perjantai 2. tammikuuta 2009

päivystäjän työstä

Olisiko nyt juhlat juhlittu? Olisiko aika palata arkeen? Kyllä kiitos. Työpaikan jääkaappi pursuaa edelleen laatikoita ja uuden vuoden iloisia nakkeja. Aamulla töihin tullessa tuli kehoitus syödä ne pois. Ei kiitos.
-----------------------------------------
Nyt pitää heti lähteä avautumaan, olen jälleen kerran saanut suuttua ennen puoltapäivää, tuntea kuinka kasvojen väri syvenee ja posket hehkuvat harmia. Kuinka ihminen ei kerta kaikkiaan ymmärrä miksi päivystäjä kysyy kysymyksiä, miksi hän ei vaan paina sitä nappia ja lähetä sitä ambulanssia kun niin käsketään. "Kuule tyttö pieni, älähän sinä siellä viisastele, pistä nyt se auto vaan tulemaan". Ensinnäkin, tytöttely ei tilanteessa hirveästi auta, varsinkaan kun päivystäjä ei varsinaisesti kyseiseen kastiin enää kuulu, toisekseen se, että työtäni kutsutaan viisasteluksi, saa minut kiehumaan. Joskus nämä henkilöt vielä lyövät luurin päivystäjän korvaan, vaikka tilanne vaatisi lisäkysymyksiä. Ja sitten päivitellään sairaankuljettajille miten epäasiallista käytöstä oli päivystäjältä ja tehdään vielä virallinen valitus asiasta.

Vain koska päivystäjä kehtasi heidän mielestään kyseenalaistaa heidän "tilaustaan".
Mikäli haluat tehdä tilauksen, soita taksi tai pizza. Tosin, sekään ei aina ole niin vaivatonta:

[Mies soittaa ja kertoo, että tilasivat eilen pizzaa. "Nii-in?" Hän jatkaa ja kertoo, etteivät he löytäneet välittömästi rahaa kuskille, jolloin tämä hermostui ja sanoi ettei hän anna pizzoja ilman rahoja (ohhoh, röyhkeyden huippu). Nyt kyseinen ravintola ei suostu toimittamaan heille enää pizzaa, vaikka löytyisikin rahaa. "Mä haluan tehdä rikosilmoituksen!"]

No, asiaan.
Ensinnäkin, se, että päivystäjä lähtee kysymään kysymyksiä, ei tarkoita sitä, että hän kyseenalaistaa avunpyyntöä, tai epäilee sen tarpeellisutta. Ei, vaan kysymyksin päivystäjä muodostaa kuvan tilanteesta, jonka perusteella hän tekee päätöksiä, A. lähteekö paikalle ensinnäkään ketään, B. kuka sinne lähtee, ambulanssi, palokunta, poliisi tai sosiaali, aina tämä ei ole niin selvää, kenelle asia kuuluu, C. kiireellisyys, eli lähdetäänkö kohteeseen pillit päällä, vai voiko tehtävä olla jonossa jopa pari tuntia. Kaikki nämä päätökset päivystäjä tekee saamiensa vastauksien perusteella.

Kysymykset korostuvat sairaankuljetustehtävissä, ja yleensä juuri näissä tilanteissa tulee näitä, köhöm, epämiellyttäviä tilanteita. Poliisitehtävissä ihmiset aika hyvin vastaavat, kertovat tietonsa, jotka tosin usein voivat olla vajaavaiset, mutta kertovat kuitenkin. Johtuukohan se jonkinlaisesta kunnioituksesta poliisia kohtaan? Mielletäänkö päivystäjä poliisiksi, jolla on tilanteessa päätäntävalta? Ja jota kuunnellaan? (Poislukien tietenkin viikonloppujen känniläiset sun muut hiihtäjät "laita vittu se partio tulemaan ja vähä äkkiä"-tyypit). Yleensä ihmiset eivät hirveästi kyseenalaista kysymyksiä pahoinpitelijästä, ryöstön tekijästä, ilkivallan aiheuttajasta, mutta kun kyseessä on sairastunut omainen, niin yhtäkkiä ollaan hänen tilansa asiantuntijoita, joita ei pidä arvostella, ja tottakai pitää saada ambulanssi kun sormessa on haava, kuka minä olen, joka kehtaan ehdottaa muita keinoja?!

Pari totuutta:

* Ambulanssi ei aina lähde asemapaikaltaan, se voi olla toisella tehtävällä, palaamassa sairaalasta, tk:sta, autonpesusta tai se voi olla lähikaupassa hakemassa youghurtia ja omenaa iltapalaksi. Eli ambulanssi voi periaatteessa lähteä mistä tahansa, se, että asut asemapaikan lähellä, eikä ambulanssia näy kohtuullisessa ajassa, ei tarkoita sitä että: "taas se hätäkeskus on tyrinnyt, ne ei osaa hälyttää oikein, onkohan taas mennyt väärään kuntaan." Ja sitten soitellaan ja kysellään, "missä se ambulanssi on kun mä soitin tunti sitten eikä vieläkään näy!" Päivystäjä katsoo puhelun alkamisaikaa ja toteaa vain, että "ihan 15min sitten soititte, onko tilanne muuttunut?"

* Ambulansseja on erilaisia, jotkut hoitavat peruskyytejä, jotkut ainoastaan ns. vaativampaa hoitoa tarvitsevia. Eli, se ambulanssi, joka seisoo tallissaan lähellä teidän osoitetta, ei ehkä vie isoäitiä yleistilan laskun takia sairaalaan, se pysyy vapaana kiireellisempiä tehtäviä varten. Mistä päästään toiseen aiheeseen:

* Päivystäjä määrittelee tehtäville koodin sekä kiireellisyyden. Kiireellisyysluokkia on neljä: A, B, C ja D. Tämä tärkeä kirjain kertoo sen, miten nopeasti potilas täytyy tavoittaa. A-B, välittömästi, niin nopeasti kuin mahdollista, C puolessa tunnissa ja D parin tunnin sisään. Välillä joku ihmettelee, että "missä se ambulanssi oikein viipyy, viimeksi se tuli heti, nyt ollaan odotettu jo puoli tuntia". No, viimeksi teillä oli hieman eri tilanne, puristavaa rintakipua ei voida verrata pitkittyneen huimaukseen.
Jos tehtävä joutuu D-jonoon, voi olla, että ambulanssia joudutaan odottamaan jopa pari tuntia, se ei ole ollenkaan tavatonta esim. suurissa kaupungeissa. Näissä tilanteissa päivystäjä pyrkii kertomaan ilmoittajalle, että avuntulo tulee kestämään, jopa yli tunnin. Jos auto on vapaana, se tottakai hälytetään heti, ei niitä tehtäviä turhaan pantata.

* Päivystäjän tulisi jokaisen puhelun lopuksi sanoa: "soittakaa uudestaan mikäli tilanne muuttuu ennenkuin apu on paikalla", hieman eri muodossa riippuen tilanteesta. Esimerkiksi perustilanne: vanha ihminen mennyt heikoksi parin päivän sisällä, ei kipuja> kiireellisyydeksi D, ja tehtävä mahdollisesti jonoon. No, yhtäkkiä vanhuksen tajunnantaso laskee, ei vastaa enää puhutteluun, ja on lopulta tajuton. Mitä tehdä? Se, mitä tässä tilanteessa EI tulisi tehdä, on jäädä odottamaan avun tuloa, koska "ambulanssi on jo soitettu". Ensimmäisen puhelun perusteella paikalle olisi hälytetty ns. perustason auto, eli, jos näin sallitaan, riisuttu versio ambulanssista, ja mahdollisesti vasta parin tunnin jälkeen. Toisen puhelun perusteella sinne olisi lähetetty hoitotason auto, jolla on enemmän hoitomahdollisuuksia, oikeuksia, lääkkeitä ja ehkä toinenkin ambulanssi lisäkäsiksi, sekä joissain tilanteissa esim. mediheli.
Eli aina PITÄÄ soittaa uudestaan jos tilanne muuttuu.

* Päivystäjä pyrkii aina puhumaan potilaan kanssa, koska häneltä saadaan parhaat tiedot, esim kivun laadusta (onko pistävää tai puristavaa jne. sillä on oikeasti merkitystä). Tästä moni hermostuu "ettekö te usko minua!" tms. Siitä ei ole kyse, mutta koska kysymykset koskevat potilaan vaivaa, on turhaa, että hänen ja päivystäjän välissä on välikäsi jos kysymykset voidaan esittää suoraan.
Toinen tähän liittyvä asia on se, että moni soittaa jokaiselle sukulaiselleen ennenkuin tieto tulee hätäkeskukseen. "Mun vanha äiti tarvitsee ambulanssia." "Oletko sinä hänen luonaan?" "En ole, äiti asuu toisella paikkakunnalla, se soitti mulle äsken." Riippuen tilanteesta, päivystäjä voi periaatteessa hälyttää apua jo tässä vaiheessa kun saa osoitteen (ellei kyseinen paikkakunta ole toisen hätäkeskuksen alueella, jolloin hänen täytyy yhdistää puhelu sinne), mutta hän pyytää varmasti puhelinnumeron äidille, jotta hän saa mahdollisimman tarkat tiedot. Ja sitten tulee nämä: "en mä muista sitä numeroa ulkoa, se on kännykässä...". Parasta olisi, että mikäli saatte puhelinsoiton omaiselta, joka voisi kaivata esim. ambulanssia, niin pyytäkää heitä itse soittamaan 112:een. Säästetään runsaasti aikaa ja vaivaa, mikä on tietenkin potilaan edun mukaista.

* Päivystäjä on tietynlaisessa asiakaspalvelutehtävässä, mutta se ei tarkoita sitä, että hän kohteliaisuudestaan laiminlyö työtään. Kysymyksiä pitää esittää, tiettyjä vastauksia saada, joten päivystäjä ei kuuntele turhia löpinöitä, pitkiä sairaskertomuksia, jaarittelua, vaan hän keskeyttää, mikä on joidenkin mielestä tylyä, ja vaatii sitä tietoa mitä hän kaipaa. Päivystäjä voi puhua päälle, olla piittaamatta jostain esitetystä asiasta. Hän on se, joka vie puhelua, ei ilmoittaja. Päivystäjä määrää tahdin, hän ei saa olla vietävissä. Kuulostaa ehkä ronskilta, mutta tässä ei olla kaupan kassalla tai Stockmannin infopisteessä, tässä halutaan löytää ne henkilöt, jotka tarvitsevat välitöntä apua, mahdollisimman nopeasti. Tässä halutaan selvittää minkälaista apua kohteessa tarvitaan, ja miten nopeasti. Se on myös potilaan edun mukaista, eikö?
Ehkä tämä on syy siihen, miksi monen mielestä hätäkeskuspäivystäjä on ollut tyly. Toki, epäystävällinen ei saa olla, eikä tyly sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta päivystäjä ei myötäile ilmoittajaa, ei ehkä anna kuvaa itsestään asiakaspalvelun vuoden työntekijänä.

Tässä nyt hieman asioita, jotka tänään taas ovat olleet ajankohtaisia.

Lepo.

61 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei oo helppoo ei...
Voima olkoon kanssanne:)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tiedosta. Minä ainakin olen luullut että kohdalleni on vain sattunut hermokireitä päivystäjiä kun keskeyttävät jatkuvasti, mutta totuus onkin toisenlainen.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä taas sellainen teksti, joka pitäisi julkaista kaikissa isoissa päivälehdissä ja lukea viikon ajan ääneen iltauutisten yhteydessä.

Jaksaa kyllä hämmästyttää ihmisten asenne, kun tosissaan kuvittelevat, että häkepäivystäjä venyttää puhelua huvikseen ja kyselee tyhjänpäiväisyyksiä. Näköjään meillä itsetunnottomiksi haukutuilla suomalaisillakin elää kuitenkin varsin vahvana usko siihen, että MINÄ tiedän miten asiat hoidetaan oikein, ei kukaan muu, vaikka kyseessä sattuisikin olemaan asian ammattilainen...

Voimia.

Anonyymi kirjoitti...

kyllä meidän kelpaa kun on tällaisia ihmisiä,kunpa vain jaksaisit ,hyvää uutta vuotta ja voimia.

Anonyymi kirjoitti...

" Tämä on kiirreellisyysluokkaa A, kyllä on, laita nyt tyttö se sinne, kyllä mä nämä asiat tiedän..."

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hyvästä selostuksesta. Tuli sitä lukiessani mieleeni, kuinka ihmiset aivan hyvin varmaan ymmärtävät sen, että kun uudenvuoden aattona tai vappuaattona ei heti saa taksia, ei vika ole (ainakaan yleensä) taksikeskuksessa vaan kysynnän ja tarjonnan epätasapainossa (takseja vaan ei ole riittävästi). Kuitenkin he syyttävät hätäkeskusta ambulanssin tai poliisin viipymisestä vaikka todennäköinen syy usein on samasta kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta taikka ohjeiden mukaisesta tehtävän priorisoinnista ei niin kiireelliseksi kuin soittaja ilmeisesti kuvittelee.

päivystäjä kirjoitti...

"" Tämä on kiirreellisyysluokkaa A, kyllä on, laita nyt tyttö se sinne, kyllä mä nämä asiat tiedän...""

Näin... Ja tämän osaavat parhaiten alan ammattilaiset. "Mä oon palomies se ja se, pistä se lanssi tulemaan B:na". (en yleistä enkä puhu kaikista, mutta ne, jotka kiireellisyyksiä käyttävät, ovat näitä). Mut ei päivystäjä tuota kuuntele, apua ei laiteta ennenkuin saadaan tietoa, ja sen jälkeen apua laitetaan päivystäjän tekemän arvion mukaan. Se henkilö, joka rupeaa selostamaan koodia ja kiireellisyyttä hidastaa vain avun tuloa.

Anonyymi kirjoitti...

"Tässä taas sellainen teksti, joka pitäisi julkaista kaikissa isoissa päivälehdissä ja lukea viikon ajan ääneen iltauutisten yhteydessä."

Täsmälleen samaa ajattelin lukiessani.

Hyvää alkanutta vuotta, jatka samaan tapaan!!!

Anonyymi kirjoitti...

Itse ajan saku kyytiä Pirkanmaalla ja vaikka päivystäjät eivät meillekään aina maailman kauneinta verbaliikkaa suolla niin kyllä nostan isosti pipoa heidän tekemälleen työlle! On meinaa melkein kerran viikossa keikka jossa aina motkotetaan lanssin viipymisestä. Parhaat on että "Nesteellä istuitte kuitenkin kahvilla ku kesti noin kauan vai ja mummu täällä henkitoreissaan makaa?" Paitsi että Davena mentiin ja mummulla nyt vaan oli saunan jälkeen vähä huipannu! Että näin

sea kirjoitti...

Mikä ihmeen hätä se semmoinen on jonka kanssa voidaan odotella monta tuntia? Eikö semmoiset hädät yleensä kykene menemään taksilla päivystykseen? Eikös hätä jo sanana kerro, että on kiire?

päivystäjä kirjoitti...

"Mikä ihmeen hätä se semmoinen on jonka kanssa voidaan odotella monta tuntia? Eikö semmoiset hädät yleensä kykene menemään taksilla päivystykseen? Eikös hätä jo sanana kerro, että on kiire?"

On paljon tapauksia, joilla ei ole lääketieteellistä kiirettä, mutta jotka eivät voi mennä esim. taksilla. Yleisesti ottaen kaikki sellaiset tapaukset, jolloin jalat ei kanna. Silloin on pakko laittaa ambulanssi, mutta tosiaan, näitä tehtäviä jonotetaan. Tietyillä paikkakunnilla on ihan omat ambulanssit näitä varten. Aika suuri osa ambulanssikeikoista on juuri tällaisia, kiireettömiä, itse asiassa yli 40%. Joten hyvin voi myös ymmärtää tiettyjen ambulanssihenkilökuntaan kuuluvien tympääntymisen. Ns. pillit päällä keikkoja tulisi olla n.20% kaikista sairaankuljetustehtävistä. Näin mikäli päivystäjä tekee työtä riskinarvio-ohjeiden mukaan.

Janne kirjoitti...

Pitäisköhän sun Päivystäjä alkaa rustaamaan teidän laitoksen valistustekstejä uusiksi? Harvoin noin asiapitoinen teksti on noin mukavaa luettavaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Mikä ihmeen hätä se semmoinen on jonka kanssa voidaan odotella monta tuntia? Eikö semmoiset hädät yleensä kykene menemään taksilla päivystykseen? Eikös hätä jo sanana kerro, että on kiire?"

Kaverin vaarilla jumitti selkä niin ettei sängystä ylös päässyt, mutta eipä siinä muita ongelmia ollut. Ambulanssi tilattiin ja odoteltiin tunnin pari jonka jälkeen lanssi saapuu pihaan ja lähtevät katsastamaan tilannetta. Viiden minuutin kuluttua lanssi sai kiirellisemmän keikan ja taas odoteltiin :) Eipä siinä mitään homma toimi hienosti :)

Anonyymi kirjoitti...

Mua on kohdeltu tosi hyvin ne kerrat mitä olen soittanut 112:n. toisaalta olen aina mennyt ea-kurssin ohjeiden mukaan. Yhden ainoan kerran olen jonottanut 15min, että puhelu otettiin vastaan. siinä tuli mietittyä, että mitä jos ois ollu vaikka isompi asia meneillään kuten onnettomuus tai sydäri (mulla oli synnytys käynnistyny niin mulla oliki aikaa odottaa) mut jos oisinki ollu joku kiireellisempi tapaus. Mutta kuten sanoin, muuten olen kyllä sitä mieltä, että hyvää työtä tähän menessä tehneet mun ilmoitusten kohdalla. (pakko koputtaa puuta) :D

Anonyymi kirjoitti...

Itsekin olen ollut panevinani merkille sen hämmästyttävän seikan, että kun asiallisesti soittaa, niin asiallisesti vastataan. ;) Kerran olen itse soittanut ja toisen kerran seurannut vierestä kun soitetaan tilanteessa, jossa ei olla itse täysin varmoja onko kyseessä häken vaivaamisen arvoinen ongelma. Molemmilla kerroilla linjan toisessa päässä on oltu hyvin ymmärtäväisiä, ja apua on saatu vähintäänkin tilanteen vaatimalla nopeudella.

Omituisia ohjeita tulee kyllä välillä viranomaisiltakin. Tutun autoon murtauduttiin rautatieasemalla ja sieltä vietiin risa autoradio. Auton omistaja meni sitten äitinsä kanssa paikalliselle poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta, mihin poliisit totesivat että nyt pitäisi mennä takaisin rautatieasemalle ja soittaa sieltä hätänumeroon. Äiti ja tytär olivat molemmat pitkäaikaisia aktiivipartiolaisia ja näin ollen hyvin opetettuja sen suhteen, koska hätänumeroon sopii soittaa ja koska ei, ja kieltäytyivät jyrkästi. Ilmeisesti asia saatiin sitten hoidettua ihan poliisiasemalla.

Anonyymi kirjoitti...

"Päivystäjä voi puhua päälle, olla piittaamatta jostain esitetystä asiasta."
Näin se menee myös tuolla päivystyksen hoitohenkilöstön puolella. Ihmisillä on aivan outo tapa jaaritellla epäolennaisia asioita, kun tivataan vastausta johonkin päivänselvään ja yksinkertaiseen kysymykseen. On vaan usein pakko katkaista potilaan puhe, joka voi ulkopuolisesta olla epäkohteliasta ja tylyä.

Anonyymi kirjoitti...

Ehdottomasti pitäii saada sinun selostus jonnekin, josta KAIKKI en voisivat lukea..että saatkin asiat jotka työssä raivostuttavat esitettyä niin fiksuti ja mukavasti jotta jos se edes joidenkin päähän menisi:)

Itsellä kun nousee niskakarvat pystyyn kun on ajanut A ja B keikkaa koko päivän ja sitten tulee se yksi D joka on odottanut kolme tuntia ja omaiset käy kurkkuun kun meidän mamma joutuu odottamaan. Koska heille tekisi mieli kertoa että ikävä kyllä teidän mammanne ei tod. ole kiireellisemmästä päästä huimauksen kanssa joka hänllä on ollut vaivana jo 10 vuotta, vaan olemme hoitaneet pari aivoverenvuotoa ja muutaman sydäninfarktin.. Ja ei. me emme ole istuneet perse homeessa kahvilla. Kyllä aina tulee yritettyä kertoa asiat aiallisesti, koska tottakai omaisillaon hätä, mutta ikävä kyllä hymyni taitaa näyttää enemmänkin irvitykseltä..

Sadie kirjoitti...

Tiedottajaksi tiedottajan paikalle!!! Toivoopi

Anonyymi kirjoitti...

Pakko kyllä kommentoida myös... Arvostan suuresti teidän työtä siellä ns. langan toisessa päässä, ja oon itekkin ajatellu opiskelevani häke päivystäjäksi, mutta... Täytyy kyllä myöntää että välillä hieman ihmetyttää täällä virve radion toisessa päässä päivystäjän toiminta... n. klo 5 aamuyöllä tulee keikka.. mies ollut ravintolassa, nyt oksettaa.... ööö?? ihanks tosi?? mut onhan se hyvä käydä ambulanssilla tarkastamassa...

Anonyymi kirjoitti...

^ Se ravintolassa ollut mies ei aina esitä asiaansa puhelimessa noin yksioikoisesti ja selkeästi. Totuus muuttuu kummasti matkan varrella ja päivystäjä on helppo saada näyttämään idiootilta. Ja ei, siihen tehtävälappuun ei aina hälytyshetkellä ole kirjoitettu kaikkea sitä soopaa mitä ilmoittaja on keksinyt kertoa.

-ex-päivystäjä-

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä oli lukea.
Siltikin olettaisin kun ammattihenkilöstö soittaa ja pyytää ambulanssia, että luotetaan sihen pyyntöön, eikä jaaritella minuuttitolkulla, kun toisella on tilanne päällä.Ja tehnyt arvion jo.
Jokainen ammattilainen osaa pyytää myös apua ja neuvoja, mikäli niitä tarvitsee.
Koska myös toiset voivat olla työtehtävissä, ei pidä odotuttaa myöskään kiireettömia siirtoja turhan kauan, varsinkin kun avuntarvitsijan kotoa käsin soitetaan. Avopalvelu , kotisairaanhoito yms ei jouda odottelemaan käsittämättömän kauan.

päivystäjä kirjoitti...

"Omituisia ohjeita tulee kyllä välillä viranomaisiltakin. Tutun autoon murtauduttiin rautatieasemalla ja sieltä vietiin risa autoradio. Auton omistaja meni sitten äitinsä kanssa paikalliselle poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta, mihin poliisit totesivat että nyt pitäisi mennä takaisin rautatieasemalle ja soittaa sieltä hätänumeroon."

Tämä on ikävää, että asiakasta pompotetaan. Sitä tapahtuu kun ohjeet eivät ole kaikille selvät. Meidän alueella partio ei mene automurtokeikalle, mikäli asiaan ei liity jotain erikoista. Toisessa kihlakunnat asiat voivat olla toisin. Hätäkeskukseen tulee joskus puheluita, joissa ilmoittaja kertoo soittaneensa poliisilaitokselle, josta kehotettu soittamaan 112. Ja asia ei mitenkään kuuluisi hätäkeskukselle. Silloin kyllä ärsyttää, ihan asiakkaankin puolesta.

päivystäjä kirjoitti...

"Täytyy kyllä myöntää että välillä hieman ihmetyttää täällä virve radion toisessa päässä päivystäjän toiminta... n. klo 5 aamuyöllä tulee keikka.. mies ollut ravintolassa, nyt oksettaa.... ööö?? ihanks tosi?? mut onhan se hyvä käydä ambulanssilla tarkastamassa..."

Kukaan itseään kunnioittava päivystäjä ei noilla tiedoilla hälyttäisi paikalle ketään, :). Nämä kännisairaat ovat hankalimmat potilaat häken kannalta, milloin ihminen on vain kännissä ja oireilee sen takia, ja milloin on kännissä + oikeasti ambulanssin tarpeessa. Nämä "tullut kotia kännissä, nyt oksentaa"-keikat voivat esim. sisältää lääkkeitä alkoholin lisäksi, tai esim. lyönyt päänsä aikaisemmin illalla, nyt oksentaa. Nämä ovat inhottavia päivystäjän kannalta, suurimmalla osalla näistä ei ole mitään hätää, mutta jos on pienikin epäilys jostain muusta, niin siinä on paha jättää hälyttämättä, puhelimessa kun ei voida sulkea pois kaikkea. Kyllä päivystäjä näissäkin tietää, että X-5 sieltä luultavasti on tulossa (eli ei tarvetta), mutta kaikkea ei voi äksätä puhelimessa vaikka kuinka haluaisi.

päivystäjä kirjoitti...

"Siltikin olettaisin kun ammattihenkilöstö soittaa ja pyytää ambulanssia, että luotetaan sihen pyyntöön, eikä jaaritella minuuttitolkulla, kun toisella on tilanne päällä.Ja tehnyt arvion jo.
Jokainen ammattilainen osaa pyytää myös apua ja neuvoja, mikäli niitä tarvitsee.
Koska myös toiset voivat olla työtehtävissä, ei pidä odotuttaa myöskään kiireettömia siirtoja turhan kauan, varsinkin kun avuntarvitsijan kotoa käsin soitetaan. Avopalvelu , kotisairaanhoito yms ei jouda odottelemaan käsittämättömän kauan."

Kuka tahansa voi esittäytyä ambulanssikuskiksi, palomieheksi, poliisiksi, mistä päivystäjä tietää, että henkilö tietää mistä puhuu? Minä en missään nimessä suostu hälyttämään ketään paikalle sen takia, että joku soittaa ja ilmoittaa tapaan: "täällä olis A-kaatuminen, pistäpä se 191:n tulemaan". Eri asia on, mikäli ilmoittaja kertoo tähän tyyliin: "täällä on mies kaatunut, löi päänsä kovasti, ei ole hereillä, korisee". Tuossa minulla olisi tarvittavat tiedot hälyttämiseen. Eli ammattilainen voi, mikäli tuntee hätäkeskuksen riskinarviota, helpottamaan ja nopeuttamaan työtämme. Kyllä minä myös mielelläni hälytän heti apua jos jostain vuodeosastolta soitetaan ja kerrotaan että siellä elvytetään. Joskus käy tosin niin, että lanssi kuljettaakin potilaan D:na päivystykseen. Ei siellä mitään elotonta ollutkaan.

* Fiksu ammattilainen on sellainen, joka ei ensimmäisessä lauseessa ilmoita olevansa sairaanhoitaja, lääkäri tms, vaan vastaa kysymyksiin, kertoo asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. Ilmoittajan ammatilla ei ole mitään merkitystä hälyttämisen kannalta. Jos jotain pitää tehdä potilaalle ennen yksiköiden kohteeseen tuloa, SILLOIN on hyvä tietää, että kohteessa on henkilö, joka luultavasti osaa hommansa.

* Päivystäjä tekee normaalin riskinarvion, vaikka soitto tulee lääkäriasemalta tai terveyskeskuksesta. Näitäkin tehtäviä pitää jonotuttaa, joten pitää tietää mikä siirron syy on.

* Riskinarvio tehdään vain ja ainoastaan potilaan tilan mukaan, eli siihen ei vaikuta se, että paikalla on kotisairaanhoito, jolla on kiire, tai tk on menossa kiinni ja hoitajilla loppuu työaika. Sille me emme voi mitään, tehtävät hoidetaan potilaan kiireellisyyden mukaan. Kyllä päivystäjä ymmärtää ja sympatisoi ilmoittajaa, jonka pitäisi olla jo muualla, mutta se ei voi vaikuttaa työhömme, muuten kuin jos on kaksi samanaikaisesti tullutta D-tehtävää, niin voidaan ajattaa tämä tehtävä, jossa on kiireiden kanssa kamppaileva hoitaja kohteessa, ensin. Niitä ambulansseja on vain niin pirun vähän, joten varsinkin siirrot (esim. tk-sairaala) saavat odottaa jos on kotikeikkoja. Mielellään päivystäjä niitä pois ajattaa, ei ole todellakaan tehtävänseurannalla kivaa kun on 10 siirtoa jonossa ja yksi auto ajamassa, siinä on vääntämistä, mutta minkäs teet.

Eli, riskinarvio tehdään aina, päivystäjän täytyy tietää minkälaiseen tilanteeseen hän hälyttää yksiköitä, kun yksiköt pyytävät lisätietoja, hän ei voi sanoa: "en mä tiiä, siellä on joku hoitaja, joka sano et siellä on hätätapaus". Päivystäjä on se, joka vastaa hälyttämisestä ja siitä, että asiat menevät oikein. Hän on vastuussa, joten hänen on tiedettävä mistä on kyse.

Anonyymi kirjoitti...

Luin blogiasi ja päinvastoin kuin enemmistöltä, täältä ei heru hurraa-huutoja.

En pidä tavastasi ja tyylistäsi dissata hätäkeskuskeen soittajia, tai suhtautua heidän esittämiinsä asioihin. On varmasti totta, että tuossa ammatissa kohtaa yhteiskunnan tiettyä osaa ominaispiirteineen, mutta se kai ei liene yllätys kun olet itse ammattiisi tietoisesti päätynyt?

Mitä siellä huokailet ja pyörittelet silmiäsi sekä väsymystäsi valitat, kun et ilmeisesti pysty kestämään työn asettamia vaatimuksia: perseellään istumista töllön edessä, 95% työaikasi käyttämistä juoppohullujen tenttaamiseen ja joskus hoksottimien käyttämistä?
Lyön vetoa, että nettoat siitä enemmän kuin moni akateeminen, monta vuotta koulun penkillä istunut, kotona työpäiväänsä vielä jatkava ammattilainen.


En muutenkaan ymmärrä tätä hätäkeskuksen ja avun perään soittelijoiden vastakkainasettelua. Niin kauan kuin on vain tuo yksi ja ainoa 112, niin on kai selvää, että sinne soitetaan myös ei ehkä niin akuuteistakin asioista (joita sitten mm. täällä taivastellaan). Ja vajakki-puhelut kai sisältyvät hintaan aina, olipa eriasteisia hätänumeroita vaikka kuinka paljon.

Olen itse turvautunut 112:n "palveluihin" tasan kaksi kertaa. Ja nyt tulee se puhalteluita aiheuttava osio eli puheluideni syyt: ensimmäisellä kerralla soitin, kun täysipöllyssä oleva narkkari käveli pitkin Aleksia kolmen irrallaan olevan Rottweilerin kanssa. Ei aiheuta toimenpiteitä, koirat saa kuulemma olla vapaana, kunhan ovat taluttajansa lähellä. No eivätpä saa, asiaan tuli selvyys palautteeni jälkeen komisariolta.
Entäpä jos rotikat olisivatkin tehneet jotakin, hmmm..

Toisessa keississä tarvitsin apua rikosilmoituksen tekoon. Ja ohjeet menivät taas aivan vituralleen -oops, tyylini kirjoittaa lähenee uhkaavasti bloggaajaa :)

Mutta jatka toki silti, niin saamme nauraa itsellemme. Voimme vain toivoa, että emme itse olisi joskus näiden "naurettavista syistä hätäkeskukseen soittavien" joukossa.

Anonyymi kirjoitti...

"Toisessa keississä tarvitsin apua rikosilmoituksen tekoon. Ja ohjeet menivät taas aivan vituralleen"

Ei häkelle kuulu mitenkään rikosilmoituksen teko/edes siihen ohjeiden antaminen. Vai mitä oikein tarkoitit?

-Eräs luolaihminen-

Anonyymi kirjoitti...

On totta, palkka on tosiaan huomattavasti parempi kuin työpäiväänsä jatkavan akateemikon. Eikä tarvii ees töitä viedä kotiin.
Ja r-ilmoitusten teko-ohjeet voi vastaisuudessa etsiä netistä tai kysellä poliisiasemalta.

Niin ja ihan vaan yleisesti, miksi joka helvetin asiasta pitää ylipäätänsä soittaa MIHINKÄÄN?! Koittakaa nyt vähän hoitaa asioita omatoimisesti..

Anonyymi kirjoitti...

"Voimme vain toivoa, että emme itse olisi joskus näiden "naurettavista syistä hätäkeskukseen soittavien" joukossa."

No alkutekstistä selviää, että itse olet jo tätä porukkaa. Onneksemme " vain " kahdesti

Anonyymi kirjoitti...

Wau, taisi kalikka kalahtaa ;)
Työajallako täällä muuten roikutte? Vaikea olisi muuten kuvitella, että raskasta vuorotyötä tekevillä olisi aikaa ja jaksamista lukea kollegansa hengentuotteita pitkin yötä.
En muuten usko, että kauaakaan enää tarvitsee, koska tämän kirjoittaminen tässä muodossa loppunee.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi mahtava blogi!
Sitä jäin vain miettimään, että eikö noita ihmisiä oikeasti rangaista noista vääristä soitoista? Tietääkseni joissain ulkomailla joka kerta kun hätäkeskukseen soittaa ja joku tulee ambulanssin kanssa, niin joutuu jotain ainakin maksamaan, oli sitten hätää tai ei.

Anonyymi kirjoitti...

Suomessa on muuten perustuslain takaama sananvapaus. Niin kauan, kun lakeja ei rikota, jokaisella - myös HÄTÄKESKUSPÄIVYSTÄJÄLLÄ - on oikeus ilmaista itseään. Työnantajalla ei ole asiaan mitään sanomista.

Jos nyt sattuu, että tämä bloggaaja jollain tavalla mykistettäisiin, niin kyllä meitä sanavalmiita ihmisiä löytyy aivan varmasti lisää.

Samansävyistä tekstiä saisi luultavasti lukea myös kenen tahansa muun jossain muussa asiakaspalvelutehtävässä toimivan henkilön blogista: juuri ne negatiiviset asiakaskokemukset korostuvat. "Paha kello kauas kuuluu..."

Jään mielenkiinnolla odottamaan, onko ensimmäisen hätäkeskuksen vakiosoittelijan perustama blogi yhtään positiivissävytteisempi. Veikkaanpa että ei ole.

Keskiverto suomalainen soittaa hätäkeskukseen ehkä pari kertaa elämässään. Niistä henkilöistä, jotka ylittävät tuon keskiarvon muusta kuin työstään johtuvista syistä, löytyy maalais- ja kaupunkilaisjärjellä asiaa mietittäessä hyvin usein jotain "dissattavaa".

Ainakin itselleni oli aikoinaan suuri yllätys, miten paljon nimenomaan ns. kanta-asiakkaat työllistävät ja rassaavat hätäkeskuksia ja muita viranomaistahoja. Alalle hakeutuessani omassakin mielessäni oli idealistisia kuvitelmia ihmisten auttamisesta ja sun muusta ylevästä. Mikään ei kuitenkaan ollut valmentanut siihen todellisuuteen, mikä hätälinjoilla vallitsee. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että ei siihen voi mitenkään valmentaakaan, se on vain koettava itse.

Totta kai me roikumme joskus täällä myös työaikana! Työvuoro saattaa esimerkiksi kestää 12 tuntia, johon ei sisälly yhtään "työajatonta" taukoa. Kuvitteleeko joku, että koko tuon ajan istuisimme tauotta perseillämme töllöjemme edessä tentaten juoppohulluja!? Kuvitteleeko joku, että me istuisimme vain flegmaattisina paikallamme kaiken sen ajan, jolloin niitä juoppohulluja ei tarvitse tentata?

Ja kyllä, minä ainakin ottaisin ilomielin itselleni sen puolen tunnin "työajattoman" palkattoman tauon, jolloin voisin rauhassa syödä ruokani, käydä wc:ssä ja vaikkapa poistua työpaikkani ulkopuolelle "ruokatunnille", niinkuin keskivertoduunari tekee.

Toiseksi edellinen anonyymi ilmeisesti roikkuu täällä ihan omalla ajallaan - keskellä yötä klo 01:57 ja aamuyöllä klo 04:35. Se jo kertookin ainakin minulle ja ehkä jollekkin muullekkin päivystäjälle jotain;)

- Häkepässi -

(Ihan omalla ajallaan)

Anonyymi kirjoitti...

Ai täällä on ruvettu oikein uhkailemaan. :D Olen lukenut viimeaikoina paljon aasiakas.nettiä ja taksikuskiblogeja, ja ihmetellytkin kuinka vähän tähän blogiin on eksynyt näitä "ei muita ihmisiä saa haukkua, vitun huora" -kommentoijia.

Ihan pakko on kyllä kysyä, että kenelle juolahtaa edes mieleen soittaa hätäkeskukseen kysyäkseen neuvoa rikosilmoituksen tekemisessä? Eivätkö ihmiset ihan oikeasti tajua, että häke on AKUUTTEJA hätätilanteita varten? Vai olenko minä itse käsittänyt jotain pahasti väärin?

Janne kirjoitti...

Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta miksi marisijat edes lukee niitä blogeja, jotka on heidän mielestä päin persettä kirjoittu ja aihekin on paska?

Luuriapina kirjoitti...

Hätäkeskus on tarkoitettu kansalaisille VAIN kiireellisiä toimenpiteitä varten. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Poliisi, pelastustoimi, ensihoito ja sosiaalitoimi ovat avun tarjoajat, joiden toimialaan kuuluvat tehtävät välitetään TARVITTAESSA 112 / hätäkeskuksen kautta.

Tästä syystä esim. nastarenkaiden urasyvyyksiin ei hätäkeskuksesta pääsääntöisesti vastausta saa, koska poliisi kertoo omaan toimialaansa kuuluvista asioista, eikä kyseessä ole missään muodossa hätätilanne!

Myöskään puheluita EI käännetä , koska numerotiedustelu tekee sitä työnsä puitteissa. Samoin numerotiedustelusta saa paikallisen poliisin, pelastusviranomaisen tms. numerot virka-ajalla tapahtuvaa yhteydenottoa varten.

Saattaa kuullostaa varsin tylyltä, mutta puhelut katkaistaan yksipuolisesti ohjeistamisen jälkeen, koska hätäkeskuksilla ei ole aikaa jäädä jaarittelemaan toimintaan kuulumattomista asioista. Täten hätäkeskus ehtii nopeammin palvelemaan sitä jonossa olevaa, mahdollisesti oikeaa avuntarvitsijaa.

Ja kyllä täytyy sanoa, että ihmisiltä puuttuu järki nykyään. "Lehmä oli pellolla..." Missäs sen pitäisi olla?? Puussako?

Soittaja ohjeistettiin menemään tarvittaessa taksilla >> ei ollut rahaa >> yritti ambulanssia 5min. päästä seuraavalla keksityllä vaivalla... Päivystäjät näkevät samasta numerosta tai lähialueelta tulleet puhelut jonkin aikaa taaksepäin, joten päällekäiset ilmoittajat on helppo bongata.

Ja mitä näihin tällä palstalla olleisiin juttuihin tulee, niin ei lähellekään pahimpia ole vielä tekstimuotoon tullut. Ehkä blogin kirjoittaja tarkoituksella niitä säästelee...

Toisinpäin ajateltuna: tämä blogi valistaa kansalaisia paremmin, kuin hätäkeskuslaitoksen oma tiedotuspolitiikka. Tästä syystä tällä blogilla on päivystäjien todella vankka kannatus! Muitakin kirjoittajia löytyy vaikka millä mitalla, jos tämä alkuperäinen "blokataan" pois jotenkin. Toisaalta mitään perustetta tämän blogin poistamiseen ei ainakaan vielä ole ollut lain ja asetusten puitteissa.

T: Luuriapina

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia, löysin blogisi tänään. Tuttuja fiiliksiä, tuttuja...

Itse olen soittanut häkeen useampikin kertoja ja aina on sujunut hyvin, kun vastaa siihen mitä kysytään! Vaikea taito...

Mutta ei se ole aina helppoa sairaalankaan puolella: potilas on soittanut rintakivun vuoksi häkeen, saanut asialllisen riskinarvion jälken kiireellisen kyydityksen ja alkuhoidon, valittanut rintakipua niin sakulle kuin polin hoitajillekin ja kun lääkäri menee kysymään että Teillä oli sitä rintakipua niin vastaus saattaa olla että minullako? Tai ensimmäinen 5 min menee ihan face-to-face ollessakin sen selvittämiseen että onko sitä rintakipua juuri tällä hetkellä. Saati sitten puhelimessa...

Ja samaa mieltä toi klo 15.57 anonyymin kanssa, jos ei blogi kiinnosta, ei tarvi lukea. Se, että tekee työnsä hyvin ja käyttäytyy "asiakkaita" kohtaan asiallisesti, pitää riittää, ei omia mielipiteitä tarvitse muokata hymistelemään herkkien mielien biorytmeihin tai kuun vaiheiden mukaan. Alalla kuin alalla.

Janne kirjoitti...

"Siltikin olettaisin kun ammattihenkilöstö soittaa ja pyytää ambulanssia, että luotetaan sihen pyyntöön, eikä jaaritella minuuttitolkulla, kun toisella on tilanne päällä.Ja tehnyt arvion jo.
Jokainen ammattilainen osaa pyytää myös apua ja neuvoja, mikäli niitä tarvitsee.
"
Anonyymi tässä hienosti kiteyttää, miksi lanssarit ja brankkarit taitavat soittaa surkeimmat hätäpuhelut.

päivystäjä kirjoitti...

"...ensimmäisellä kerralla soitin, kun täysipöllyssä oleva narkkari käveli pitkin Aleksia kolmen irrallaan olevan Rottweilerin kanssa. Ei aiheuta toimenpiteitä, koirat saa kuulemma olla vapaana, kunhan ovat taluttajansa lähellä. No eivätpä saa, asiaan tuli selvyys palautteeni jälkeen komisariolta.
Entäpä jos rotikat olisivatkin tehneet jotakin, hmmm.."

Moni asia on sinänsä lain vastaista, muttei silti aiheuta toimenpiteitä partioiden osalta. Poliisilla on valitettavasti hyvin vähän resursseja, joten ns. ennaltaehkäisevät toimet on karsittu lähes kokonaan pois. Poliisi puuttuu sitten kuin jotain tapahtuu, niin hirveältä kuin se kuulostaakin. Samaa kastia ovat perheriitatilanteet, nainen soittaa ja kertoo, että mies uhkailee väkivallalla, ei kuitenkaan vielä ole tehnyt elettäkään toteuttaakseen uhkauksen. Partio ei mene paikalle, koska ennenkuin väkivaltaa on tapahtunut, asia on täysin parin välinen asia. Tai joku soittaa ja ilmoittaa, että tietty henkilö on puhelimen kauttá uhannut tulla tappamaan. Edelleen, kyseessä on laiton uhkaus, rikos, mutta ei partio mene paikalle turvaamaan ilmoittajaa, siitä syystä, että jotain VOI tapahtua. Näille ilmoittajille ohjeistetaan tekemään rikosilmoitus ja soittamaan uudestaan mikäli uhkailija esim. tulee oven taakse.

"Mitä siellä huokailet ja pyörittelet silmiäsi sekä väsymystäsi valitat, kun et ilmeisesti pysty kestämään työn asettamia vaatimuksia: perseellään istumista töllön edessä, 95% työaikasi käyttämistä juoppohullujen tenttaamiseen ja joskus hoksottimien käyttämistä?"

Just. Tämä on malliesimerkki siitä, miten huonosti ihmiset tuntevat hätäkeskuspäivystäjän työtä ja sen asettamia vaatimuksia. Minä en vähättele ihmisten avuntarvetta, mutta kyllä sitä, ettei käytetä omia aivoja, eikä osata hoitaa mitään itse, esimerkiksi avaamalla puhelinluettelon. En arvosta sitä, että nykypäivänä ihminen kuvittelee viranomaisten kykenevän kaikkeen, että oma vastuu voidaan vierittää muiden harteille ja itse kävellä pois jatkamaan omaa elämää. En arvosta sitä, että niin moni ei enää ymmärrä mitä "hätä" tarkoittaa. Minä välitän siitä, että pahoinpitelijä saadaan verekseltään kiinni, että vakavasti sairas ihminen saadaan hoitoon nopeasti, että tulipalo saadaan nopeasti hallintaan jne. Jos tällainen puhelu joutuu jonoon sen takia, että joku soittaa ja esim. kysyy neuvoa rikosilmoituksen tekoon, niin silloin voi olla, että nämä asiat, mistä minä välitän, eivät toteudu.
Ja silloin meillä on ongelma.

Anonyymi kirjoitti...

"Toisessa keississä tarvitsin apua rikosilmoituksen tekoon." Ei taida uusavuttomuudella olla enää mitään rajaa. Ei tulisi itselleni mieleenkään kysellä hätänumerosta ohjeita rikosilmoituksen tekoon. Ohjeet voi kysyä poliisiasemalta, jonne sen rikosilmoituksen tekee. Ja tämä ei suinkaan johdu siitä, etten haluaisi "häiritä" päivystäjää, vaan siitä, että samaan aikaan voi hätänumeroon yrittää soittaa joku, joka on hengenvaarassa.

Tuli tästä mieleen, että itse kun tein rikosilmoitusta ja pyysin numeropalveua yhdistämään kyseisen kaupungin poliisilaitokselle. Sanoin selvästi, että ei hätänumeroon vaan "sen ja sen kaupungin" poliisilaitokselle numeroon, johon voin tehdä rikosilmoituksen varkaudesta. No hetken kuluttua puhelimeen vastattiin: "Hätäkeskus".. Eipä siinä auttanut kuin sanoa "Anteeksi väärä numero". Että voi näköjään hätänumeroon soittaa turhaan ilman omaa syytäänkin :)

Anonyymi kirjoitti...

"Tuli tästä mieleen, että itse kun tein rikosilmoitusta ja pyysin numeropalveua yhdistämään kyseisen kaupungin poliisilaitokselle. Sanoin selvästi, että ei hätänumeroon vaan "sen ja sen kaupungin" poliisilaitokselle numeroon, johon voin tehdä rikosilmoituksen varkaudesta. No hetken kuluttua puhelimeen vastattiin: "Hätäkeskus".. Eipä siinä auttanut kuin sanoa "Anteeksi väärä numero". Että voi näköjään hätänumeroon soittaa turhaan ilman omaa syytäänkin :)"

Olen pohtinut kyseistä asiaa monelta näkökannalta ja päätynyt siihen tulokseen, että numeropalvelu ottaa "varman päälle", koska näitä poliisipuheluita yhdistellessään myös heillä pitäisi olla päivystäjän ammattitaito päättäessään, yhdistetäänkö 112 vai muualle.
Toisaalta voi olla, että numeropalvelussa ollaan asenteella ei kiinnosta (en jaksa uskoa) tai yksinkertaisesti siellä(kään) ei ole tietoa, minkälaisia palveluita hätäkeskus tuottaa.

-päivystellyt-

päivystäjä kirjoitti...

"Sitä jäin vain miettimään, että eikö noita ihmisiä oikeasti rangaista noista vääristä soitoista?"

Kun puhelumäärä menee tietyn rajan yli, niin silloin voidaan rankaista. Yleensä se menee niin, että tietty häirikkö soittaa tietyn määrän puheluita ja mikäli tiedetään henkilön olinpaikka, laitetaan poliisipartio paikalle.
Tosin, tämäkään ei hirveästi auta, meidän alueella on esim. henkilö, jolla on jo useampi sakko, mutta jatkaa silti soittelua.

Ambulanssi maksaa vasta sitten kun se kuljettaa, ei ennen.

Ongelma on myös se, että moni turhista puheluista eivät ole tahallisesti turhia, eli ihminen oikeasti mieltää soittaneensa oikeaan paikkaan. Heitä on paha mennä sakottamaan tietämättömyydestä...

Anonyymi kirjoitti...

"Ambulanssi maksaa vasta sitten kun se kuljettaa, ei ennen."

Ai, höh... Mulla on ollut sellainen käsitys, että jos lanssi tulee "turhaan" paikalle, niin siitä tulee lasku. Siis oikein tosissaan turhaan. Jos taas asia on oikea, mutta hätä saadaan poishoidetuksi paikan päällä, laskua ei tule. (Siis vaikka diabeetikko saa shokin, mutta saadaan tolpilleen paikan päällä eikä sairaalakeikkaa tulekaan) Oonko mä aivan väärässä?

Anonyymi kirjoitti...

Palokunta kaiketi laskuttaa turhasta käynnistä(?)

Itse olen soittanut tasan kerran hätänumeroon, kun iltamyöhään lumihankeen tuupertunut mies valitti rintakipua. Sairaskuljetus tuupattiin heti "öö-luokkaan" kun päivystäjä sai kuulla, että potilaan henki tuoksui alkoholilta. Ei se ihmisestä heti juoppoa tee ja vaikka tekisikin niin sydänkohtauksen sattuessa heilläkin on oikeus kiireelliseen sairaskuljetukseen!

päivystäjä kirjoitti...

"Itse olen soittanut tasan kerran hätänumeroon, kun iltamyöhään lumihankeen tuupertunut mies valitti rintakipua. Sairaskuljetus tuupattiin heti "öö-luokkaan" kun päivystäjä sai kuulla, että potilaan henki tuoksui alkoholilta. Ei se ihmisestä heti juoppoa tee ja vaikka tekisikin niin sydänkohtauksen sattuessa heilläkin on oikeus kiireelliseen sairaskuljetukseen!"
-----------------------
Rintakipu-protokolla on hyvin selkeä, ja siinä on vaikea mennä tekemään väärin. Jos joku valittaa rintakipua, se ei koskaan mene öö-luokkaan, se on vähintään C-kiireellisyyttä, eli voi odottaa korkeintaan puoli tuntia. Mutta toisaalta, jos kunnan ainoa lanssi on varattu, niin silloin myös C-tehtävä odottaa pidempään. Kyseistä tapausta en voi muulla tavoin kommentoida, pitäisi ensin kuulla nauha ja nähdä ajat. Toki en tuolloinkaan voisi kommentoida asiaa netissä.
Rintakipu ei ole sama kuin sydänkohtaus, rintakipujakin on monia erilaisia, jota päivystäjä tietyin kysymyksin selvittää. Rintakipu on riskioire, muttei välttämättä vaadi kiireellistä ambulanssikuljetusta.
Moni alkoholiongelmainen henkilö valittaa rintakipua, ja heille tehdään sama riskinarvio kuin selvinpäin olevalle. Hyvin usein päihtyneet kuuluvat vähemmän kiireelliseen luokkaan, ihan kivun laadun perusteella, ei päihtymyksen takia (päihtymys toki yleensä aiheuttaa kyseisen kivun, tai tarkemmin sanottuna pitkä putki). Mutta poikkeuksia löytyy aina ja ne ovat aina yhtä herättäviä tapauksia niin päivystäjälle kuin myös ambulanssille.

Ehdottaisin ihan oikeasti, että tällaisissa, itselle epäselvissä tapauksissa, otettaisiin yhteyttä hätäkeskuksen hallinnon puolelle virka-aikana, saadakseen vastauksen siihen, että miksi esim. lanssi viipyi. Voi nimittäin olla, että kaikki on mennyt täysin oikein, kaikkien konstien mukaan, ja silloin on ikävää, että ilmoittajalle jää luulo, ettei asiat välttämättä ole mennyt oikein. Toisaalta, jos hätäkeskuksessa ollaan toimittu väärin, on hyvä, että asia tulee tietoon ja päivystäjä voi saada palautteen asiasta.
Eli tieto olisi parempi kuin mutu-tuntuma, jota sitten kerrotaan eteenpäin ystäville, netissä jne. Enkä tässä tarkoita sinun kertomaa tapausta, vaan ihan yleisesti ottaen.

Kaikille:
Jos jää jotain hampaankoloon, selvitä asia. Sen voi tehdä sähköpostilla tai soittamalla. Hätäkeskuksen yhteystiedot löytyvät www.112.fi - sivuston kautta.

Anonyymi kirjoitti...

"Ambulanssi maksaa vasta sitten kun se kuljettaa, ei ennen."

Ai, höh... Mulla on ollut sellainen käsitys, että jos lanssi tulee "turhaan" paikalle, niin siitä tulee lasku. Siis oikein tosissaan turhaan. Jos taas asia on oikea, mutta hätä saadaan poishoidetuksi paikan päällä, laskua ei tule. (Siis vaikka diabeetikko saa shokin, mutta saadaan tolpilleen paikan päällä eikä sairaalakeikkaa tulekaan) Oonko mä aivan väärässä?
-----------------------------------

Jos potilasta hoidetaan [b]lääkkeillä [/b] siitä tulee lasku (9,25€ omavastuu+laskutuslisä), vaikka jäisikin kotiin...

Ei tikkejä kaipaavan haavan paikkaamista, nenäverenvuodon tyrehdyttämistä jne jne ei laskuteta, tai ainakaan ei saisi ;)

Eikä niitä ketä: menee omalla kyydillä, kieltäytyy, ei löydy koko potilasta, joutuu putkaan, kuollut, jos peruuttaa "tilauksen" jne jne...

Anonyymi kirjoitti...

"Tuli tästä mieleen, että itse kun tein rikosilmoitusta ja pyysin numeropalveua yhdistämään kyseisen kaupungin poliisilaitokselle. Sanoin selvästi, että ei hätänumeroon vaan "sen ja sen kaupungin" poliisilaitokselle numeroon, johon voin tehdä rikosilmoituksen varkaudesta. No hetken kuluttua puhelimeen vastattiin: "Hätäkeskus".. Eipä siinä auttanut kuin sanoa "Anteeksi väärä numero". Että voi näköjään hätänumeroon soittaa turhaan ilman omaa syytäänkin :)"


Yllämainittu tapaus on ns. ikuisuusongelma. Erinäisille nrotiedusteluille (mm. 118, 020202 ja mitä muita niitä nyt onkaan) on yritetty useita kertoja tähdentää, että kun tiedustellaan jonkun paloaseman jotakuta henkilöä, kihlakunnan poliisilaitosta tms. EI ANNETA NROA 112. Mutta kun näillä nropalveluilla ilmeisesti puhelut ohjautuvat useaan eri toimipisteeseen esim. ruuhkatilanteissa (huom! tätähän sis.as.ministeriö ajaa myös Häken suhteen) niin ei ole vuosikymmeniin mennyt annettu informaatio perille.

Yritys hyvä 10, tulos 0.

Anonyymi kirjoitti...

Pääsin opiskelemaan hätäkeskuspäivystäjäksi kurssille 17, jee!!!

päivystäjä kirjoitti...

"Pääsin opiskelemaan hätäkeskuspäivystäjäksi kurssille 17, jee!!!"

Onneksi olkoon! Tsemppiä opiskeluihin ja tervetuloa häke-maailmaan, tähän friikkien luvattuun valtakuntaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli mieleen tuosta "työajalla notkumisesta", että päivystyshommat ovat sellaisia, että siellä jää välillä luppoaikaakin. Se on hyvin erilaista kuin "normaali" työ - välillä mennään tuli hännän alla ja välillä jää aikaa. Siinä kun sananmukaisesti päivystetään: ollaan sillä varalla, että jotain sattuu. Miksipä silloin ei voisi päivystäjä tehdä melkein mitä haluaa - surffata netissä, lukea lehtiä, päivittää blogia? Turha sellaista on kadehtia tai paheksua. Aika harva taitaisi kuitenkaan haluta noihin hommiin "mahtavista eduista" huolimatta...

Anonyymi kirjoitti...

Häkepässi:
"Keskiverto suomalainen soittaa hätäkeskukseen ehkä pari kertaa elämässään. Niistä henkilöistä, jotka ylittävät tuon keskiarvon muusta kuin työstään johtuvista syistä, löytyy maalais- ja kaupunkilaisjärjellä asiaa mietittäessä hyvin usein jotain "dissattavaa"."

Välttämättä en itse tekisi tuota yleistystä. Esimerkiksi levottomalla asuinalueella voi tapahtua useinkin tilanteita, joissa 112 on oikea numero. Toivottavasti et sentään laske asuinaluetta syyksi dissata ketään.

Esimerkiksi viereisessä talossa sijaitsevan ravintolan takapihalla aamuyöllä öyhöttävä ja toisiaan kovaäänisesti uhkaileva nuorisojoukko, psyykkisesti sairas naapuri tai ulkona pakkasessa makaava päihtynyt ovat asioita, joista jokainen on tullut eteeni viimeisen vuoden aikana.

Kaikista edellä mainituista tapauksista voisi perustellusti soittaa hätäkeskukseen, vaikka en ole aina niin tehnytkään.

-Kirjoittaja Stadista-

Anonyymi kirjoitti...

"Onneksi olkoon! Tsemppiä opiskeluihin ja tervetuloa häke-maailmaan, tähän friikkien luvattuun valtakuntaan."

Kiitos paljon! Blogisi innoittamana(kauhistamana;) aloitan opiskelut helmikuun alussa Keravalla. Kiitos sinulle blogistasi joka on selventänyt häkepäivystäjän työtä ja rehellisesti paljastanut sen huonot että hyvät puolet.

Häkepässi kirjoitti...

Stadilaiselle kirjoittajalle: pyydän anteeksi, ilmaisin itseäni huonosti.

Tarkoitin kirjoituksessani niitä henkilöitä, jotka soittelevat runsaasti hätänumeroon itsestään johtuvista syistä - sellaisista syistä, joihin he itse voisivat vaikuttaa. Lasken samaan joukkoon ne tapaukset, joissa syyt eivät johdu itse soittajasta, mutta hänellä olisi mahdollisuus jollain tavalla vaikuttaa asiaan siten, että sitä soiton aihetta ei lainkaan olisi.

Otan esimerkiksi pitkään jatkuneen parisuhdeväkivallan: soittaja on epäilemättä uhri, tämä on selvää. Minä en kuitenkaan voi sille mitään, että niskakarvani nousevat pystyyn silloin, kun sama henkilö on tehnyt samansisältöisiä ilmoituksia useasti aikaisemminkin. Jo ensimmäisen - tai viimeistään toisen - kerran jälkeen olisi pitänyt vetää johtopäätös, että parisuhteella ei ole tulevaisuutta! Jos tätä täyttää "dissaamisen" tunnusmerkistön, niin silloin se on sitä, sillä mielipide ei muutu.

Hätäkeskuksen mittakaavassa ns. kunnon kansalainen ei millään pääse niihin puhelumääriin, joihin nämä meidän "kanta-asiakaskorttilaiset" yltävät. Ns. kerrostalokyttääjät tai kyläpoliisit saattavat erottua piikkeinä tilastoissa, mutta kun asiasta soittaa ja asiallisesti, niin onnistuu pitämään itsensä poissa häkepässin dilletutkalta:-)

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut tätä blogia lähes alusta asti, kun tänne toisen sivuston kautta löysin. Erittäin mielenkiintoisia tekstejä ja mukava lukea.

Itse olen joutunut soittamaan hätänumeroon joitakin kertoja, ja olen aina saanut hyvää palvelua ja ohjeita, kuinka toimia.

"Jos et tunne henkilöä, esim. tyypillinen tilanne kun joku kouristelee yleisellä paikalla, niin et voi tietää henkilön taustoja, eikä sille silloin voida mitään. Piste."
Tästä minulle tuli mieleen tapaus, kun jokunen vuosi sitten olin töissä hotellin vastaanoton yövuorossa. Vartijat tulivat sanomaan, että minun täytyy soittaa ambulanssi, mutta he eivät kertoneet yhtään mitään, mitä oli tapahtunut, vaikka yritin kysellä. Päivystäjä kysyi minulta useaan kertaan, enkö todellakaan tiedä, mitä on tapahtunut. En tiennyt. Toki olisin ottanut selvää, jos päivystäjä olisi käskenyt, mutta ambulanssi kuitenkin lähetettiin paikalle ilman sen tarkempia tietoja.


Poliisille soittamisesta mieleeni muistuu, kun jokin aika sitten löysin sillan alta joen rannasta vaatteita sekä kirjekasan. Ajattelin jonkun jättäneen ne tarkoituksella siihen, mutta toisaalta mielessä pyöri onnettomuuden tai ehkä itsemurhan mahdollisuus. Olisin soittanut poliisilaitokselle, mutta koska oli viikonloppu ja ilta, ei sieltä olisi vastattu, joten soitin sitten hätänumeroon, vaikken tiennyt, onko kyseessä mikään varsinainen hätä. Päivystäjä oli kuitenkin erittäin asiallinen ja kyseli lisätietoja ja lupasi lähettää poliisin paikalle.

Anonyymi kirjoitti...

Se on täysin ymmärrettävää, että ambulanssi ei aina lähde "asemapaikaltaan", vaan se voi olla "toisella tehtävällä, palaamassa sieltä" jne. Mutta miten voi olla mahdollista, että "autopesussa" tai "iltapalaa" hakemassa? Luulin, että sellaiset "keikat" hoidetaan muulloin, eli ambulansseillakin on jonkilnlainen "työvuro", jolloin viivästyminen johtuu vain oikeasta keikasta..? Ehkä käsitin vain jotain väärin, sillä tuntuu käsittämättömältä, että viivästyminen voisi johtua "ei-kiireellisistä"/"työhön varsinaisesti kuulumattomasta" asiasta...

päivystäjä kirjoitti...

"Mutta miten voi olla mahdollista, että "autopesussa" tai "iltapalaa" hakemassa? Luulin, että sellaiset "keikat" hoidetaan muulloin, eli ambulansseillakin on jonkilnlainen "työvuro", jolloin viivästyminen johtuu vain oikeasta keikasta..? Ehkä käsitin vain jotain väärin, sillä tuntuu käsittämättömältä, että viivästyminen voisi johtua "ei-kiireellisistä"/"työhön varsinaisesti kuulumattomasta" asiasta..."
-----------------

Ambulanssin tulee vapaana ollessaan pysyä omalla hälytysalueella, se voi olla kunta, tai kunnan sisällä oleva alue. Jos lähtevät pidemmälle, he ilmoittavat siitä hätäkeskukselle, näin tapahtuu usein isommassa kaupungissa, missä on useampi asemapaikka. Kiireellisille tehtäville hälytetään aina lähin ambulanssi, on se sitten asemapaikallaan tai ns. radiolla, eli surffailemassa jossainpäin aluetta.

Ambulanssi päivystää 24h, ja siinä on koko ajan miehistö, ja heidän täytyy hoitaa monta eri asiaa vuoronsa aikana, kaupassa käynti on yksi niistä. Se, että ovat kaupassa kun piipparit soivat ja kiire lähtö tulee, ei tarkoita, että se viivästyttää heidän lähtöään. Ostokset jäävät siihen ja he lähtevät autolle. Hyvässä lykyssä he ovat lähempänä tehtäväosoitetta kaupalta lähtiessään kun mitä olisivat olleet asemalta.

Asemapaikka ei ole maaginen sana, alue on, ja se, että hätäkeskus näkee missäpäin siellä he ovat. Toki, suuremmassa osassa Suomea on vain se yksi ambulanssi, joka hoitaa tehtävät, ja silloin sijainnilla ei ole mitään väliä.

Eli se, että ambulanssi ei ole asemapaikallaan, ei tarkoita, että se viivästyttää heitä mitenkään. Esimerkkini kyseisessä tekstissä liittyi lähinnä ei-kiireellisiin tehtäviin, kun ihmisellä on aikaa miettiä ja olettaa ambulanssin tulon kestoa.

Oikeastaan ainoa tilanne, jolloin voisi harmittaa, ettei ambulanssi ole ollut asemalla kiirekeikan tullessa on se, että keikkapaikka on aseman vieressä. Mutta toisaalta, kun ambulanssi on liikkeessä, alueen muut asukkaat voivat saada osansa nopeasta palvelusta kun ambulanssi kerrankin sattuu olemaan lähellä, tai lähempänä kuin mitä asemapaikka olisi.

Toivottavasti tässä oli järkeä, on hyvin myöhä ja nämä aivot joutaisivat jo mennä nukkumaan, :).

Dax kirjoitti...

Tulee asiakkailta ihmetteleviä kommentteja ambulansseillekin. Monille kun "sairasauto" edustaa vain tapaa kuljettaa potilas hoidon piiriin, ei muuta.

Monta kertaa on käynyt niin, että kuskaamme potilaan kotoa autoon, ja teemme siinä perustoimia: mittaamme verenpainetta, otamme sydänfilmiä ja laitamme tippaa käteen.

Vaan kun tämä voi kestää peräti kymmenen minuuttia, omaiset tulevat helposti koputtelemaan lanssin oveen, ja ihmettelevät, ettemmekö kuljetakaan potilasta hoitoon, kun on kerran HÄTÄtilannekin.

Monien mielestä ambulanssi toteuttaa vain "kolmen hoon hoitoa", ei mitään muuta. Eli: Huopaa, Happee, Hanaa.

Ajatus siitä, että ambulanssissa on koulutettu miehistö ja että potilaan hoito alkaa jo kohteessa tuntuu olevan yllättävän monelle vieras.

TV

Anonyymi kirjoitti...

Tekö sen päätätte tuleeko ambulanssi pillit päällä vai ei?

Ei siinä mitään, te sen varmasti tiedätte ja osaatte. Ja varmaan herkemmin laitetaan tapaus liian kiireelliseksi kuin päinvastoin.

Mikä on A:n ja B:n ero?

päivystäjä kirjoitti...

"Tekö sen päätätte tuleeko ambulanssi pillit päällä vai ei?

Ei siinä mitään, te sen varmasti tiedätte ja osaatte. Ja varmaan herkemmin laitetaan tapaus liian kiireelliseksi kuin päinvastoin.

Mikä on A:n ja B:n ero?"
----------------------

Joo... tai siis, päivystäjän määräämä kiireellisyys ei sinänsä kerro ajotavasta tai vilkuista mitään, mutta pelkistettynä, niin kyllä. Päivystäjä määrää siis sen, miten nopeasti kohde pitää tavoittaa ja ambulanssimiehistö ajaa sinne sen mukaan, joskus tarvitsee pillit joskus ei (esim. yöaika).

Eli tämä priorisointi on juuri sitä päivystäjän työtä. Vasta kun tämä puoli työstä on tehty, voidaan paikalle hälyttää joku viranomainen. Tämä on se asia, joka erottaa meidät aika harppauksen esim. taksikeskuksesta.

A:n ja B:n ero? Kohde pitää tavoittaa yhtä nopeasti, eli niin nopeasti kuin on mahdollista, mutta A on tiedossa oleva henkeä uhkaava tilanne, vakava peruselintoimintojen häiriö, suuri ja vakava riski. B taas on tuntematon tai keskisuuri riski.

Tässä on myös kyse siitä, että B-keikalle hälytetään esim. ainoastaan hoitotason ambulanssi, kun taas sama koodi, mutta A-kiireellisyydelle, hälytetään hoitotason lisäksi lisäkädet ja medihelin. Riippuen koodista. Eli A on varma tieto vakavasta tilanteesta, kun taas B on epävarma, tai hieman matalampi riski.

Molemmat ovat ns. pilli-kyytejä.

päivystäjä kirjoitti...

Niin, se piti vielä sanoa, että ei, ei laiteta herkemmin kiireelliseksi, melkeinpä päinvastoin. Tehtävien ideaalijakautuma on: n 25% A ja B, 75% C ja D.
Meiltä loppuisi nopeasti ambulanssit mikäli tehtäviä priorisoitaisiin yläkanttiin. Juuri siksi riskinarvio on niin tärkeää, että se joka oikeasti tarvitsee apua saa sitä nopeasti. Niin ei tapahdu mikäli toinen tehtävä, joka oikeasti olisi ei-kiireellinen, määritellään kiireelliseksi, jolloin ambulanssi on siellä kiinni, eikä sitä välttämättä voida irroittaa.

Tässä onkin vaikeus, ketkä saavat odottaa ja ketkä tarvitsevat apua heti. Työni ydin.

päivystäjä kirjoitti...

"Monien mielestä ambulanssi toteuttaa vain "kolmen hoon hoitoa", ei mitään muuta. Eli: Huopaa, Happee, Hanaa."

Niinpä. Ja ihmetellään kun päivystäjä kertoo, että ambulanssi on tarkoitettu heille, jotka tarvitsevat hoitoa kuljetuksen aikana. "Ai mitä hoitoa ambulanssissa muka voi saada, sehän vaan vie sairaalaan ja mulla kun ei oo varaa taksiin".

Et jos hätäkeskuspäivystäjän työ on pimennossa niin ei muidenkaan tämän alan tekijöiden ammatit ole kovinkaan selkeitä kansalaisille.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt kun tuosta priorisoinnista on oolut puhetta, niin miten ns. ei hätä mutta kiire kuitenki-tapaukset luokitellaan, kuten esimerkiksi synnytyksen käynnistyminen? Vai kuuluko synnytyksen käynnistyessä edes soittaa ambulanssia, mikäli omaa autoa ei ole?

Anonyymi kirjoitti...

Häken toiminnasta kertova päivystäjän teksti pitäisi olla peruskoulussa pakollisena. Samoin kaikissa medioissa usein toistettuina, jotta tällaiset taviksetkin ymmärtävät miten ja miksi mitäkin häke:sta kysellään. Samoin se, ettei veisi pelastusorganisaation aikaa oikeilta hätäavun tarvitsijoilta kyselemällä apua esim. rahan-, seuran-, tai taksin puutteeseensa. Vähenisivät ne kännisoittotolloilut ja "Älä nyt vittu siellä kysele vaan laita nyt saatanan äkkiä se auto tulemaan, perkele!"-puhelut.
Toivon häkelle rauhallisia työvuoroja.