hiljennetään tietyn pysäkin kohdalla (itsetuhoinen tms.). Tärkeää on vaan se, että häke muistaa soittaa vr:lle kun tilanne on ohi, varsinkin ruuhka-aikoina... muuten pakka on junien aikataulujen ym. puolella täysin sekaisin, :).


Ja hauskaa vappua kaikille, ja terolle onnea pääsykokeisiin! Itse lähden tästä vapun viettohon, enkä onneksi istu töissä, hah. Palataan astialle taas kohta.
Ei muuta kuin Skåål ja Glada Wappen! :)

Anonyymi kirjoitti...

Olisi muutama kysymys vaatimuksista hätäkeskuspäivystäjäksi.. tai siis lähinnä koulutukseen liittyen; onko ehdottomana vaatimuksena, että on suorittanut toisen asteen tutkinnon (lukio/ammattik.)?
Entäpä tuo kielitaito - täytyykö "toisella kotimaisella" osata asiakasta palvella?
Ja voiko olla hyötyä, jos on työskennellyt yksityisellä turvapuolella aiemmin?

Tuossapa nyt oli joitain kysymyksiä..
Mahtavaa olisi päästä tekemään työtä, jossa omalla tekemisellä voi auttaa ihmisiä ja saada sitä onnistumisen tunnetta.
En tosiaan sitten tiedä, riittääkö meikäläisen meriitit siihen.

Anonyymi kirjoitti...

Juuh, tuosta ambulanssin "turhasta kutsumisesta" tuli mieleen yksi kauhukertomus toiseen suuntaan. Tutun muksulle sattui tarhassa onnettomuus, jalassa kahdessa kohtaa avomurtuma eli sääriluu suurin piirtein z:na. Tarhan täti taluttaa (!!) mukulan sisälle ja soittaa paikalle TAKSIN (!!!!), käärii jalan villatakkiin ja kantaa kirkuvan tenavan autoon. Kesken matkan taksari pysäyttää vastaantulevan ambulanssin, kun ei kestä katsella ja kuunnella lapsen tuskia. (!!!!!!!!) Matka jatkuu sitten vähän vähemmän tuskaisissa tunnelmissa paikalliseen terkkariin ja tarhantäti saa aivan hirveän ripityksen ambulanssikuskilta, että AINA kun sattuu tarhassa onnettomuus, PITÄÄ soittaa hälytyskeskukseen, jotta paikalle tuleva ambulanssimiehistö voi tehdä tilannearvion JA toimittaa lapsen parhaaseen mahdolliseen hoitopaikkaan - nyt kun lanssi "otettiin lennosta", joutuivat viemään mukulan arvauskeskukseen ja sieltä aluesairaalaan, jolloin hoitoonpääsy viivästyi huru ja kauan ja tuska oli aivan kauhea. Mutta miksi näin toimi täti tarhan? Kun ei haluttu ottaa sitä riskiä, että kutsutaan ambulanssi turhaan ja tulee kunnalle laskua!!!!!!!! Voi pyhä jysäys.

Niin että hyvät ihmiset, soittakaa vaan sinne hälytyskeskukseen... Moni tuska voi olla vähän pienempi.

Anonyymi kirjoitti...

"Olisi muutama kysymys vaatimuksista hätäkeskuspäivystäjäksi.. tai siis lähinnä koulutukseen liittyen; onko ehdottomana vaatimuksena, että on suorittanut toisen asteen tutkinnon (lukio/ammattik.)?
Entäpä tuo kielitaito - täytyykö "toisella kotimaisella" osata asiakasta palvella?
Ja voiko olla hyötyä, jos on työskennellyt yksityisellä turvapuolella aiemmin?"

Koulutusvaatimus on ehdoton. Valtion virkamiehen pitää pystyä palvelemaan kansalaisia molemmilla kotimaisilla. Turva-alasta ei sinänsä ole hyötyä, tämä ala on aivan oma maailmansa.

Taksikuski kirjoitti...

Olipas hurja tarina tarhan tädistä. Itselläni on myös omakohtaisia kokemuksia siitä, ettei hoitotäti tai -setä oikein tahdo myöntää itselleen tai muille, että hänen vastuulleen uskotulle tenavalle on sattunut paha onnettomuus. Esimerkiksi murtuneen ranteen takia ei tullut mieleen soittaa vanhemmille tai toimittaa lasta hoitoon...

Uskoisin kuitenkin että enemmistö alan ihmisistä osaa toimia oikein vastaavassa tilanteessa. Olisin itse toiminut kyseisenä taksikuskina samoin tai ehkä jopa soittanut hätäkeskukseen jo tarhan pihalla. Ei kuulu meille tuollaiset tapaukset enää vaikka sairaita kuljetetaankin välillä.

quote:

"Te ette kuule sitä, mitä päivystäjät murmuttavat kun tangentti ei ole pohjassa, ;). Sekin on taito, on hauska välillä kuunnella työkavereita kun ne ensin päästävät hirveitä höyryjä pihalle ja seuraavassa sekunnissa tangentti menee pohjaan ja yksikölle vastataan rauhalliseen ja hyvin asialliseen äänensävyyn. :)"

Päivän paras! :DD Siinäkö se tyyneyden salaisuus olikin.

Anonyymi kirjoitti...

"onko ehdottomana vaatimuksena, että on suorittanut toisen asteen tutkinnon (lukio/ammattik.)?

Koulutusvaatimus on ehdoton."

Eipä vaan taida olla. Pelastusopiston nettisivuilta kysyjä saa lisäinfoa, mutta kurssille voi hakea ns. harkinnanvaraisessa valinnassa, mikäli ei toisen asteen tutkintoa ole suorittanut.

Syksyllä alkavalle kurssille oli hakenut harkinnanvaraisesti 5 ihmistä. En tiedä moniko on kutsuttu valintakokeeseen, käsittääkseni opisto valikoi kellä ko. hakijoista olisi edellytyksiä suoriutua koulutuksesta ja kutsuu vain heidät kokeeseen.

Kesäkuussa Pelastusopisto julkaisee sivuillaan ensi vuoden opiskelijavalinnan perusteet, siitä löytyy varmasti infoa tästäkin asiasta.

Anonyymi kirjoitti...

^Joo, näin itsekin totesin kun kävin asiaan tutustumassa. Minulle kun ei kelvannut tuo "on ehdoton" vastaus:)

Ja ruotsiahan voi aina opetella lisää. Toki perussanasto hallussa, mutta ei todella niin vahva että lähtisin tältä pohjalta hätäpuheluun vastaamaan, pahaa jälkeä tulisi.

Kertoisikos joku nykyinen päivystäjä kuinka paljon tuota ruotsia oikeasti joutuu työssä käyttämään..

Anonyymi kirjoitti...

Tuohon ruotsin puhumiseen.

Kaikissa häkeissä ei tarvitse puhua ruotsia. Meilläkin suurin osa päivystäjistä hoitaa puhelun tarvittaessa englanniksi. Meille ei niitä ruotsinkielisiä puheluita kovin paljoa tule. Ruotsiin kyllä soitellaan viranomaisille, mutta sielläkin puhekieli on usein englanti.
Toki viranomaisen pitäisi puhua kaksikielisessä maassa molempia kotimaisia, mutta kiellettyä ei ole käyttää englantia, ainakaan meillä.

päivystäjä kirjoitti...

"Kertoisikos joku nykyinen päivystäjä kuinka paljon tuota ruotsia oikeasti joutuu työssä käyttämään.."
-----------------------------

Tietyissä hätäkeskuksissa päivittäin useamman kerran, toisissa harvemmin kun kerran viidessätoista vuodessa. Käytännössä hätäkeskuksissa ei ole kielivaatimuksia, ei edes rannikon alueen hätäkeskuksissa, ihan sen takia, että mikäli vaatimuksena olisi ruotsinkielen taito, ei saataisi tarpeeksi päivystäjiä. Hätäkeskukset, joissa on hyvä, joskin ei pakko, osata ruotsia, ovat: Pohjanmaan häke, Varsinais-Suomen häke, Länsi-Uudenmaan häke, Helsingin häke sekä Itä-ja Keski-Uudenmaan häke. Näistä keskuksista löytyykin runsaasti kaksikielisiä päivystäjiä, mutta myös niitä, jotka eivät ruotsia taida.

Eli se, ettei osaa ruotsia, ei ole este päivystäjän työlle, ja esim. jos suuntana on Joensuu tai Jyväskylä, niin tuskin tulet edes vastaanottamaan ruotsinkielistä puhelua. Joensuussa olisikin enemmän tarvetta venäjänkielelle.

päivystäjä kirjoitti...

"Ja voiko olla hyötyä, jos on työskennellyt yksityisellä turvapuolella aiemmin?"
------------------------

Muihin kysymyksiin saitkin jo vastaukset, mutta tuohon lisäisin vielä, että tuosta on hakuvaiheessa hyötyä ainoastaan työkokemuksena. Muistan, että silloin kun itse hain, oli olemassa ns. kiinnostus-kohta, josta pystyi saamaan lisäpisteen esim. vpk-toiminnasta tms. alaan liittyvästä asiasta. Näköjään sitä ei enää ole.

Jos muuten ajattelee hyötyä, niin lähinnä sen kautta, että jos esim. on työskennellyt vartijana kentällä, niin voi tuntea osan tapajuopoista, tietää ns. mikä on tietyn paikan asenne/meno/ongelmat. Oikeastaan mikä tahansa tausta auttaa päivystäjää jossain puhelussa. Aiheet ovat mitä moninaiset, yhdessä puhelussa synnytetään> oho, sattuipa, että päivystäjä on kätilö, toisessa on kyse kaatuvasta puusta, joka esim. uhkaa rakennuksia> päivystäjä on metsuri, ei auta ns. riskinarviossa, mutta auttaa päivystäjää itseään hahmottamaan tilanteen. Jossain puhelussa äidillä on ongelmalapsi> päivystäjällä on vankka kokemus perhepäivähoitajana. Tai jos mennään ihan perusasioihin, ihmissuhteiden ongelmat> usein on helpompi selvittää asiaa jos itse on ollut mukana samantyyppisessä tilanteessa omassa elämässä. Jne jne.

Eli pointti oli se, että lähes mistä tahansa taustasta voi olla jonkinlaista hyötyä jossain vaiheessa. Päivystäjälle itselleen. Jos ei muuta, niin osaa mahdollisesti puhutella ilmoittajaa paremmalla tavalla, olla samalla aallonpituudella. Sekin tuo monessa tilanteessa lisäarvoa.

Anonyymi kirjoitti...

^Kiitän suuresti vastauksesta!
Sitten enää yksi kysymys, milloin uutta tekstiä;)?

Anonyymi kirjoitti...

"Käytännössä hätäkeskuksissa ei ole kielivaatimuksia"

Mutta valtion virkamiehellä on virkavelvollisuus palvella kansalaisia molemmilla kotimaisilla. Ei sillä että siihen hyvin pystyisin itsekään mutta silti virkavastuu painaa tässäkin...

päivystäjä kirjoitti...

"Mutta valtion virkamiehellä on virkavelvollisuus palvella kansalaisia molemmilla kotimaisilla. Ei sillä että siihen hyvin pystyisin itsekään mutta silti virkavastuu painaa tässäkin..."
--------------------------------

Joo... en itse muista miten se on laissa sanottu, tai siis millä tavalla muotoiltu, mutta käytännössähän on mahdottomuus, että jokainen hätäkeskuspäivystäjä kykenisi palvelemaan molemmilla kotimaisilla. Silloin hätäkeskuksissa ei olisi riittävästi työntekijöitä, koska ns. koulutus ei auta muita kuin niitä, jotka oikeasti haluavat oppia/verestää muistia. Ja toisaalta, ei aikuisia ihmisiä voi pakottaa oppimaan uutta kieltä, varsinkaan hoitamaan hätäpuhelua, jossa ei voi käyttää elekieltä jne.
Niillä alueilla, joilla tulee ruotsinkielisiä puheluita, asia on järjestetty siten, että vuorossa on aina kaksikielisiä päivystäjiä, ja jos ei-ruotsinkieltä puhuva päivystäjä saa ruotsinkielisen puhelun, hän yhdistää sen sellaiselle, joka kieltä puhuu. Tämä käy kädenkäänteessä. Tällä tavalla ilmeisesti lakipykälä täyttyy, koska hätäkeskus palvelee tuolloin molemmilla kielillä, vaikkei jokainen töissä oleva siihen kykene.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen blogi, kiitos kirjoittajalle! Pidän suosikeissa, ja odottelen uusia merkintöjä!

Ja jos sinä, tai joku lukijoista sattuu olemaan se päivystäjäparka, joka vastasi puheluuni helmikuun lopulla, pyydän anteeksi, jos huusin korvaasi...

Paniikkitilanteessa ei jostain syystä älyä ottaa puhelinta suunsa vierestä pois, kun puhuu kolmannelle osapuolelle. Tämä tuli mieleen tuosta joulukuun -08 "ovenavaustarinasta"; Yritin puhelunlomassa häätää muuan veikkosta avaamaan talomme alaovea...
Sinä päivänä aamu alkoi vähintäänkin nurjasti, mutta onneksi apu tuli paikalle pian.
Hyvää kesää!

Anonyymi kirjoitti...

Voiko palopuolen tehtävä olla kiireellisyysluokaltaan A, vain jos ihminen on välittömässä hengenvaarassa?

päivystäjä kirjoitti...

"Voiko palopuolen tehtävä olla kiireellisyysluokaltaan A, vain jos ihminen on välittömässä hengenvaarassa?"
-------------------------

Tuota... Virallisesti palopuolella on kiireellisyysluokkia vain Helsingissä. Eli suoraan sanoen, minä en tiedä, miten kiireellisyysluokat määräytyvät palopuolella. Kun hälytys lähtee palokunnalle ja koodin numerosarjan vieressä näkyy kirjain A-C, niin se tarkoittaa vain ja ainoastaan sairaankuljetuksen kiireellisyyttä. Esim. rakennuspalo on A sakulle silloin kun on tiedossa, että ihminen on sisällä palavassa tilassa. Muuten kiireellisyys on B.

Ehkä joku muu osaa selventää asiaa paremmin, minulle tosiaan nuo palokunnan kiireellisyys-asiat ovat hepreaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Voiko palopuolen tehtävä olla kiireellisyysluokaltaan A, vain jos ihminen on välittömässä hengenvaarassa?"

Pelastustoimen riskinarvio-opas on olemassa ja joissakin häkeissä jo käytössä vaikka ministeriö ei sitä virallisesti olekaan vielä hyväksynyt.

A-kiireisyys vaatii välitöntä ihmisen tai suuren omaisuuden pelastamista.

B-keikkoja dynaamiset onnettomuudet (mm. tulipalot)

C-keikkoja staattiset onnettomuudet (ei leviämisvaara)

D-tehtävä on täysin kiiretön (kissa puussa etc)

Anonyymi kirjoitti...

Taitaa tämä blogi olla tullut tiensä päähän, kovin pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta ja tahti harvennut koko ajan.

Todella harmi sillä tämä on ollut ainoa blogi, jota olen itse jaksanut lukea yli 2 viikkoa. No, tsemppiä kuitenkin töihin itse kullekin hoito-, pelastus-, turva, ym. aloilla työskenteleville, teette tärkeää ja tarpeellista työtä ja teitä arvostetaan kyllä (vaikkei ehkä 'asiakkailta' sitä arvostusta aina saisikaan).

päivystäjä kirjoitti...

"Taitaa tämä blogi olla tullut tiensä päähän, kovin pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta ja tahti harvennut koko ajan."
------------------------------

Niin.... en ole tehnyt mitään virallista lopettamispäätöstä, mutta myönnän, että olen miettinyt sellaisen merkinnän lisäämistä, ettei ihmisten tarvitsisi miettiä. Pyörittelen aina välillä aiheita päässäni ja niitä kyllä riittäisi, mutta kun en vaan saa mitään irti itsestäni. Tuntuu, että sanat ovat kiven takana, kuin pään ja sormien välissä olisi muuri.

En silti haluaisi lopettaa, ehkä minä jonkun ajan kuluttua taas koen, että kys. este yhtäkkiä poistuu ja minulla olisi taas sanottavaa.
Tämä pyörii siis hieman ilmassa tällä hetkellä, ja olen hyvin tietoinen asiasta. Koen suurta velvollisuutta lukijoita kohtaan tässä asiassa, enkä haluaisi "let people down".

Toisaalta tämä on ehkä terveen merkki, että keskityn vapaa-aikana enemmän muihin asioihin kuin työasioiden pyörittelyyn blogimuodossa... :). Töissä en tosiaan saa kirjoittaa.

Jatkan yrittämistä, ja ehkä minä saan kohta joskus jotain raapustettua.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Ladyshave ...öh... Shaky Lady ;)

Älä ota paineita. Tekstiä tulee, jos on tullakseen.
Olet kuitenkin tehnyt uljaan homman nostamalla tärkeitä ja kiinnostavia
asioita keskusteluun, jopa valtakunnallisten päivälehtien sivuille.

Tämä blogi olisi voinut olla kuivaa nillitystä, mutta Sinun kirjoitustyylisi on
tehnyt tästä riemullisen lukukokemuksen. Kiitos.

Niin että ehdotankin, että jos et jaksa näistä kirjoitella, aloitapa vapaamuotoinen ja vaikkapa ihan fiktiivinen tarinatori. Luulen että lukijoita riittäisi sinnekin.

Shavin' ..öh... Shakin' All Over! :)

Tom One

Anonyymi kirjoitti...

"Niin että ehdotankin, että jos et jaksa näistä kirjoitella, aloitapa vapaamuotoinen ja vaikkapa ihan fiktiivinen tarinatori. Luulen että lukijoita riittäisi sinnekin."

Niin, minä ainakin tulisin lukemaan, ja varmasti monet muutkin :)

Anonyymi kirjoitti...

Päivystäjälle.

Jos aiheet loppu; miten olis päivystäjän kesä: Porukkaa lomalla, vähemmän päivystäjia... enemmän keikkaa ja kesällähän on vähän omanlaisensa tarinat rannoilta ja terasseilta...

T: toinen luolamörkö

Anonyymi kirjoitti...

No kertokaapas te päivystäjät miten Juhannus sujui hätäkeskuksissanne, oliko kiirettä aikaa:)?

Iitu kirjoitti...

Mä en kyllä ikinä voisi olla hätäkeskuspäivystäjä! Ei oikeasti riittäisi hermot. Kymmenen pinnaa sulle ja enemmänkin!

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko mahdollista saada tänne uutta luettavaa?!? :D

http://www.takuuhuuto.fi/register.php?inv=tehotäti

Anonyymi kirjoitti...

On sulla aika vuodatus! Jaksaisin kenties lukea jos kirjoittaisit kunnon suomea.

Anonyymi kirjoitti...

Kuolen tai annan jonkun muun kuolla mielummin kuin soitan apua noin paskantärkeältä kusipäältä. :)

Anonyymi kirjoitti...

^Uskoisin, että yksikään häkepäivystäjä ei Sinun puheluasi kovin innolla odotakaan. :)
Tosin ehkä mielesi muuttuu siinä vaiheessa kun se ystäväsi korisee (oletan että alkoholimyrkytyksen kourissa) vieressäsi kuoleman kielissä.
Tai jos ei muutu tuskin sekään ketään ketään jää harmittämaan. :)
T. Tavan rivikansalainen

Anonyymi kirjoitti...

oho! onko todella näin, kun pelastusopiston sivuilta luin, että kurssilaiset joutuvat itse kustantamaan opiskelijapuvun, joka on siis kai samalla virka-asu, ja tämä maksaa 650€?? aika kova hinta.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset päivystäjälle! On ollut mahtava lukea tekstejäsi, jaksaa taas vähän paremmin kun saa todeta, että muilla on samoja ajatuksia, surun-, kiukun- ja ilonaiheita jne.
Virkavaatetuksesta sen verran että valtio hoitaa kuluista 90% eli itselle jää se noin 65euroa maksettavaksi ns aloituspaketista. Virkavaatepisteet kertyy töissä ja niillä saa sitten esim. uusia kulahtaneiden tilalle. (Jos nyt muistan oikein rankan työviikonlopun jälkeen..) Nyt uni kutsuu tätä häke-tätiä, jaksamiset kaikille kollegoille ympäri Suomen!

Anonyymi kirjoitti...

Eikö enää ollenkaan tule uutta tekstiä?:(
mihin on päivystäjä kadonnut?

Anonyymi kirjoitti...

Kysmys virkavaatteisiin liittyen: Mihin häke-päivystäjä tarvii virkavaatteita? Eikö luulis olevan ihan sama mitä siellä pitää päällänsä, kun työt tehdään puhelimen välityksellä?

Anonyymi kirjoitti...

No niin sitä luulisi... Virkavaatejutut on hyvinki tarkkaan määritelty jotta minkä denierin sukkahousut naisilla pitää olla ja mihin kellonaikaan minkäkinlaiset vaatteet on suotavia.
En itsekään tätä ymmärrä, mieluumminhan siellä istuisi mukavissa verkkareissa kuin että niissä keinokuituhirvityksissä jotka ahistaa ja hiostaa...

päivystäjä kirjoitti...

"Eikö enää ollenkaan tule uutta tekstiä?:(
mihin on päivystäjä kadonnut?"

Päivystäjä on kesälaitumilla, :). Ei ole ollut pitkään aikaan mitään intoa päivittää blogia, hyvä kun työtä on jaksanut tehdä. Nyt alkaa hieman tuntumaan, että ehkä minä jopa voisin ryhtyä näpytyshommiin kohtapuolin uudestaan. Katsotaan miten käy.

Anonyymi kirjoitti...

"Kysmys virkavaatteisiin liittyen: Mihin häke-päivystäjä tarvii virkavaatteita? Eikö luulis olevan ihan sama mitä siellä pitää päällänsä, kun työt tehdään puhelimen välityksellä?"

Mulle ainakin on hyvä, että on virkavaatteet, voi kuoria niiden mukana pois virka-minänsä töistä lähtiessä.
Ei ne mitään kaikkein mukavampia ole, mutta parempi kuitenkin ettei tarvii miettiä mitä päällensä pistää, ainakaan työaikana.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa jos päivystäjällä riittää vielä intoa palata sorvin ääreen, siis tämän blogin suhteen!:) Niinhän se on, että pieni loma ja kesälaitumilla kirmailu tekee hyvää, asiassa kuin asiassa..

Löysin tällaisen artikkelin:
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=435846

Aika mielenkiintoisia nämä uudistusehdotukset! Tai persiistä oikeastaan.. Kuka päivystäjä haluaa opiskella 1,5 vuotta häkepäivystäjäksi, jotta pääsee pelkkiä automaattihälyjä laittamaan eteenpäin!?! Voi olla aika hiljaista henkilökunnan saannin osalta tuollaisessa "hätäkeskuksessa", joka vain automaattihälyjä välittää..
Mitkä ovat tunnelmat päivystäjien keskuudessa? Uppoava laiva?
Näistä asioista olisi kiva kuulla lisää päivystäjien suusta.

SuurellaSydämellä kirjoitti...

"Eksyin" tänään vasta tänne ja täytyy sanoa että ihana blogi ;) . Puhut niin suoraan ja rehellisesti ja kyllä on välillä itselläkin naurussa pitelemistä (jokseenkin osaan kuvitella kun itsekin hoitotyötä joskus tehnyt ;) ) . Ja entäs ne rajan miehet, voih ;)... Voin jo kuvitella lopun tuosta, pöj, miksei ne tullukaan ;) ? Mutta joo... media on...media... ja ihmiset...niin kai ihmisiä ;) ... Itse en kaikkea purematta niele mitä tuo media yrittää koukuttaa ja eihän kukaan ihminen ole täydellinen tai/ja seppä syntyessään sekä puhut aivan totta että minimaalisen pienet ovat virheet työhön nähden. Ei voi valittaa! Itse en voi olla kuin tyytyväinen! Varsinkin viimeisin "ambulanssikeikka" ;) alkaen hätäkeskukseen soitosta sairaalaan asti (eli kun tuota rakasta pientä lähdin synnyttämään) oli aivan mahtava ja niin mahtavaa toimintaa ja mahtavia ihmisiä! Jaksamista tärkeään työhön ja kirjotahan taas niin pääsee lukemaan ja nauttimaan sydämensä kyllyydestä =) .

Anonyymi kirjoitti...

Ihan näin mielenkiinnosta, ollessani itse palomies-sairaankuljettaja, tahtoisin tietää päivystäjän mielipiteen vepareista.

Palomiesten sisällä puolivakinaisten ja vakinaisten välillä taistelu on paikoin kovaa, toisin paikoin taas ollaan samalla asemalla ja istutaan samoissa autoissa.

Olen monesti yrittänyt, kovastikin, saada mielipidettä joltain päivystäjältä vepareista, mutta kaikki kiertelevät. Olisi mukava saada seikkaperäinen tilitys vepareista, ihan vaikka omana blogilisäyksenään.

Itse vakinaisena täytyy myöntää, että useimmiten arvostan vepareita enemmän. Usein veparit tekevät maalaiskunnissa kaikki samat asiat, aivan kaikki, elvytyksistä liikenneonnettomuuksiin aivan yksin, ilman minkäänlaista rajanvetoa vakinaisen tai vähemmän vakinaisen välillä. Helsingissä vakinaiset tekevät samat kikat kuin Inkoon kunnassa veparit, näin esimerkkinä. Monet kunnat myös, kuten Lempäälä, omaavat kiireisempiä vepareita kuin monet vakinaiset. Onpahan pohjoisessa vepareilla ambulanssejakin. Isoissa kaupungeissahan VPK:t ovat enemmän tukiroolissa, mutta vaikkapa salossa on ihan ensilähtönä vepareilla 26:nenkin. H

Silti, vaikka nämä miehet ja naiset tekevät täsmälleen samat asiat, täsmälleen samoilla tavoilla, istuen samoissa autoissa, eivät saa minkäänlaisia korvauksia, vaan puhtaasta auttamisen halusta, vievät vakinaiset kuitenkin usein kunnian.

Itse olen useasti todistanut erilaisia skenaarioita, kuten:

Ihmisen pelastaminen y/a: hälytettyinä x191 ja x21, myöhemmin lisäkäsiksi ennen kuin edes paikalle saavuttiin, xS11. Paikalla oli ihminen syvässä kuilussa, ensimmäisenä paikalla xS11, toisena s91 ja sitten x21. Mitä esimies vakinaisessa antaa ohjeita? Hän sanoo, että "eiköhän noi letkunkärrääjäveparit voi sen tuolta onkia." Niinhän siinä kävi, x21 lähti alta minuutin takaisin saavuttuan, kun taas lanssi ja vepari jäi paikalle. Keikka vielä huipentui elvytykseen kuilun pohjalla, hah.


Liikenneonnettomuuksia, joissa vakinainen heittää uukkarin paikalla kun S-auto jää kahdeksi kymmeneksi tunniksi paikalle roudaamaan kamoja, ohjaamaan liikennettä (ei poliiseja maaseudulla), hinailemaan romuja ja vastaavaa. Mitä ihmettä?


Melkein tekisi mieli luopua työstä vakinaisessa, ainakin näissä mätäpaiseissa, ja vaihtaa johonkin VPK:hn. Ainakin olisin valinnut puoleni.


Ehkä lämmittävintä sydämelle, mitä ikinä olen kuullut, on x193:n suusta. Virvestä tuli elvytyskeikka, ja melkein heti perään x193 vastaa: "Louhi, x193, viitsisittekö pistää paikalle tosta noi xS11:sen pojat, ne on lähellä ja tasan osaa nää hommat."


Ai että minä hymyilin leveästi pitkään.

Anonyymi kirjoitti...

Veparit vs. vakkarit.

Ei minulla päivystäjänä ole eroa, kumpi keikat hoitaa. Riskinarvionperusteella hälytetään ja keikat menee paikallisten resurssien mukaan. Vakkarit pääsee kuitenkin nopeammin liikkeelle, mikä tietyissä esim, evykeikoissa oleellista. Muuten ei ole edes mielekästä häken kautta erotella vepareita ja vakkareita. Erojahan on kuitenkin myös sakuissa, jossain perustasoa ja jossain hyvä hoitotaso lisättynä lääkäriyksiköllä, tulee se sitten maasta tai ilmasta käsin. Lopultahan valmiustaso ym on päättäjien käsissä. Häkeläisenä vaan saattaa mielessään todeta pitkien tai vaikeasti saavutettavien kohteiden osalla; menetetty tapaus, mikä on tietty varsinkin nuorempien tapauksessa ikävää. Häke kuitenkin kokee näitä tapauksia vuositasolla moninkertaisia määriä verrattuna kentän porukkaan, eikä niitä voi jäädä hautomaan.

Toivottavasti kukaan meistä, olitpa häkestä, vepari, vakkari, sakulainen yksityiseltä tai pelastuslaitokselta... tai sinä maallikko pyrikkään vastakkainasetteluun. Niillä mennään, mitä on saatu ja pyritään parhaaseemme. Lopputulos on ylemmän käsissä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta vepari/vakkari asetelmasta voin sanoa sen verran, että ennen siirtymistä pelkästään palotarkastajaksi toimin eräässä keskisuuressa kaupungissa ajoittain päivystävänä viranhaltijana. Siinä hommassa usein huomasin, että monella vepari yksikönjohtajalla oli virve ja puheryhmät paremmin hallussa, kuin ammatti paloesimiehellä. En tiedä, johtuuko se "harrastelijoiden" korkeasta motivaatiosta, vai mistä, mutta näin asiat vaan usein olivat. Lisäksi mietin useasti, niitä perheellisiä työelämässä olevia ihmisiä, jotka harrastuksen nimissä vaarantavat itsensä jatkuvasti. Itse sen verran omaa henkikultaani rakastan, etten oikeastaan moista riskiä uskaltaisi edes ottaa.

Anonyymi kirjoitti...

Muuten, onkos päivystäjä koskaan kohdannut vihamielisyyttä palokunnasta sakukeikoilla?

Meinaan vaan, silloin tällöin on joku mummeli niin pirun vihamielinen siitä, miksi sai paloauton, vaikka ambulanssin tilasi? Tai joku ylisuojeleva äiti, hänen pojallaan kun kerran on jalka murtunut, niin miksi ihmeessä me pelleilemme ja lähetämme paloautoja? Ensivasteen käsite on vieras, eikä siinä mitään, mutta että ei edes usko sanomalla.

Anonyymi kirjoitti...

Junassa puhelin meni Venäjän verkkoon, vaikka oltiin Suomen puolella. Miten sellaisessa tilanteessa voi soittaa hätäpuhelun?

Ja mistä pelastajat tulevat, jos onnettomuus sattuu täsmälleen kahden kunnan rajalla, joka on myös hätäkeskusalueen raja? Tai jos vaikka osa onnettomuuden uhreista on kunnan A ja osa kunnan B puolella?

Anonyymi kirjoitti...

Ei vuoden 2004 jälkeen ole ollut rajoja. Aluepelastuslaitosuudistus teki varman siitä. Meidänkin VPK monesti ajaa viereisen kunnan keikoille, varsinkin säiliöautolla. Joskus jos viereisen alueen oma paloauto ja ambulanssi ovat jo ajossa, ajamme sinne itse laittamaan laastareita. Aikaahan siinä enemmän menee, mutta kansalaiset ovat kyllä tältä osin turvattuja.

Anonyymi kirjoitti...

"Junassa puhelin meni Venäjän verkkoon, vaikka oltiin Suomen puolella. Miten sellaisessa tilanteessa voi soittaa hätäpuhelun?"

Kannattaa tutustua oman puhelimen käyttöohjeisiin jotta ei joudu tuollaiseen tilanteeseen. Verkon valinta manuaalille, automaatti pois päältä. Rajaseutujen asukkaille tämä on tuttu juttu.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös päivystäjät nyt halua ollenkaan kommentoida noita suunniteltuja hätäkeskusuudistuksia..?

Anonyymi kirjoitti...

Tätä ei taideta enää päivittää :(

Anonyymi kirjoitti...

Työryhmä:
Hätäkeskukset vähennettävä kuuteen

Tiistai 8.9.2009 klo 12.33

Sisäministeriön virkamiesten mukaan hätäkeskusten määrän vähentäminen parantaisi työn tehokkuutta.

Henkilöstön edustajat taas ovat huolissaan siitä, saadaanko uusiksi myllerrettävään järjestelmään riittävästi osaavia työntekijöitä.

- Hätäkeskuspäivystäjistä on pulaa jo nyt. Jos uuden aluejaon tullessa halutaan saada ihmisiä muuttamaan, niin eihän se helposti käy, sanoo neuvottelupäällikkö Jorma Viiala Julkisten ja hyvinvointialojen liitosta JHL:stä.

Työryhmän esityksen mukaan hätäkeskusalueiden määrä tulisi vähentää nykyisestä 15:stä enintään kuuteen. Uusimaa muodostaisi yhden hätäkeskusalueen, mutta muutoin esityksessä ei oteta kantaa alueiden rajoihin.

- Muu Suomi on tarkoitus jakaa mahdollisimman tasakokoisiin alueisiin, sellaisiin joissa on vähintään 650 000-700 000 asukasta, kertoo työryhmää johtanut valtiosihteeri Antti Pelttari sisäministeriöstä.

Uusien hätäkeskusalueiden tulisi sopia yhteen poliisin, pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen aluejakojen kanssa. Esityksen mukaan uusiin toimialueisiin siirryttäisiin jo ensi vuoden alussa.

Siirtymävaiheessa hätäkeskuksia voisi olla yhdellä alueella useitakin, mutta viimeistään vuoden 2015 lopussa Suomessa pitäisi olla enintään kuusi hätäkeskusta. Ehdotus jätettiin tiistaina sisäministeri Anne Holmlundille (kok).

Puheluita ristiin

Pelttarin mukaan ei ole sinänsä ongelma, että yksi hätäkeskus palvelisi entistä suurempaa väestömäärää. Uudenmaan hätäkeskuksen alueella asuisi puolisentoista miljoonaa suomalaista.

- Lontoossa on kymmenen miljoonaa asukasta, ja sielläkin toimii vain yksi hätäkeskus, sanoo Pelttari.

Aluejaon muutosaikeisiin liittyy Pelttarin mukaan myös työtapojen yhtenäistäminen. Nykyisin eri hätäkeskuksilla on erilaisia toimintaohjeita ja -käytäntöjä, mikä vaikeuttaa sekä yhteistyötä että täydennyskoulutuksen järjestämistä.

Hätäkeskusten yhteistyötä on tarkoitus parantaa myös uudella tietojärjestelmällä. Sen avulla päivystäjän pitäisi pystyä tarvittaessa hoitamaan toiseltakin alueelta tuleva hätäpuhelu.

Työntekijäpuoli epäilee

Kolme ammattijärjestöä jätti työryhmän raporttiin eriävät mielipiteet. Järjestöissä ollaan huolissaan sekä työpaikoista että siitä, miten kansalaisten turvallisuudelle käy.

- Muutosehdotukseen sisältyy hallitsematon riski. Pitäisi lähteä turvallisuustason parantamisesta eikä tehdä muutosta muutoksen vuoksi, arvostelee Suomen Palomiesliiton toiminnanjohtaja Petri Hynninen.

- Paikallistuntemuksella on paljon merkitystä, huomauttaa JHL:n neuvottelupäällikkö Jorma Viiala.

Hätäkeskusten palkkalistoilla on nykyisin hieman alle 800 henkilöä, joista runsaat sata hallintotehtävissä. Aluejakoesityksessä ei oteta kantaa siihen, mikä henkilöstön määrä olisi tulevaisuudessa. Työntekijäpuolella ei kuitenkaan olla toiveikkaita.

- Henkilöstön määrää ollaan supistamassa valtion tuottavuusohjelman nimissä. Se ei oikein sovi lamakauden ajankuvaan, katsoo Viiala.

STT

Lähde:Iltalehti

Että näin.

Anonyymi kirjoitti...

Voi kun aloittaisit jo näpytyshommat - edes lyhyt juttu. Please...

Anonyymi kirjoitti...

On jo pahat vieroitusoireet, olisi ihan mahtavaa jos jatkaisit vielä blogin kirjoittamista!

Anonyymi kirjoitti...

6. huhtikuuta jälkeen päivystäjän 'lupaamaa':

---
"Palataan astialle taas kohta.
Ei muuta kuin Skåål ja Glada Wappen! :)"
30. huhtikuuta 2009 14:39
---
"Jatkan yrittämistä, ja ehkä minä saan kohta joskus jotain raapustettua."
2. kesäkuuta 2009 17:58
---
"Nyt alkaa hieman tuntumaan, että ehkä minä jopa voisin ryhtyä näpytyshommiin kohtapuolin uudestaan. Katsotaan miten käy."
28. heinäkuuta 2009 0:33
---

...Älä kiusaa enää... joko jatkat tai sitten et jatka. Tee päätös.

Tom One

Anonyymi kirjoitti...

Toivon kovasti, että tämän blogin pito jatkuu, kun juurikin tänne löysin.

Kaikki on kahlattu ja uutta opittu.
Esimerkiksi tuo vasen kylki -homma. Kylkiasento on tuttu juttu ennestään, mutta tuo vasen tuli uutena. Aina oppii :)

-Absolutisti

Anonyymi kirjoitti...

virkavaatteista osan maksaa valtio.
veparit voi olla ketä tahansa. medi-helin lentoavustajaa taikka työtöntä varaosamyyjää. jotkut lähtee nopeemmin ja jotkut ei ollenkaan. toisilla pysyy virve kädessä ja toisista välittyy epäammattimainen kuva kun sohlaavat puheryhmissä.....
ja niihin uudistuspuheisiin ei tunnu kukaan olevan tyytyväinen keskuksissa. hullun hommaa.

Anonyymi kirjoitti...

Blogin kirjoittajalle: en kommentoi kirjoitustaitoasi, mutta asenteesi on vastenmielinen.

Olen vastuuntuntoinen ihminen ja soittanut kymmeniä kertoja poliisille tai yleiseen hätänumeroon - aina ihan aiheesta, vaikkapa moottoritiellä harhailevasta vanhuksesta tai pahan astmakohtauksen saaneesta naapurista - ja puhelimeen vastanneiden ammattitaidossa on ollut suuria eroja.

Olen ehkä puhunut kanssasi.

heulwen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
päivystäjä kirjoitti...

"Muuten, onkos päivystäjä koskaan kohdannut vihamielisyyttä palokunnasta sakukeikoilla?

Meinaan vaan, silloin tällöin on joku mummeli niin pirun vihamielinen siitä, miksi sai paloauton, vaikka ambulanssin tilasi? Tai joku ylisuojeleva äiti, hänen pojallaan kun kerran on jalka murtunut, niin miksi ihmeessä me pelleilemme ja lähetämme paloautoja? Ensivasteen käsite on vieras, eikä siinä mitään, mutta että ei edes usko sanomalla."

Harvoin me hätäkeskuksessa kuulemme tällaisia kommentteja, lähinnä joskus harvoin joku voi soittaessaan sanoa, ettei sitä palokuntaa sitten tavita, kun tulivat viimeksikin. Maaseudulla ihmiset tiedostavat aika hyvin ensivastekäsitteen, pyytävät jopa joskus itsekin "niitä meidän omia poikia tuosta naapurista".

päivystäjä kirjoitti...

"Ja mistä pelastajat tulevat, jos onnettomuus sattuu täsmälleen kahden kunnan rajalla, joka on myös hätäkeskusalueen raja? Tai jos vaikka osa onnettomuuden uhreista on kunnan A ja osa kunnan B puolella?"

Lähimmät yksiköt, rajoista riippumatta. Hätäkeskukset käyttävät raja-alueiden yksiköitä ristiin silloin kun on tarve. Niin ambulansseja kuin palokuntaa.

päivystäjä kirjoitti...

"...Älä kiusaa enää... joko jatkat tai sitten et jatka. Tee päätös.

Tom One"


[.........] tiedän. Haluaisin kuitenkin pitää oven auki siltä varalta, että yhtäkkiä innostunkin taas kirjoittamaan. Mielelläni lataisin uutta tekstiä vaikka päivittäin, jos sitä vain tulisi.
Minä en nyt sano juuta enkä jaata, en ihan vielä.

päivystäjä kirjoitti...

"Blogin kirjoittajalle: en kommentoi kirjoitustaitoasi, mutta asenteesi on vastenmielinen.

Olen vastuuntuntoinen ihminen ja soittanut kymmeniä kertoja poliisille tai yleiseen hätänumeroon - aina ihan aiheesta, vaikkapa moottoritiellä harhailevasta vanhuksesta tai pahan astmakohtauksen saaneesta naapurista - ja puhelimeen vastanneiden ammattitaidossa on ollut suuria eroja.

Olen ehkä puhunut kanssasi."

Eli asenteeni on vastenmielinen, koska en hirveästi pidä turhista puheluista, viikonlopun tuskaöistä kun lähes yksikään soittaja ei ole selvinpäin ja koska turhaudun juuri näihin siksi, että juuri sillä hetkellä kun joudun juttelemaan turhuuksia latelevan henkilön kanssa, joku oikeasti apua tarvitseva joutuu jonoon...? Pidän työstäni, mutten pidä siitä roskasta ja paskasta, mitä tämä pitää sisällään. Sitä vain on, eikä sille voi mitään, sen kanssa eletään.
Tämä on minun asenteeni.

Hienoa, että olet niitä ihmisiä, jotka oikeasti soittavat 112 silloin kun siihen on tarvetta. Nimittäin monesti ihmiset eivät enää välitä soittaa vaikka aihetta olisikin.

Turhaan minä nyt sinänsä otan tästä pulttia, tiedän, mutta, noh. Itse pidän kunnia-asiana sitä, että palvelen soittajia hyvin, heitä, joita minun on tarkoitus "palvella". Oikeasti apua tarvitsevia. Pyrin aina hoitamaan työni hyvin, sujuvasti, niin nopeasti kuin mahdollista, tehden oikeita päätöksiä. Kyllä minä osaan olla myös vittumainen akka silloin kun siihen on tarve, mutta hyvin harvoin oikealla asialla oleva soittaja tätä puolta kuulee. Miksi kuulisi?
Jos olet ollut asiallinen soittaja (et ole huoritellut, vaatinut tms.) ja palvelu on sinun mielestäsi ollut ala-arvoista, niin tuskin olet puhunut minun kanssani. Minä olen niitä päivystäjiä, joita kiitetään, jopa joskus puhelimessa. *pyydän anteeksi löyhkäävää itsekehua*

Harmi, että sait täysin väärän kuvan asenteestani ja siitä mitä minä pidän tärkeänä työssäni.

(Itse asiassa, kiitos kommentistasi, se sai minut jopa innostumaan aiheesta, mikä tarkoittaa sitä, että ehkä raapustaisin jotain juttuakin...hm...)

Anonyymi kirjoitti...

Iltalehti 28.9.2008


- Kaikessa rauhassa tehtiin lähtöä laitokselle, kuvailee yrittäjä Hannu Koskinen sunnuntaiaamua, jona vaimonsa Anne-Mari Koskinen synnytti perheeseen tyttövauvan.

Lähtö kuitenkin loppui lyhyeen, kun Anne-Mari Koskiselta pääsi lapsivedet lattialle. Anne-Mari Koskinen totesi miehelleen, että nyt ponnistuttaa, soita ambulanssi.

- Vielä minä yritin viedä Annua autoon, Hannu Koskinen sanoo ja jatkaa yrityksensä olleen turhan. Perheen toinen lapsi oli päättänyt syntyä maailmaan perheen kotona, olohuoneessa Kempeleessä.

- Ajattelin, että nyt tästä ei tule mitään ja laitoin Annun lattialle makaamaan, Hannu Koskinen sanoo.

Hätäkeskuksessa vastasi onneksi kokenut päivystäjä, joka oli ennenkin hoitanut synnytyksiä. Koskiset kiittelevätkin päivystäjän neuvokkuutta ja rauhallisuutta.

- Missään vaiheessa ei ollut kiireen tuntua. Siinä me aloimme rauhassa ottaa vaatteita pois päältä, Hannu Koskinen sanoo.

Päivystäjä pyysi Koskisia laittamaan kännykkänsä kaiuttimen päälle, jotta voisi neuvoa molempia.

Mukava toimitus

- Pieni paniikki siinä välähti, kun tajusin, että nyt se tulee. Hannu sai minut kuitenkin rauhoitettua, Anne-Mari Koskinen kertoo.

Itse asiassa tämä synnytys oli esikoisen synnytystä helpompi, Anne-Mari Koskinen sanoo.

- Synnytys oli niin nopea, hän sanoo.

Ambulanssi sai hätäkeskuksesta hälytyksen minuutin kuluessa Hannu Koskisen soitosta. Matkaa Oulusta Kempeleeseen on reilut kymmenen kilometriä, mutta vauva ehti maailmaan ennen hoitohenkilökunnan saapumista.

- Kätilönä toimiminen ei ollut lainkaan paha homma, itse asiassa meillä oli oikein mukavaa koko toimituksen ajan. Annukin oikein nauroi, kun sanoin jossain vaiheessa mahan pienentyneen jo puoleen, Hannu Koskinen kertoo.

"Ehdin jopa siivota"

Vauvan synnyttyä hätäkeskuspäivystäjä päätti odottaa ambulanssin saapumista ennen napanuoraan koskemista. Hannu Koskinen peitteli vauvan ja Anne-Mari Koskisen lämpimästi.

- Ehdin jopa hieman siivota lattiaa ennen ambulanssin tuloa, Hannu Koskinen kertoo.

Itse ponnistusvaihe kesti noin varttitunnin. Anne-Mari Koskinen ja vauva lähtivät ambulanssilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan tarkistettavaksi ja puolitoistavuotias tuore isoveli ja Hannu Koskinen jäivät vilkuttamaan perään ikkunaan.

- Sitten aloimme Nikon kanssa leikkiä. Kyllä hän vähän on katsonut minua syrjään synnytyksen jälkeen, Hannu Koskinen sanoo.

Nikon täti oli tapahtumahetkellä paikalla.

Sairaalassa Hannu Koskisen toimintaa kehuttiin kovasti. Mies oli toiminut kuin oppikirjan mukaan.


JONNA PULKKINEN
OULU

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta.

Sinun on nyt vähän _pakko_ jatkaa kirjoittamista. Mikään ei tuota niin paljon iloa tylsään työpäivään kuin tämän blogin tekstit.

Kaunis kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä edellisen kanssa, päivystäjän on vähän PAKKO jatkaa:)
Jo senkin takia että itse olen hakemuksen laittanut nyt seuraavaksi alkavalle kurssille, ja täytyyhän sitä saada enemmän tietää mitä tuleman pitää, mahdollisesti;)

Maiju kirjoitti...

http://www.oddee.com/item_96669.aspx

virkaveljien ja -siskojen koettelemuksia jenkeistä :)

Anonyymi kirjoitti...

Itse kentällä toimivana täytyy todeta, ettei hätäkeskus aina toimi toivotulla tavalla ja tietoa keikoista tulee miten sattuu. Tilastot voivat toki olla kauniita, mutta kyllä suuret hätäkeskuslaitokset ovat heikentäneet osittain toiminnan laatua, paikallistuntemusta ei ole aina tarpeeksi ja muutenkaan kenttä ei saa kaikkea tietoa mitä tarvitsisi.

Anonyymi kirjoitti...

"paikallistuntemusta ei ole aina tarpeeksi ja muutenkaan kenttä ei saa kaikkea tietoa mitä tarvitsisi."

Kyllä se paikallistuntemus pitää olla siellä kentällä, häke kertoo teille osoitteen/koordinaatit tms ja kentän väen on sinne osattava mennä ihan itse ilman häken paikallistuntemusta. Häken duuni on ottaa hätäilmoitus vastaan ja kertoa kentälle mitä ja missä on tapahtunut.

kivi kirjoitti...

Koin päivänä eräänä tarpeelliseksi soittaa häkeen ollessani kylässä äitini luona, kun yläkerrasta kuului omituinen rytmikäs ääni usean tunnin ajan. Äitini sanoi ettei saa soittaa häkeen, jos siellä vaikka ei olekaan mitään hätää (kukaan ei vastannut vaikka huusin postilaatikosta onko joku hätänä/ avannut ovea ovikellon tai huutelun seurauksena), koska voidaan joutua maksamaan ns. turha puhelu. Jos siellä olisi nyt vaikka ollut joku ulkomaalainen tai kuuro siivoamassa ja siksi kolistellut, olisiko meille voinut tulla korvausvelvollisuus?

Tässä tapauksessa vanhus oli kaatunut ja murtanut sekä käden että lonkan ja oli hakannut lattiaa josko joku tulisi n. 7-8 h ajan.

Anonyymi kirjoitti...

Edelliselle kirjoittajalle voinen vastata ihan maalaisjärjellä, että ei tietenkään joudu mitään sakkoa maksamaan, jos ihan vilpittömästi epäilee että jollain on joku hätänä ja soittaa tästä häkeen, vaikkei loppujen lopuksi mitään hätää olisikaan. Eri asia jos tekee tahallaan turhan ilmoituksen.

Mutta kerropas nyt päivystäjä tuntemuksia, mahtaako uutta tekstiä olla tulossa. Monet odottaa! (ei mitään paineita:)

Anonyymi kirjoitti...

Tuohon pelkoon, että sakotetaanko jos soittaa turhaan...kompaten edelliseen vastaukseen, jos tosiaan vilpittömällä mielellä soittaa häkeen ja kertoo asiansa, ni ei siinä mitään. Sakkoa aletaan harkita siinä vaiheessa, kun yhdeltä ihmiseltä alkaa tulla ihan päntiönään selvästi turhia ja höpöjä soittoja. Eihän se sakko tietenkään sitä soittelua estä, mutta paremman puutteessa se käyköön "muistutuksesta"...

Anonyymi kirjoitti...

Etkö voi vain suoraan sanoa ja päättää että jatkatko blogin kirjoittamista vai et?? Ettei tarvitsisi täällä turhaan aina käydä kurkkimassa.

Tommi kirjoitti...

Tahtoo lukee uusii hätäkeskusjutui!

Anonyymi kirjoitti...

Voisko tänne jo laittaa uusia juttuja???? Ihan tylsää tulla aina kurkkimaan, kun ei tänne ikinä tule mitään uutta. Höh :(

Anonyymi kirjoitti...

miksi et suoraan lisäisi lopetuspäätöstä tänne? Olisi sitten kaikille selvää ettei uutta tekstiä tule (jos näin on asia). Niin mielenkiintoista kun näitä onkin ollut lukea:(

Anonyymi kirjoitti...

http://www.pelastajakurssi65.fi/

Tossa on kiinnostava blogi lukaistavaksi sillä välin kun tänne odottelee uutta juttua.

Anonyymi kirjoitti...

Yleisö vaatii lisää!

Anonyymi kirjoitti...

Tää blogi tais sit olla tässä...

H-Tech kirjoitti...

Hiljaista on ollut. Ehkä liiankin. Vaikka tällä alalla hiljaisuus on vain hyväksi, mutta sitten vain jostakin ilmestyy se keikkasuma.

Päivystäjän toivoisin nyt katkaisevan hiljaiselonsa ja antamalla täysilaidallinen kritiikkiä joulunvieton viranomaisia työllistävästä vaikutuksesta tai ihan mistä vaan. Tärkeintä kuitenkin, että tekstiä tulee.

Jos kuitenkin itsellesi kirjoittaminen tuottaa suurta tuskaa, joka oikestikin voi olla mahdollista, niin pitäisikö antaa mahhdollisuus kollegoillesi. Tämä blogi on kuitenkin saavuttanut jos jonkinmoisen maineen ja näin ollen pontentiaalista mahdollisuutta tehdä hätäkeskuspäivystäjän työstä entistä tutumpaa suurelle yleisölle.

Kaikin puolin on ollut mukavaa ja opettavaista lukea, miten homma etenee siihen pisteeseen ennen kuin ensimmäinen kohteeseen hälytetty painaa sitä matkalla painiketta.

Toivottavasti hiljaiselo katkeaa muuhun kuin lopettamispäätökseen.

Hyvää joulua itse kullekki. Sammuttakaa itse kynttilänne ja ajakaa varoen joulunviettoon ja älkääkä tapelko sukulaistenne kanssa tahi ryypätkö itteänne hengiltä. Olisi kerrankin rauhallinen joulu kaikilla.

Anonyymi kirjoitti...

No joo... mä luovutan. Tää blogi on ollut suosikeissani siitä asti kun tämän aarteen löysin. Nyt on luopumisen aika. Tässä männä aikoina olen miettinyt että oiskohan kumminkin niin että Päivystäjä on saanut liian tiukat raamit ('ylemmältä taholta')siihen, mitä ja miten kirjoittaa... ja se olisi vienyt innon. No, oli miten oli: Suurta murhetta tuntien painan 'kyllä'-nappia kysymykseen : haluatko poistaa kohteen suosikeista...
Bye.
Tom One.

Shennir kirjoitti...

Onpas edellinen postaaja jättäny oikein muistokirjotuksen :D

Jos et itse jatka, blogin aloittanut päivystäjä, pistätkö vahingon kiertämään ja isket jonkun kollegan näppiksen ääreen? Lukijoita olisi, kun ovat lähemmäs vuoden odottaneet turhaan uutta tekstiä.
Mutta mä en vielä luovu toivosta

Anonyymi kirjoitti...

Jep jep, nyt on sitten uudet häkealueet tiedossa. Olisipa mukava kuulla päivystäjän kommentteja aiheesta..;)

Absolutisti kirjoitti...

Täällä myös edelleen odotellaan. Toivon vain ettei kirjoittajalle ole tapahtunut mitään ikävää saati lopullista.

Anonyymi kirjoitti...

Niin se tämäkin blogi vissiin tuli ja meni.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö tämän kirjoittamista nyt voisi edes joku päivystäjä jatkaa, jos ei alkuperäinen itse:( oli niin mielenkiintoista tekstiä.

Anonyymi kirjoitti...

Etenkin nyt olisi hyvä saada lisää kommentteja kun näitä hätäkeskuksia viskottiin minne sattuu, kuten päättävän ministerin kotikonnuille...

Anonyymi kirjoitti...

Me päivystäjät olemme lamaantuneita ministeri Holmlundin päätöksistä ja toivomme, että jaksaisimme palvella hädässä olevia ihmisiä. Pakkosiirto ei meitä houkuta ja moni miettii ja valvoo, että mistä saisi töitä omalla paikkakunnalla. On mahdollista, että osa ei jatka päivystäjinä. Työ jo nykyisen kokoisessa keskuksessa on erittäin vaativaa ja henkisesti raskasta. Siirtyminen suuriin laitoksiin pakkotahtiseen ja mekaaniseen puhelimeen vastaamiseen ei jaksa enää meitä kiinnostaa. Olemme tehnee työtä innolla ja saavuttaneet esim. meidän keskuksessa viranomais- ja asiakastyytyväisyydessä kärkisijoja, mutta "kiittämättömyys on maailman palkka" ja "tee hyvää ja syö paskaa" on lopputulos työnantajan puolesta. Tämä on nyt nähty!

Anonyymi kirjoitti...

^Ylläoleva kuvaa varmasti hyvin päivystäjien tuntemuksia tällä hetkellä!
Veikkaan, että tämä blogin Päivystäjäkään ei ole enää kyseisen puljun palveluksessa, siksi ei ole tänne kirjoitellut.
Saisi joku siellä eduskunnassa pistää vähän jarrua näille Holmlundin älyttömyyksille!

Anonyymi kirjoitti...

Todella järkyttävää!

IL:n foorumilla parilla viimeisellä sivulla on todennäköisesti joku asiasta tietävä kirjoittanut pari varsin osuvaa juttua. Jos pitää paikkansa alkaa normi kansalaista pelottaa. 112 ei enään vastaa, mistä apu?
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=281776&page=15

Anonyymi kirjoitti...

Etenkin nyt, kun hätäkeskus on pinnalla mediassa muutosten takia, häken työntekijöiden mielipiteitä luettaisiin esim näistä blogeista, jos joku kirjottaisi.

Velma kirjoitti...

Mä haluaisin lukea lisää juttuja. Tai riittäisi mulle sekin tieto, että onko tänne ikinä enää myöhemminkään tulossa mitään....

Anonyymi kirjoitti...

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/05/1125156

Anonyymi kirjoitti...

Hei vittunaama, aika palata sorvin ääreen. Kansa tahtoo vastauksia miksi hätäkeskuksessa palvellaan hädässä olevaa asikasta kuin kiloa paskaa? Iltalehdet täynnä teidän persereikien mulkuttamista, kun jumalkompleksissanne leikitte parempaa kuin muut.

Anonyymi kirjoitti...

"On edelleen lehtiä, jotka kirjoittavat suurella otsikolla ”Apu tuli paikalle myöhässä” ... Silti otsikko väittää, että hätäkeskus teki väärin."

Kyseinen otsikko ei mielestäni ota kantaa myöhästymisen syyhyn. Ettei itse päivystäjä olisi nyt hieman ennakkoluuloinen ja oleta heti että myöhässä tullut apu on hätäkeskuksen syy eikä esimerkiksi hälytysajoneuvon kuljettajan tai liikenneruuhkan.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikutat vittumaiselta narisijalta enkä ihmettele jos saat huonoa palautetta asiakaspalvelutyöstäsi. Vaihtaisit alaa jos noin paljon kenkuttaa.

Anonyymi kirjoitti...

Huh huh. Blogisi lukeminen varmistaa sen, mikä on ollut selvää jo kauan: hätäkeskuksen työntekijät ovat sadistisia paskoja, jotka tykkäävät leikkiä jumalaa.

Hätäkeskus pitäisi yksityistää, ja te, arvon surkeat suojatyöntekijät, heittää pihalle kuin leppäkeihäät.

Anonyymi kirjoitti...

Jaksamista ja tsemppiä päivystäjille!

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan monta kirjoittajaa:

Jos blogin kirjoittaja yhtään ajattelee lukijoitaan, on olemassa tasan kaksi vaihtoehtoa:

1. Lisää juttuja
2. Ilmoittaa lopettamisesta

En tosin usko, että kumpaakaan tapahtuu, joten otan ohjat omiin käsiini ja poistan sivuston kirjanmerkeistäni.

Over and out.

Anonyymi kirjoitti...

Inhottavan tökerösti päättyi tämä blogi, vaikka tuo viimoinen kirjoitus aika hyvä manifesti olikin:(
Olisiko se Päivystäjälle aivan ylitsepääsemätöntä kirjoittaa edes jotain lisää? Edes fiilikset, miksi näin mahtavan ja suositun blogin pitämisen lopetti kuin seinään..

Unikuu kirjoitti...

ehdottomasti mielenkiintoisin blogi mihin olen törmännyt. pliis jatka.

Anonyymi kirjoitti...

Voi, aivan loistava ja mielenkiintoinen blogi! Harmi, ettei ole päivittynyt pitkään aikaan...

Anonyymi kirjoitti...

Nyt löysin nämä riemastuttavat kirjoitukset! Ihanan rikasta kieltä ja osuvia kielikuvia :) Bloggaaja taitaa olla tämän uran lopettanut, sen kauan viimeisestä kommentista.

Rankkojen asioiden kanssa työskennellessä hurtti, mustakin huumori työyhteisössä auttaa jaksamaan. Ei siellä ihmisten hädälle naureta, varmasti ihminen saa tarvitsemansa avun. Johonkin pitää tuulettaa, että pystyy jatkamaan eikä itse uuvu kaiken sen sonnan alle mitä tuutista kans puskee.

Anonyymi kirjoitti...

Ai joo, te marmattajat taidatte olla niitä jotka soittaa häkeen kun haluaa pizzaa tai lanssikyydin Peralta spurguvajaan =DD TOLLOT, hankkikaa nyt oikeesti jo elämä. Tää on hyvä blogi!

Anonyymi kirjoitti...

Jokohan nyt saadaan piste näille Holmlundin hullutuksille.. Vaalipuheet punnitaan.

Anonyymi kirjoitti...

Haluan itse kiittää. Olen soittanut vain pari kertaa (onneksi! Eivät ole olleet niitä helpoimpia asioita käsiteltäviksi.) häkeen, mutta aina saanut hyvää ja ennen kaikkea, juuri niin ripeää palvelua, kuin olen tarvinnut. Apua tuli alle viidessä minuutissa, kun aikuiset tappelivat verispäissään pienten lasten nähden, toisella kerralla odottelin ehkä vain max. vartin, vaikka tilanne ei ollut edes kriittinen.
Uskon, että systeemi menee eteenpäin koko ajan ja arvostan päivystäjiä, ilman heitä koko homma ei toimisi, ei vaikka olisi käytettävissä kuinka hienot laitteet,strategiat, korulauseet ja ääntänopeammat autot yms. tahansa.

"Ihminen auttaa ihmistä."
Kiitos siitä!
Ja olisi hauska tietää, kuinka monella valittajalla todella on henk.kohtaista kokemusta huonosta palvelusta vai kuinka monen uho, katkeruus ja jopa vihamielisyys sikiää kuulopuheista ja juuri medialukutaidonpuutteesta.

Anonyymi kirjoitti...

Saadaankohan tähän enää koskaan jatkoa?

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogin vasta eilen ja tämä oli ihana!!! Harmi kun et enään jatka :(

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Et täällä enää kirjoittele, mutta saat kuulemma kommenteista tiedon spostiisi. Kun olet kokenut ja ilmeisen hyvä päivystäjä, kiinnostaisi kysellä sinulta alasta lisää. Minkälainen yli-ihminen pitää olla että alalla pärjää? Miten oppii jättämään kurjat kohtalot töihin, vai tulevatko ne joka tapauksessa uniin? Jaksaako alalla oikeasti työskennellä esim. 40 vuotta? Tietysti nämä ovat aina henkilökohtaisia juttuja, joku kestää, toinen ei, mutta ala kiinnostaa kovasti ja paperit on laitettu menemään ja kutsua odotellaan toiveikkaana. Olisikin valtavan kiinnostava päästä lukea lisää ajatuksiasi ja kokemuksiasi alalta, jonne jo useamman vuoden ajan olen tuntenut kutsumusta.

päivystäjä kirjoitti...

Näköjään saan joo. Ja tulin käymään ensimmäistä kertaa... todella pitkään aikaan. Luin kaikki kommentit ennen kuin päädyin viimeiseen ja alkoi ihan harmittamaan se tapa, jolla tämä blogi vain otti ja loppui. Aina oli tarkoitus jatkaa, mutta aika vain meni menemistään. Olisi tietenkin ollut reilua lukijakunnalle ilmoittaa selkeät säveleet, mutta. Kun ei ollut tarkoitus painaa sitä "loppu"-nappia. Nojoo.
Joku mietti, että yksi syy lopetukseeni oli tiukat raamit työnantajalta, ja se pitää osittain paikkansa.

Oli hauska huomata, miten täällä puhuttiin hätäkeskus-reportaasista/tosi-tv-asioista ja nyt tulevalla viikollahan tvstä alkaakin juuri tällainen sarja. Saa nähdä minkälainen siitä tulee... Toivon mukaan ei liian siirappinen, tämän alan arki kun löytyy juuri siinä rosoisuudessa ja elämän varjopuolessa.

Mutta, kysymykseesi. Ei, ei tarvitse olla yli-ihminen, ei missään nimessä. Moniosaaja kylläkin, siinä mielessä, että töissä pitää osata tehdä monta asiaa kerralla. Kuunnella, haastatella, etsiä oikeita yksiköitä ja vielä seurata sivusta mitä muuta ympärillä tapahtuu. Joten on myös hyvä osata keskittyä olennaiseen, tietää mitä pitää kuunnella, ja mille sulkea korvansa.

Kova nahka on hyvä olla, ja selkeät sisäiset raamit. Olen esim. itse kovin empaattinen ja tunteellinen ihminen, mutten voi kanavoida näitä piirteitä työssäni samalla tavalla kun teen kotioloissa. Joudun pukeutumaan virkarooliin ottaessani vastaan puheluita. Tosin empaattisuus on ehdottomasti plussaa työssä, lähinnä siitä, että osaa lukea ihmistä, ja sen seurauksena tiedostaa miten minun kannattaa hoitaa juuri tämä tilanne. Ihan äänensävystä ja -painosta lähtien. Eli kyky muuttaa toimintatapoja tilanteesta ja vastapuolesta riippuen on äärimmäisen hyvä piirre päivystäjässä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö tiettyihin kysymyksiin pitäisi saada vastausta tai että olisi soittajan talutusnuorassa.

Muistan itse miten kovia ne ensimmäiset puhelut olivat, ja varsinkin ne, jotka eivät päättyneet hyvin. Silloin menin kotiin ja murehdin, mietin, olisinko voinut tehdä jotain muuta jne. Mutta se loppui samaa vauhtia kun varmuus työssä kasvoi. Se on itse asiassa ollut tämän työn iso plussa, on helppo sulkea työpaikan ovi, hengittää raitista ilmaa ja lähteä kotiapäin, mieli tyhjänä. Ei ne keikat kotiin asti tule, ei. Toki, aina poikkeuksia löytyy, mutta ovat äärimmäisen harvinaisia, ja ne harvinaiset ovat taas sellaisia, että sinä et ole tunteva ihminen mikäli et yhtään mieti asioita jälkikäteen. Esim. joku kouluampuminen tai vastaava.

Jaksaako tällä alalla olla 40v? Äärimmäisen hyvä kysymys. Oma henkilökohtainen vastaukseni on "ei". Ja pahoin pelkään, että uudistusten ja suurempien keskusten myötä työtahti muuttuu yhä hektisemmäksi, ja työpaikan ovi käy yhä tasaisempaan tahtiin.
Tämä onkin syy siihen, etten itse enää ole Hätäkeskuslaitoksen palveluksessa. Lähdin. Tosin, on hyvin mahdollista, että palaan, koska poissaoloaikana olen tajunnut miten paljon ihan oikeasti pidin työstäni ja työyhteisöstä. Mutta henkilökohtaisesti tarvitsin taukoa ja etäisyyttä.

Pahin vaara päivystäjälle on kyynistyminen, turtuminen. Itse pelkäsin, että olin putoamassa siihen kuiluun. Kun päivästä toiseen kuuntelee samaa paskaa, samoja ääniä, samoja kotikeikkoja, samoja peruskaatuneita, niin sitä alkaa tuntemaan itsensä hyvinkin riittämättömäksi. Mitä väliä sillä on, että laitan apua tänne, kun ne kuitenkin soittaa taas kolmen tunnin päästä uudestaan, sama tilanne päällä?? Jne.

Turtuminen on niin helppoa. Ja myös se, että on liian kovasti kiinni virkaminässä. Samat kysymykset, samat litaniat jokaiselle soittajalle. Teet ehkä työtäsi ohjeellisesti oikein, mutta et pääse ytimeen, et käytä kaikkia työkaluja, joita sinulla on käytettävissäsi, ja jotka loppupäässä voivat olla ne ratkaisevat.
Puhun siis juuri siitä kyvystä lukea ihmisiä ja tilanteita. Osata välittää empatiaa ja ymmärrystä tietyssä tilanteessa ja taas olla kovana ja olla ottamatta huoritteluja henkilökohtaisesti toisessa.

...jatkuu...

päivystäjä kirjoitti...

On myös äärimmäisen tärkeää pysyä tilanteen tasalla, ja nimenomaan mitä tulee omaan työntekoon. Pitää kouluttautua, oppia uusia asioita ja jaksaa ylläpitää omaa tietotaitoaan. Niin moni asia muuttuu jatkuvasti ja jossain vaiheessa on äärimmäisen helppoa tippua kyydistä ja todeta, että nyt riitti, nyt ei enää kykene. Jään tähän. Itsellä tämä kohta tuli n 9v työskentelyn jälkeen ja siksi olenkin nyt tauolla. Onneksi ymmärsin itse missä mennään.
Aina pitää uudistaa itseään ja olla valmis unohtamaan asioita, jotka ovat olleet raamatunkaltaisia ohjenuoria monta monta vuotta ja nöyrästi ottaa vastaan se uusi ohje. Se ei oikeasti ole kovin helppoa tietyn ajan jälkeen. Lisäksi pitäisi aina yrittää muistaa, että tämä puhelu, jota nyt hoidan, voi olla soittajan ensimmäinen kosketus hätäkeskukseen, ja joskus jopa elämän ainoa. Että vaikka itse olisi kuinka väsynyt ja kyllästynyt, niin puhelu pitää hoitaa hyvin ja asiallisesti.

Mitä ajattelen työstäni nyt tauolla ollessani, muita asioita ja aloja käyskennellessäni?
Olen ylpeä ammatistani. Olen iloinen siitä, että hätäkeskuspäivystäjä on tänä päivänä yhä arvostetumpi ammatti (huima ero esim. 6v takaiseen tilanteeseen). Työ antoi valtavan paljon, ja vaikka puuduinkin lopussa, niin silti se, ettei koskaan tiennyt mitä luurista tulee kun siihen vastaan oli hieno asia. Jokainen päivä oli kysymysmerkki. Ja välillä sai venyä ja käyttää kaikkia kortteja mitä vain osasit käyttää ja tuntea suurta onnea siitä, että onnistuit, olit sen hetken aika hemmetin hyvä ammattilainen. Alalla olevat ihmiset ovat mahtavia. Musta huumori kukoistaa ja ihmisiä tuetaan. Ainakin näin yleisellä tasolla. Työkaverit ovat aina olleet ne, jotka ovat auttaneet jaksamaan kun puhelut ovat tuntuneet kaikkea muuta kuin ylentäviltä.

Huumori on siis ensiarvoisen tärkeää, että osaa nauraa elämälle ja kaikelle mitä se tuo. En tarkoita, että tässä naurettaisiin soittajille, vaan enemmänkin tilanteille. Se on pelastanut ainakin minut: kyky nähdä hauskuutta mitä ihmeellisimmissä asioissa. Ei ottaa asioita niin vakavasti. Enkä tietenkään tarkoita sitä, että ammattia ei pitäisi harjoittaa vakavissaan, vaan lähinnä omaa henkilökohtaista asennetta, se, miten annat asioiden vaikuttaa sinuun. Vedätkö herneet nenään kun joku haukkuu sinua vitun lehmäksi, vai ajatteletko sekunnin ajan "mikä urpo" ja unohdat sitten koko homman. Tai kun joku keksii uuden tavan huoritella sinua niin et kiukustu vaan saatat jopa haluta kiittää ilmoittajaa siitä, että oli originelli ja erilainen.

Asenne. Ja tietoisuus siitä, mihin omat rahkeet riittävät. Apua pitää aina kysyä ellei tiedä jotain. Se ei ole heikkoutta vaan nimenomaan vahvuutta. Tällä alalla kukaan ei tiedä kaikkea, ihan oikeasti. Asiat muuttuvat niin nopeasti ja puheluiden luonne on niin monimuotoinen, että jokainen tarvitse joskus apua.

On myös äärimmäisen tärkeää pitää huolta itsestään. Syödä ja nukkua hyvin, liikkua. Ylläpitää sosiaalista elämää niin hyvin kuin vain on mahdollista. Se ei ole helppoa vuorotyöläisenä. Ja istumatyö on perkeleestä. Joten jos haluaa, että mieli pysyy virkeänä ja jaksaminen korkealla, niin on oikeasti tärkeää pitää huolta itsestään. Itse unohdin sen aina välillä ja sen huomasi heti töissä.

En tiedä vastasinko kunnolla kysymyksiisi, tämä oli tällaista vapaata ajatustenjuoksua, :). Se, että oikeasti haluat päivystäjäksi on jo paljon, se kertoo, että sinulla on asenne kohdallaan ja halua oppia ja tehdä töitä hyvin. Niin kauan kun on halua oppia ja olla läsnä pärjää hätäkeskustyössä. Työ on tietyn pisteen jälkeen rutiinia ja joskus jopa monotonista sellaista. Kunhan silti jaksaa pitää mielen virkeänä ja ottaa jokainen soittaja yksilönä, niin hyvää tulee.

Onnea koitoksiin ja tulevaisuuteen!
Ja jos haluat kysyä jotain lisää, kaipaat tarkennusta tms, niin anna tulla. Ja kiitos, sait minutkin taas haikeudella muistamaan hätäkeskustyötä, kyllä se luultavasti on se ala, jolle vielä palaan, sen verran se vetää puoleensa, :). Kerran sadisti aina sadisti, vai mitä, ;).

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa, kiitos kun vastasit! Muutenkin on tietysti kiva tietää että siellä voidaan hyvin, kun on vähintään kertaalleen lukenut kaikki tekstisi kommentteineen, melkein tuntuu kuin tuntisin sinut. Hyvä että siellä voidaan hyvin.

Kiitos myös ajatuksistasi tuosta työstä ja sen haasteista sekä hyvistä puolista. Vastauksesi vastasi aika hyvin mielikuvaani työstä, niin sen haasteista kuin hyvistäkin puolista. Uskoisin olevani pyrkimässä oikealle alalle, mutta senhän päättää iha joku muu kuin minä itse, joten odotellaan nyt vaan nöyrästi kutsua pääsykokeisiin. ;)

... jatkuu...

Anonyymi kirjoitti...

... jatkanpa parempana hetkenä taas! Ja edelleen kiittelen kattavasta vastauksestasi, imin jokaisen sanan itseeni silmät mullollaan ja aivan intopinkeänä siitä, että "sain yhteyden" johonkuhun oikeasti alalla työskennelleeseen! Itse kun en livenä tunne yhtäkään alan ihmistä.

Jonkinlaista sadistiluonnetta tuo ammatti varmaan vaatii, mutta myös pientä sisäistä masokistia, uskon ma. Koska ainahan voi valita helpoimmankin alan, kuten minun nykyinen "pikkusievä" ammattini on. Jotenkin tahtoisin kuitenkin tehdä jotain yhteiskunnan kannalta tärkeämpääkin. Jaloa, vai mitä.. ;)

Mitä sinulla on jäänyt mieleen opiskeluajasta? Pääsittekö kentälle mukaan eri tehtäviä seuraamaan, poliisin ja pelastustoimen kanssa? Entä tuo oik.lääk.t. avaus, joko se oli opiskelusisällössä koulutuksesi aikana? Tuntuiko yleensäkin, että puolessatoista vuodessa oppi sen, mitä tarvitaan siihen, jotta voi aloittaa tuon työn tekemisen? Koskaanhan tuossa työssä ei varmasti voi tietää kaikkea tai liikaa. Ja elämänkokemuksesta mahtaa olla pelkkää hyötyä, tulee sitä hiljaista tietoa.

Sitäkin olen miettinyt, että haluaisin jatkaa bloggaamista jos aloitan opiskelut, ja mieluiten jo ennen kuin opiskelukaan alkaa.. jo nyt, kun vasta fiilistelen, luen pääsykokeisiin siltä varalta että saan kutsun, jne.. olen siis jo vuosien ajan kirjoitellut ihan eri alan paljon luettua ja tykättyä blogia, ja se jää varmaan tauolle, jos opiskelukiireet alkavat, mutta tämän alan juttuja olisi mukava naputella muistiin blogiin. Alkaen tosiaan jo ajatuksista ennen opiskelua, opiskelun etenemisestä, työharjoitteluista, arjesta siinä ohessa, miten sen saa lasten kanssa järjestetyksi jne.. Minkälaiset raamit sait työnantajaltasi tuon kirjoittelun suhteen, mietin kannattaako minunkaan aloittaa jos joudun lopettamaan kesken viimeistään kun aloitan varsinaiset työt, jos niihin saakka joskus päästään.. minkälaista "julkista tietoa" esimerkiksi opiskelusisällöt ovat, siis onhan pelastusopiston sivuilla nähtävissä opintosuunnitelmat ja sen sellaiset, mutta noin käytännön tasolla? Ehkä sitä pitäisi kysellä koululta ennen kuin ryhtyy mihinkään.

Mutta tosi hienoa, että olet kirjoittanut tätä blogia! Tämän lukeneita tuntuu olevan paljon, ja ainakin itselleni tämä on avannut ihan uudesta kulmasta tuota mahdollista tulevaisuuden ammattia. (niin, kiitos tosiaan tsempityksistä! :)) Varmasti moni tavallinen tallaaja on saanut täältä monta hyvää käytännön vinkkiä. Itselleni jäi mieleen se VASEN KYLKI. Ja se, että aina ajellessa pitäisi itsensä suunnilleen kartalla, jotta osaisi kertoa tapahtumapaikan, jos jotain tapahtuu itselle tai muille. Tämän blogin lukeminen pitäisi sisällyttää peruskouluopetukseen, jotta jokainen teinikin tajuaisi, mistä saa avun, missä tilanteessa ei todellakaan soiteta 112:een jne.. mahtavaa, että kirjoitit!

Anonyymi kirjoitti...

Ja vielä kyselisin lisää. Kysymyksiä kun herää jatkuvasti. Työajoista - luin joskus, että häkepäivystäjät tekevät 12 tunnin työvuoroja. Minkälaiset työajat siellä on käytännössä, eli mistä mihin kestää aamu- ilta ja yövuorot? Tukoja pidetään kun pystytään, vai onko ne ajoitettu jokaiselle omina aikoinaan niin, että portaittain jokainen käy vuoronperään tai jotain Työvuorot on pitkiä, onko viikossa siis 4 työpäivää tai -yötä? Miten nää menee?

Entäs virka-asuasia sitten.. onko tapana vaihtaa virkapukuun vasta työpaikalla vai kuljetteko univormussa työmatkatkin? Mietin vaan, kun olen hälykeskuspaikkakunnalla asunut, mutten ole koskaan missään Prismassa törmännyt tuohon virka-asuun. Muutenkin tästä virkapukujutusta löytää tosi huonosti mitään tarkempaa infoa, vaikka kuinka nettiä selaa. Ehkä sitä jaetaan vain niille, joille asia kuuluuu, eli kouluun päässeille.

Ja tosiaan hienoa, jos arvostus on noussut. Onko tämä oma aistimuksesi, vai onko sitä mitattu jollain gallupilla? Itselläni se on aina nostattanut kyllä kunnioitusta kun tajuaa, että sitäkin duunia tosiaan joku tekee. Jospa joskus itsekin tekisin.

Suurella mielenkiinnolla seuraan nyt 112-sarjaa, jonka mainitsitkin. Kun se loppuu, olisi mahtava lukea myös siitä, millaisia mielipiteitä se sinussa herätti. Miten siirappinen tai todentuntuinen kuva työstä tuli sen sarjan kautta? Kolme päivystäjää siinä näyttää olevan, ja hienosti ovat näin maallikon silmissä kyllä puhelunsa hoitaneet tähän saaakka, kun kolme jaksoa on nähty.

Kiitos ja anteeksi - teetän sulla nyt tosissaan töitä tämän kyselyikäni kanssa, mutta mahtavaa jos jaksat edes osaan ajatuksista vastat jotain! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Aikaisempi kyselyikäinen ilmoittaa, ettei opiskele ensi talvena pelastusopisossa. Tällä kertaa pisteet eivät riittäneet. Palaan myöhemmin asiaan, mutta sitä ennen tehdään nyt jotain muuta. :)

Voitko poistaa nuo vuodatukseni täältä kunhan ehdit, itse en sitä pysty tekemään.

Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Blogi löytyi kun etsin käsiini kaikkea mahdollista tietoa päivystäjän työstä. Ehkä vielä Päivystäjä näkee tämän, joten ISO KIITOS! Suunnittelen alanvaihtoa ja työ kiinnostaisi kovasti. Mistään ei löydä yhtä paljon käytännön tietoa, myös niistä varjopuolista. Olen silti aika vakuuttunut että olisin sopiva alalle, nyt vaan odotellaan seuraavaa hakua!

päivystäjä kirjoitti...

Ensimmäinen anonyymi: Anteeksi, etten vastannut jatkokysymyksiisi! Jäänyt vaan huomaamatta. Harmi, ettet päässyt nyt opiskelemaan, mutta mikäli intoa riittää, niin jatka hakemista, :). Lykkyä mitä ikinä tulevaisuudessa tapahtuukin.

Toinen anonyymi: Kiitos kauniista sanoistasi. Se oli tämän blogin tarkoituskin, levittää tietoa niin ammatista kuin hätänumeron yleisistä lieveilmiöistä. Oikeastaan kaikki tämän blogin tiedot pitävät edelleen, viiden vuoden jälkeen, hyvin paikkansa. Sama meno jatkuu. Uusavuttomuus lisääntyy. Samanlaiset puhelut, samanlaiset haistattelut, samanlaiset onnistumisentunteet. Samat ilot, surut ja haasteet. Lisänä valtion säästö- ja tehostamistarpeet.

Olen edelleen tyytyväinen valitsemaani uraani. Kävin välillä muualla katsomassa ihan muita hommia, mutta veri veti takaisin ja täällä sitä taas ollaan, päivystyssalissa. Jiihaa.

Tervetuloa alalle! Hyviä tekijöitä tarvitaan aina, :).

Anonyymi kirjoitti...

Toinen anonyymi tuli tarkistamaan olenko saanut vastausta, ja olihan se odottamassa. Hienoa että olet palannut työmaalle! Heräsi varovainen ajatus, josko saataisi vielä lisää tekstiä...mutta ei painosteta bloggaajaa! Antaahan ajan kulua, jospa somewhere, someday, minäkin puen virka-asun päälle ja liityn joukkoon. Palataan!

Anonyymi kirjoitti...

Huh huh. On siitä aikaa kun olet tänne viimeksi kirjoittanut. Jos satut näkemään tämän, niin edes kerran vielä uusi postaus olisi mahtavaa. Kiitos kuitenkin kaikesta mitä olet tänne kirjoittanut, parhaita blogeja joita on koskaan tullut luettua.