maanantai 12. tammikuuta 2009

kontemplaatioita

Olen viime päivinä miettinyt tätä blogia ja sen sisältöä, lukenut sen kokonaisuudessaan läpi pari kertaa ja tullut tiettyihin lopputuloksiin. Tänään sain myös näille omille lopputuloksilleni vahvistuksen korkeammalta taholta, ja olen tyytyväinen, sillä tämä auttaa minua viemään blogia sellaiselle reitille, jolla haluan sen olevan.
Haluan, että blogi antaisi kuvan hätäkeskuspäivystäjän työstä, sen herättämistä tunteista, samalla valistaen lukijoita miten toimia eri tilanteissa, oikoa väärinkäsityksiä, vastata kysymyksiin. Koen onnistuneeni tähän asti tässä asiassa suhteellisen hyvin, mutta.
Pääpaino tähän asti on ollut hyvin paljon ns. turhissa puheluissa ja niiden aiheuttamista vaivoista, närästä, ärsyyntymisestä, ja totta kaikki on ollut mitä olen kirjoittanut. Silti se ei kerro koko totuutta. Turhat puhelut työllistävät meitä päivystäjiä hyvinkin paljon, niin ne ilkivaltaiset, kuin myös ne, jotka aiheutuvat tietämättömyydestä, ja näistä on hyvin helppo kirjoittaa, koska ne kirvoittavat mieltä, aiheuttavat poikkeavaisuuksia työssä, töksähtämisiä jouhevassa työtahdissa. Nämä tilanteet häiritsevät sitä oikeaa työtä, josta on niin paljon hankalampaa tuottaa tekstiä. Tähän mennessä en ole juuri tuonut esille ns. oikeita puheluita, aiheellisia ja niiden hoitoa. Pyrin tuomaan tähän muutoksen, en kuitenkaan huoraamalla ilmoittajaa tai keikkaa, vaan hellävaraisesti, rakastavaisella asenteella, paljastamatta ketään tai mitään.

Tämä blogi kaipaa hieman positiivista energiaa, muuta kuin hörhöjä ja kuvaelmia niiden tuottamasta angstista päivystäjissä, muuta kuin sadattelua ja ärsyyntymistä. Eihän kukaan jaksaisi tätä työtä mikäli tässä ei olisi muuta! Tällä hetkellä blogi ei välttämättä anna ulkopuoliselle kokonaisvaltaista kuvaa päivystäjän työstä ja hänen kohtaamista haasteistaan. Pyrin siis tuomaan jotain muutakin kuin kiroilua ja asennetta kuvioihin.

Vastoin mahdollisia ennakkoluuloja ja tietyllä tavalla myös täällä blogissa esitettyjä kuvauksia, niin me päivystäjät emme ole vittumaisia paskapäitä, jotka nauttivat ihmisten kärsimyksistä. Emme todellakaan. Emme ilku ilmoittajille, naura heille tai ole tahallisesti töykeitä. On olemassa erilaisia ilmoittajia, joista suurin osa on tavallisia kansalaisia, oikealla asialla. Ei meillä ole mitään mielenkiintoa halventaa heidän hätäänsä tai tarvetta soittaa hätäkeskukseen kun sellainen ilmenee. Ei sitten minkäänlaista. Päivystäjänä olen iloinen kun minulle tulee puhelu, joka on aiheellinen, ja sanalla iloinen tarkoitan sitä, että saan silloin tehdä työtäni, auttaa kyseistä henkilöä, tehdä asialle jotain niillä keinoilla mitkä minulle ovat mahdolliset. Silloin työssä on merkitystä. On se sitten puistossa makaava päihtynyt, ostarissa oleva näppäri, sairastunut vanhus, liikenneonnettomuus tai mikä tahansa muu asia, nämä ovat asioita joihin voin vaikuttaa, saan olla mukana ns. siivoamassa sotkua, aloittamassa ensihoitoketjua, ja toiminnallani on monessa tapauksessa vaikutusta lopputulokseen. Tämä on syy miksi alalle lähdin, voidaakseni tehdä jotain ihmisten eteen, niin kliseemäiseltä kuin se vain kuulostaakin.

Toinen ryhmä ilmoittajia ovat järkevät henkilöt, jotka soittavat asialla, jotka he kokevat tärkeäksi, mutta jolle emme hätäkeskuksessa voi mitään. Nämä voivat olla hankalia, koska päivystäjä pyrkii aina pääsemään yhteisymmärrykseen ilmoittajan kanssa, saada hänet ymmärtämään, miksi ambulanssi ei tule, miksi poliisipartio ei voi puuttua asiaan. On ikävää jättää ilmoittaja tylysti langalle savuttamatta tätä yhteisymmärrystä, mutta tätäkin sattuu. Tehtävämme on kuitenkin hätäpuheluiden käsittely, emmekä voi pysyä langalla kovin pitkään sen jälkeen kun olemme todenneet ettei tilanne aiheuta viranomaisen toimenpiteitä, ainakaan hätäkeskuksen kautta, varsinkin jos on jonoa.

Kolmas ryhmä soittajista on se, joka on esiintynyt enemmistönä tässä blogissa. Hörhöt, päihtyneet, ilkivaltaiset jne. Heihin päivystäjä turhaantuu, ahdistuu, suuttuu. He ovat tiellä työssämme, he ovat piikkejä lihassamme. Valitettavasti he myöskin tulevat pysymään siinä, oleman osa työtä, halusimme sitä tai ei. Tämä on se ryhmä, joka loistaa näillä sivuilla, nämä ovat ne, jotka voivat päivystäjien mielestä olla idiootteja. Tähän ryhmään ei siis kuulu ns. normaali henkilö, joka soittaa hätäkeskukseen.

----------------------------------------------------------------------------

Hätäkeskustyö on moniulotteista ja tätä moniulotteisuutta on vaikea tuoda esiin kirjoitetussa tekstissä ja on hyvin vaikea kuvailla omia tunteita tiettyä tilannetta kohtaan siten, ettei kukaan voi käsittää sitä väärin. Huumori on hyvin ronskia, mikä on varmasti tullut kaikille selväksi, ja se on yksi päivystäjän tärkeimmistä selviytymisvalteista. Tekemällä asioista tietyllä tavalla leikkiä. Se ei tarkoita, että halveksimme jonkun hätää tai tarvetta saada apua, tai että väheksymme ilmoittajaa. Se ei tarkoita, että pidämme itseämme yli-ihmisinä, jotka käyttävät määräysvaltaansa mielivaltaisesti. Se ei tarkoita, ettemmekö haluaisi auttaa.
Se tarkoittaa sitä, ettemme anna tilanteen tulla iholle, koskettaa, painaa meidät alas ja tehdä meistä työkyvyttömiä zombeja. Se tarkoittaa sitä, että kaiken paskan keskellä pyrimme löytämään pienetkin huumorinjyvät, jotta jaksamme seuraavaan työvuoroon. Se tarkoittaa sitä, että mielemme pysyy terveenä ja skarppina, jotta voisimme hoitaa niin selkeitä, hankalia kuin myös epämiellyttäviä tilanteita asian vaatimalla jämäkkyydellä, korrektiudella ja hienotunteisuudella.
Nauravainen päivystäjä on terve päivystäjä. Joskus täytyy hihittää, joskus saa oikein nauraa sydämensä kyllyydestä, joskus saa itkeä, joskus saa tuntea itsensä täysin tarpeettomaksi, joskus saa raivoa, joskus saa kiroilla niin että helvetin lieskat lyövät salin ovesta sisään, joskus saa kiherrellä ilmoittajan miellyttävälle äänelle, joskus saa hymyillä ihanalle kirjakieltä puhuvalle vanhukselle, joskus saa tuntea täydellistä voimattomuutta ihmisen hädän edessä, joskus saa pyyhkiä hikeä otsaltaan, joskus saa taputtaa itseään olalle hyvin menneestä keikasta, joskus saa pyytää työkaveria viemään saunan taakse ja piiskaamaan ihoni verille kun homma meni perseelleen, joskus joskus joskus... Tämä työ herättää kaikenlaisia tunteita, olemmehan ihmisiä, ja kaikki reagoimme eri tavalla. Jokainen tunne mikä tulee pitää kuitenkin työstää, niitä ei voi jättää vellomaan ja sitä myötä vaikuttamaan seuraavaan puheluun, seuraavaan työvuoroon. Näin ainakin minun kohdalla. Joten puramme asiat työvuoron sisällä, heittämällä juttua, nauramalla, kiroilemalla, kommentoimalla. Ja saamme vaivaavan asian systeemistä, jaamme hauskan tilanteen muille parantamaan päivää, kannustamme ja rohkaisemme toisiamme. Niin, ja haukumme myös työkaveria tarpeen tullen, annamme palautetta, korjaamme. Teemme työtä tiiminä. Olemme äänekäs, ivallinen, suutansa soittava, rasvattu kone, joka välillä vaatii huoltoa ja rakkautta. Puhun omasta vuorostani, jonka dynamiikkaa usein kuvailen.
----------------------------------------------------------------------------

Pointtini tässä on se, ettei hätäkeskuspäivystäjän työ ole pelkkää paskaa, pelkkää hörhöjä ja vittuuntuneita naamoja. Kirjoitan tätä blogia kovalla itseironialla, karrikoiden pilke silmäkulmassa, ja tämä ei aina ole helppo laji, varsinkaan kun aiheena on niinkin tuntematon aihe kun hätäkeskus ja hätäkeskuspäivystäjä. On helppo saada väärän käsityksen, ymmärtää eri tavalla kuten minä asiaa tarkoitin. Tämä täytyy vain hyväksyä. Mutta samalla minulla on tässä kova vastuu, koska vaikka puhun itsestäni, omista tuntemuksistani ja kerron, etten puhu Hätäkeskuslaitoksen suulla, niin ihmisten on hyvin helppo siirtää tämän blogin antama vaikutelma työnantajani ja muiden päivystäjien kuvaksi. Joten minun pitää olla tarkkana, etten käytä tätä mahdollisuutta väärin, etten tuota vääriä mielikuvia, edes tahtomattani. Se ei välttämättä aina onnistu, joten jos jokin jää epäselväksi, toivon, että se kerrotaan minulle kommentissa, jotta saan mahdollisuuden korjata.

Työni hätäkeskuspäivystäjänä on minulle hyvin tärkeä, ja koen olevani juuri oikealla paikalla elämässäni, tekemässä sitä työtä, joka antaa minulle niin paljon. Pyrin täällä tuomaan esiin niin monta puolta ammatista kuin vain on mahdollista, ja toivon, että lukijat näkisivät naljailun, irstailun ja löysän asenteen takaa sen syvällisemmän merkityksen, löytäisivät niin viisautta, hyötyä kuin myös ajanvietettä. Toivon, että lukijat ymmärtävät, että rankka duuni vaatii rankat puheet ja asenteen, jota ei noin vain horjauteta.

Toivon, etten petä työkavereita enkä työnantajaani kirjoituksillani, jotka ovat minun, nimimerkki Päivystäjän, näkemyksiä, visioita, ei siis Suomen hätäkeskuspäivystäjien kollektiivisia ajatuksia. En sano tätä siksi, että olisin siinä uskossa, että olisin tehnyt jotain väärin, tai että minulle olisi näin kerrottu, vaan siksi, että blogillani on paljon lukijoita, josta olen äärimmäisen kiitollinen ja syvästi otettu, mutta se tuo myös kovan vastuun minulle, kirjoittajalle. En kuitenkaan aio viedä tätä ns. lälly-suuntaan, josta on suodatettu pois kaikki rosoisuus, mutta yritän olla tarkkana, jottei syntyisi väärinkäsityksiä ja tiukkoja tilanteita.

Koin tässä tarvetta pyyhkiä pöytä tällä tekstillä, jatkaa samalla reitillä hiukan rakentavampaan suuntaan ja selvittää samalla pari tärkeää asiaa.

Kiitoksia kaikista kommenteista, kannustusviesteistä, lisäinfoista ja kertomuksista. Luen jokaisen innolla ja toivon, että jaksatte lähetellä niitä. On mukava saada vastakaikua teksteille ja palautetta, niin positiivista kuin myös negatiivista. Kysykää, jos on kysyttävää, ihan mistä tahansa, jos vastausta ei jostain syystä kuulu, se johtuu vain siitä, että olen tahattomasti unohtanut, tuulipää kuin olen. Pistäkää siis vain tarvittaessa uusiksi.



Päivystäjä out.

77 kommenttia:

madfinn kirjoitti...

Minusta hairikoiden poydalle tuonti blogisassi voi olla ihan hyodyllistakin.

Jospa vaikka joku blogia lukeva perjantai-iltana viinanhoyryissaan muistaisi hamarasti, ettei ehka olekaan niin hyva idea hairita teita nakkikioskin jonon etuilun takia tai kun taksikuski jatti ottamasta kyytiin kun haisin niin pahalle.

päivystäjä kirjoitti...

"Minusta hairikoiden poydalle tuonti blogisassi voi olla ihan hyodyllistakin."

Tulen tuomaan jatkossakin, niitä on aivan liian paljon, ja jotkut ovat herkullisuudessaan ihania, mutta tarkoitus on lisätä mausteita. Tarjoilla salaattia ja lihaa perunoiden lisäksi, :).

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka olenkin tähän muutamaan kertaan kriittiseen sävyyn (tämäkin riippunee tulkinnasta kyllä, mutta en kiellä) kommentoinut, haluan ennenkaikkea kiittää ja huomauttaa, että tämä on hyödyllinen blogi kaikin keinoin.

Ei tämä sentään mitään aasiakas-hömppää ole. Missä sitä muualla saisi näin rennosti kysyä päivystäjältä hänen työhönsä ja soittamiseen liittyvistä asioista? Eipä kai juuri. Hyvä että täällä saa :)
Muutenkin on mukava kuulla ajatuksiasi työstä ja muutenkin maamme menosta sellaisia asioita, joihin ei muutoin ihan törmää.

Anonyymi kirjoitti...

Kiinnostaisi tietää tästä työsi asiallisemmasta puolesta, miten hätäkeskuksessa näkyy esim. kausiluontoinen vaihtelu. Tuleeko vaikkapa hellepäivinä oikeasti paljon puheluita pökertyneistä vanhuksista tai vesillä vaaraan joutuneista? Joudutteko loma-aikoina olemaan yhteydessä lastensuojeluun (tai poliisiin vaikka kotihälytystapauksissa, joihin todnäk liittyy myös lastensuojelun tarve)? Onko tiistai hiljaisin viikonpäivä?

Tsemppiä työhösi, ja kiitos tästä sekä hauskasta että hyödyllisestä blogista!

päivystäjä kirjoitti...

"Vaikka olenkin tähän muutamaan kertaan kriittiseen sävyyn (tämäkin riippunee tulkinnasta kyllä, mutta en kiellä) kommentoinut, haluan ennenkaikkea kiittää ja huomauttaa, että tämä on hyödyllinen blogi kaikin keinoin."

Kriittinen kommentointi on myöskin tervetullutta. Minulle kaikki kirjoituksissani esittämät asiat ovat arkipäivää, enkä välttämättä aina oivalla, miten kiistanaalaiselta jokin asia voi kuulostaa sellaiselle, joka ei ole ns. sisäpiirissä, tai miten joku asia voi tulkinnassa kääntyä negatiiviseksi vaikkei se ole ollut tarkoitukseni.

Joten kritiikki on siis hyvästä, kunhan se olisi edes hieman rakentavaa, :).

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on loistoblogi, kiitokset siitä! Kirjoittaisit vain hieman useammin. ;)

Toivottavasti mikään ylempi taho työnantajan puolelta ei pistä tätä kumoon..

päivystäjä kirjoitti...

"Toivottavasti mikään ylempi taho työnantajan puolelta ei pistä tätä kumoon.."

Jos olen kiltisti, ja hieman siistin tiettyjä asioita, niin homma on ok. Joten yritetään, :).

Anonyymi kirjoitti...

”Tänään sain myös näille omille lopputuloksilleni vahvistuksen korkeammalta taholta,”

Mitä tarkoitat korkeammalla taholla? Onko hallinnosta tai yksiköstä kehotettu sinua siistimään kirjoituksia? Toivottavasti jatkat omalla tyylilläsi, sillä olet hyvä kirjoittamaan ja tekstiäsi kiva lukea. Varmasti monelle on auennut hätäkeskuspäivystäjän työ paljon paremmin, kuin mitä siitä kirjoitetaan mediassa. On hyvä, että tuot päivystäjän työn raadollisuuden esiin ilman turhaa kaunistelua.

Anonyymi kirjoitti...

Hei ja kiitos mukavasta luettavasta! Kun löysin blogisi, minun oli pakko lukea kaikki jutut yhdeltä istumalta.

Olipa minulla ihan oikeaa kysyttävääkin. Marraskuisena iltana soittelin Keski-Suomen hätäkeskukseen moottoritien ohituskaistalle sammuneesta autosta. Autossa ei ollut valoja saati hätävilkkuja ja pari vaaratilannettakin ehti tapahtua, kun takaa tulevat joutuivat väistämään autoa. Ajattelin, että onnettomuuden riski olisi pienempi, jos paikalla olisi poliisi. Tarkemmin tapauksesta voi lukea blogistani.

Kuten sanottua, ilmoitin tilanteesta häkeen ja häketäti kyseli asiallisesti tarpeelliset tiedot tapahtumapaikasta auton malliin ja väriin asti. Puhelusta ja päivystäjästä jäi minulle positiivinen kuva. Omasta mielestäni ilmoitukseni oli aiheellinen, eikä päivystäjäkään antanut ymmärtää muuta. Kuitenkin hiljattain luin Hätäkeskuslaitoksen sivuilta 112 numeron oikea käyttö -osion alta seuraavaa (suora lainaus): ”Tietiedotuksia ja ilmoituksia tien päältä vastaanottaa ja antaa Tiehallinnon Tienkäyttäjän linja 0200 2100, ei hätänumero 112”. Olisiko minun pitänyt soittaa Tienkäyttäjän linjalle?! Pitääkö tapahtua liikenneonnettomuus, ennen kuin asiasta voi ilmoittaa häkeen?

Paljon polkupyörällä ja autolla liikkuvana olen miettinyt seuraavaa: kun on liikkeellä paljon, on hyvin todennäköistä, että joskus esimerkiksi saapuu tieliikenneonnettomuuspaikalle ensimmäisenä ja/tai on tilanteessa ainoa toimintakykyinen. Jonkin verran olenkin hankkinut tietoa oikeista toimintatavoista tällaisten tapausten varalle. Ei varmasti tee kenellekään pahaa miettiä näitä asioita jo etukäteen. Hieman aikaisemmissa kirjoituksissa liikenneasioita on sivuttukin, mutta onko Päivystäjällä antaa vielä hyviä ”sisäpiirin” vinkkejä, joilla esim. liikenneonnettomuustilanteessa voi helpottaa hätäkeskuksen ja viranomaisten työtä?

Kiitos ja hauskaa alkavaa kevättä toivottaa
Kosti

Anonyymi kirjoitti...

Tässä kommentissa on tuskin mitään, mitä et olisi jo kuullut, mutta silti..
Blogisi on todella hyödyllinen, toivon, että se auttaa minua asioimaan hätäkeskuksen kanssa toimivasti jos joskus sellainen tilanne tulee eteen.
Nautin mustasta huumorista ja arvatenkin, mitä rankempi työ sen rankempaa on myös siitä väännettävät vitsit. Sehän on ihmisen perusselviytymiskeino, keventää asioista, eikä antaa niiden jyllätä pääkopassa täydellä teholla.
Jään innokkaana odottamaan uutta postausta, Päivystäjälle toivottelen onnellista vuoden jatkoa :)

päivystäjä kirjoitti...

"Kiinnostaisi tietää tästä työsi asiallisemmasta puolesta, miten hätäkeskuksessa näkyy esim. kausiluontoinen vaihtelu."

Voi tästä saisi pitkän tekstin aikaiseksi... Mutta lyhykäisyydessään, kyllä näkyy, hyvinkin vahvasti. Niin viikonpäivän kun vuodenajan kun vuorokauden ajan voi tunnistaa hyvinkin pitkälle katsomalla keikkakokoonpanoa.
Kuumuudella yt-lasku vanhuksia, normaalia enemmän pihalle sammuneita, maanantai ja perjantai sairaalasiirto-rumbaa, pakkasella jäätyneitä joutsenia, kesällä saaristo ja vesistö kaikessa ihanuudessaan, viikonloput kertoo selvää kieltä, palkkapäivänä riehutaan ja kännätään enemmän kuin normaalisti, ruuhka-aikoina liikenteessä sattuu ja tapahtuu jne jne jne. Puhelut seuraavat läheltä ihmisten elämänrytmiä, monella eri tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni on hyvä asia, että olet tuonut esille miten paljon häirintä soitot työllistävät hätäkeskusta ja vievät aikaa niiltä soittajilta, joilla on hätä. Kaikki tekstisi lukeneena ei ole kertaakaan tullut sellainen olo, että vähättelisit soittajia. Ehkä osa ihmisistä ei täysin ymmärrä miten "kaheleita" juttuja ne ovat mille täällä naureskellaan. Ei niin, että täällä "irvailtaisiin" asiallisille ihmisille, jotka soittavat asiasta, minkä voisi maalaisjärjellä jotenkin ajatella kuuluvan hätäkeskukseen. Naurettu on häiriköille ja täysin järjettömille soittelijoille. Moni ei varmasti osaa edes kuvitella mitä kaikkea hätänumeroon soitetaan. Kirjoitustesi lukeminen voi valaista, joillekin myös mistä johtuu, että hätänumeroon joutuu jonottamaan. Joissain lehtikirjoituksissahan annetaan ymmärtää, että se olisi päivystäjän vika, että puhelimeen ei pystytä aina vastaamaan heti.

Itse työskentelen sairaankuljettajana, enkä olisi ennen alalle tuloani uskonut miten paljon ambulansseja, palokuntaa, poliisia ja hätäkeskusta väärinkäytetään tahallisesti. Ja selvennykseksi, että en suinkaan tarkoita väärinkäytöllä tehtäviä, jotka on hoidettava, vaikkeivat mitään henkeä uhkaavia tilanteita olekaan. Minullekin tämä blogi on tuonut paljon lisää tietoa hätäkeskuspäivystäjien työstä ja myös turhien puheluiden määrästä, joka yllättää monesti meidät kentällä työskentelevät. On tietysti mielenkiintoista lukea häiriköiden lisäksi myös hätäkeskukseen kuuluvien puheluiden käsittelystä. Jos kirjoitat turhien puheluiden lisäksi myös oikeista hätätilanteista ja niiden hoidosta, niin lukijat saavat kokonaiskuvan työstäsi.

päivystäjä kirjoitti...

"Olisiko minun pitänyt soittaa Tienkäyttäjän linjalle?! Pitääkö tapahtua liikenneonnettomuus, ennen kuin asiasta voi ilmoittaa häkeen?"

Jos havaitset liikenteessä selkeän vaaraa aiheuttavan tilanteen, tulee siitä ilmoittaa hätäkeskukseen, joka ilmoittaa asiasta partioille. Joissain tilanteissa voi olla, että häke delegoi homman tiehallinnolle, mutta epäselvässä tilanteessa, yhteys vain 112. Toisaalta, jos esim. tie on täysin jäässä, ja siten myös aiheuttaa vaaratilanteen, se kuuluu täysin tiehallinnolle, ei hätäkeskukselle. Tiellä oleva este, esim. kaistalla oleva isompi esine kuuluu niin poliisille kuin myös tiehallintoon. Oikeaoppisesti tiehallinnolle, mutta partiot voivat myös käydä poistamassa, ellei ilmoittaja itse sitä voi tehdä, mikä on tietenkin myös hyvä homma (toki on ymmärrettävää ettei ilmoittaja ole pysähtynyt vilkaalle moottoritieväylälle vaarantaen itseään).

"onko Päivystäjällä antaa vielä hyviä ”sisäpiirin” vinkkejä, joilla esim. liikenneonnettomuustilanteessa voi helpottaa hätäkeskuksen ja viranomaisten työtä?"

Hm... Ensinnäkin location, location, location. Niin tarkka paikka kuin vain on mahdollista.

* Älä aja tilannepaikan ohi ja soita sen jälkeen, kertoen esim. ulosajosta, mutta ei mitään muita tietoja. Pysähdy, tarkista mikä tilanne on, tarvitseeko esim. kuski mitään apua, onko kyseessä ehkä jopa vanha tapaus? Ohiajajan ilmoitus on lähes arvoton häkelle, vaatii meitä hälyttämään koko konkkaronkan paikalle mitättömillä tiedoilla, paikalle, jossa ei välttämättä ole yhtään mitään hätää. Tai toisekseen, jos siellä on hätä, ja kuski on esim. tajuttomana etupenkillä, yksin autossa, niin hänen jättäminen sinne ajaen ohi, on heitteille jättö ja voi jopa koitua uhrin kuolemaksi.

* Jos useampi on pysähtynyt paikalle, aja vain ohi ellei sinulla ole erityislaatuisen hyvä syy myös mennä samaan sumppuun.

* Se, mikä häkeä kiinnostaa liikenneonnettomuudessa on: paikka tietenkin, mitä tapahtunut (ulosajo, nokkakolari, kylkeen tulo, eli minkälainen onnettomuus), energiat, eli massat (henkilöauto, pakettiauto, kuorma-auto) ja nopeus, ainakin suurinpiirteinen (onko tiellä esim. 60:n vai 100:n rajoitus), kuinka monta henkilöä on ollut osallisena, eli ei kysytä potilaita, vaan nimenomaan kuinka monta henkilöä on ollut autossa/autoissa. He ovat kaikki altistuineita. Lisänä tähän valittaako joku jotain. Onko liikenteen estona? Vuotaako ajoneuvot jotain?

Tässä tärkeimmät, mitä nyt mieleen tuli. Mutta ei tosiaan tarvitse olla valmis vastaus kaikkeen ylläolevaan kun soittaa! Mutta on ehkä hyvä tiedostaa mitä on tulossa. Hälyttämisen kannalta häke ei tarvitse muuta tietoja kun paikan, energian ja osallisten määrän. Sen jälkeen muut.

* Jos auto palaa> sammuta, kaikilla olisi hyvä olla sammutin autossa näitä tilanteita varten

* Varota tarvittaessa muuta liikennettä

Nämä ovat aika yleispäteviä, jos jollain toisella päivystäjällä tulee jotain mieleen, minkä minä unohdin, lisätkää.

Kevättä sinullekin, kohta onpi jo kesä, ;). Aika se vain rientää... *huokaus*

päivystäjä kirjoitti...

"Jos kirjoitat turhien puheluiden lisäksi myös oikeista hätätilanteista ja niiden hoidosta, niin lukijat saavat kokonaiskuvan työstäsi."

Aivan. Aloittaessani tätä en pohtinut sen enempää kokonaisuutta, mitä minä haluan tuoda esiin, joten nyt jokusen tekstin jälkeen on hyvä astua taaksepäin ja katsoa, miettiä mitä puuttuu. Nyt kun olen päässyt vauhtiin kykenen pohtimaan tekstejä laajemmin, enkä vain vedä muistista niitä, jotka esim. ärsyttävät eniten.
Sitä kasvaa matkan varrella, :).

"Ehkä osa ihmisistä ei täysin ymmärrä miten "kaheleita" juttuja ne ovat mille täällä naureskellaan."

Ei. Sitä elää niin tiivisti tämän alan sykeröissä, ettei sitä aina ymmärrä miten kovalla kädellä sitä arvostelee tilanteita ja ilmoittajia. Se huumori se huumori, joka on omalaatuista näillä aloilla, häke, saku, pel, pol jne. Se ei aina avaudu ulkopuolisille. Eikä sille voi mitään, en mä meinaa siistiä itseäni fiiniksi pitsiliinaksi sen takia, kunhan vain opin tiedostamaan hankaluudet paremmin, :).

kaneli kirjoitti...

ois kiva myös tietää et minkälainen paikka se on oikeasti missä työskentelette? isompikin öö, tila. halli.. öö . :D kamalasti ruutuja? yms.. (=

päivystäjä kirjoitti...

"ois kiva myös tietää et minkälainen paikka se on oikeasti missä työskentelette? isompikin öö, tila. halli.. öö . :D kamalasti ruutuja? yms.. (="

Helpointa olisi laittaa kuva, mutta kun se ei ole sallittua, :). Se on iso sali, jossa on noin 15 puolikuun muotoista pöytää, isot elokuvasali-kokoiset screenit edessä sekä lasiseinä takana. Jokaisessa pöydässä on vähintään 4tietokonenäyttöä, kaksi hiirtä, fläppi sekä muuta paperibumaskaa. Salin koko vaihtelee hieman hätäkeskuksittain, ja jotkut ovat maanpäällisiä, jotkut luolassa. En suoralta kädeltä muista oman salin kokoa neliöissä, sekin voisi tietenkin kertoa jotain. Sen verran suuri se kuitenkin on, että pitää huutaa, jotta toisessa päässä oleva päivystäjä kuule. Lisäksi meillä on ns. kahvio salin yhteydessä.

Koko rakennuksessa on sitten runsaasti muuta tilaa, hallinnon konttoreita, koulutustiloja, pukukoppeja, sauna, punttisali, lepohuoneet sekä suuret tekniset tilat kaikkine vempeineen. Hätäkeskuksen tulee toimia kaikissa oloissa, oli sähköä tai ei, joten tavaraa riittää aina varavoimasta akkuihin. Ja se johtomäärä... Mutta sali on se pyhin, siellä istutaan 24h, säädellään valoja vuorokauden tahtiin, rikotaan tuoleja ja pöytiä tasaiseen tahtiin, kulutetaan housumme puhki.

päivystäjä kirjoitti...

"Mitä tarkoitat korkeammalla taholla? Onko hallinnosta tai yksiköstä kehotettu sinua siistimään kirjoituksia? Toivottavasti jatkat omalla tyylilläsi, sillä olet hyvä kirjoittamaan ja tekstiäsi kiva lukea."

Sanotaanko näin, että olen saanut palautetta, ja sovittiin tietyt pelisäännöt. Mikä on huojentavaa, en tarvitse enää aprikoida, mikä on bullseyen kanta. Edelleen, tämä on vain ja ainoastaan mun juttu, eikä esim. työnantajani liity tähän mitenkään, mutta minun oli hyvä käydä läpi tiettyjä asioita tiettyjen tahojen kanssa.
En muuta tyyliä, mutta ajattelen ehkä hiukan enemmän ennen julkistamista, :).

Anonyymi kirjoitti...

Itsekin nuorempana haaveilin päivystäjän hommista, kun ajattelin että olisi hienoa olla osallistumassa ihmisten pelastamiseen mutta kumminkin voisi nauttia siistin sisätyön tarjoamista mukavuuksista.

Erään kesätyön yhteydessä pääsin näkemään Häken toimintaa lähempää, kun samassa luolassa on muitakin instansseja kuin Häke. Parhaiten mieleen jäi sen oman työpaikkani remonttimokasta johtunut pienehkö (mutta sitäkin savuttavampi) tulipalo, jonka johdosta luonnollisesti kaikki lähti ulos. Paitsi osa hätäkeskuspäivystäjistä. Ei itsestäni olisi ollut jäämään, vaikkei tilanne nyt ollutkaan mikään vakava.

Ei minusta sitten tullut päivystäjää, vaikka välillä edelleen leikittelen ajatuksella, että vaihtaisin alaa. Kiitos mahdollisuudesta kurkistaa mitä siellä luolassa tapahtuu!

päivystäjä kirjoitti...

"Parhaiten mieleen jäi sen oman työpaikkani remonttimokasta johtunut pienehkö (mutta sitäkin savuttavampi) tulipalo, jonka johdosta luonnollisesti kaikki lähti ulos. Paitsi osa hätäkeskuspäivystäjistä. Ei itsestäni olisi ollut jäämään, vaikkei tilanne nyt ollutkaan mikään vakava."

Näinhän se menee, edes tulipalon sattuessa työn tulee jatkua. Meilläkin on salissa sellainen sammutusjärjestelmä, joka sammuttaa liekit alhaalta ja vaatii päivystäjiltä ainoastaan sen, että pöydät nostetaan ylös ja jatketaan työskentelyä seisoma-asennossa. Istuessa voisi happi loppua aikaisen nopeasti. Tiedä sitten miten ihan oikeasti kävisi mikäli tulipalo syttyisi... Kuinka moni meistä oikeasti pysyisi aloillaan, jatkaen töitä. Toivottavasti ei koskaan tule ajankohtaiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä tuosta liikenneonnettomuuspaikalla toimimisesta.
Älä pelkää auttaa, esim. tajuttomana rattia vasten retkottava ihminen on vaarassa tukehtua. Yllättävän moni liikenneonnettomuuden uhri olisi pelastettavissa pelkällä hengitysteiden avaamisella.

Muista oma turvallisuus: varo muuta liikennettä, varo laukeamattomia turvavälineitä -> älä mene loukkaantuneen ja laukeamattoman turvatyynyn väliin.

Auttajalta ei odoteta ihmeitä, riittää kun tekee parhaansa, muuta ei vaadita.

Päivystäjä: kuvissa olen nähnyt pöydässä tolpan jonka päässä on muistaakseni punainen, keltainen ja vihreä valo, mitä ne kertoo?

Välillä tese hälyttää yksikköjä sillä aikaa kun puhelun vastaanottanut vielä haastattelee, esim huutaa vapaana olevalle yksikölle, että "lähtekää ajamaan Pakkalan suuntaan, sinne tulee Aarne". Miten tese saa infon siitä keikasta, huutamalla salin poikki?

Anonyymi kirjoitti...

Miten kommunikoitte kentän kanssa, jos käy niin, että Virve menee nurin?

Anonyymi kirjoitti...

Nyt kun sanoit että saa kysyä, niin on pakko kysyä yhtä juttua. Mulla on jonkun sortin "haave" tehdä joskus hätäkeskuspäivystäjän työtä. Mulla on hoitoalan pohjakoulutus, joten siitä lienee hyötyä. Käsittääkseni hätäkeskuspäivystäjä-kursseja ei ihan koko ajan järjestetä? Onkohan niitä nykyään muuten Helsingissäkin?

Samaan syssyyn kiitos blogista!

Anonyymi kirjoitti...

JIPII, ERÄVOITTO!!
siis "ylempi taho" vs. päivystäjät :)
vaikka korostatkin sitä miten puhut vain omasta puolestasi, täällä ainakin toinen päivystäjä nostaa tassua pystyyn; kirjoitat mun ajatuksiani, toistat mun sanojani ja teet sitä mitä minun piti tehdä! luulen, että teet tämän paremmin ja suuremmalla kokemuksella (??)kuin minä, enkä ikinä varmaan olisi saanut aikaiseksi, en olisi voinut olla kurkistelematta blogiani liiaksi asti vapaapäivinäni jne. joten saat kantaa ristini, olen ylpeä sinusta, meistä, työstäni :)
KIITOS!
ja sinä joka kysyit miten tese tietää; joka näytöllä näkyy kaikkien päivystäjien tehtävät, kiitos voi niin ihanan tietojärjestelmän.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä että tarkistit minne päin olet menossa teksteissä. Asiattomissa soitoissa ja ihmisten eritteissä voi eksyä pahastikin suunnasta:)

Ja päivystäjä ei todellakaan ole aina sadisti,eihän:)Mikä sen hienompaa, kuin saada hysteerinen ihminen rauhalliseksi omilla sana valinnoilla, äänensävyillä, välittämisellä? Saada ihminen toimimaan hätätilanteessa oikein. Pysyä asiallisena, vaikka asiakas räyhää. Kuulostaa ehkä liian softilta, mutta tätä työtä tekee todellakin moni päivystäjä asiallisesti, tunnollisesti ja huolellisesti. Joka päivä.

-Pienipäinen pähkäilijä-

Häkepässi kirjoitti...

Vallitseva suuntaus näyttää nykyään valitettavasti olevan se, että ihmisten eritteitä - sekä seksiä, väkivaltaa ja jopa sosiaalipornoa - tarvitaan, jotta mielenkiinto saadaan herätettyä. Katsokaa vaikkapa nykyistä televisiotarjontaa, jos ette muuten usko.

Omasta mielestäni on aivan oikein, että tämän työn rosoisimmatkin puolet tuodaan esiin, mutta luonnollisesti mahdollisimman asialliseen sävyyn. Se ehkä auttaa satunnaista hätänumeroon soittanutta lukijaa ajattelemaan, että miksi se päivystäjä siellä langalla kuulosti niin tylyltä, kiireiseltä, käskevältä: meidän tehtävämme on yrittää auttaa ihmisiä ja samalla käyttää resursseja järkevästi tilanteeseen sopivalla tavalla. Tämä tavoite ja huoliteltu asiakaspalvelu eivät läheskään aina kohtaa.

Minä ainakin tunnen hengenheimolaisuutta tämän blogin kirjoittajaan. Olen myös sitä mieltä, että blogissa käsiteltyjen asioiden käsitteleminen nimen omaan julkisesti saattaa jopa saada työmme kannalta jotain hyvää aikaiseksi - mutta ehkä joskus pahaakin. Itse asiassa jonkinlaisen nettisivun perustaminen kävi joskus aikanaan etäisesti itsenikin mielessä, mutta on meille kaikille - eikä vähiten minulle itselleni - parhaaksi, että joku muu ehti ensin :-) Kaikki kunnia hänelle!

Kaikki te, jotka pähkäilette tuskissanne sen kysymyksen parissa, että milloin soittaa hätänumeroon; älkää pakahtuko tuskaanne, sillä edes hätäkeskuslaitos itse ei näytä tietävän, milloin hätänumeroon pitää soittaa - tai siihen joutuu olosuhteiden pakosta soittamaan.

Hätäkeskuslaitoksen nettisivut opastavat soittamaan hätänumeroon "kiireellisissä, todellisissa hätätilanteissa hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön ollessa uhattuna tai vaarassa, tai jos on syytä epäillä näin olevan." Lisäksi kehoitetaan soittamaan, jos haluaa ilmoittaa poliisille meneillään olevasta rikoksesta. On kuitenkin faktaa, että hätänumeroon joutuu soittamaan myös muunlaisissa tilanteissa.

Monilla paikkakunnilla hätänumeroon joutuu soittamaan esimerkiksi silloin, jos tarvitsee poliisipartion paikalle, mutta itse tapaus on selvästi kiireetön: ei-veres murto ilman jälkien sotkeentumisvaaraa, peltikolari, avunanto ja suuri joukko muita rutiininomaisia poliisitehtäviä. Tämä johtuu siitä, että ainoa valtakunnallinen 24/7 palveleva yleinen viranomaisnumero on hätänumero! Tähän toivottavasti tulee joskus muutos - ja aktiiviset lukijat voivat jopa ehkä olla avuksi asiassa antamalla palautetta "ylöspäin".

Vinkkinä asiasta kiinnostuneille: syöttämällä Wikipediaan hakusanaksi 3-1-1 voi katsoa, miten asiat jossain muualla päin maailmaa on hoidettu - sen jälkeen kun on ymmärretty, että hätänumeron ei tule olla se ainoa paikka, joka auttaa aina.

päivystäjä kirjoitti...

"Välillä tese hälyttää yksikköjä sillä aikaa kun puhelun vastaanottanut vielä haastattelee, esim huutaa vapaana olevalle yksikölle, että "lähtekää ajamaan Pakkalan suuntaan, sinne tulee Aarne". Miten tese saa infon siitä keikasta, huutamalla salin poikki?"

Tesellä pitää koko ajan olla yleiskuva salista, mitä päivystäjät puuhailevat, minkätyyppistä keikkaa on tulossa. Se tarkoittaa sitä, että hän mm. kuuntelee toisella korvalla päivystäjiä samalla kun hän kommunikoi yksiköiden kanssa, lisää kuljetusosoitteita jne. Tese klikkaa keikkalappuja, jotka ovat vielä kesken, eli koodikaan ei välttämättä vielä ole päätetty. Kun kuuntelee päivystäjiä, saa nopeasti vinkkiä minkälaiseen suuntaan ollaan menossa, "kouristeleeko edelleen?", "kuka siellä riehuu?", "mikä siellä oli vauhti?", "mihin se puukko osui?" jne, eli pienestä lauseesta tese jo herää ja heti kun osoite on selvä, hän katsoo jo valmiiksi karttaa, yksiköitä sinne, ja jos hän huomaa, että lähistöllä on vapaa auto, liikkumassa poispäin, hän nappaa sen jo valmiiksi kertomalla heille tulossa olevasta keikasta.

päivystäjä kirjoitti...

"Päivystäjä: kuvissa olen nähnyt pöydässä tolpan jonka päässä on muistaakseni punainen, keltainen ja vihreä valo, mitä ne kertoo?"

Tuo voi olla pari eri asiaa... Joissain häkeissä on tuollainen tolppa joka pöydässä, joka kertoo muille päivystäjille mitä kyseinen henkilö on tekemässä, eli puhuuko esim. puhelua. Se ei aina ole niin selkeää kun moni istuu luurit päässä koko ajan.

Tai sitten se voi olla puhelinvaihdetolppa, joka palaa vihreällä aina kun puhelinvaihde on kunnossa, eli kun puhelut tulevat sisään normaalisti. Väri vaihtuu kun tulee ongelmia, ja tuolloin vuoromestari saa luvan hermostua.

Tai sitten se on ns. varavoimatolppa. Palaa vihreällä niin kauan kun ollaan valtakunnan sähköverkossa, kertoo milloin mennään varavoimalle ja milloin upseille.

Mutta pöydässä oleva tolppa on mitä luultavimmin se ensimmäinen versio. En tunne sitä systeemiä sen paremmin, meillä ei niitä ole.

Anonyymi kirjoitti...

"9. Jos joudut peltikolariin, jossa syyllisyyskysymys on kaikkien mielestä selvä, eikä tapaukseen liity muutenkaan mitään "hämärää". Opettele ennakkoon, kuinka kyseisissä tapauksissa voi toimia. Poliisi tulee kyllä paikalle, jos pyydetään, mutta odottaminen voi kestää parikin tuntia."

Ote siis aikasemmista kommeteista, joissa neuvottiin milloin ei pitäisi soittaa poliisille.

Tuohon sanoisin kyllä, että minulle (ja yli sadoille muille) on opetettu autokoulussa (eikä siitä ole kovinkaan kauaa aikaa) että vaikka olisi pieni peltikolari, niin silti soitetaan AINA poliisille. (Ja meille painotettiin monesti tuota sanaa AINA) Syitä on monia: jos autossa ei näy kuin pieni lommo, se ei tarkoita että sisältäpäin kaikki olisi kondiksessa, joka selviääkin sitten vasta jälkeenpäin... Lisäksi se, että sattuu paljon tilanteita joissa on esim toisessa autossa 2 ja toisessa 1 kuljettaja, joista parivaljakko lupaa ottaa syyn niskoilleen (koska syy heidän oli) että ei tarvita poliisia, mutta myöhemmin sitten se todistajan kanssa menee väittämään sitä yksin kulkenutta syylliseksi ja kukas sitten joutuukaan maksumieheksi...? :S ja vielä; mistä kuljettaja voi olla 100% varma ettei törmäyksen kohteeksi joutunut ole esim humalassa/aineissa ja että mistä voi olla varma onko auto edes ajokelpoinen veroineen ja katsastuksineen? Niitä ei moni älyä edes miettiä tuossa tilanteessa! Ylinopeudesta ym rikkeistä puhumattakaan. Itse en ainakaan lähtisi ennen poliisin käyntiä hyväksymään mitään sovitteluja, olin syyllinen tai en.

Muistakaa, että meitä on moneen junaan, kaikki ei tiedä sitä minkä joku muu ehkä tietää noissa(kaan) tilanteissa ;)

Päivystäjälle iso kiitos blogista!! Jatka samaa rataa! :)

päivystäjä kirjoitti...

"Miten kommunikoitte kentän kanssa, jos käy niin, että Virve menee nurin?"

GSM. Ei ole oikein mitään muuta varajärjestelmää. Partioiden kannalta se on suhteellisen helppoa, koska he ovat liikenteessä esim. koko yön, kännykkä on mukana. Lanssit periaatteessa myös, heidät saa kiinni puhelimella. Palokunnan osalta homma on hankalampi.

päivystäjä kirjoitti...

"Nyt kun sanoit että saa kysyä, niin on pakko kysyä yhtä juttua. Mulla on jonkun sortin "haave" tehdä joskus hätäkeskuspäivystäjän työtä. Mulla on hoitoalan pohjakoulutus, joten siitä lienee hyötyä. Käsittääkseni hätäkeskuspäivystäjä-kursseja ei ihan koko ajan järjestetä? Onkohan niitä nykyään muuten Helsingissäkin?"

Hoitoalan koulutuksesta on ehdottomasti hyötyä, mikäli sen osaa kääntää sellaiseksi. Päivystäjän työ on hyvin erilaista hoitajan työhön verrattuna, eli päivystäjä tekee työtä riskin perusteella, kun taas hoitaja faktojen, joten tämä ero voi alussa olla hankalaa.
Käy Pelastusopiston sivuilla katsomassa tietoja häke-päivystäjän koulutuksesta, tiedän, että äsken alkoi yksi kurssi, jonka asemapaikka on enimmäkseen Kerava, mutta en tiedä seuraavasta, milloin sellainen on tulossa. Nykyään aikataulu ei ole juokseva, siten että esim. joka syksy aloittaa uusi.

On mukava kuulla, että harkitset alaa, :).

päivystäjä kirjoitti...

"Mikä sen hienompaa, kuin saada hysteerinen ihminen rauhalliseksi omilla sana valinnoilla, äänensävyillä, välittämisellä? Saada ihminen toimimaan hätätilanteessa oikein. Pysyä asiallisena, vaikka asiakas räyhää. Kuulostaa ehkä liian softilta, mutta tätä työtä tekee todellakin moni päivystäjä asiallisesti, tunnollisesti ja huolellisesti. Joka päivä."

Näin se menee. Mutta se ongelma, minkä esim. minä olen kohdannut mm. keskustelupalstoilla ja ihan kasvokkain tuttujen ei-päivystäjien kanssa on se, että koska moni ihminen ei ymmärrä päivystäjän työtä, ei ymmärrä mm. kysymyksiä, moni harmistuu kun tuntuu, että päivystäjä keskeyttää, ei kuuntele.
Eli se, että päivystäjä on asiallinen ja tunnollinen, ei tarkoita sitä, että hän hiljaa istuu ja nielee kaiken, tekee juuri niin kuin ilmoittaja haluaa. Tätä olen saanut takoa useamman henkilön kanssa, jonka mielestä päivystäjä on ollut asiaton. Todellisuus on sitten ollut ihan toinen.
Jokainen ilmoittaja on erilainen ja vaatii erilaiset keinot. Joku vaatii rauhallisuutta, toinen jämäkkyyttä, jollekin pitää ottaa oikein voimasanat käyttöön, korottaa ääntä, joku tekee täsmälleen niin kuin pyydetään, toiselle pitää ensin selittää miksi, jotta hän ryhtyy asialle. Eli keinot ovat erilaiset jokaisen ihmisen kohdalla. Täytyy osata tulkita pieniä asioita, jotta löytää sen oikean tien juuri tämän ilmoittajan kanssa.

"Ja päivystäjä ei todellakaan ole aina sadisti,eihän:)"

Tottakai hän ei sitä koko ajan ole. Ja jos mennään oikein juurille, niin väitän, ettei tältä alalta kovin montaa ihka-aitoa sadistia löydy, siis ihan aikuisten oikeasti.

Anonyymi kirjoitti...

Edelleen kiitos tästä!! Eka kirjoittaja tässä osui naulan kantaan, ehkä jonkun lukijan hämärtyneissä aivoissa umpitunnellissa alkaa tosiaan säteillä eikä soita yx yx kakkoseen olemattomista!

Hyvä myös, että asiat on selvitetty ylemmältä taholta. Toivottavasti myös he lukevat blogiasi. Onko kukaan koskaan saanut näin lyhyessä ajassa näin paljon lukijoita ja näin vähän paskakommentteja idiooteilta? Tuskin!

Ole ylpeä itsestäsi miten isoon määrään takuulla vaikutat kirjoituksillasi. Sinulla on niin sana hallussa, että nostaisin hattua jos omistaisin.

Työniloa!

päivystäjä kirjoitti...

"...Tuohon sanoisin kyllä, että minulle (ja yli sadoille muille) on opetettu autokoulussa (eikä siitä ole kovinkaan kauaa aikaa) että vaikka olisi pieni peltikolari, niin silti soitetaan AINA poliisille. (Ja meille painotettiin monesti tuota sanaa AINA) Syitä on monia:...."

Näissä tilanteissa voi toki soittaa hätäkeskukseen, mutta voi olla että päivystäjä ns. puhuu keikan pois hälyttämättä partiota. Meidän hätäkeskuksessa on esim. ihan ohje poliisitoimelta, että saamme puhua pois näitä kun syyllisyys on selvä ja tietyt kriteerit täyttyvät, esim. ei suuria vahinkoja, ei loukkaantuneita, ei päihteitä, ajoneuvot kunnossa mm. katsastuksen osalta.

Eli se mitä tapahtuu on, että päivystäjä selvittää ensin osoitteen, sitten onko syyllisyys selvä ja mikäli on, hän ehdottaa sopimista keskenään, mikäli tämä on ok molemmille. Päivystäjä selvittää ja kirjaa ylös molempien henkilötiedot, ajoneuvojen tiedot (ja hän tarkistaa ettei niissä ole mitään epäselvyyttä ennen puhelun päättämistä, eli esim. jos toinen on katsastamaton, partio laitetaan paikalle), ja lyhyt selvitys mitä tapahtui.
Sen jälkeen hän neuvoo syyllistä osapuolta tekemään vahinkoilmoituksen omalle vakuutusyhtiölle ja osallisia vaihtamaan yhteystietoja. Ja kertoo, että jos tulee epäselvyyksiä, yhteys poliisilaitokselle, joka saa häken kirjaamat tiedot, nauhakin löytyy tarvittaessa.

Näin siis meillä, muualla voi olla eri ohje. Jos on epäselvä peltikolari, johon kaivataan esim. neuvoja, niin ei ole väärin soittaa 112, ja jos ilmoittaja vaatii partion paikalle, se myös laitetaan. Joissain näissä tilanteissa taas voi olla, ettei partio mene paikalle, siis jos syyllisyys on selvä, he ainoastaan soittavat ilmoittajalle ja selvittää heille mitä tulee tehdä. Tämä on tilannekohtaista.

Anonyymi kirjoitti...

Mä olin luullut, että tese olisi "vain" kentän tapahtumien valvontaa ja logistiikkaa, mutta siinähän joutuu vielä "kyttäämään" työkaveritkin, ei ole helppoa.

päivystäjä kirjoitti...

"Mä olin luullut, että tese olisi "vain" kentän tapahtumien valvontaa ja logistiikkaa, mutta siinähän joutuu vielä "kyttäämään" työkaveritkin, ei ole helppoa."

Ei ole helppoa ei. Siinä on tietyllä tavalla salin poliisi saku- ja pelastustehtävien osalta, valvova silmä, joka katsoo, että asiat menevät oikein. Pitää ehtiä mennä väliin ennenkuin joku hälyttää "väärän" yksikön, olla askeleen edellä koko ajan, ajan hermolla niin yksiköiden kun päivystäjien osalta.

Häkepässi kirjoitti...

Vaikka Itse Blogaaja ennättikin ensin, niin postaanpa kuitenkin kun näin niin paljon vaivaa :-)

Jeoxi kommentoi antamaani neuvoa olla soittamatta hätänumeroon, jos "joudut peltikolariin, jossa syyllisyyskysymys on kaikkien mielestä selvä, eikä tapaukseen liity muutenkaan mitään "hämärää". Opettele ennakkoon, kuinka kyseisissä tapauksissa voi toimia. Poliisi tulee kyllä paikalle, jos pyydetään, mutta odottaminen voi kestää parikin tuntia."

Nimenomaan tuolla termillä "hämärää" tarkoitin sitä, että osapuolille jää jotain epäselvää - tai epäluuloja - asian hoitamisesta.

Sen pyytäminen, että opeteltaisiin ennakkoon, miten tilanteissa voi toimia, johtuu täysin siitä, että yllättävän suuri osa peltikolarista soittajista ei edes ensisijaisesti pyydä poliisipartiota paikalle, vaan kysyy neuvoja, kuinka tapauksessa tulisi toimia.

Ymmärrän Jeoxin huolen siitä, että selvältä vaikuttava sovittu tilanne muuttuukin jälkikäteen ihan joksikin muuksi, kun mitä tapahtumapaikalla on sovittu. Selkeät asiat on kuitenkin mahdollista hoitaa siten, että epäselvyyksiä ei voi jälkikäteen syntyä. Tämä edellyttää luonnollisesti kirjallista selvitystä tapahtumasta jo paikan päällä - ja tämän vahinkoilmoituksen osapuolet joutuvat joka tapauksessa tekemään vakuutusyhtiöönsä, kävipä poliisi paikalla tai ei. Myös todistajien nimet ja yhteystiedot voi ottaa oma-aloitteisesti ylös, tähänkään ei välttämättä tarvita poliisia. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos syyllisyyskysymyksessä ei ole kummankaan osapuolen mielestä epäselvyyksiä, poliisipartion käynti paikalla ei tähän asiaan tuo juurikaan lisäarvoa. Asian siis pystyy valtaosassa tapauksista hoitamaan niin, että asiasta ei synny jälkikäteen mutinoita.

Tottakai joku katsastamaton auto tai kortiton kuljettaja voi päästä kuin koira veräjästä, jos poliisia ei paikalle pyydetä. Syyllisyyskysymyksen ratkaisemiseen ja kolaritapahtuman jälkikäteiseen todentamiseen näillä seikoilla ei kuitenkaan ole merkitystä - ei edes mahdollisella rattijuopumuksella. Lisäksi on epätodennäköistä, että alkoholin ollessa osallisena asiaan, asiasta ei syntyisi jonkinlaista epäilystä toiselle osapuolelle. Mahdotonta se ei toki ole, mutta kaikkeen nyt ei muutenkaan voi aina varautua.

Ja lopuksi: kuten aikaisemmin sanoin, poliisi kyllä tulee pyydettäessä paikalle. Sellaiset peltikolarit, joissa ei ole haittaa muulle liikenteelle, kuitenkin priorisoidaan ruuhkatilanteessa aika alas. Tästä syystä partion tulo saattaa kestää todella kauan, joskus jopa tuntitolkulla. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tapahtumapaikalla on väsytty odottamaan ja hoidettukin asia keskenään. Näissä tapauksissa ainakin minä kysyn itseltäni, eikö asiaa olisi voinut hoitaa niin jo heti alunperin...

Eli jos todella tarvitset poliisin paikalle, soita ihmeessä - mutta realiteetti on, että kannattaa varautua odottamaan.

Ja niinkuin jo aikaisemminkin oli puhetta: nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitä.

Anonyymi kirjoitti...

"Näin se menee. Mutta se ongelma, minkä esim. minä olen kohdannut mm. keskustelupalstoilla ja ihan kasvokkain tuttujen ei-päivystäjien kanssa on se, että koska moni ihminen ei ymmärrä päivystäjän työtä, ei ymmärrä mm. kysymyksiä, moni harmistuu kun tuntuu, että päivystäjä keskeyttää, ei kuuntele.
Eli se, että päivystäjä on asiallinen ja tunnollinen, ei tarkoita sitä, että hän hiljaa istuu ja nielee kaiken, tekee juuri niin kuin ilmoittaja haluaa."

No ei todellakaan, päivystäjä nimenomaan ohjaa puhelua ja erityyppisille soittajille joutuu puhumaan eri tavalla. Tarkoitin lähinnä sitä, että kilpahuutoon ja kilpavittuiluun sortunut päivystäjä on mielestäni kyllä hävinnyt päivystäjä. On eri asia olla sanoissaan jämäkkä, kuin sortua sinne asiattoman alhaisen soittajan tasolle.

päivystäjä kirjoitti...

"Tarkoitin lähinnä sitä, että kilpahuutoon ja kilpavittuiluun sortunut päivystäjä on mielestäni kyllä hävinnyt päivystäjä. On eri asia olla sanoissaan jämäkkä, kuin sortua sinne asiattoman alhaisen soittajan tasolle."

Ok, ja olet täysin oikeassa. Asiallisuus on A ja O, eikä pidä sortua ilmoittajan tasolle. Kuten jossain tekstissä tätä asiaa juuri sivusin, niin joskus se on vaikeaa, tai ei sinänsä vaikeaa, mutta tekisi mieli avata suunsa ja puhua se puhtaaksi. Tätä päivystäjä, henkilö, joka kykenee päivystäjän työhön, ei tottakai tee. Sitten on eri asia heittää joskus juttua esim. päihtyneelle tai vakiohäirikölle, rajat ovat rajoja, ja joskus niitä venytetään myös.

"Kuulostaa ehkä liian softilta, mutta tätä työtä tekee todellakin moni päivystäjä asiallisesti, tunnollisesti ja huolellisesti. Joka päivä."

Minulle jäi tästä hieman epäselvä olo, eli mihin tämä kommentti viittasi...? Oliko sinun mielestäsi jotain jossain, mikä antaa ymmärtää jotain toista...? Siis tässä blogissa. Kysyn ihan koska haluan oikeasti tietää, jos on tullut sellainen vaikutelma. Kirjoitan tätä pilke silmäkulmassa, joten jos pilke on mennyt mönkään, olisi mun hyvä tietää, :).

Anonyymi kirjoitti...

Edellisellä yleisellä kommentilla yritin vain kehaista meitä päivystäjiä, kuinka hyvin me tätä työtä pääsääntöisesti tehdään, vaikka toisesta päästä luuria kuuluu välillä vaikka mitä. Harmi, jos tämä minun "hyvä me"- kehu meni näin pahasti mönkään. Tarkoitus oli saada sitä positiivisuutta peliin.

Rauhaa sisko hyvä ja jatka sitä kirjoittamista:)

Anonyymi kirjoitti...

Huh. Lukiessani ehdin jo säikähtää, että blogi loppuisi - onneksi ei! Hyvä asia itsesi kannalta, että olet varmistellut selustaa. Hätäkeskuslaitos ja eri häket ovat saaneet viime aikoina niin paljon rapaa niskaan, että ihme olisi jos julkisuuskuva ei huolettaisi. Tuskinpa kukaan "sisäpiiriläinen" lukee tekstiäsi väärin. Joku heikohkolla huumorintajulla varustettu ns. kunnon kansalainen voisi kuitenkin vetää herneen nenään, syvälle, ja ihan suotta.

Jatka samaa rataa, terveisiä suorittavalta portaalta!

Anonyymi kirjoitti...

Löysin tällaisen sivun, jossa on viranomaisyhteistyöstä kertova esittelyvideo. Onko siinä esitetty kuva hälytyskeskuksesta lähellä oikeaa, vai onko se mielikuvituksen tuotetta? http://www.viranomaistenvalmius.fi/index2.php

Anonyymi kirjoitti...

Tää on aivan mahtava blogi! Just hyvällä huumorilla kirjoitettu, löysinpä tämän Facebookin kautta kun kaveri oli laittanut linkin "kaikkien" näkyville :D

Mietin tuossa viime yönä, että jos saisin hirveän migreeni kohtauksen jonka seurauksena laatta lentäisi ja tietysti pää tuntuisi kirjaimellisesti räjähtävän siihen paikkaan ja ainut apu olisi saada "piikki pyllyyn" niin tulisiko lanssi hakemaan vai kannattaisko soittaa taksi?

Anonyymi kirjoitti...

"Ja kertoo, että jos tulee epäselvyyksiä, yhteys poliisilaitokselle, joka saa häken kirjaamat tiedot, nauhakin löytyy tarvittaessa."

Huh! Luojan kiitos tuosta tiedosta :)) Tuota tietoa meille ei autokoulussa kerrottu, vaikka olisi kyllä ollut ihan hyvä mainita. Meitä kun edelleen on moneen junaan ja jotkut eivät maalaisjärkeä osaa käyttää.

Tässä ihan hetkonen sitten läheiselleni kävi kolari johon hän ei ollut syypää ja "mukavat mummelit" lupasivat että ei hätää, heidän vika se oli ja heidän vakuutus korvaa, josta läheiseni olikin helpottunut, niinpä poliisille ei soitettu ja arvatkaas kuka joutui maksamaan kun nämä "mukavat mummelit" päättivätkin syyttää tätä läheistäni >:// Silminnäkijöitä ei ollut, ainoastaan kahden sana yhtä vastaan :(

Joten älkää aina luottako "mukaviinkaan mummeleihin", ikä ei tee ihmisestä luotettavaa, valitettavasti. Siksi itse en riskejä ota jos kolaroin (toivottavasti toki en koskaan siihen edes joudu) ;)

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä! Hienoa, että jonkinlainen siunaus blogillesi on tullut ylemmältä taholta.

Hyvä, että ryhdyt käsittelemään "oikeitakin" keissejä täällä. Varmasti opettavaista ja avartavaa luettavaa.

http://www.youtube.com/watch?v=CKRgfQl4ZuE Jaksamista teille kaikille!

Häkepässi kirjoitti...

"Mietin tuossa viime yönä, että jos saisin hirveän migreeni kohtauksen jonka seurauksena laatta lentäisi ja tietysti pää tuntuisi kirjaimellisesti räjähtävän siihen paikkaan ja ainut apu olisi saada "piikki pyllyyn" niin tulisiko lanssi hakemaan vai kannattaisko soittaa taksi?"

Näin äkkiseltään suosittelisin kyllä taksia.

Jos podet diagnosoitua vaivaa (migreeni), joka ei vaadi ensihoitoa - eli varsinaista hoitoa "tapahtumapaikalla", tulisi sinun ensisijassa pyrkiä käyttämään omaa kyytiä sairaalaan. Tässä tilanteessa ambulanssikuljetuksen peruste voi olla se, että et rankkojen oireiden takia pystyisi hakeutumaan muulla tavoin hoitoon edes avustettuna. Esimerkiksi taksiin "laattaaminen" voi käydä kalliiksi, joten järkyttävän voimakas pahoinvointi saattaisi olla ambulanssikuljetuksen peruste. Itse pitäisin lähtökohtana sitä, että mikäli asiakas pystyy olemaan jalkeilla ja kävelemään, niin tällöin ambulanssi ei ole ensisijainen vaihtoehto.

Rajan veto on tapauskohtaista ja yksilöllistä. Esim. migreenikohtauksen uhriksi joutuessaan kannattaa kysyä itseltään, että tarvitseeko hoitoon menemiseen välttämättä ambulanssia, vai voisiko matkan taittaa - pientä vaivaakin nähden - muulla tavoin. Sama pätee luonnollisesti moneen muuhunkin tilanteeseen. Näin on parempi mahdollisuus sille, että se ambulanssi jää vapaaksi sille, jonka henki saattaa olla sen varassa.

Hätänumeroon soittamisessa ei tule kuitenkaan aikailla, jos tuntee aikaisemmin tuntemattomia vakavia oireita, esimerkiksi puristavaa laaja-alaista rintakipua, hengenahdistusta tai halvausoireita. Myös "räjähtävä" - eli äkillinen ja todella kova - päänsärky on syy soittaa hätänumeroon, jos oire on uusi, eikä sen syy ole tiedossa.

Yllä vain muutama pintapuolinen esimerkki. Maalais- ja kaupunkilaisjärjellä pärjää tässäkin asiassa pitkälle.

Ambulanssikuljetuksella ei muuten pääse päivystyspoliklinikan jonojen ohitse: lajittelu tapahtuu hoitolaitoksessa kulkupelistä riippumatta.

Ja vielä noista peltikolareista: mukava mummeli - tai pahinkaan ketkuilija - ei pysty uskottavasti muuttamaan kertomustaan jälkikäteen, jos asiat on kirjallisesti sovittu paikan päällä! Jeoxin kuvaamassa tapahtumassa ongelmilta olisi erittäin todennäköisesti vältytty, jos tapahtumapaikalla olisi laadittu kirjallinen selvitys tapahtumasta ja varustettu se osallisten allekirjoituksilla. Jos kyydissä ollut toinen "mukava mummeli" olisi saanut luvan todistaa tämän selvityksen oikeaksi tapahtumapaikalla, hänenkin olisi ollut aika vaikea ryhtyä jälkikäteen puolustamaan vastapuolen muuttunutta kantaa.

Pitäkäämme siis kaikki ajoneuvoissamme mukana vakuutusyhtiöiden hyväksymä vahinkoilmoituslomake! Sen asianmukainen täyttäminen auttaa pitkälle - myös ilman poliisia.

Kannattaa myös huomioida, että mikäli itse tapahtuman nähneitä todistajia ei ole, onnettomuuspaikalla tehtävään selvitykseen voi ottaa todistajan tiedot myös siten, että kyseinen henkilö todistaa oikeaksi ainoastaan osapuolten näkemykset tapauksesta, ei itse onnettomuustapahtumaa.

Minkäänlaisiin suullisiin sopimuksiin tms. en itsekään äkkiseltään lähtisi luottamaan! Valtaosa autoilijoista on tosin rehellisiä ihmisiä, mutta eivät suinkaan kaikki.

Niin ja kiitos! :-)

Anonyymi kirjoitti...

Päivystäjälle:

Toivottavasti pystyt löytämään jatkossakin hyvää asiaa blogiisi ja samalla asiallisella, joskin huumorin sävyttämällä tyylillä. Olen huomannut, että blogisi lukijat lisääntyvät ihan "mutuna" kohtuullisesti. Kieltämättä tuli alussa katsottua työkavereita "sillä silmällä", josko joku heistä olisi kirjoittaja, vaan olen kirjoituksiasi luettuani saanut suljettua omat työkaverini poistettua "epäilyjen" listalta.

Jossain kommentissa, joku leikkisästi heitti sinua kohtaan ajatuksen pro 112 tunnustukseen; pyöritä tätä vielä vuosi niin minä ainakin kannatan asiaa silloin ihan nimelläni... siis silloin , jos sinä kohteena sisäisesti selviät ja sitä rataa...

Kolle£ga

Anonyymi kirjoitti...

Jepp...
kummasti sitä pitää käydä vilkuilemassa täältä "pussihousupuolelta" mitäs sinne Virven toiseen päähän kuuluu :)

Mun mielestä tän blogin suola ja sokeri on juuri näissä kommenteissa. Päivystäjä ja hänen kolleegansa ovat kyllä paikallaan, jottahan tavalliset tallaajat saavat tietoa, jota ei hoksata virallisissa kannanotoissa ja "valistuksissa" tuoda esille. Siksipä te muut luuriapinat blogaajan lisäksi älkää kadotko minnekään vaan siitä vain kanssasisartanne tukemaan ;)

On se vaan jännä, miten erilailla ihmiset ajattelevat häkeen soiton tarpeesta-alueellisesti; toisella puolella häkealuetta soitetaan "kun mikäs mun leivänpaahtimeen on mennyt kun se ei toimi" ja toisella puolella ruvetaan vasta harkitsemaan 112:een soittoa, kun kaveri on saanut kirveen jo päähänsä...
Meistä on moneksi :)

Anonyymi kirjoitti...

yhdekke yön papalle:
Meitä on miehiäkin, ihan konstaapeleita tääl montus; me ollaa pahoi ja purrahan siu! :)

Pointti: Miltei puolet meistä kahvinkeittäjistä on nykyään miehiä.

P.P.S. Ite en oo koulutukseltaan konstu, teen vaan samaa työtä häken piikkiin; ja päivystäjältä lukia saa kuva mitä ja miten oikeudet menee viran puolesta < hox PÄIVYSTÄJÄ

Anonyymi kirjoitti...

Jatka hyvää työtä - niin linjoilla kuin tätä blogia kirjoittaessasi. Ehdottomia päivän kohokohtia, kun pääsee lukemaan taas tositarinoita elävästä elämästä, etenkin, kun on itse juuttunut itse taas neljän seinän sisälle hommiin.

päivystäjä kirjoitti...

"Edellisellä yleisellä kommentilla yritin vain kehaista meitä päivystäjiä, kuinka hyvin me tätä työtä pääsääntöisesti tehdään, vaikka toisesta päästä luuria kuuluu välillä vaikka mitä. Harmi, jos tämä minun "hyvä me"- kehu meni näin pahasti mönkään. Tarkoitus oli saada sitä positiivisuutta peliin.

Rauhaa sisko hyvä ja jatka sitä kirjoittamista:)"

No fiu, mun piti vaan varmistaa, ei hernettä tai mitään muutakaan nenässä, :). Kirjoitettu teksti on hankalaa... varsinkin kun omassa päässä pyörii ajatukset siitä, mikä on hyvä ja mikä ei, siis blogissa, imagon kannalta jne.
Joten rauha taivahissa ja maan päällä, tai miten se meni....

Jatketaan, :).

Samalla tässä haluan kiittää niin sinua, kuin myös muita kolleegoja kommenteista, mm. Häkepässi, Hedari, Luuriapina ja te kaikki muut, että te avitatte, vastaatte kysymyksiin ja tuotte oman kortenne kekoon. Ja myös kentän väki, että tekin tuotte omaa tietoanne ja näkemyksiänne esiin. Se on hieno homma, ja olen siitä kiitollinen.
*kumartaa*

Vepari kirjoitti...

Tällaista blogia olenkin kaivannut, sillä olen ollut jo muutaman vuoden kiinnostunut hätäkeskuspäivystäjän ammatista. Kerran olen hakenut kurssille, mutten päässyt pääsykokeisiin, hakijoita kun oli ihan kivasti. Ammatista tiedän jonkinverran, sopimuspalokunnassa kun olen ollut kymmenisen vuotta aktiivisena. Ja kiinnostus päivystäjän työtä kohtaan on kasvanut koko ajan. Taidampa keväällä laittaa hakemuksen taasen vetämään. Miten muuten pääsykokeessa vaikuttaa jos ei osaa muuta kuin suomen kieltä? Onko ''päivystäjä'' tehnyt kauan tätä työtä?

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ihan superkivasta blogista! On niin kivaa lukea kuulumisia "sieltä puolen virveä". Välillä nauretaan ja välillä vetää vakavaksi! Jatka samaan malliin. :)

Häkepässi kirjoitti...

Veparille: häkekurssin pääsykokeissa ei ole pakko osata pätkääkään vieraita kieliä, mutta pääsykoepisteet luonnollisesti tippuvat tällöin - ja kuten jo sanoit, hakijoita on yleensä riittänyt, joten jokainen piste on tärkeä.

Jotta voi tulla nimitetyksi valtion virkaan, on suoritettava ruotsin kielessä ns. virkamiehen kielitutkinto. Virallista tutkinnon nimeä en muista. Omana aikanani tämä ei ollut kummoinen haaste, nykyvaatimuksista en tiedä.

Häkekurssin hakupisteiden jakauma on rakennettu siten, että hyvästä koulutodistuksesta on huomattavaa etua hakiessa ja koulumenestys heijastuu luonnollisesti myös kielitesteistä saataviin pisteisiin.

Nämä tiedot tosin perustuvat henkilökohtaiseen hakukokemukseen vuosien takaa. Ajankohtaiset tiedot kannattaa selvittää Pelastusopistolta.

Aina toki kannattaa yrittää!

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut blogiasi hymyssä suin ja saanut monet ystävänikin koukuttumaan siihen. Jostain kumman syystä olet varsinkin hoitoalalla työskentelevien ystävieni suuri idoli ;D Mutta myös muutkin ovat heränneet blogistasi. Eräs ystäväni meni ensiapukursille luettuaan blogiasi (!!!) ja toinen heräsi huomaamaan että maailmassa on myös muitakin napoja kuin se lähin.

Joten hyvä päivystäjä, olet hyvä ihminen ja olet selvästikkin hyvä työssäsi :)
-kiitos-

päivystäjä kirjoitti...

"Miten muuten pääsykokeessa vaikuttaa jos ei osaa muuta kuin suomen kieltä? Onko ''päivystäjä'' tehnyt kauan tätä työtä?"

Ennen ruotsinkielen koe oli karsiva, muistaakseni... Ja valintakokeessa oli sekä ruotsinkielen koe, että englanninkielen koe. Jostain olin äskettäin kuulevani, että kielikokeen karsivuus on poistettu... selviää varmaan pelastusopisto.fi -sivun kautta.

Miten kauan olen ollut alalla? Kaiken kaikkiaan kuutisen vuotta. Hyvänen aika sentään miten aika rientää.....

päivystäjä kirjoitti...

"Eräs ystäväni meni ensiapukursille luettuaan blogiasi (!!!) ja toinen heräsi huomaamaan että maailmassa on myös muitakin napoja kuin se lähin."

Tämä on äärimmäisen hieno asia... ja kertakaikkisen mahtavaa.
Jos joku kokee jonkinlaisen herätyksen luettuaan tätä blogia, se on todellakin suurin palkinto, minkä minä voin saada. Sitä suurempi palkinto se on henkilölle itselleen.

Minä olen oikeasti kovasti kiitollinen blogin saamasta huomiosta, vaikka se tuokin paineita ja nervous breakdowneja, mutta jos jokin täällä saa aikaan sen, että esim. joku opettelee ensihoitotaitoja ja siten jonain päivänä näitä taitoja hyödyksi käyttäen pelastaa jonkun ihmisen, niin mikä sen hienompaa, mikä sen parempaa. Mindblowingly beautiful indeed.

Häkepässi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
päivystäjä kirjoitti...

"Hätäkeskusten "visuaalisesta ilmeestä" kiinnostuneille ehkä paras paikka on laitoksen omat nettisivut: http://www.112.fi/index.php?pageName=kuvapankki&gallery=4"

Tuo oli hyvä vinkki, siinähän näkyy samalla meidän virkapukua.

Löysin sattumalta netistä toisen kuvan, joka antaa hieman kuvaa salin avaruudesta. Lisäksi juttu, johon se liittyy, on oikein hyvä, itse asiassa parhaimpia lehtijuttuja, mitä olen hätäkeskuksesta lukenut! :)

Introducing PoHa:

http://www.ilkka.fi/teemat/teematarticle.jsp?article=364086&category=48

Häkepässi kirjoitti...

" http://www.viranomaistenvalmius.fi/index2.php "

Katselin tuon videon aikani kuluksi läpi: kyseessä on puolustusvoimien esittelyvideo, ja siinä esiintyvä keskus on puolustusvoimien oma keskus. Epäilen myös vahvasti, että ko. keskuksen esittelyssä oli käytetty aika runsaasti taiteellisia vapauksia, sen verran hienolta tietotekniikka näytti. Vehkeet olivat hienompia kun CSI:ssä :-)

Ko. videossa esiintyi asia, jota on täällä jossain vaiheessa aikaisemminkin sivuttu: jos auto pysähtyy keskelle vartioitua tasoristeystä, häiriöilmoitusnumeron löydät puomilaitteiston peltipömpeliin kiinnitetystä sinisestä kilvestä. Kun tieto menee suoraan liikenteenohjaukseen kulkematta hätäkeskuksen kautta, säästetään pari minuuttia. Säästö ei ole iso, mutta junan sattuessa lähistölle se voi olla ratkaiseva.

Hätäkeskusten visuaalisesta ilmeestä - kyllä, ihan virallinen laitoksen käyttämä termi - kiinnostuneille yksi vaihtoehto on on hätäkeskuslaitoksen omat nettisivut: http://www.112.fi/index.php?pageName=kuvapankki&gallery=4

Myös kuva-haun puolella googlettamalla löytää jonkinlaisia julkisia otoksia.

Ps. Editoin kommenttia sopivaan aikaan, joten järjestys vähän kärsi.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että homma jatkuu. Toivottavasti tämänkertainen tekstisi oli riittävän paksusta rautalangasta väännetty, että iänikuiset valittajakommentoijatkin tajuavat, vaikka luetun ymmärtämisessä oliskin heikkoutta.

Anonyymi kirjoitti...

Minulle on jäänyt varmaan loppuelämäksi mieleen, miten aivan oikea poliisimies tuli luokkaan kertomaan hätänumeron käytöstä olessani ala-asteen toisella. Esitys puri hyvin, me ipanat kun oikein kihisimme innosta, kun saimme tavata virkapukuisen poliisin, jolla oli mukana käsiraudat ja muuta yhtä jännitäävää. Tietoiskun lisäksi saimme jokainen harjoitella leikkipuhelimella hätäkeskukseen soittamista niin, että poliisi esitti päivystäjää ja me kerroimme kuvakorttien perusteella leikisti tapauhtuneesta onnettomuudesta. Minun piti kertoa palavasta roskalaatikosta... Muistan, miten kauhuissani mietin, pitääkö "soitettaessa" sanoa poliisille ensin "hei" vai mennä suoraan asiaan ja kertoa tulipalosta. pelkäsin poliisin suuttuvan, mikäli en tervehtisi. :DD

Ehkä tuon takia minulle (ja toivottavasti muillekin) jäi valtava kunnioitus hätänumeroa kohtaan - siihen saa soittaa vain, jos on todella hätä eikä asiaa pysty hoitamaan muuta kautta. En tiedä, järjestetäänkö lapsille enää tällaisia koulutuksia, jos ei, niin ehdottomasti pitäisi. Ehkä aikaisella valistuksella saisi kitkettyä edes osan tulevaisuuden häirikkösoittajista.

Uteliaisuudesta: miten paljon päivystäjän koulutukseen kuuluu henkisen kestävyyden harjoitusta? Tai siis, valmennetaanko teitä jotenkin kestämään loukkauksia ja solvausta? Itselle varmaan olisi psyyke koville.

Anonyymi kirjoitti...

Siis 112:een voi opettajat soittaa vielä neljännen kalapuikon kohdalla, mutta jos menee siitä yli, niin sitten se on jo ilmeisesti puolustusvoimien asia?

päivystäjä kirjoitti...

"Uteliaisuudesta: miten paljon päivystäjän koulutukseen kuuluu henkisen kestävyyden harjoitusta? Tai siis, valmennetaanko teitä jotenkin kestämään loukkauksia ja solvausta? Itselle varmaan olisi psyyke koville."

Todella vähän. Minun ollessa koulussa, ihan tämän vuosituhannen puolella, meillä taisi olla kokonaiset 1 opintoviikko psykologiaa, joka hoidettiin etätehtävänä. Joten...
Ongelma on varmaan siinä, ettei tätä ammattia tunneta niin laajasti, jolloin esim. psyk.opettaja, joka ei tunne hätäkeskustyötä, voi ainoastaan yleistää ja tyypittää. Ei konkretisoida.
Tosin on varmaan myös niin, että pääsykokeiden psykologiset testit pyrkivät karsimaan pois ns. herkkiä ihmisiä. Tiedä sitten miten hyvin onnistuu, ei kuitenkaan minun eteeni ole vielä tullut työhönsä kykenemätöntä päivystäjää... Aika kovanahkaisia päivystäjät yleisesti ottaen ovat.

Tuo on täyttä totta, mitä kirjoitit poliisimiehestä ja kunnioituksesta hätänumeroa kohtaan. Itse ajattelin täysin samoin ennenkuin ryhdyin alalle, ei olisi tullut mieleenkään soittaa hätänumeroon mulloin kuin ihan oikeasti hädässä. En tiedä miten paljon nykyään käydään kouluissa ja päiväkodeissa, aika usein sanoisin, mutten tiedä millä tavalla sitä tehdään. Palopuolella se on ainakin tavallista, poliisipuolella ilmeisesti myös.
Minulla on sellainen kutina, että lapset ymmärtävät hyvinkin miten häke toimii kun heille kerrotaan. Paremmin kuin heidän vanhempansa jopa. En sitten tiedä missä meni mönkään, mikä on se heikko lenkki matkalla aikuisuuteen.....

päivystäjä kirjoitti...

"Siis 112:een voi opettajat soittaa vielä neljännen kalapuikon kohdalla, mutta jos menee siitä yli, niin sitten se on jo ilmeisesti puolustusvoimien asia?"

:D

Nämä on näitä median juttuja, hätäkeskuksen suunnalta katsottuna tilanne on voinut olla ihan erilainen alkutietojen mukaan. Helppoahan se aina on jälkikäteen nähdä kokonaisuus ja mihin tilanne johti sekä mistä se alkujaan lähti.
Mutta kyllä tämä herätti hilpeyttä, suurtakin.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä myös yksi blogin fani ja näitä kommentteja lukiessani tuli mieleeni, että tämä on ensimmäinen ainakin minulla vastaan tullut blogi, jonka kommentit ovat yhtä kiinnostavia kuin itse blogikin. Tai ainakin hyvin lähelle yhtä kiinnostavia =)

Kiitos kaikille kommentoijillekin siis minun puolestani!

Anonyymi kirjoitti...

Kieltämättä joskus on tullut blogia lukiessa mieleen että uskaltaako hätäkeskukseen soittaa ellei ole aivan kuoleman porteilla jo.

Sen verran paljon tekstit ovat keskittyneet aika ilkeisiinkin mattimeikäläisten mollauksiin.

Ymmärrän että ns. turhia puheluja on paljon, mutta kai siellä välissä on silloin tällöin niitä ihan oikeitakin ;-)

päivystäjä kirjoitti...

"Kieltämättä joskus on tullut blogia lukiessa mieleen että uskaltaako hätäkeskukseen soittaa ellei ole aivan kuoleman porteilla jo.

Sen verran paljon tekstit ovat keskittyneet aika ilkeisiinkin mattimeikäläisten mollauksiin.
Ymmärrän että ns. turhia puheluja on paljon, mutta kai siellä välissä on silloin tällöin niitä ihan oikeitakin ;-)"

Eli tämä oli juuri tämän tekstin pointti, että tähän asti blogi on keskittynyt nimenomaan niihin turhiin puheluihin, ei oikeisiin, (paitsi parissa tekstissä). Blogin kirjoitus lähti liikkeelle juuri siitä, että ihmiset ymmärtäisivät mitä turhuuksia hätäkeskukseen tulee, ja miksi esim. voi olla jonoa, mitä häkeen kuulumattomia asioita me käsittelemme. Tästä se lähti liikkeelle, ja matkan varrella sitten kokonaisuus lähti kehittymään.
Jatkossa on tarkoitus tuoda enemmän sitä toista puolta myös.
Ja mitä tule niihin mollauksiin, niin ne ovat nimenomaan kohdistuneet selkeisiin ylilyönteihin ja häirikköihin, eli ei tavallisiin mattimeikäläisiin, :).

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on tosi hyvä blogi ja mielelläni luen, varsinkin kun oma vähäinen kokemus häkestä on toodella huono. Sattunut vain kaksi kertaa kai erittäin väsynyt täti. Mielestäni olen nimittäin ollut asiallinen jne. ja aika lähellä on ollut huono lopputulos, kun häke vaan ilmoittaa että voittehan mennä seuraavana päivänä omalle tk:lle, ei oksennustauti ole päivystysasia. "Niin mutta kun tämä on ihan kalpean valkoinen ja hengittää pinallisesti" No ambulanssi oli yhtä tympeä, tulivat kun tulivat ja valittivat että RR-mittari on rikki jne. Kun vihdoin TK:ssa todettiin hätä, pääsi yo-sairaalan teholle. Kaksi tuntia häkeen soiton jälkeen... Olisi pitänyt tehdä asiasta valitus, mutta kun ei vaan voimat riittäneet. Ei olisi uskonut että ambulanssin saaminen olisi ollut niin vaikeaa, vaikka kuinka kertoi että ihminen on huonossa kunnossa, mutta joku taikasana puuttui.

Haa haa haa, auttoi valittaminen. Jatka samaan malliin työtäsi ja blogiasi! (ja se RR-mittari ei ollut rikki, automaattimittari vaan ei mitannut niin sairaan potilaa arvoja ja manuaalimittarilla mittaaminenhan on aika rankkaa ;))

päivystäjä kirjoitti...

"Ei olisi uskonut että ambulanssin saaminen olisi ollut niin vaikeaa, vaikka kuinka kertoi että ihminen on huonossa kunnossa, mutta joku taikasana puuttui."

On ihan faktaa, että virheitäkin sattuu, en tosin tästä tapauksesta tiedä yhtään mitään sanoakseni puolesta tai vastaan. Mutta päivystäjät ovat myös ihmisiä, ja aina riskinarvio puhelimessa ei ole helppoa, joltain voi mennä jokin riskioire ohi.
Jos tästä sun kertomastasi tapauksesta ei ole kovin pitkää aikaa, niin mikset laita vaikka mailia ja kysyä hätäkeskukselta? Ihan oman mielenrauhasi takia. Hätäkeskukseen tulee paljon valituksia täysin turhista asioista, mutta tämäntyyppiset, jossa voi olla perää, jää usein tulematta. Mikä on sinänsä harmi, koska jos esim. jos minulle tapahtuu virhe, niin haluaisin tietää siitä ja ottaa opikseni.

En tässä yllytä ihmisiä valittamaan hätäkeskukseen kaikesta ja hukuttaa asiantuntijat ja muun hallinnon väen lippuihin ja lappuihin, mutta jos on epäselvyyksiä, niin ne kannattaa selvittää, :).

Anonyymi kirjoitti...

"No ambulanssi oli yhtä tympeä, tulivat kun tulivat.." Päivystäjän vastaukseen lisään vielä, että ambulanssin hidas tulo voi johtua esim. siitä, että se on toisella keikalla ( ja silloin apuun tulee tarvittaessa ambulanssi naapuri paikkakunnalta). Jos kyseinen tapaus on hätäkeskuksessa arvioitu kiireettömäksi, niin silloin kiireelliset tehtävät menevät ohi. Monella paikkakunnalla ambulanssi on esim. virka-ajan ulkopuolella 15minuutin lähtövalmiudessa kotipäivystyksessä. Tästä lähtövalmiudesta eivät päätä hätäkeskus eivätkä sairaankuljettajat, eikä myöskään sairaankuljetusyrittäjät. Kunta kilpailuttaa sairaankuljetuksen ja jos kunta haluaa ostaa ambulanssi palvelun 15 min. lähtövalmiudella, muunlaisia tarjouksia ei hyväksytä. Kunnat menettelevät näin säästösyistä. Usein ihmiset eivät edes tiedä, ettei heidän kotikunnassaan ole ympäri vuorokauden välittömässsä lähtövalmiudessa ambulanssia.

Anonyymi kirjoitti...

Turku kyseessä... Asiasta on hiukan yli vuosi, vieläkö on jotain mahiksia saada asiaan selvyys "valittamalla"?

päivystäjä kirjoitti...

"Turku kyseessä... Asiasta on hiukan yli vuosi, vieläkö on jotain mahiksia saada asiaan selvyys "valittamalla"?"

Ota yhteyttä Varsinais-Suomen hätäkeskukseen, yhteystiedot löytyvät esim. www.112.fi-sivuston kautta, ja kysy asiaa. Se, että tapaus on vuoden vanha, ei pitäisi olla ongelma, mutta tästä asiasta tietävät asiantuntijat paremmin, joten kysy tosiaan heiltä, :).

Anonyymi kirjoitti...

Jotta voi tulla nimitetyksi valtion virkaan, on suoritettava ruotsin kielessä ns. virkamiehen kielitutkinto. Virallista tutkinnon nimeä en muista. Omana aikanani tämä ei ollut kummoinen haaste, nykyvaatimuksista en tiedä.


Ei tää kyllä pidä paikkaansa. meiän kurssilta moni sai viran eikä tätä virkakielitutkintoa kysytty. minäkin sain vakiviran eikä kielitaitoja oo kyllä kysytty lainkaan

Anonyymi kirjoitti...

Pari vuotta sitten valmistuneena voin kertoa, että meidän kurssilla kyseltiin ja pyydettiin selvittämään tätä kielitutkintoasiaa ja vastaus oli, että kurssin opintosuunnitelman puitteissa pidettävät ruotsinkielen tunnit riittävät kunhan kurssit läpäisee. Joten erillistä tutkintoa ei tarvinnut välttämättä suorittaa, mutta jos halusi siihen järjestettiin mahdollisuus!

Kiitos blogista! Voin yhtyä aiempaan kommenttiin ja kertoa että ne omat tuntemukset ei kovin kauaksi sinun tuntemuksistasi liippaa :)
Enkä kadu ammatinvalintaani!

Yhdenlainen hätätäti :)

Anonyymi kirjoitti...

Olen kerran soittanut hätäkeskuspäivystykseen ja koin itseni tuossa tilanteessa totaaliseksi törpöksi tuhlatessani päivystäjien arvokasta aikaa. Olin vilpittömästi luullut että poliisin numero olisi vielä erikseen ja soitin siis ilmoituksen näkemästäni karanneesta koirasta. Kyllä varmaan toisessa päässä kirottiin, kun erehdyksen tajuttuani koko ulosantini oli pelkkää änkytystä ja sopertelua. Hävetti kyllä hurjasti.

Mutta jokatapauksessa, suuret kiitokset tästä blogista, olen mielenkiinnolla seurannut nyt n. kuukauden verran tätä ja mielestäni sinulla on äärimmäisen hyvä kirjoittamisen taito sekä hyvä huumorintaju! Voimia kestää meitä pällejä sekä niitä "oikeampiakin" soittelijoita!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä juttu tää avautuminen blogissa :)
Erään vartioliikkeen "päivystäjänä"
(jopa sinnekin osas kaiken maailman maahiset ja menninkäiset) soitella..
Tiedän mistä puhut :)
Tsemppiä!!

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti hätäkeskuksia keskitetään ja vähennetään päivystäjien määrää.