perjantai 2. tammikuuta 2009

hyvää uutta vuotta

Oikein hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat! Toivottavasti siitä tulee parempi, isompi ja kauniimpi kuin mennyt vuosi.

Täytyy sanoa, että olin ikionnellinen päästessäni pois töistä uudenvuodenaattoiltana. Ei käynyt töihin tulleita kolleegoja kateeksi, ei sitten yhtään. Päivä oli hyvin rauhallinen, yllättävää kyllä, ilmeisesti ihmiset pysyttelivät kotona valmistelemassa iltaa, eivätkä aiheuttaneet onnettomuuksia, eivät edes tapelleet. No ei tietenkään, kun viinaa riittää. Vasta illemmalla alkaa tulla puheluja, joissa pyydetään poistamaan henkilöitä kämpästä, koska "se häiritsee", "en jaksa katella tuota", "se on melkein sammunut". Kaveri on niin niin mukava tyyppi niin kauan kuin viina virtaa ja poppi soi, mutta heti kun elämäneliksiiri loppuu, loppuu myös kaveruus. Oi tätä juoppojen sydäntäsärkevää pinnallisuutta.
Mites sitten raketit? Aatonaattona tuli yli puolisensataa ilmoitusta papateista, välähdyksistä, pikkupojista eikä niin pienistä sellaisista, mutta linjat hiljenivät varsinaisena juhlapäivänä. Poislukien ne helvetin pilkun-nussijat, jotka soittavat viittä vaille kuusi illalla ja vaativat, VAATIVAT, partion paikalle koska naapuri kehtaa paukutella liian aikaisin.
Kaatuneita oli jonkun verran, pitkin päivää, verissä päin nämä yhteiskunnan helmet makaavat ja aiheuttavat närää. Yksi heistä sai kyydin tk päivystykseen ja vuoromestari tokaisikin kun ohimennen selaili tehtäviä: "nyt jäi kyllä mammalta alennusmyynnit välistä kun joutui sairaalaan." Johon yksi päivystäjä mutisten vastasi: "ei alkossa taida paljon alennusmyyntejä olla....".

Tahti päivystyssalissa kiihtyi iltaa myöten. Itse en ottanut vastaan hätäpuheluita, vaan olin muissa tehtävissä, ja kuuntelin kuinka päivystäjien äänet kohosivat, äänensävyt tiukkenivat ja huokaisin jälleen helpotuksesta, etten tarvinnut tapella ilmoittajien kanssa. "Keskity sinä vaan siihen uudenvuodenjuhlintaan, onko selvä." "Sulle tulee kohta putkareissu ellet lopeta tätä soittelua." "Nyt on uusivuosi, raketit kuuluu asiaan, se on nyt laillista." "Nyt lopetat sen kiroamisen ja vastaat kysymyksiin!" "Sinne ei tule ketään ennenkuin saan vastauksia." "Kyllä vai ei, se ei voi olla niin vaikeaa, eli onko potilas hereillä?" "Mä en nyt saa sun puheesta yhtään mitään selvää, onko siellä joku toinen henkilö joka voisi tulla puhelimeen?" "Noniin, ja tämä puhelu loppuu tähän, oikein hyvää uutta vuotta teillekin."

* Erittäin asiallinen, jopa hienostuneelta kuulostava mieshenkilö aloittaa lauseella: "Saisinko ambulanssin kun täällä on tapahtunut onnettomuus." Tarkemmin kysyttäessä hän jatkoi: "Viinipulloa avatessa korkki lensi peukaloon aiheuttaen kunnon haavan, joka ei tyrehdy." Silmissäni näin smokkiin pukeutuneen herrasmiehen istuvan lattialla, hattu vierellään, pitäen peukaloaan, katsoen sitä epäluuloisesti, samalla kuin veri kuivui valkoisella smokkiliivillä.
Käskin soittaa taksin.

* Taas hyvin järkevältä kuulostava, rauhallinen mieshenkilö. "Haluan ilmoittaa ristiriidasta." "Minkälaisesta sellaisesta?" "Olen yrittänyt puhua sille järkeä, mutta mikään ei mene perille. Nyt on kyse ylikuormituksesta." "Aha, siis mistä ylikuormituksesta?" Liikennejuttuja, päivystäjä ajattelee. "Kuusen ylikuormituksesta, se kipinöi jo. Siinä on ihan liikaa kynttilöitä! Mä laitoin siihen 20 kynttilää, mut vaimo pani 20 lisää, vaikka mä sanoin ettei niitä saa lisätä." Mies haluaa jonkun paikalle, joka puhuu vaimolle järkeä, ja varmistaa, että jos jotain tapahtuu, se ei ole sitten miehen vika.

Että näin.

74 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää uuttavuotta kolleega!

Minulla ei käynyt tuuri niinkuin sinulla; uudenvuodenyö töissä. Vältyin kuitenkin humalaisten jorinoilta poliisin tehtävänseurannassa, jossa ei kuitenkaan kerennyt pitkästyä. Loistava blogi, jota olen nyt muutaman viikon lukenut. Alanpa nyt juuri viettämään oman vuodenavaukseni...

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos näistä kirjoituksista!
Osuin blogiisi toisen sivuston kautta ja luin kaikki kirjoitukset kommentteineen läpi samalta istumalta. No, onneksi huomenna saa nukkua vähän pidempään...
Tsemppiä ja niitä räjähtäviä orgasmeja!;-)

Anonyymi kirjoitti...

Blogisi on aivan mahtava, meidän tavallistenkin talliaisten on hyvä näitä asioita tietää :)
Sellainen kysymys tosin tuli mieleen, että mikä on ns yleinen ohje siihen jos soittaa hätäkeskukseen kun lapsivedet menee? Olen synnyttänyt kolmesti joista yhdellä kerralla soitin yöllä lanssin, kun vedet meni, jolloin hätäkeksuksen täti kysyi: "ai sulla meni vedet? no miks sää tänne soitit?" ööö.. mihis pitäis? Silloin sattui vielä käymään niin että kun pääsin sairaalaan, niin eipä kauaa mennyt kun tyttö oli pihalla... eli olisko pitänyt odotella taksia ja synnyttää sinne? :D Kolmannella kerralla soitin silti lanssin ja lanssisedät kiiruhtivat sairaaalaan ja sanoivat että: "ei millään pahalla mut halutaan susta äkkiä eroon, että ei sit mitään syöksysynnytystä kiitos ;)" Ne oli mukavia setiä :D Jotkut taksisedät ovat kuulemma olleet hivenen negatiivisia jos joutuvat ottaa synnyttäjän kyytiin...
Eli, soitanko siis ensikerrallakin suosiolla sen lanssin huolimatta siitä että hätäkeskuksen setä/täti ihmettelee sinne soittoani? :)

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä tärkeään työhön!

Anonyymi kirjoitti...

Osaan samaistua erittäin hyvin kirjoituksiisi vaikka oma hommani vähän erilaista onkin! T: Erään vartiointifirman hälytyskeskuspäivystäjä

Anonyymi kirjoitti...

Kuulinpa kerran, että terveyskeskukseen äiti oli tuonut lapsensa koska .... sääski oli pistänyt ja tullut patti ..... että näin nykysuomessa ..... ollaan menty jo uusavuttomuudesta seuraavalle tasolle ...

Anonyymi kirjoitti...

Vaihda alaa kun noin vituttaa.

päivystäjä kirjoitti...

"Vaihda alaa kun noin vituttaa."

Turhaan ehkä vastaan, mutten voi vastustaa, :). Sinä et ilmeisesti lukenut edes profiilin tekstiä? Etkä varmaan mitään muutakaan?

*huoh*

Anonyymi kirjoitti...

En voinut vastustaa kiusausta, blogi on mitä mainioin, kerron oman hätäkeskuskokemukseni.

Tämä tapahtui aikakaudella ennen kännyköitä. Olin opiskelijana puhelinmyyntitöissä. Koe-aika menossa, olen viimeisessä vuorossa ja käyn vessassa ennenkuin lähden kotiin. Kuinka ollakkaan kaikki ovat lähteneet sinä aikana ja ovet laitettu takalukkoon -kiva. No, ainakin on puhelimia joilla voi soittaa, mutta minne? Löydän puhelinluettelosta työpaikan numeron, mutta ylläri ylläri puhelin soi viereisessä huoneessa... Ei aavistustakaan kenenkään nimistä tai muista yhteystiedoista (nykyään olisi ollut tietokone ja google... ).

Yritin saada niitä muutamaa ihmistä kiinni joiden puhelinnumeron muistin ulkoa, jotta olisivat tulleet paikalle ja löytäneet rakennuksesta vaikka jonkun huoltoyhtiön puhelinnumeron tai vastaavaa, mutta kukaan ei vastaa (ah kännykät).

Oli perjantai enkä tiennyt tulisiko ketään seuraavana päivänä paikalle jos olisin jäänyt yöksi. Lopulta soitin hälytyskeskukseen. Nolotti selittää tilannetta vaikkei se edes minun syytäni ollut. Päivystäjä yritti löytää ratkaisua. Ja lopulta se löytyi: toimiston yhdestä sisäpihan puoleisesta huoneesta sai ikkunan auki, ja niinpä niin, jonkin ajan päästä sisäpihalle kurvasi paloauto josta kohosivat tikkaat kolmannenkerroksen ikkunaan ja minä pienenä ja nolona tyttönä luikin niitä pitkin vapauteen!

Kiitos siitä vielä.

Taksikuski kirjoitti...

Hei Päivystäjä!

Kiitos hienosta blogista, löysin tämän sattumalta ja luin heti kaikki läpi. Muutamasta jutusta sain kyllä hyvät naurut vaikkeivat ehkä päivystäjää sillä hetkellä naurattaneet :D

Olen itse pariin kertaan tarvinnut hätäkeskuksen apua ja hyvin on palvelu pelannut. Yksi oli insuliinisokkiin vajonnut diabeetikko ja toinen kuolleena asunnostaan löytynyt vanhus. Kaikeksi onneksi linjat eivät olleet tukossa näiden kahden tapauksen kohdalla vaan vastaus tuli heti. Ei olisi ollut hirveän kiva jäädä em. tilanteissa yksin ihmettelemään että mitäs nyt kun turhat soittajat tukkivat linjan.

Kuolleen kohdalla ei ollut hirveän kivaa kun hätäkeskuksesta pyydettiin varmistamaan kuolema. Menin kuitenkin kiltisti takaisin kuolleen luo ja veri oli jo laskeutunut maata kohti joten keskuskin uskoi. Tilanteen ikävyydestä huolimatta ymmärrän kyllä että hätäkeskuksesta pitää asiaa kysyä.

Toivottavasti päivystäjältä riittää myös ymmärrystä nuorelle ihmiselle, jota pelottaa mennä tutkimaan kuollutta tai alkaa käännellä kyljelleen tajutonta diabeetikkoa kun mietityttää että jos tilanne kuitenkin pahentuu vaan. Ainakin jälkimmäinen tilanne tuntui aiheuttavan pientä ärtymystä linjan toisessa päässä.

Janne kirjoitti...

Suurin osa synnyttäjistä liikkuu taksilla tai omalla kyydillä, eli vedet menneet tai ei, ja voihan sieltä taksistakin soittaa 112, jos tilanne etenee oletettua nopeammin. Viimeksi NKL:n synnärillä vieraillessa kuulin, että suurin osa ambulanssilla saapuvista synnyttäjistä on Somalia taustaisia. Enemmistö potilaista joita olen kohdannut "synnytys" koodilla on ollut ulkomaalaistaustaisia, en tiedä soittavatko useammin hätäkeskukseen näissä asioissa, vai estääkö kielimuuri puhelin äksän, ainakin kohteessa äksääminen vaikeaa on jos sitä ei voi tehdä yhteisymmärryksessä.

tekla kirjoitti...

Kiitos loistavasta blogista! Itse olin ennen töissä grillillä, ja sielläkin tuli uutena vuotena soitettua joskus hätäkeskukseen, kun känniääliöt riehuivat milloin nyrkein, milloin puukoin. On se uusi vuosi vain kiva juhla :D.

päivystäjä kirjoitti...

"Sellainen kysymys tosin tuli mieleen, että mikä on ns yleinen ohje siihen jos soittaa hätäkeskukseen kun lapsivedet menee?"

Periaatteessa päivystäjä voi hälyttää ambulanssin jos lapsivedet ovat menneet, mutta mikäli pääset muulla kyydillä, mielummin niin. Suurin osa meneekin omalla kyydillä. Poislukien erikoistilanteet, esim. syöksysynnyttäjät.
Hyvin harvoin tulee soitto, jossa suomalainen nainen tavallisella raskaudella pyytää ambulanssia sen takia, että lapsivedet menneet. Kuten toinen kommentoija sanoi: suurin osa on ulkomaalaistaustaisia.
Mutta ei ole virhe soittaa jos on epävarma kyseisessä tilanteessa.

päivystäjä kirjoitti...

"Kuolleen kohdalla ei ollut hirveän kivaa kun hätäkeskuksesta pyydettiin varmistamaan kuolema."

Varsin ymmärrettävää, varsinkin jos kyseessä on vieras ihminen. On eräs seikka, joka on hyvin tärkeä hälyttämisen kannalta, ja se on kyynärnivelen jäykkyys, ja tätä ilmoittajalta pyydetään tarkistamaan. Jos kyynärnivel on jäykkä, paikalle hälytetään suoraan poliisit, eikä ambulanssia, kun taas mikäli jäykkyydestä ei ole tietoa, eikä myöskään elottomuuden pituudesta, eli on ehkä voinut maata siinä vain 10min, niin silloin on pakko hälyttää ambulanssi tulemaan pillit päällä. Joten se kyynärnivelen jäykkyys on hyvin tärkeä asia.

Kyllä päivystäjä ymmärtää sen, että on hankala mennä käsittelemään vierasta henkilöä. Mutta aina me yritetään saada ihmiset tekemään niin, koska pienillä toimilla voidaan pelastaa ihminen. Ja jos esim. saat ohjeeksi kääntää henkilön kylkiasentoon, niin ei tarvitse pelätä tekevänsä hallaa potilaalle, olet saanut ohjeet hätäkeskukselta, ja toimit vain niiden mukaisesti.

:)

Anonyymi kirjoitti...

kyllä ne "synnyttäjät" jotka ambulanssia tilaavat ovat 95% jostain afrikan maasta lähtöisin...

Anonyymi kirjoitti...

Onpa asiatonta kirjoittamista. Tietääkö esimiehesi, että paljastelet täällä potilaiden terveystietoja?

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Tässä on muutamia kommentteja jo tullut lähetettyä, mutta eipä ole silloin samalla tullut mieleen kysäistä asiasta, joka on jo jonkun aikaa mietityttänyt.
Niin, kysäisenpäs sitä sitten nyt. :)

Elikkäs, minkälainen sekasorto hätäkeskuksessa vallitsee, kun sattuu jokin suurempi onnettomuus, eli esim. suuri rakennuspalo tai suuri liikenneonnettomuus?

Helottaako päivystäjän/päivystäjien posket kuumina kun virvet huutavat ja P2, P3:t ja kumppanit kyselevät kaikkea,kuten mahd. lisää puheryhmiä ja lisätietoja ja muuta oleellista esim. jos kyseessä on vaarallisen aineen onnettomuus.

Kun, mitä nyt on vierestä tullut seurattua, niin ainakin pelastuviranomaisilla siinä on oma hommansa (isommissa tapuksissa siis).

Siis, jos pientä kuvausta/jutun tynkää isommista häppeninkeistä ois mahdollista saada?

Terveisin,
Toppahousu

päivystäjä kirjoitti...

"Onpa asiatonta kirjoittamista. Tietääkö esimiehesi, että paljastelet täällä potilaiden terveystietoja?"

Mitä terveystietoja minä olen paljastanut...? Tietääkseni en mitään salassapidettävää, jos sinulla on muuta tietoa, olisitko kiltti ja kertoisit.

Anonyymi kirjoitti...

Minä en ole juridiikan asiantuntija ja en voi siksi sanoa tättyykö lainkirjain satavarmasti, mutta hyvän maun väärällä puolella bloggaaja minusta ainakin käy välillä. Esim. se itsemurhatapaus.. kannattaa miettiä miltä tuntuisi omakohtaisena kokemuksena lukea se täältä!
Ei auta, vaikka likaiset yksityiskohdat olisikin muutettu tai nimiä jätetty kertomatta.

http://www.112.fi/index.php?pageName=hallintokantelu

En hämmästyisi, jos vaikka joku jaksaisi kantelun tehdäkin, sillä:
" Hallintokantelu on kansalaisen ylemmälle tai valvovalle viranomaiselle tekemä ilmoitus lainvastaiseksi, virheelliseksi tai epäasianmukaiseksi epäilemästään toiminnasta."

E p ä a s i a l l i s t a, tosin yksityishenkilönä. Eikä toki koko aikaa, mutta aina välillä. Siistittynä versiona olisi kai ok, täyttäisi tirkistelijöiden haluja ainakin.

Janne kirjoitti...

Onko 8:53 kirjoittanut anonyymi koskaan lukenut potilaskuvauksia ensihoitoalaa käsittelevistä lehdistä, tai vuosikymmenten ajan ilmestyneitä "Poliisi kertoo" kirjoja?

Anonyymi kirjoitti...

klo 8.53 vastaa Jannelle:


Olen lukenut paljon muutakin. Ja sellaiset määrät, että moni täällä voi vaan uneksia. Kiitos kysymästä.

Silti tuskin olen ainoa, jonka mielestä em. tapauksen yksityiskohtainen retostelu olisi voinut jäädä raportoimatta täällä.

Minulla on nyt sellainen kuti, että tänne kommentoivat ovat suureksi osaksi ko. alan ammattilaisia, joilla usealla on käsitys, että mitään ei saisi kritisoida. Tapaa, jolla he vastaavat eriäviin melipiteisiin voi ymmärtää paremmin, kun muistaa että koko pelastusala naapurialoineen on hyvin hierarkkinen. Se taas luo kaikenlaisia lieveilmiöitä, kun kaikkihan ovat jonkun sortin asiantuntijoita.

Anonyymi kirjoitti...

Suoraan sanoen odotinkin, että milloin joku vetää blogista herneen nokkaansa.

Tällä blogilla on myös valistuksellista merkitystä: toivottavasti joku osaa näiden juttujen perusteella päätellä, millaisista asioista voi soittaa hätänumeroon ja millaisista ei.

Tsemppiä Päivystäjälle!

Janne kirjoitti...

Minäkin olen käynyt joskus kirjastossa.

Tottakai saa kritisoida, varsinkin jos on aihetta, ja se kannattaa tehdä kirjallisena sellaiselle taholle, jolla on asemansa ansiosta edellytys selvittää asia. Usein pelastusalaa kritisoidaan nimimerkeillä yleisöosastoilla, tai sitten soitetaan toimittajille jotta saadaan purkaa omaa pahaa oloa lööppien kautta. Tuota kautta tulevaan kritiikkiin yleensä suhtaudutaan sen vaatimalla vakavuudella, siitä ehkä välittyy sellainen kuva, että ei muka saisi kritisoida.

Minä en löydä täältä sitä kritisoimisen aihetta.

Anonyymi kirjoitti...

ja koska Janne ei löydä kritisoimisen aihetta, niin ei kukaan muukaan saa sitten mitään rutkuttaa, niinkö? Ehkä sä Janne oot liian lähellä..et näe metsää puilta tms.

Janne kirjoitti...

Kuten jo sanoin, tottakai saa kritisoida. Ja sinä itse olit kaivanut jo sen tiedonkin, mihin se kannattaa tehdä, jos oikeasti haluaa yrittää vaikuttaa asioihin.

Anonyymi kirjoitti...

Teepä se hallintokantelu, niin saadaan päätös siitä, että toiminta on sallittua, sekä parhaassa tapauksessa lehtijuttu, joka vain tuo lisää lukijoita tänne blogiin...

Anonyymi kirjoitti...

Oletteko te ihmiset katsoneet esimerkiksi sellaista tv-sarjaa kuin "Sairaala"? Tai "Pelastajat"?

Kyllä tässä on nyt vähän sellainen fiilis, että nillitetään pelkästä nillittämisen ilosta...

Anonyymi kirjoitti...

Loistava blogi, tätä lukiessa saa nauraa välillä niin, että meinaa pudota tuolilta :)

Ihmetyttää, että mistä ne ihmiset saavat päähänsä soittaa hätäkekukseen, jos on joku naarmu sormessa tai liikaa kynttilöitä kuusessa. Ei tarvitse olla töissä missään hätäkeskukseen liittyvässäkään paikassa, että voi käyttää maalaisjärkeä. Minulle ainakin opetettiin jo lapsena kotona mikä on hätänumero ja milloin sinne soitetaan.

Yhden kommentoijan väittämää, että täällä käsiteltäisiin salassapidettäviä potilastietoja, en ymmärrä. Kenenkään henkilötietoja ainakaan minä en ole blogissa nähnyt. Päivittäin lehdistä saa lukea itsemurhista ja onnettomuuksista ym. Veikkaisin, että uhrin omaiset lukevat surullisesta tapauksesta suuremmalla todennäköisyydellä päivän lehdestä, kuin päivystäjän blogista.

Anonyymi kirjoitti...

Aaa, unehdin toki mainita tästä synnytys asiasta vielä pari tärkeää seikkaa :DD Niin siis soitin 112 siksi, koska meillä ei ollut silloin lainkaan autoa ja oli pe-la välinen hyvin vilkas yö taksien suhteen :)

Niin, ja btw, olen kyllä iiiiiiihan supisuomalainen, eli sitä viiden prossan puupääkansaa joka soittaa lanssin ja synnyttää vauhdilla?? ;)

Mut päivystäjä hoi :) älä välitä näistä paskantärkeistä vinkujista joilla ei ole muuta elämää kuin tulla vinkumaan kun olet keksinyt pitää hyvää blogia ennen heitä ;))

Anonyymi kirjoitti...

jos tekee pahaa lukea tätä blogia ni siirryppä sit lukeen vaikka jonku kukkakauppiaan blogeja. ei tätä oo pakko lukee jos kokee tämän jollain lailla loukkaavaksi, uh!!!

Anonyymi kirjoitti...

Synnytysasiaa kommentoidakseni...
Hoitoalalle opiskellessani törmäsin tähän kysymykseen, että soittaako lanssi lapsiveden mentyä vai ei. Oppieni mukaan sellaiset synnyttäjät joilla on sairaalaan matkaa hiukka enemmän kuin ruuhka-suomalaisilla, niin pitää soittaa ambulanssi lapsiveden mentyä.Kommentoikaa, jos tietämykseni on vanhentunut.
Kannattaa muistaa, että mitä ylemmäs Suomenmaata mennään, sitä pidemmät matkat voi potilaalla sairaalaan olla...

Häkepässi kirjoitti...

Miksi ne yhteiskunnan synkimmät puolet, joista tällä blogillakin on puhuttu, pitäisi painaa hiljaisuudessa unholaan?

Miksi asioista ei saisi puhua niiden oikeilla nimillä?

Niin kauan, kun kenenkään nimetyn henkilön kunniaa ei loukata, eikä yksittäisistä tehtävistä puhuta siten, että sivulliset pystyvät osalliset tunnistamaan, asia on juridisesti ok. Kaikki muu on hurskastelua. Ja hurskastelua tässä yhteiskunnassa on jo ihan tarpeeksi!

Minä itse olen töissä hätäkeskuksessa auttaakseni ihmisiä - tai ainakin minulla oli ylväitä kuvitelmia siitä, kun alalle aikanaan tulin.

Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että turhan suuren ihmisjoukon kohdalla yritykseni ovat valuneet täysin hukkaan: samat henkilöt soittelevat minulle samoista asioista päivästä, viikosta ja jopa vuodesta toiseen - usein niin pitkään, kunnes kuolema heidät korjaa. Ja minun on myönnettävä, että jos väittäisin surevani näitä poistumia, valehtelisin.

Minä olen lopen kyllästynyt siihen, että hätäkeskusta ja sen myötä muita viranomaisia huudetaan apuun mitä vähäpätöisimpiin ongelmiin! Jos esimerkiksi auton avaimet ovat jääneet virtalukkoon ja ovet ovat lukossa, tehtävä ei kuulu viranomaisille ilman erittäin perusteltua syytä. Oikea auttaja on esimerkiksi lukkoseppä! Sama pätee asuntoihin ryyppyreissulle lähtiessä unohtuneisiin avaimiin: oikea paikka soittaa huoltoyhtiön tms. päivystysnumero!

Olen kyllästynyt niihin ihmisiin, jotka päivistä ja viikoista toiseen soittavat hätänumeroon ja valittavat samoja vaivoja ja ongelmia; ihmisiin, joiden ensisijainen ongelma kuulostaa olevan puheajan ja esim. taksikyydin mahdollistavan maksukyvyn puute - vaikka alkoholin hankkimista maksukyvyn rajallisuus ei juuri koskaan kuulosta haittaavan.

Olen kyllästynyt niihin ihmisiin, jotka päivästä ja viikosta toiseen soittavat hätänumeroon siitä, että heidän kämpiltään pitäisi käydä poistamassa se sama häiriköivä ja poistumasta kieltäytyvä henkilö, joka on poistettu sieltä aikaisemminkin - ja lukuisia kertoja.

Olen myös kyllästynyt siihen, että hämmästyttävän - oikeastaan järkyttävän - monelta ihmiseltä on päässyt unohtumaan tavallinen maalaisjärki ja se, että hätäkeskus on todellakin hätäkeskus, eikä pelkästään keskus.

Tämä tilitys oli ainoastaan pintaraapaisu.

Valitettavasti systeemikin on osaltaan mätä: kansa joutuu soittamaan hätänumeroon myös sellaisissa tapauksissa, joissa hätää - tai edes välittömän avun tarvetta - ei ole. Tämä siksi, että mitään muuta 24/7 palvelevaa viranomaisnumeroa ei valtakunnallisesti ole käytössä - ja hätäkeskuksiinkin pääsee ainoastaan yhtä linjaa pitkin.

Esimerkiksi parkkipaikalla tapahtunut peltikolari, asfaltilla paikallaan makoileva öljylammikko, ambulanssilla tehtävä aikatilauskuljetus sekä rutiininomainen mökkimurto tarvitsevat kyllä viranomaistoimia, mutta ne eivät tarvitse niitä välittömästi. Kansalainen joutuu kuitenkin suuressa osassa maata soittamaan hätänumeroon, koska mitään muutakaan numeroa ei ole, mihin soittaa.

Hätäkeskusuudistusta räätälöitäessä päättäjiltä unohtui se, että yhteiskunnassa on paljon sellaisia viranomaisille kuuluvia tehtäviä, joiden hoitaminen ei vaadi välittömiä toimenpiteitä, mutta niitä ei kuitenkaan voi jättää odottamaan esimerkiksi viikonlopun yli. Lainsäädännön mukaan hätäkeskuksille kuuluisivat ainoastaan nuo välittömiä toimenpiteitä vaativat tehtävät. Käytännössä niiden muidenkin tehtävien välittämistä hoitavat hätäkeskukset - koska muutoin niitä ei hoitaisi kukaan.

Tämä blogi on varmasti väärä paikka kirjoittaa tällaisia asioita, mutta tulipahan avauduttua

junnu kirjoitti...

Olen kyllä osittain samaa mieltä itsemurhakirjoituksesta. Ilman yksityiskohtiaankin se olisi hyvin osoittanut kirjoittajan työssä onnistumisen iloa. Ottamatta nyt kantaa siihen, että toisen henkilökohtainen päätös mitätöitiin. Toisaalta, soittihan hän hätäkeskukseen...

Tätä blogia lukiessa on moneen kertaan saanut miettiä, että mentiinkö nyt liian pitkälle. Mutta asiaa mietittyäni aina totean, että tuskinpa mikään tarina aiheutti viitatulle henkilölle harmia omassa elämässään.

Joten miksi kirjoittaja ei saisi omaa arkeaan ja työtään koskevia asioita jakaa?

päivystäjä kirjoitti...

"Olen kyllä osittain samaa mieltä itsemurhakirjoituksesta. Ilman yksityiskohtiaankin se olisi hyvin osoittanut kirjoittajan työssä onnistumisen iloa."

Nyt on ollut paljon kommentteja, keskustelua, en ehdi juur nyt ottaa kantaa sen enempää, mutta tästä itsemurhakirjoituksesta: se on täynnä yksityiskohtia, kyllä, mutta voin kertoa teille, ettei ne yksityiskohdat tee siitä 100%-näin se meni-jokaikinen sana on totta-tekstiä.
Teksti on tekstiä, ja jotta teksti olisi tietyssä muodossaan hyvää ja mielekästä luettavaa, tulee siinä olla yksityiskohtia. Mutta ovatko kaikki yksityiskohdat autenttisia? Onko esimerkiksi itsemurhakirjoitus kokonaisuudessaan kopioitu oikeasta elämästä, muuttumattomana? Ei ole. Se, mitä täällä kirjoitan, on suurilta linjoiltaan totta, eli en keksi näitä juttuja, mutten myöskään anna lukijoiden herkutella sellaisilla asioilla, jotka eivät heille kuulu. Itsemurhatapaus on tositapahtumiin perustuva kirjoitus, mutta se ei ole suora kopio oikeasta elämästä, se on kirjoitus eräästä keikasta, se ei perustu nauhoitettuihin puheisiin, tietojärjestelmän aikoihin. Comprendo?

Anonyymi kirjoitti...

Häkepässille:
"Olen kyllästynyt niihin ihmisiin, jotka ...
Minä olen lopen kyllästynyt siihen, että...
Olen kyllästynyt niihin ihmisiin, jotka päivästä ja viikosta toiseen...
Olen myös kyllästynyt siihen, että hämmästyttävän - oikeastaan järkyttävän.."

Tota..eiks nää sun kyllästymisenaiheet ole aika olennainen sisältö , ainakin määrällisesti, sun normityöpäivää?
Tota, että sitä mä vaan, että pitäskö sun harkita alanvaihtoa? Vai luuleks, että noi pässit lukee tätä ja oppis jotain?

päivystäjä kirjoitti...

"Tota..eiks nää sun kyllästymisenaiheet ole aika olennainen sisältö , ainakin määrällisesti, sun normityöpäivää?
Tota, että sitä mä vaan, että pitäskö sun harkita alanvaihtoa? Vai luuleks, että noi pässit lukee tätä ja oppis jotain?"

Päivystäjä antaa oman mielipiteensä. Hommahan nimenomaan se, ettei nämä asiat, jotka kyllästyttävät päivystäjiä, kuuluisi hätäkeskukselle, näiden ihmisten ei kuuluisi soittaa hätäkeskukseen. Jokainen tässä työssä oleva haluaa tehdä työnsä hyvin, haluaa vaikuttaa siihen mihin voi. Nämä hätäkeskukseen kuulumattomat soitot haittaavat normaalia toimintaa, haittaavat heitä ihmisiä, joiden päivystäjien toimenkuvansa mukaan kuuluu auttaa.
Valitettavasti Hätäkeskuslaitos ei tee kovin hyvää valistustyötä tällä hetkellä, itse toivon, että edes pari henkilöä lukisi tätä ja oppisi jotain. Se on aina jotain. Parempi kuin ei mitään.
Turhia puheluita tulee aina olemaan, mutta kukaan ei tällä hetkellä tee mitään siistiäkseen puhelumassaa, kukaan ei edes yritä karsia pois ns. fiksujen ihmisten tekemiä turhia puheluita. Tietoa ei ole saatavilla.

Turhat puhelut haittaavat työtämme, koska nämä turhat puhelut, ihan oikeasti turhat, eivät kuulu hätäkeskukseen.

Anonyymi kirjoitti...

Jaahas. Mä tunnistin joka jutusta et kuka on kyseessä, niin yksityiskohtaisesti oli kirjoitettu! Blogipoliisit.. Viikonloppuna kyllä kelpaa soittaa hätäkeskukseen ja haukkua työntekijä lyttyyn mutta auta armias jos arkipäivänä joutuu lukemaan tekemisistään netistä!

Epäilemättä nää valittajat on just ne, jotka sinne keskukseen soittelee ja valittaa kun naapuri käveli väärään aikaan ovestaan ulos :)

Nimim. asiakaspalvelija, joka päivittäin miettii et kuinka pitkälle voi uusavuttomuus mennä.

Ps. aivan mahtava blogi, tsemppiä!

Häkepässi kirjoitti...

Suoraa jatkoa edelliseen listaani: olen myös todella kyllästynyt niihin ihmisiin, jotka soittavat ties monennettako kertaa hätänumeroon ja uhkaavat tappaa itsensä.

Itsemurha ja sillä uhkailu - siinäpä vasta seikka, joka kokee hätäkeskusduunareiden parissa inflaation.

Itse olen urani aikana joutunut vastaanottamaan varmasti satoja ilmoituksia, joissa joko itse hätänumeroon soittaja uhkaa tappaa itsensä tai vastaavasti joku kolmas henkilö on kertonut hätänumeroon soittajalle, että hän aikoo tappaa itsensä.

Kukaan näistä uhkailijoista ei ole loppujen lopuksi saanut mitään henkeään uhkaavaa aikaiseksi siihen mennessä, kun viranomaiset ovat ehtineet paikalle. Siis ei kukaan!

Muutamat poikkeukset ovat olleet sellaisia ihmisiä, jotka ovat soittaneet - tai joista on soitettu - hätänumeroon sen jälkeen, kun he ovat jo ottaneet vaarallisen annoksen lääkkeitä - tosin yleensä sellaisia lääkkeitä, joihin on olemassa tehokas vasta-aine.

En väheksy sitä - tai okei okei, joidenkin henkilöiden osalta kyllä väheksyn - etteivätkö kyseiset henkilöt tarvitsisi jotain apua. Se apu, jota he tarvitsevat, ei kuitenkaan ole sellaista apua, jonka tarjoajaksi hätäkeskus olisi paras mahdollinen paikka. He tarvitsisivat keskustelijaa, kuuntelijaa, psykiatrista hoitoa yms. Hätäkeskuksesta ei suoraan mitään noista saa. Sieltä saa paikalle tilanteesta riippuen poliisin, ambulanssin tai molemmat. Näille soittelijoille mikään noista ei ole se paras ja lopullinen apu.

Joidenkin mielestä itsemurhalla uhkaaminen saattaa olla jopa hyväksyttävä keino pyytää apua. Tiedän saavani paheksuvia ajatuksia osakseni, kun totean, että minun mielestä näin ei missään nimessä ole.

Minä ymmärrän itsemurhalla uhkailijoiden mahdollisen avuntarpeen, mutta minä halveksun tapaa, jolla he sen tekevät. Heillä on vielä valta käsissään: he voivat valita elämän ja kuoleman välillä. He voisivat itse pyytää apua oikeista instansseista ja esimerkiksi hakeutua itse omalla kyydillä lääkärin vastaanotolle. Sen sijaan he heittäytyvät yhteiskunnan käsiin; omaa henkeään uhkaamalla he kiristävät yhteiskunnan - eli tässä tapauksessa hätäkeskuksen ja muut viranomaiset - ryhtymään toimenpiteisiin. Nämä toimenpiteet johtavat usein ambulanssikuljetukseen - tosin joidenkin tapausten kohdalla seuraus on poliisikyyti ja yö putkassa.

Nämä ambulanssikyytitapaukset minua eniten häiritsevät: sellainen henkilö, joka pystyy valitsemaan elämän ja kuoleman välillä, on saanut kuolemallaan uhkailemalla itselleen ambulanssikuljetuksen. Monin paikoin harvaanasutussa - ja vielä harvempaan ambulanssitetussa - Suomessa hän saattaa samalla viedä ambulanssipalvelut sellaisen henkilön ulottumattomiin, joka ei tuota valintaa pysty tekemään.

Kaikki te, jotka tyrmistyneenä tätä luette, miettikääpä seuraavaa: Rakas lähiomaisenne, vaikkapa lapsenne, on pienellä paikkakunnalla kiireellisen ambulanssiavun tarpeessa ja ambulanssin tulo viipyy ja viipyy. Miltä teistä tuntuisi, jos saisitte jälkikäteen tietää, että paikkakunnan ainoa ambulanssin tulo viipyi sen takia, että se oli toisaalla sidottuna tehtävään, jossa asiakkaana oli itsemurhalla uhkaileva henkilö. Henkilö, joka olisi fyysisen kuntonsa ja kykyjensä puolesta itse pystynyt halutessaan hakeutumaan hoitoon, mutta jonka uhkailuun viranomaisten oli nykytilanteessa puututtava.

Itsemurhatapausten "retostelulla" voidaan ajatella olevan myös muita tarkoitusperiä: jospa edes yksi täällä blogattu itsemurhatapaus tai sen uhka saisi ihmiset ajattelemaan läheisiään ja sitä, miten heitä voisi tarvittaessa auttaa. Sillä jos viranomaistoiminta on ainoa keino saada ihminen pysymään elämänhaluisena - tai ylipäätään olemaan tappamatta itseään - ovat asiat jo aika huonosti.

Siinä vaiheessa asiat ovat yksilön kannalta aika huonosti, jos entisen kollegan sanoin "ainoa omainen on viranomainen".

Ja anonyymille klo 22:16: niinkuin alkuperäinen bloggaaja tuossa totesikin, tilanteen ei tarvitsisi olla näin. Mielestäni minun ei nimittäin pitäisi joutua olemaan kyllästynyt sellaisiin soittoihin, jotka eivät hätäkeskukseen edes kuulu. Minun ei pitäisi joutua olemaan kyllästynyt siksi, että uusavuton kansalainen ei viitsi nähdä pientä vaivaa ottaakseen selvää siitä, mihin tahoon jossakin kiireettömässä asiassa pitäisi ottaa yhteyttä. Ja mielestäni minun ei myöskään pitäisi joutua olemaan kyllästynyt siihen, että joudun yrittämään auttaa sellaisia ihmisiä, joiden auttaminen ei heidän oman toimintansa ansiosta juuri koskaan tuota lopullista tulosta. Minun ei pitäisi joutua kärsimään korkeasta verenpaineesta ja kipeistä leukaperistä sen vuoksi, että esimerkiksi Helsingin hätäkeskus menee tukkoon sillä sekunnilla, kun pääkaupungista katoaa sähköt. Ei tää voi olla niin vaikeeta!

Kun kyllästymistäni kuulostelee, kannattaa muistaa se, että alle puolet(!) hätänumeroon tulevista puheluista johtavat viranomaisille välitettyyn tehtävään. Näistäkin alle puolesta välitetystä tehtävästä osa on sellaisia, joiden hoitamiseen pitäisi olla joku muu paikka kun hätänumero. Kokonaisuutena katsottuna tämä on juuri se, mihin minä olen kyllästynyt.

Kuulostaa varmasti tylyltä, mutta sellaista hätäkeskusmaailma on: jos homma alkaa hätälinjoilla mennä päänsilittelyksi ja "voi kun kauheeta hätäkeskus auttaa aina" - lepertelyksi niin ihmisiä voi kuolla, taloja palaa ja rikollisia päästä karkuun! Siellä samalla linjalla nimittäin jonottelee niitä ihmisiä, joilla on ihan oikeasti kiireellinen HÄTÄ! (Ihmisiä tosin kuolee, taloja palaa ja rikollisia pääsee karkuun muutenkin, mutta se on taas toinen juttu...)

Minun pitäisi pystyä olemaan iloinen siitä, että voin keskittää työpanokseni siihen, minkä vuoksi aikanaan alalle tulin, auttaakseni ihmisiä, joilla on ihan oikeasti heidän elämässään ainutkertainen hätä tai jotka ainakin tarvitsevat jonkinlaista kiireellistä viranomaisapua.

Palavansävyistä suhtautumistani näihin asioihin selittää myös ehkä se, että minä ihan oikeasti välitän työstäni ja siitä, miten sen pystyn tekemään. Lienenkö alkuperäisen bloggaajan tavoin sadisti - ja omalta osaltani vielä masokisti - koska jopa pohjimmiltaan pidän tästä työstäni.

Ja ei, minä en juuri näe toivoa siinä, että "noi pässit" - ainakaan muut kuin minä - lukisivat tätä blogia ja näitä kirjoituksia - mutta mistä sitä tietää: voihan joku mesetuttavalleen itsemurhauhkauksen lähettämistä parhaillaan suunnitteleva täällä pyöriäkkin. Pakkohan minunkin on kuitenkin jonnekkin avautua:) Kaikkien mielestä tämä on varmaan parempi paikka, kun hätälinja, vaikka kyllä ne asiakkaatkin ajoittain osansa saavat - mutta vain aiheesta!

päivystäjä kirjoitti...

^ preach brother!

Anonyymi kirjoitti...

päivystäjäjälle ja häkepässille:
Okei rauhotutaan ammattilaiset; Osa kommenteista kuuluisi sisäisille linkeille! Se vaan, että ne sivut kaadettiin ylempien taholta... keskustelua ei kriittisesti sallittu. Poliisien sivut (epäviralliset) katkaistiin aiemmin... jatka kuitenkin päivystäjä; olet pitänyt asialinjan.
T. Kolleega

Anonyymi kirjoitti...

Joo, jos systeeminne mättää, niin yrittäkää saada se kuntoon ihan niiden kanssa, jotka asiasta päättävät. Kai teillä on esimiehiäkin? Ja niillä omansa.

Se, että täällä kerrotaan minkä väriset synnyttää taksissa eniten tai miten joku korisee hirttonarussaan ei kaiketi paranna sitä tilannetta. Se on sosiaalipornoa.

Kaheleiden puheluihin vastaaminen on osa teidän duunia, deal with it! Comprendo, huh?

Pelottava ajatus muuten, että häkessä, vai mikä helevetti se onkaan (ilmeisesti myös työnsisällöllisesti!), työskentelee sellaisia tyyppejä kuin täällä muutama on ilmaissut olevansa (siis epäsuorasti kommenttiensa kautta).

Ja se, että sieltä 112:sta kyselee rikosilmoituksen tekoon ohjetta voi olla esim. raiskaustapaus..tuli raiskatuksi, pahoinpidellyksi tms, miten menetellä. Joo, sitä ei kukaan ole täällä sanonut ääneen, mutta eipä se näemmä joillakin apinoilla käynyt mielessäkään, kun ykstuumaan nämä kyselijät teilattiin.

Jokaisessa ammatissa on pros and cons. Sopii yrittää vaihtaa duunia, jos onni löytyisi muualta.

Häkepässi kirjoitti...

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Minusta puolestani on masentavaa havaita, että tätä blogia lukemassa on sellaisia ihmisiä, joiden mielestä "kaheleiden" puheluihin vastaaminen kuuluu hätäkeskuspäivystäjän työhön. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että nämä samat ihmiset ajattelevat, että "kaheleiden" puheluiden kuuluu tullakkin hätäkeskukseen.

Oman itseni sijasta minua nimittäin pelottaa huomattavasti enemmän se mahdollisuus, että joku läheiseni - tai kuka tahansa tavallinen kansalainen - soittaa hätänumeroon tarvitessaan aivan oikeasti kiireellistä apua, mutta sen hätälinjan ja päivystäjän varaa juuri silloin joku "kaheli" tai muuten vaan niitä näitä soitteleva uusavuton kansalainen.

Ja kyllä meillä esimiehiä on, ja heilläkin esimiehiä. Asioita on yritetty parantaa virallista virkatietä pitkin ja sen vierestä - jopa niin, että ainakin minä uskon tällä hetkellä olevani henkilökohtaisen virkaurani huipulla - hätäkeskuspäivystäjänä.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä ja asiallinen blogi, kiitos Päivystäjälle valaisevista kirjoituksista!
Koko blogin yhteen pötköön kahlanneena en voi kuin yhtyä siihen näkemykseen, että jokin rangaistus täytyisi keksiä häirikkösoittajille. Siihen en ota kantaa, mikä olisi rangaistuksen hinta enkä siihen,miten se onnistuisi käytännössä järjestää. Kunnallisena päättäjänä joudun vuosi toisensa perään siihen tilanteeseen, jossa pyöritellään päitä, kun erikoissairaanhoidon kulut nousevat hallitsemattomasti ja joudutaan tekemään niiden takia budjetin ylityspyyntöjä (ja nostamaan veroprosentteja)!!! Yksi syy niihin on varmasti aiheettomat ambluanssikuljetukset. Eivätkö ihmiset tajua, että viime kädessä nekin rahat otetaan verorahoista? Sieltä omasta palkkatilistä? Mihin on kadonnut terve maalaisjärki? Onko se valunut alkoholin/huumeiden käytön lisääntymisen mukana viemäriin?!? Luultavasti ON. Ajatelkaapa oikeasti, millaista elämä olisi, jos alkotuotteet loppusivat?
Tämä blogi olisi hyvää luettavaa kaikille päättäjille, etenkin valtakunnantasolla! Muuta keinoa asioiden eteenpäinviemiseksi ei ole!
t. Kuntapäättäjä jostain päin Suomea

Anonyymi kirjoitti...

Ihmettelen näitä valittajia ja "sosiaalipornosta" syyttelijöitä. Tyhmät ihmisethän on olemassa sitä varten, että heille nauretaan. Piste.

Rimpula kirjoitti...

En tiedä miten muut tätä blogia lukevat, mutta itse en lue tätä saadakseni tirkistellä 'pokien' elämään tai kuullakseni toisten hädästä. Tilanteet, tapahtumat ja niissä osallisena olevat yksityiset henkilöt ovat minulle täysin nimettömiä ja heidän henkilöllisyytensä on merkityksetön, en haluakaan tietää keitä he ovat tai missä he asuvat. Aivan sama, ovat sitten naapureitani tai asuvat täysin toisella puolella Suomea.

Minä luen tätä blogia nimenomaan hätäkeskuspäivystäjän kuvauksena hänestä itsestään, hänen työstään ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Hätäkeskuspäivystäjän työ on mielestäni mielenkiintoista, ainakin kuvittelen sen olevan monipuolista ja temmoltaan hyvin vaihtelevaa. Se on myös nyky-yhteiskunnassa hyvin keskeinen työ.

Itse kiinnitän blogissa huomiota siihen, miten hätäkeskuspäivystäjä kokee tilanteet, miten HÄN jännittää, miten HÄN suree, miten HÄN helpottuu, miten HÄN ärsyyntyy. Enkä nyt HÄNELLÄ tarkoita välttämättä juuri kirjoittajaa itseään, tiettynä henkilönä, vaan ajattelen kuvausta yleisenä kuvauksena hätäkeskuksen toiminnasta. Vaikka jokainen päivystäjä varmasti onkin yksilö ja kokee asiat eri tavalla, silti jaattelen blogia yleisempänä kuvauksena. Ja kuten sanottu, katson kuvausta nimenomaan hätäkeskuspäivystäjän suunnasta, en sieltä asiakkaan suunnasta.

Luen myös blogia yrittäen itse ottaa opikseni miten voin parhaiten auttaa, jos joskus sellaiseen tilanteeseen törmään.

Kolme kertaa elämäni aikana olen auttajaksi joutunut, mutta kertaakaan en näissä tilanteissa ole hätäkeskukseen soittanut. Minä olen ollut se, joka menee avuntarvitsijan luokse arvioimaan tilannetta ja auttamaan, joku muu on soittanut (en tiedä onko tämä edes oleellista, mutta olen itse käynyt vain EA-I kurssin, muuta alan koulutusta tai kokemusta minulla ei ole).

Kerran olen kuitenkin hätäkeskukseen soittanut. Vahingossa. Olin lähdössä rullaluistelemaan ja kännykkäni oli juomapullon kanssa vyölaukussani. Näppäimetkin olivat lukossa. Yhtäkkiä siinä lattialla istuessani ja luistimia sitoessani aloin kuulemaan hiljaista 'Haloo, haloo' -huutelua. Kuuntelin sitä ihmeissäni, koska en tiennyt mistä se tuli. Ääni liian kova tullakseen naapurista seinän takaa, se tuli minun asunnostani. Kääntelin päätäni ihmeissäni saadakseni selville äänen suunnan ja taisinpa kerran tai pari itsekin hiljaa, kysyvästi kuiskata 'haloo'. Loppujen lopuksi tajusin, että ääni tuli vyölaukustani ja kun otin kännykkäni käteeni, puhelu oli jo katkaistu ja huomasin että se oli itsekseen soittanut hätäkeskukseen (ainakin minun puhelimessani on mahdollista näppäillä 112 ja painaa vihreää luuria soittaakseen kyseiseen numeroon vaikka näppäimet ovat lukittu). Ilmeisesti lattialle istuessani känny oli joutunut vyölaukussani ahtaalle ja sen näppäimet olivat painuneet sopivassa järjestyksessä...

Pahoitteluni tästä turhasta soitosta. Otin tästä opikseni ja nykyään aina lenkille lähtiessäni laitan kännyn vasta viimeisenä taskuun/laukkuun, ettei tuollaisia turhia soittoja tapahtuisi. En todellakaan halua olla se törppö turhansoittelija, jonka takia jonkun oikean avuntarvitsijan täytyy odottaa vastausta hätäkeskuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

"Se, että täällä kerrotaan minkä väriset synnyttää taksissa eniten tai miten joku korisee hirttonarussaan ei kaiketi paranna sitä tilannetta. Se on sosiaalipornoa." Ei voi kuin ihmetellä miten arjesta ja todellisuudesta vieraantuneita osa nykyihmisistä on.. Kyllä ihmiset edelleen syntyvät ja kuolevat, ihan jokainen meistä. Eikä ihmisen kuolema näytä eikä kuulosta siltä kuin tv-sarjoissa, joissa vainajallakin on meikkiä naamassa.

"Ja se, että sieltä 112:sta kyselee rikosilmoituksen tekoon ohjetta voi olla esim. raiskaustapaus..tuli raiskatuksi, pahoinpidellyksi tms, miten menetellä." Eiköhän sieltä hätäkeskuksesta saa apua, jos on tällainen tapaus kyseessä. Eri asia tietysti, jos sinne soittaa, että "mut pahoinpideltiin kolme viikkoa sitten, mitä mä nyt teen?" En minäkään tarkalleen tiedä mitkä kaikki mahdolliset poliisi-asiat kuuluvat hätäkeskukseen ja mitkä virka-aikana poliisilaitokselle, mutta maalaisjärjellä pärjää yllättävän hyvin.

Jatka vain Päivystäjä hyvän blogisi kirjoittamista. Ainahan, joku tietysti valittaa. Eiköhän yllä mainittujen kommenttien kirjoittajasta kuitenkin kerro aika paljon jo hänen kielenkäyttönsäkin..

Anonyymi kirjoitti...

Kerros päivystäjä että mihin numeroon kannattaisi soittaa kun naapurin sekopää möykkää yöllä ja se pitäisi saada poliisin voimin palautettua maanpinnalle kiertoradaltaan ja rauha talonyhtiöön. Kyseessähän ei ole varsinainen hätä ja ei kehtaisi 112:sta häiritä moisella jos joku kuolee samaan aikaan sydänkohtaukseen kun ei pääse läpi, mutta saako esim klo 4 aamuyöllä poliisiin yhteyden jotain muuta kautta tällaisessa ei-hengenmenotapauksessa? Päivällä virka-aikaan sinne laitokselle on turha soitella, minkäs ne sille mahtavat mutta yöllä äijän möykätessä saattaisi poliiseista olla paikan päällä apua.

- 18is9

Anonyymi kirjoitti...

Mä en kyllä ymmärrä sitä, miten jotakuta häiritsee tällainen blogi ja täällä kirjoitetut jutut. Tai ymmärrän sitten, jos samaa ihmistä häiritsee lehdissä kirjoiteltavat jutut, esim. tämän päivän lehdessä oli hyvin tarkka kuvaus eräästä kolarista. Siinä jo kerrottiin enemmän yksityiskohtia kuin täällä, hyvä ettei nimiä, sukupuolet ja iät kerrottiin ja jopa sekin mihin sairaalaan vietiin ja lukijat tietää missä kaupungissa tilanne on ollut jne. Miksi tämä blogi olisi tuomittavampi? Tuollaisia uutisiahan jokaikisessä Suomen sanomalehdessä on joka jumalan päivä. Yhtään enempää yksityiskohtia ei täällä tule kuin ihan valtakunnanmedioissakaan.

Vedä anonyymi porot nokkaasi tasapuolisesti kaikista medioista sitten, muussa tapauksessa närkästynyt mielipiteesi on silkkaa jeesustelua.

päivystäjä kirjoitti...

"Kerros päivystäjä että mihin numeroon kannattaisi soittaa kun naapurin sekopää möykkää yöllä ja se pitäisi saada poliisin voimin palautettua maanpinnalle kiertoradaltaan ja rauha talonyhtiöön. Kyseessähän ei ole varsinainen hätä ja ei kehtaisi 112:sta häiritä moisella jos joku kuolee samaan aikaan sydänkohtaukseen kun ei pääse läpi, mutta saako esim klo 4 aamuyöllä poliisiin yhteyden jotain muuta kautta tällaisessa ei-hengenmenotapauksessa?"

Tällainen asia vaatii partion paikalletulon, joka taas vaatii soiton 112:een. Eli, olet oikeassa, kyseessä ei ole hätätapaus, muttei kuitenkaan asia, jonka voisi jättää esim. seuraavaan päivään. Se on häiriötilanne, johon pitää puuttua.

Moni poliisitehtävä on tällainen, sinänsä ei-kiireellinen, mutta vaatii partion paikalletulon. Samaan kategoriaan kuuluu päihtyneet henkilöt (muulloin kun pakkasella), näpistelijät, peltikolarit ym ym. Harva poliiskeikka on pillikeikka.

Eli, lyhykäisyydessään: jos tilanne vaatii partion paikalletulon, vaatii tilanne myös soiton hätäkeskukseen, ja on siis aiheellinen soitto.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos!

- 18is9

Anonyymi kirjoitti...

Olisi todellakin kiva saada kunnon ohjeet, millaisesta hätäkeskukseen saa soittaa ja mistä ei. Itse varmaan olen niitä, jotka miettivät liian pitkään, soittaako vai eikö... Ei ole vielä tarvinnut kertaakaan soittaa, ei onneksi ole tullut mitään vastaan.

Pari kysymystä on tullut mieleen, kysyn nyt tässä, kun muutkin ovat kyselleet. Mitään ei ole tapahtunut, mutta varmuuden vuoksi.

Asun kerrostalossa, jonka osoite on tietenkin mielessä. No, joku yö kuulen sitten avunhuutoja: jonkun kimppuun on talossa käyty. En kuitenkaan ole varma, mistä asunnosta huuto tulee, ja hentona ja säikkynä ihmisenä oman turvallisuuden takia olisi varmasti parasta pysyä omassa kodissa lukon takana. Voiko tässä tapauksessa soittaa hätäkeskukseen, vai tarvitaanko siihen täysin tarkka paikka? Vai syytetäänkö minua heitteillejätöstä, jos en uskalla mennä apuun? (Oman turvallisuuden takia: jos minun kimppuuni hyökätään, tuskin pääsisin voittajana tilanteesta.)

No, toinen esimerkki. Olen koirani kanssa ulkona kävelyllä, minulle tapahtuu jotain ja joudun soittamaan/joku muu soittaa hätäkeskukseen, jotta pääsisin hoitoon. Mitä koiralleni tapahtuu? Entä, jos olen kotona (asun yksin), saan vaikka sairaskohtauksen ja juuri ja juuri soitettua hätäkeskukseen, mitä koiralle tapahtuu? Tärkeintä taatusti on, että itse pääsen hoitoon, mutta koiranomistajana tuokin puoli olisi kiva tietää...

Janne kirjoitti...

Koirista: Omalle kohdella sattuneissa tilanteissa samaan tehtävään liitetty myös poliisit. Me huolehdimme potilaasta ja poliisit koirasta. Koira voidaan viedä kotiin, tuttavalle, tai vaikka kunnan eläinlääkärin tiloihin.

Eeva kirjoitti...

Jatka samaa rataa!!

Kuten MONET MONET muutkin, me yritämme oikeasti oppia kirjoituksistasi. Koska tapasi kirjoittaa on loistotasoa, tänne on löytänyt (valitettavasti) myös nämä rutisijat, joidenka elämään tuskin kuuluu muuta, kuin vikiseminen milloin mistäkin asiasta.

Jatka samaa rataa ja pian jo uusi kirjoitus, jookos????

päivystäjä kirjoitti...

"Pahoitteluni tästä turhasta soitosta. Otin tästä opikseni ja nykyään aina lenkille lähtiessäni laitan kännyn vasta viimeisenä taskuun/laukkuun, ettei tuollaisia turhia soittoja tapahtuisi. En todellakaan halua olla se törppö turhansoittelija, jonka takia jonkun oikean avuntarvitsijan täytyy odottaa vastausta hätäkeskuksesta."

Kiitoksia kun kerroit miksi sinä luet blogia, juuri tuonlaista minä haen tällä blogilla takaa, mukava kuulla, että joku on ymmärtänyt, :). Tai on teitä varmaan montakin, mutta kommenttina tämän tekstin kiihtyneen kommentipalstakeskustelun joukossa.

Älä mieti liikoja sitä sun turhaa soittoa, noita tulee päivittäin kymmeniä, jopa satoja. Se on vain niin pirullinen homma että vaikka näppäinlukko on päällä, niin silti puhelin voi soittaa 112:een jos kyseiset numerot painautuvat pohjaan. Suoraan sanoen perseestä. Mutta ei siis ole käyttäjän vika, vaan softan.
Nämä puhelut saadaan myös nopeasti katkaistua, parin sekunnin kuuntelu paljastaa yleensä, että kyseessä on ns. kävelevä kännykkä, ja linja voidaan sulkea. Joten ei hätiä, :).

päivystäjä kirjoitti...

"Voiko tässä tapauksessa soittaa hätäkeskukseen, vai tarvitaanko siihen täysin tarkka paikka? Vai syytetäänkö minua heitteillejätöstä, jos en uskalla mennä apuun?"

Jos jostain kuuluu avunhuutoja, niin se riittää soitoksi hätäkeskukseen. Toki olisi ensin hyvä itse yrittää selvittää mistä ääni tulee, jos se on nopeasti selvitettävissä. Ellet tiedä mikä on tarkka osoite, se on päivystäjän harmi, ei sinun. On toivottavaa, että ilmoittajat auttaisivat päivystäjää paikannuksessa tiedostamalla olinpaikkansa, esim. tietävänsä millä mökillä on missä kunnassa, tiellä ollessaan suurinpiirteisen paikan jne, mutta antamassasi esimerkissä kyseessähän ei ole se, ettetkö tiedä missä sinä itse olet. Avunhuuto on avunhuuto ja sitä täytyy lähteä selvittämään. Ja jos itse pelkää puuttua tilanteeseen, esim. menemällä pyytämään meluisaa naapuria olemaan hiljaa, koska kyseinen henkilö on tunnettu väkivaltaisuudestaan, tai muutenkin, niin kukaan ei sinua pakota. Itseään ei pidä koskaan vaarantaa. On eri asia kieltäytyä esimerkiksi pysähtymään liikenneonnettomuuspaikalle kuin olemaan menemättä vieraaseen asuntoon, vieraan viriilin ihmisen eteen.

Janne vastasi jo koirakysymykseen. Täytyykin myöntää, etten oikeasti edes tiedä, mitä koiralle näissä tilanteissa tehtäisiin... Tämä on tieto/tilanne, joka ei ilmeisesti yleensä kantaudu hätäkeskukseen asti.

Toivottavasti auttoi, :).

päivystäjä kirjoitti...

"Jatka samaa rataa ja pian jo uusi kirjoitus, jookos????"

Kiitos kaunis kannustavista sanoista, :). En masennu näistä negatiivis-sävytteisistä kommenteista, mutta kyllä tällaiset mukavat sanomat lämmittävät.
Uutta tekstiä tulee heti kun saan jotain revittyä irti itsestäni, nyt on ollut pieni kuiva kausi, sisäänpäinkääntynyt ja tylsä sellainen. Mutta enköhän minä saa jotain aikaiseksi parin päivän sisällä. Katsotaan, :).

Häkepässi kirjoitti...

Avitan nuutunutta kollegaa vähäsen:

Hätäkeskukseen saa - ja tulee - soittaa silloin, kun jossain tarvitaan välitöntä viranomaisten apua. Kyseessä ei tarvitse siten olla välttämättä suoranainen hätätilanne, mutta kuitenkin jonkinlainen kiireellinen tai ainakin mahdollisesti kiireellinen tilanne.

Suora lainaus hätäkeskuslaista:

"Hätäkeskuksen tehtävänä on vastaanottaa hätäilmoituksia, välittömiä poliisin toimenpiteitä edellyttäviä ilmoituksia ja muita ihmisten, omaisuuden ja ympäristön turvallisuuteen liittyviä välittömiä toimenpiteitä edellyttäviä ilmoituksia - "

Yllä mainittu termi "välitön" on hieman venyvä käsite - varsinkin poliisin osalta.

Jossain päin Suomea hätäkeskukseen saattaa myös joutua soittamaan sellaisissa tilanteissa, joissa tarvitsee poliisilta ei-kiireellistä osallistumista, esimerkiksi mennessään kesämökille ja havaitessaan siellä käyneen jossain vaiheessa varkaita: kyseessä ei siis ole veres rikos, josta tekijä olisi tavoitettavissa lähistöltä tai jossa olisi eristettävä tapahtumapaikka jälkien suojaamiseksi tms. Näissä tilanteissa aktiivinen kansalainen helpottaa hätäkeskuksen työtä yrittämällä soittaa ensin paikallisen poliisilaitoksen asiakaspalvelupäivystykseen / ilmoitusten vastaanottoon - tai millä nimellä ko. instanssi paikkakunnalla tunnetaankin. Näissä tapauksissa on olemassa valitettavia valtakunnallisia eroja johtuen poliisilaitosten palveluajoista - ja sanoisinko myös valistuneisuuden tasosta.

Lähtökohta on myös se, että kenenkään ei myöskään tarvitse vaarantaa omaa turvallisuuttaan toista auttaakseen.

Luonnollisesti on selvää, että mitä tarkempi tapahtumapaikka hätäkeskukseen pystytään antamaan, sitä nopeammin hätäkeskus pystyy apua hälyttämään ja sitä nopeammin apu saapuu paikalle. Jos alussa pystyy kertomaan tapahtumapaikan edes kylän, kaupunginosan tai tieosuuden tarkkuudella niin niillä tiedoilla saadaan kyllä apua lähtemään oikeaan suuntaan, lopun ehtii tarkentaa sitten hätäpuhelun edetessä.

Kannattaa myös huomioida, että avun hälyttäminen voi tapahtua - ja kiireellisissä tilanteissa lähes poikkeuksetta tapahtuukin - jo hätäpuhelun aikana. Soittaja ei tätä kuitenkaan puhelussa välttämättä kuule, eikä päivystäjä sitä välttämättä muista mainita. Joten ei kannata hermostua siitä, jos puhelu tuntuu jatkuvan ja jatkuvan ilman, että mitään tapahtuu.

Ja vielä lopuksi: hätänumeroon soittamista ei tarvitse pelätä! Maalaisjärjellä pärjää yllättävän pitkälle. Jos tilanne ei kuitenkaan ole kiireellinen, eikä kansalainen ole aivan varma, mihin soittaa, kannattaa käyttää lahjakkaasti nettiä tms. muita tietolähteitä, jos mahdollista.

Seuraavassa kuitenkin poimittuna muutamia esimerkkejä, milloin hätänumeroon EI tule soittaa:

1. Jos avaimet ovat autossa, ja auton ovet lukossa - eikä autossa ole esim. pikkulasta pelastettavana: oikea taho on joko lukkoliike, hinausliike tms. muu paikkakunnalla ovenavaustoimintaa harjoittava yksityinen elinkeinonharjoittaja.

2. Jos olet jättänyt avaimet asuntoosi ja ovi on lukossa: soita kiinteistön huoltomiehelle. Jos tällaista ei ole, sitten täytyy käyttää luovaa järkeä, joskus joutuu rikkomaan jotakin. Palokunta EI tule nostamaan sinua nostolava-autolla avoimesta parvekkeen ovesta sisään.

3. Jos jossain on huono ajokeli, liukasta tai tien kunnossa on puutteita - ilman, että se aiheuttaa välitöntä vakavaa vaaraa tielläliikkujille: soita tienkäyttäjän linjalle: 0200 2100. Välitön vakava vaara tarkoittaa käytännössä, että tien rakenteissa on vakava vaurio tai tiellä on liikennettä vaarantava este.

4. Jos havaitset vian rautatien turvalaitteissa: soita liikenteenohjauskeskukseen. Vartioidussa tasoristeyksessä löydät puhelinnumeron tasoristeyksen puomilaitoksessa olevasta sinisestä kyltistä. Numerotiedotus auttaa myös. Jos nämä keinot eivät onnistu, soita hätänumeroon vasta sitten (vähennetään viiveitä ja välikäsiä)

5. Jos portsari ei päästä sinua ravintolaan: vaihda paikkaa tai mene kotiin.

6. Jos kissa on puussa: hätistele huolekkaat äimistelijät ja taivastelijat pois puun alta mekastamasta ja jätä puun alle jotain houkuttelevaa ja mahdollisimman tuoksuvaa ruokaa. Kyllä se sieltä alas tulee kun nälkä alkaa vaivata - ja kunhan koko kylä ei ole puun alla alastuloa häiriköimässä. Jos katti ei parissa päivässä luovuta, voit ottaa suoraan yhteyttä paikkakuntasi pelastusviranomaiseen ja neuvotella asiasta.

7. Löytö- tai karanneet eläimet: ota ensisijassa yhteyttä siihen tahoon, jonka kanssa kunta on tehnyt lain edellyttämän sopimuksen löytöeläinten säilyttämisestä. Voit myös olla yhteydessä poliisilaitokselle.

8. Olet löytänyt löytötavaraa: ota talteen ja toimita mahdollisuuksien mukaan itse poliisille. Jos et pysty, ilmoita siitä virka-aikana paikalliselle poliisille. Käytä kuitenkin maalais- tai kaupunkilaisjärkeä: jos tavaraa ei pysty siirtämään ja se on huomattavan arvokasta, hätänumeroon soittamista voi harkita.

9. Jos joudut peltikolariin, jossa syyllisyyskysymys on kaikkien mielestä selvä, eikä tapaukseen liity muutenkaan mitään "hämärää". Opettele ennakkoon, kuinka kyseisissä tapauksissa voi toimia. Poliisi tulee kyllä paikalle, jos pyydetään, mutta odottaminen voi kestää parikin tuntia.

10. Ilmoittaaksesi kesäisestä roskien- tai havujenpoltosta tai kulotuksesta. Tarkista ennakkoon miten menetellä. Määräykset saattavat vaihdella paikkakuntakohtaisesti. Ainoastaan kulotuksesta on velvollisuus ilmoittaa ennakolta hätäkeskukseen - mutta tuolloinkaan ÄLÄ soita hätänumeroon. Ilmoituksen voi tehdä esimerkiksi pelastusviranomaisen kautta.

Ja viimeiseksi: antaaksesi palautetta hätäkeskuksen toiminnasta. Valitusten tekoon on omat kanavansa ja palautteen anto onnistuu myös netissä.

Edellä muutamia mieleen tulleita poimintoja. Eivät ole virallisia ohjeita, ainoastaan erään "pässin" näkemys asiasta.

Anonyymi kirjoitti...

Hei ja kiitos ihanasta blogista.. itse istun puhelinkeskuksessa jossa on vähän kaikkea palvelua ja sinnekin esitetään kysymyksiä jotka ei palveluun kuulu..kuten alkon aukioloajat ja melkein hinnastot.. sopiiko jokin osa toiseen.. (keskus ei ole teknikko).. kauhea hätä( kaupat menee kiinni) jne jne... tsemppiä vaan noiden "kriitikoiden" kommenteista riippumatta

Justin Time kirjoitti...

Hei.

Mukavia kirjoituksia, kiva lukea työntekijän mietteitä vaikka ala onkin vähän eri kuin omani.

Siinä mielessä on kuitenkin samankaltaisuuksia, että ihmiset pysyvät näemmä sinnikkäästi uskollisina tavoilleen soittivatpa minne hyvänsä. Meillekin nimittäin soitellaan toimistoon jos minkälaista asiaa, pyydetään tekemään laskuja ja komennetaan, että "tuo se tänne" vaikka kyllä ne on ihan muut tyypit jotka tavaran kuljettaa kuin minä...

Ja sitä olen myös ihmetellyt että mikä vastaamisessa on niin vaikeaa. Minulle on tärkeää tietää tavarasta mitat, paino, osoite ja tällaista peruskauraa. On vaikea suunnitella kuljetusta "ruskealle pahvilaatikolle" tai etsiä tavaraa jonka tuntomerkit ovat "se yks juttu jonka on tulossa sieltä ulkomailta, sillä on kiire". Ja vielä vaikeampi toteuttaa pyyntö "soita sit takas kun se löytyy" jos henkilö ei anna yhteystietojaan, ei edes nimeään, ja soittaa jostain suuresta yrityksestä jonka vaihteen numero minun puhelimeeni jää...

Anteeksi nyt kun näin pitkään vuodatin, mutta tuli vissiin flow.

Terveisin Juitsari

Anonyymi kirjoitti...

"3. Jos jossain on huono ajokeli, liukasta tai tien kunnossa on puutteita - ilman, että se aiheuttaa välitöntä vakavaa vaaraa tielläliikkujille: soita tienkäyttäjän linjalle: 0200 2100. Välitön vakava vaara tarkoittaa käytännössä, että tien rakenteissa on vakava vaurio tai tiellä on liikennettä vaarantava este."


Siis tuo numero jos on kyse valtion teistä - kaupungin katuverkkojen kunto ja hoito kuuluu ko. kaupungille tai kunnalle, jonka aleúleella se sijaitsee :-)

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Se on vain niin pirullinen homma että vaikka näppäinlukko on päällä, niin silti puhelin voi soittaa 112:een jos kyseiset numerot painautuvat pohjaan. Suoraan sanoen perseestä. Mutta ei siis ole käyttäjän vika, vaan softan."

Se ei millään muotoa ole vika, vaan todella hyvä ominaisuus. Vähentää häsläämisen tarvetta hätätilanteessa, ei tarvitse miettiä että mitenkäs tässä mallissa näppäinlukko avataan tai mikä näppäinlukon turvakoodi on tai onko puhelimessa SIM-korttia tai puheaikaa tai vastaavaa. Riittää kun akkua ja kenttää löytyy. Jos kenttä on heikko, useimmat puhelimet rajaavat käytön vain hätänumeroon.

päivystäjä kirjoitti...

"Se ei millään muotoa ole vika, vaan todella hyvä ominaisuus. Vähentää häsläämisen tarvetta hätätilanteessa, ei tarvitse miettiä että mitenkäs tässä mallissa näppäinlukko avataan tai mikä näppäinlukon turvakoodi on tai onko puhelimessa SIM-korttia tai puheaikaa tai vastaavaa. Riittää kun akkua ja kenttää löytyy. Jos kenttä on heikko, useimmat puhelimet rajaavat käytön vain hätänumeroon."

Teoriassa homma kuulostaakin hyvältä, mutta sen haitat ovat sen verran suuret, ettei suurin osa päivystäjistä kannata näitä. Esim. miten usein tulee eteen tilanne, jolloin sinulla on täysin vieras puhelin kädessä, jossa on näppäinlukko päällä? Kuinka usein sinulla on puhelin, jossa ei ole simkorttia, käytössä? Puhutaan tuhansista turhista puheluista vuosittain, per keskus. Eli kymmenistä tuhansista vuosittain. Kuten yhdessä tekstissä mainitsin, niin yhdessä vuorossa laskin, että 55% omista puheluista olivat näitä ns. käveleviä kännyköitä, jotka soittavat esim. taskusta, vaikka näppäinlukko on päällä.

Anonyymi kirjoitti...

Jatkoa häkepässin "kymmeneen käskyyn":
Toisessa kommenttijonossa stadilainen kirjoitti levottomasta asuinalueesta; jos tilanne vaatii välittömiä toimia esim: poliisin tai sairaankuljetuksen toimesta ON OIKEIN soittaa 112! Toisaalta maalaisjärjen käyttö tuntuu nykyään toimivan vain siellä maaseudulla.Jos tuttu ja harmiton naapurin reijo sammuu pihallesi niin maaseudulla osataan saatella reijo kotiinsa. Maaseudulla sekä poliisi, että ambulanssi saattavat olla tunnin päässä... http://www.riemurasia.net/jylppy/55317/perus_sunnuntaiaamu

T: kolleega

Anonyymi kirjoitti...

Blogisi on mahtavaa luettavaa ja toisaalta niin tutun kuuloista. Perheenjäseneni oli Häke-päivystäjä toistakymmentä vuotta ja monenmoista tarinaa kuulin(en yksityiskohtia tms)
Itselleni on ollut aina selvää missä tilanteessa hätäkeskukseen saa/voi/kannattaa soittaa, niin hyvin meidät koulutettiin niiden vuosien aikana. Ihmisten tyhmyys ja hävyttömyys yllättää aina, itsekin olen palveluammatissa, mutta täysin eri alalla.
Hätäkeskuslaitoksen tulisi todellakin pitää ''tietoiskuja'' tai vastaavaa ja opettaa ihmiset toimimaan oikein. Useat asiat mitä täällä kirjoitat ovat enemmistölle täysin uusia ja kysymyksiä herättäviä. Mutta jatka tätä linjaa!
Itse luen blogiasi kahdesta syystä; oppiakseni ja nauraakseni:)

Loppuun toteaminen tai vitsi ja joidenkin mielestä varmaan törkeys;

Hätäkeskukseen tulee puhelu jossa henkilö ilmoittaa tappavansa itsensä ja ottaneensa sitä ja tätä pilleriä. Päivystäjä siihen; kuinka monta pilleriä otit ettei laiteta ambulanssia liian aikaisin...
Ja tämä ei ole siis elävästä elämästä. Mutta olen samaa mieltä kuin eräs kirjoittaja. Siinä vaiheessa kun soitat ambulanssia elottomalle lapsellesi ja linjat ovat tukossa tai ainoa ambulanssi tämän itsemurhakandidaatin luona toteamassa ettei 5 buranalla henki lähde, ei paljon naurata.
Valistusta jo lapsesta lähtien, miten, ketä ja koska hätäkeskus auttaa aina. :)

mari kirjoitti...

luin äkkiseltään läpi noita kommentteja ja jäi vituttamaan ne "vaiha sitten alaa"-jutut.

ei se oo aina niin yksinkertasta.

ehkä tämäkin blogi on sen takia olemassa, että päivystäjän mielestä on ja olisi mukava todella olla päivystäjä, pelastaa henkiä kun on tosi kyseessä, mutta idiootit tekee aika mahdotonta siitä että oikeasti vois nauttia työstään..

oon oppinu jo aika monta asiaa hätäkeskuksesta lukemalla tätä blogia.

Anonyymi kirjoitti...

Aiheeseen liittyen:

http://www.boreme.com/boreme/funny-2006/blonde-star-emergency-service-p1.php

babyfat kirjoitti...

Moi taas! Mä mietin hetken että laitanko kommentin vai en koska kaikilla tuntuu olevan sulle painavaa asiaa ja sä et varmaan kaikkea kerkeä lukea mutta koska mun asia on myös tosi painava niin laitan.

Oon jo aikoja sitte unohtanu sen alennusmyynneistä ostamani krokotiilinnahkalaukun (jota vertasin tän blogin kyseenalaisuuteen), mutta täällä mä oon joka päivä käyny kattomassa onko tullu uutta tekstiä :D eli kirjota sinä vaan ja sillä aikaa kun sä kokoat meille luettavaa siellä töissä niin luen noi 66 tähän kirjoitukseen saapunutta kommenttia, eiköhän niistäkin jotain mielenkiintosta irtoa ;)

Anonyymi kirjoitti...

kansan syvät rivit vaativat uusia kirjoituksia! :)


Hyvää alkanutta vuotta päivystykseen :)

Anonyymi kirjoitti...

Itse en ole soittanut ikinä hätäkeskukseen ja arvostan kaikkien ihmisiä pelastavien työtä, ja eläimiä pelastavien myös.

Kiitän tästä blogista. Selventää hyvin millaisessa paineessa elätte. Jaksamista kaikille <3

Janne kirjoitti...

Hyvää kannattaa odottaa! Vaikka me kaikki lukijat janoamme uuttaa pätkää, niin käytä rauhassa tarvittava aika, laatu korvaa määrän.

päivystäjä kirjoitti...

"Elikkäs, minkälainen sekasorto hätäkeskuksessa vallitsee, kun sattuu jokin suurempi onnettomuus, eli esim. suuri rakennuspalo tai suuri liikenneonnettomuus?"

Olen pistänyt tämän korvan taakse, tekstin aiheeksi. Tulee kohtapuolin joskus, :).

Anonyymi kirjoitti...

Hmm. Jääköhän puhelimeen tuosta merkintä jos se taskusoittaa hätäkeskukseen. Kerran se on NOIN yleistä, kai minunkin puhelimeni sinne on joskus soittanut..?

On se sinne kerran ihan aiheestakin soittanut ja silloin ihan selkäytimestä otin näppäinlukon pois ennen kuin aloin näppäillä numeroa. Se on niin nopea toimenpide, että nopeammin sen tekee kuin muistaa, että lukituista näppäimistäkin voisi soittaa.

Puhelinten suunnittelijat ovat varmasti tarkoittaneet hyvää tehdessään tuon ominaisuuden, mutta käytännössä se on tarpeeton ja selvästi haitallinen.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt tuli heti pari tapausta mieleen jossa tuosta näppäinlukon läpi toimivasta hätänumerosta voisi olla hyötyä.

Itse en vieläkään osaa laakista avata puolisoni työpuhelinta, vaan painan aina ensin väärää nappia ensin. Puhelin on pyörinyt meillä jo vuoden. :) Ei se aina niin helppoa ole...

Ja puhelimissa voi olla myös näppäinlukon suojakoodi jolloin puhelinta ei saa toimintakuntoon koodia tietämättä.

Se, kuinka usein tarvitsee soittaa vieraalla puhelimella hätäkeskukseen on taas asia eri. Korkeintaan tulee mieleen joku onnettomuus, minkä seurauksena oma puhelin on hajonnut.

Jos löytää jonkun apua tarvitsevan ihmisen, harvoinpa sitä hänen puhelintaan alkaa kaivella kun melkein kaikilla se omakin puhelin on.

päivystäjä kirjoitti...

"Hmm. Jääköhän puhelimeen tuosta merkintä jos se taskusoittaa hätäkeskukseen. Kerran se on NOIN yleistä, kai minunkin puhelimeni sinne on joskus soittanut..?"
--------------------

Jää, jokaisesta puhelusta, joka tulee hätäkeskukseen jää merkintä. Ei se vaikuta mihinkään, eli jos joudut joskus oikeasti soittamaan hätäkeskukseen, niin tämä sinun mahdollinen vahinkosoitto ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä, vaikka päivystäjä jostain syystä etsisi samasta puhnrosta tulleita aikaisempia soittoja ja näkisi kys. virhesoiton. Siellä näkyy tietty koodi, joka kertoo, että soitto on ollut tahaton, mykkä, virhe.