perjantai 9. tammikuuta 2009

nysse tulee

Vietämme hätäkeskuksissa vuoden hiljaisinta aikaa, kylmyys, väsymys juhlintaan, uudenvuodenlupaukset... tipaton tammikuu. Ihmiset ovat rauhallisempia jollain tavalla, ei niin hyökkääviä, stressaantuneita, ylikierroksella käyviä. Tipaton tammikuu. Uusi vuosi on syntynyt, elämää katsotaan positiivisesti, syvennytään itseemme, perheemme tarpeisiin, uudistetaan vartaloa, mieltä. Nähdään kaikessa uutta toivoa. Tipaton tammikuu. Päivystäjätkin ovat paremmalla tuulella, poissa ovat pyhien aiheuttamat muutokset työvuoroissa, stressi siitä, ettei olekaan vapaalla kun muu perhe on, järjestelyt. Poissa ovat alhaiset vuorovahvuudet, tuntimäärä palaa normaaliksi ja ylityöviestit lakkaavat häiritsevää piippaustaan. Sali on taas täynnä väkeä. Tai, onkohan sittenkään...?
Tähän aikaan vuodesta syntyy paljon uutta, kristus-lapsi aloittaa riemullisen buumin, vihatut ja rakastetut ilotulitteet kruunaavat siirtymisen uuteen aikaan, syntyy lupauksia, tarpeita, uutta intoa, valoa. Aurinko. Saamme mahdollisuuden karistaa vanhat pölyt nilkoistamme, sielumme syvyyksistämme, valaista sisintämme. Löytää jotain uutta ja positiivista.
Hätäkeskuksissa todistetaan myös uuden syntyä, monella eri tavalla. Katsomme kuinka työkavereiden vatsat pyöristyvät, työvaatteet kiristyvät. Suurin osa pärjää ilman onnitteluja, suurin osa varjelee kaikkea muuta kuin sikiötä vatsanpeitteidensä alla. Istumatyö ja karkkipussit työpöydällä, a vot. Vimmatusti päivystäjä yrittää siistiä suunsa tahmeasta toffeesta vastaakseen puhelimeen. Leveäperseisiä emakoita ja elämäänsä kyllästyneitä ukkoja, eläköitymistä odottavia pässejä. Päivystäjän irvikuva, stereotyyppi siitä äänestä mikä radiosta ja puhelimesta kuuluu.

Syntyy lapsia. Ilmoittajille.
Synnytys on erikoinen tapahtuma, erikoinen koodi. Pelätty. Se nostattaa paljon tunteita, se saa miespuolisen päivystäjän hikoilemaan, ja toki myös naispuolisen, varsinkin sellaisen, joka ei itse ole synnyttänyt. Niin luonnollisesta tapahtumasta tehdään mielessä välittömästi ydinfysiikkaa, "voi ei... en mä pysty, apua!", päivystäjä huutaa päänsä sisällä samalla kun yrittää rauhoittaa sitä miesparkaa, joka tahtomattaan joutuu kätilön asemaan. Tunteet ovat pinnassa. Päivystäjällä ei vain ole mahdollisuutta näyttää niitä, tuoda niitä esiin. Se vasta riemullista olisikin, kun tuleva isä ja päivystäjä yhdessä puskevat itsesäälin rimoja, rikkovat ennätyksiä saamattomuudessa ja hysteriiksi tulemisessa samalla kun äiti huutaa taustalla "nyt se tulee".
Mikä tekee synnytyksestä niin erikoisen tilanteen? Loppujen lopuksi? Miksi se herättää niin paljon riittämättömyyden tunteita ja epävarmuutta? Johtuuko se siitä, ettei sitä voi kontrolloida, luonto ohjaa ja määrää, samalla kun olemme vain vierestäkatsojia?
En kuitenkaan ole koskaan nähnyt päivystäjän panikoivan tilanteessa, ääntä kyllä korotetaan ja ote on ehkä haparoivampaa kuin perus-rintakipua käsitellessä, niska punoittaa ja katse on tarkasti kiinni tietokoneruudussa, silmät lukevat tarkasti riskinarviokansion jokaisen ohjerivin läpi, mutta kunnialla siitä on aina selvitty. Rutiinia se ei kuitenkaan koskaan ole.

Synnytys on spesiaali tilanne, harvinainen puhelu, kaikessa luonnollisuudessaan. Se on mörkö, vitsi uusien päivystäjien kesken "mun tuurin mukaan ensimmäinen puhelu mikä mulle tulee on synnytys", ei-haluttu. Pyyhitään hikeä otsalta kun tilanne on ohi, huh.
Eikä se ollutkaan niin hankalaa. Onnistuminen. Hymy.
Vuoronvaihdossa kehuskellaan vuoron tapahtumia, "tarja synnytti" (eli hoiti synnytyksen puhelimitse) ja kaikki tuntevat pienen ilon pirskahduksen sydämissään. Sepäs oli oikein mukavaa. Pehmeä, lämmittävä mukava.

Synnytys on myös tietynlainen tabu ambulanssille, aiheuttaa ylimääräistä sydämentykytystä ja kauhua nuoressa pelastaja-pojassa, ja muissakin. Äkkiä kohteeseen, äkkiä kyytiin, ettei vaan tulisi syliin. Kiire, kiire, kiire. Ääni radiossa paljastaa hermostuneisuuden, äkkiä.

Ja sitten se on ohi. Puhelimesta kuuluu pienen lapsen parkaisu, aluksi hutera, haparoiva, voimistuen ja keräen tuulta purjeen alle. Se syntyi. Ja maailmassa on yhtäkkiä rauha. Hymy leikkii huulilla, isän ääni täynnä herkistyneisyyttä, äiti tuudittaa vauvaansa. Naurua, onnea. Ei mitään hätää, kaikki on taas hyvin. Päivystäjä laittaa kaiuttimen päälle, jotta muut vuorossa olevat kuulevat, kuuntelemme yhdessä lapsen itkua, lausumme yhteisen "aaaahhh":n ja tunnemme kuinka mieli hetken lepää, kerää voimia tästä pienestä ihmeestä, tästä ihanasta tilanteesta. Tästä pelätystä synnytyksestä. Välitämme onnittelut vanhemmille ja pyydämme heitä nimeämään lapsen päivystäjien mukaan. Ai miksi ei...? Mites sitten hätäkeskuksen kutsutunnuksen mukaan? Norppa? Heikki? Louhi? Vasu? Hyviä nimiä kaikki. Komeita.

Tai kun ambulanssi ehtii kohteeseen ennen h-hetkeä ja jonkun ajan kuluttua ilmoittaa kuljettavansa x (kertaa) 2. Sairaankuljettajan ääni on huojentunut, täynnä elämän uutuutta, ylpeyttä. Yhteinen "aaaaahhhh". Ja päivystäjä vastaa oma äänensävy peilaten toista, välittää onnittelut. Elämme hetken yhdessä, pienessä kuplassa. Pari sekuntia.
Edes seuraavan puhelun juoppo ei tätä seesteisyyttä riko, synnytyksen positiivinen energia kumoaa kaiken paskan, hetkeksi aikaa. Viideksi minuutiksi. Kunnes Jorma taas soittaa viidennentoista puhelunsa ja kertoo miten KGB on linnoittautunut hänen kotiinsa.

Hätäkeskukseen tulee tietoa myös toisenlaisista synnytyksistä. Sitä voisi varmaan kutsua miehiseksi sellaiseksi ja voihan se jopa joskus yhtä rankalta tuntuakin. Ainakin miehestä. Ulostulosuunta on kuitenkin sama.

* "Poliisi tänne ja nyt!" "Mikä siellä on hätänä?" "Joku perkele on paskonnut mun kylpyhuoneen lattialle!"

* "Nyt olisi kyllä aika tehdä asialle jotain." "Ai että mitä, mikä siellä on hätänä?" "Tämä on nyt mennyt liian pitkälle, kyllä teidän sen pitää ymmärtää." "No en minä nyt oikein voi ymmärtää ellette kerro mistä on kyse..." "Tuo klosetti..." "Nii-in?" "Pistä nyt jonkun tulemaan tänne hei." "Kerro mikä siellä on hätänä." "Tuo paskahuussi haisee niin kovasti, että se haittaa elämää, pistä joku siivoamaan nyt heti!"

* Mieshenkilö soittaa itselleen ambulanssin. Kertoo olevansa sairaalan pihassa, josta on juuri heitetty ulos, koska ei kuulemma ole mitään vikaa. Omasta mielestään hänellä on suurikin hätä ja hän luottaa siihen, että ambulanssi osaa arvioida häntä paremmin kun "ne saatanan huorat tuolla päivystyksessä". Kerrottu hänelle, että mikäli hän on jo ollut tutkittavana sairaalassa, niin ei hänelle mitään ambulanssi lähetetä. Piste.
Mies soittaa, tottakai, kohta uudestaan ja kertoo, että nyt hän on paskonnut housuihinsa ja "nyt teidän on ainakin pakko hälyttää joku paikalle". Luojan kiitos ei ollut pakkaskeli, muuten olisi jopa voinut olla rajatapaus. "Ainakin se poliisipartio pitää hakea mut putkaan." Niin varmaan. Ei lähetetä.

25 kommenttia:

kipinä kirjoitti...

Kiitos jatkosta.Älä ylpisty, vaikka osaat kertoa päivän ruusut ja paskat kansanomaisesti ja selkeästi.
Jatka, kunnes byrokratia tai esihenkilösi kieltävät blokin.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä oli hienosti kuvattu sixpackin omaavat henkilöt, hih hih!!!! :))))

Mutta vakavenpiin aiheisiin. Todella hienosti kirjoitettu synnytyksestä. Noinhan se on. Kyllä sillä vastasynnytetyn puhelulla lentää koko sali hetken aikaa!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kivasta blogista täältäkin yhdeltä kollegalta joka vasta tänään tämän löysi! Blogi näyttää olevan suosiossa myös kentällä toimijoiden keskuudessa. Näin kommentin välityksellä haluaisin heillekin välittää kiitokset hyvästä työstä, he kun ovat päivystäjiä kovasti täällä tsempanneet!

Anonyymi kirjoitti...

Mites muuten oikeasti tilanteessa jossa henkilöä ei hyväksytä päivystykseen kun ei ole hakenut omalta paikkakunnaltaan lähetettä? Laitatteko ambulanssin tulemaan sairaalan ovelle? Jos siis oikeasti on hätä esim. veritulppa, rintakipua ym.?

Anonyymi kirjoitti...

"Kunnes Jorma taas soittaa viidennentoista puhelunsa ja kertoo miten KGB on linnoittautunut hänen kotiinsa."

Tuollaisen "herkän" tekstin jälkeen tämä...
"Repesin" totaalisesti! ;D

Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi se sitten on opastettu pihalle jos on oikea hätä, ei siihen lähetettä tarvita ja kansanterveyslain mukaan se henkilö joka asuinpaikastaan riippumatta hakeutuu lähimpään hoitolaitokseen vamman tahi jonkin oireen vuoksi, on se tk tahi joku muu niin lääkäri on velvollinen tutkimaan potilas ja sitten vasta lähettää tarkoituksen mukaisella kyydillä jatkohoitopaikkaan oli se mikä ja missä tahansa. Eli ne ei voi käännyttää tutkimatta. Valitettavasti on paikkoja jotka harrastaa tätä..

Anonyymi kirjoitti...

Ihan LOISTAVA blogi! Onneksi löysin! Ja asiaa joka sana. Totta muuten, että silloin kun ei omaa lasta vielä ollut, syke oli ainakin 150 synnytyskeikalle lähtiessä - nyt oman lapsen syntymän jälkeen ehkä vain n. 100...

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, kun sain taas lukea uusimman!!!

Kiitos kiitos!!

Anonyymi kirjoitti...

Kyytijullin terveiset; tämä koukuttaa ihan sikana. Yhden päivystäjän keskustelin, niin tämä on suosittu asbestilapasten, kuin pakettiautojen apukuskien puolella!

Toivottavasti saat jatkaa, tätä on hauska lukea. Kuten mulle sanottiin, jos haaveilet "häkepässin" hommista, lue tämä blogi ja mieti uudestaan. Silti se taitaa kiinnostaa;)

Anonyymi kirjoitti...

Yhden unohdit synnytysryhmästä: palokunnan evyn. Itse sain joulumielen pari viikkoa ennen joulua, kun palokunnan evyn mukana läksin keikalle 791A. Lanssi ajoi edellä harhaan, joten jippiijaajei, ekana kohteeseen! Jossa oli tosi kyseessä, äiti makasi pesuhuoneen lattialla ja ponnisti! Nuoret evymiehet huomasivat tilanteen "vakavuuden" ja pakenivat auton taakse, minä "vanhana" ämmänä, entisenä hoitsuna jäin äidin kanssa SULJETTUJEN ovien taakse, ja kohta meillä parkui pieni vauva lattialla! Joulumieli alkoi siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Kerran tuli keikka, jossa ilmoittaja(juopunut) sanoi että Pirkko synnyttää, saatana äkkiä apua. Ei suostu kertomaan mitään muuta. Noh, kohteeseen ja eihän siellä mitään synnytystä! Hyvä mielikuvitus joskus noilla holisteilla...

Anonyymi kirjoitti...

Upeasti kerroit tuon joulun aikaisen mässäilun tuloksen! Tällainen tyhmempi pakettiautoilija joutui ihan kahdesti lukemaan, ei siksi ettei olisi ymmärtänyt, vaan siksi kun se oli niin saakelin hauskasti kerrottu.

Oman lapsen synnytyksessä mukana oleminen helpotti omalla kohdalla noiden synnytys keikkojen läpivientiä huomattavasti. Nykyisin voi jo jättää kronarin pois oman persauksen alta, eikä happiletkuunkaan tarvitse virittää Y-liitintä hoitajaa varten.

Vihreänä sain kyytiin synnytyskandin (den första), joka leppoisasti istahti konttiin, huikkasi ukolleen että "hän lähtee nyt", mies vaan vastasi, että "soita kun on valmista". Ihmettelin paskanjäykkänä rentoa suhtautumista tähän pahimpaan mahdolliseen keikkaan.
"Supisteleeko?"
"Joo, 4min välein." (-> mulla kämmenet hikeen)
"Ok, onko mones?"
"13" (-> otsa hikeen)
"Aha, onko ollut nopeita?"
"On" (-> selkä märkänä)
"Kävisitkö tuohon paareille vas. kyljellesi, ja laitetaan teille tiputus tuossa matkalla."
"Mä mieluummin istun"
"Aha, ok. B9-1 (siihen aikaan)"
Melko nopeasti tajusin, että jos tämä kandidaatti on työntänyt noita nyyttejä ulos jo 12, niin ehkäpä hän tietää, missä asennossa haluaa olla ne 30km synnärille. Meinasin todeta potilaalle, että sitten jos alkaa ponnistuttamaan, niin voisiko laittaa mulle happimaskin, pitää mua kädestä ja kertoa mitä mun pitää tehdä...

Anteeksi tällainen höpöttely tänne, mutta en voinut vastustaa kiusausta.

Ja kuten edellä todettiin, blogisi on erittäin suosittu täällä kentällä.

Anonyymi kirjoitti...

sun pitäis oikeesti julkasta joku kirja. sun kirjotustaidokin on ihan mahtavat! keräät kaikki kirjotukset yhteen kasaan ja teet niistä kirjan!

päivystäjä kirjoitti...

"Anteeksi tällainen höpöttely tänne, mutta en voinut vastustaa kiusausta."

Oikein paljon kiitoksia selosteesta. On mukava, että näitä juttuja tulee, antaa laajemman näkökulman ja lisää luettavaa, :).

päivystäjä kirjoitti...

"Kiitos jatkosta.Älä ylpisty, vaikka osaat kertoa päivän ruusut ja paskat kansanomaisesti ja selkeästi.
Jatka, kunnes byrokratia tai esihenkilösi kieltävät blokin."

Ei oo pelekoa, että ylpistyisin! Paineet tässä vaan kasvaa..... Noh, :).

päivystäjä kirjoitti...

"Kyytijullin terveiset; tämä koukuttaa ihan sikana. Yhden päivystäjän keskustelin, niin tämä on suosittu asbestilapasten, kuin pakettiautojen apukuskien puolella!"

On hienoa kuulla, että tästä pidetään kentällä... Ja on kiva lukea sen väen kommentteja ja asioita juuri kentän näkökulmasta.
Ei tässä muuta voi kun kiittää ja kumartaa ja toivoa, että minä kykenen kirjoittamaan sellaista tekstiä, joka jaksaa kiinnostaa.

päivystäjä kirjoitti...

"Yhden unohdit synnytysryhmästä: palokunnan evyn."

Aivan oikein... Synnytystilanteissa sitä kyllä tulee mietittyä kahdesti ennenkuin hälyttää evyn paikalle (eli maallikoille, evy=ensivasteyksikkö, joka voi olla esim. paloauto, ja joka on paikalla ennen ambulanssia ja voi aloittaa tiettyjä ensihoidollisia toimenpiteitä). Tuollaiseen tilanteeseen ei viitsisi hälyttää 10 palojullia pyörimään ympyrää, :).

Anonyymi kirjoitti...

Olen

HÄKEltynyt

fffrida-frida kirjoitti...

pakko jättää kommenttia. löysin blogis tänään ja oli pakko kahlata heti kaikki jutut läpi.

sulla on tosi hauska kirjotustyyli ja jutut on mielenkiintosia.

jatka samaan malliin! :)

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa...Ehdotan sua pro 112-palkinnon saajaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Evy, vaikka kirosanana monessa paikassa onkin, saattaa pitää sisällään ensihoitajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä, kätilöitä... Eli näitten palopalleroitten ja vielä vapaaehtoisten sellaisten lisäksi, ihan ammattihenkilöitä, joten pitäisi oppia arvostamaan myös evyn tekemisiä! Niin ensihoidossa kuin koo ketjussa, myös hätäkeskus mukaanlukien

päivystäjä kirjoitti...

"Evy, vaikka kirosanana monessa paikassa onkin, saattaa pitää sisällään ensihoitajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä, kätilöitä... Eli näitten palopalleroitten ja vielä vapaaehtoisten sellaisten lisäksi, ihan ammattihenkilöitä, joten pitäisi oppia arvostamaan myös evyn tekemisiä! Niin ensihoidossa kuin koo ketjussa, myös hätäkeskus mukaanlukien"

En ole kuullut sellaisesta, ettei evyä arvostettaisi esim. hätäkeskuksessa... Jos oma kommentti antoi tällaisen kuvitelman, olen siitä pahoillani. Nyt oli siis kyse nimenoman synnytyksestä, ja silloin kyllä tulee mietittyä miten paljon porukkaa paikalle hälyttää. Toki, jos evy tavoittaa kohteen huomattavasti nopeammin kuin lanssi, niin siinä ei paljon mietitä. Mutta jos tulee tilanne, jolloin se on siinä ja siinä, niin silloin kyllä miettii, hälyttääkö vaiko ei. Hyöty vastaan haitta.
Vähän sama juttu kun aivohalvauksen kohdalla, mistä potilas hyötyy > nopeasta kuljetuksesta. Onko fiksua laittaa evyä paikalle? Ohjeen mukaan ei. Tapauskohtaisesti katsotaan.

Tästä oli siis kyse, aina evystä ei ole hyötyä potilaalle, varsinkaan jos lanssi on kohteessa vain 5min evyn jälkeen. Toisessa tilanteessa taas ei ole väliä vaikka evy tulee lanssin jälkeen ja näin ollen muuttuu tukiyksiköksi, heitä tarvitaan silti.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200901130102709_uu.shtml

Anonyymi kirjoitti...

Toisen lapsen syntymän aikaan tilattiin pojat kyytimään, ensimmäinen kun oli ollut nopea.

Hyvä kun kerkesin ovesta ulos kun kaksi äijää juoksee hiestä märkänä vastaan tentaten tilannetta. Kovasti pyydeltiin, jotta älä sitten autoon synnytä :D No en synnyttänyt, mutta aivan pakko oli poikasia vähän kiusata - toinen kun oli ensimmäisiä kertoja matkassa eikä ollut moista tilannetta vielä nähnyt. Kovin olivat veteliä, kun saivat luovutettua minut käsistään :D:D:D

Anonyymi kirjoitti...

Tää on tosi vanha teksti jo, mutta pakko kommentoida silti - ehkäpä joku vielä näitä lukee mun lisäksi =D

Vuonna 2005 kun odotin tytärtäni, alkoi tulla supistuksentapaisia tuntemuksia ja lähdin taksilla sairaalaan. Jostain syystä (mies)taksikuski tuntui ajavan aika nopeasti vilkuillen minua taustapeilistä pelokkaan näköisenä =D Lapsi antoi kuitenkin odottaa itseään ja kuski ei joutunut kätilöksi Lahdentiellä =D Silti, synnytys on varmasti aina teillekin positiivinen kokemus kaikkien idioottien keskellä.

Itse taisin soittaa ns. poliisin hätäkeskukseen uutenavuotena. Naapurista kuului niin hirveä meteli, että katsoin parhaaksi unohtaa periaatteeni poliisien turhasta häirinnästä ja päätin yrittää pelastaa mieheni yöunet. Hänellä oli herätys aamuneljältä ja saman tien bussin rattiin vain. Myös tyttäreni haluaa kunnon yöunet. Sanoin päivystäjälle että heillä on varmasti parempaakin tekemistä kuin tulla vaientamaan joku hälisevä juoppo, mutta kun olisi saatava nukutuksikin. Naapurin jätkä on sen sortin kriminaali, että en mielelläni lähde ottamaan kostoa niskoilleni pamauttamalla päin naamaa sitä mitä oikeasti metelistä ajattelin, vaikken pelkääkään mitään enkä ketään. Yleensä kaduille sammuneille juopoille koetan hommata "kyydin" parempaan paikkaan. Kerran poliisipartio tuli erään juopon hakemaankin. En kyllä siinä vaiheessa kadehtinut poliisien työtä pätkääkään.