sunnuntai 8. helmikuuta 2009

ääni, kuulo

Huokaus. Siltä työ joskus tuntuu. Laimealta huokaukselta, jota ei voi estää. Sellaiselta työni on tuntunut pari viimeistä viikkoa, en ole löytänyt sitä sykähdyttävää onnea ja hurmiota, auttamisen riemua. Häiriköt eivät ole saaneet naurua aikaiseksi ja pinna on ollut kireällä.
Suomeksi sanottuna minua on vituttanut.
Tässä syy miksi minä en myöskään ole jaksanut kotona ollessani rustailla antoisia tekstejä rakkaasta työstäni tai sen aiheuttamista reaktioista. À la pissiskieli: EVVK.
But I'm back, olen palannut niistä synkkyyden luolista, joissa ärsyyntymisen liekki palaa kuumana, joissa mieli on mustana kuin likainen perseenreikä. Näitä jaksoja tulee silloin tällöin, kestävät hetken ja päästävät sitten otteestaan. Eiköhän meillä jokaisella, oli alamme mikä tahansa. Minua ne muistuttavat siitä, että elämässä on muutakin kuin työtä, ja opettavat arvostamaan niitä hyviä kausia.
No, se siitä, elämä on. Tai miten se meni. Yritetään taas vaan päästä vauhtiin.


Ääni on hyvin tärkeä väline hätäkeskuspäivystäjälle, se on kuin ilma ihmisille, kornisti sanottuna. Ilman sitä, työtä on mahdotonta tehdä. Samassa asemassa on kuuloaisti. Yhteys ilmoittajaan, yksiköihin, kaikki perustuu kuuloon, ymmärrykseen. Päivystäjänä minä teen johtopäätöksiä ilmoittajan äänen perusteella, onko kyseessä lapsi tai aikuinen, hysteerinen vai rauhallinen jne. Valitsen lähestymistavan näiden seikkojen perusteella. On kumma juttu miten paljon sitä voi olettaa pelkän äänen perusteella, joskus sitä kuvittelee puhuvansa unelmien prinssin kanssa ja kun tulee tilaisuus katsoa kyseisen henkilön kuva rekistereistä (mikä sinänsä jo poistaa "unelma"-leiman aika tehokkaasti) niin voi sitä shokkia ja epäluuloa kun ruudulta tuijottaa pöhöttynyt, kaljamahainen juoponretku.
Välillä päätelmät siis menevät pieleen...

* Mies soittaa ja kertoo, että tarvitaan ambulanssi. Kyse on vatsakivusta. Pyydän potilaan puhelimeen ja haastattelen häntä hetken (miten kauan kipua on ollut, ylä- tai alavatsa, aaltoilevaa tai jatkuvaa...) ja kun homma on selvä pyydän vielä ensimmäistä henkilöä takaisin puhelimeen (miksi? koska hänelle annetaan ohje soittaa takaisin mikäli tilanne muuttuu ennen kuin apu on paikalla, ei potilaalle, joka ei välttämättä kykene itse soittamaan jos tilanne äityy pahaksi). "Annatko puhelimen vielä sille toiselle miehelle?" "..... se oli kyllä mun vaimo...." .....oih... Posket leiskuvat punaisina kuin perulainen paloauto ja tekee mieli takoa päätä pöytään. "Anteeksi", aloitan, mutta potilas on jo antanut puhelimen vaimolleen.

* Lapsi soittaa ja pyytää ambulanssia. Päivystäjä puhuu kuten lapselle tehdään, hieman äänensävyä muuttaen, esittäen pelkistettyjä kysymyksiä. "Onko se taustalla oleva mies sun isi?" "Ei, se on mun avomies." ..........oih....


Kommunikoimme yksiköiden kanssa radion kautta. Painamme tangentteja ja annamme äänemme virtuaaliaaltojen vietäviksi, ja myös tässä äänenpainolla ja sävyllä on merkitystä ja varsinkin sillä miten muotoilee sanomansa, jaaritellaanko, vai antaako äänen muodostaa psykologisen piiskan, joka ruoskan lailla takoo juuri ne tärkeät sanat, lyhyesti ja ytimekkäästi. Antaako päivystäjä tehtävän yksikölle epäröivin sanojen, melkein anteeksipyytäen tai esittääkö hän asiansa jämäkästi ja varmasti.

"530, Häke kutsuu". "530." "Joo, ilmoittaja soittaa ja kertoo, että Seppätorilla makaa mies, se örisee eikä pääse ylös, viinapullo on vierellä, et menisittekö te kattomaan..."

"530, Häke." "530." "Tehtävä 55, Seppätori, Rosson edessä."

Varmaan maallikkokin kykenee huomaamaan eron ja kumpi versio on parempi.

Sama tulee esiin kun puhuu ilmoittajien kanssa. Monesti käy niin, etten päivystäjänä tiedä mitä tilanteessa tulisi tehdä, päivittäin itse asiassa. Joka päivä sitä saa nyörtyä ja kysyä neuvoa, huomata olevansa täysin ulapalla hätäkeskusmaailman valtamerellä. Ei tätä työtä yksin pystyisikään tehdä, sitä olisi kuin laiva ilman kipparia, navigointilaitteita ja purjeita, vastassa helvetinmoinen myrsky. Tämä ala on niin laaja ja varsinkin ilmoittajien pyynnöt ja tilanteet, joista he soittavat, ovat niin uskomattoman kirjavat, ettei kukaan koskaan voi väittää olevansa täysioppinut ja tietävänsä kaiken. Kysymme, keskustelemme, puhumme. Tullaan yhteiseen päätökseen. Ja se päätös välitetään ilmoittajalle. Jämäkästi. Ilmoittajaa ei saa jättää epävarmaan olotilaan, joten äänensävyä pitää kontrolloida, antaa vaikutelma siitä, että olet ammattilainen ja perillä asioista vaikka olet pihalla kuin lumiukko Saharassa.


Nykyään päivystäjät tuntevat alueen kenttämiehistön harmittavan huonosti. Emme tiedä kenen kanssa olemme tekemisissä. Jo tämä aiheuttaa välillä eripuraa, emme aina ymmärrä toisiamme tai toisen ajatusmaailmaa. Ennen oli toisin, päivystys oli paloasemalla, poliisilaitoksella, oli kanssakäymistä, keskustelua, jutustelua. Puhumattakaan siitä, että laitettiin saunaa päälle, avattiin ovia, hierottiin selkiä... mutta se on sitten taas ihan eri juttu....
Nyt tunnemme ääniä, "ai tuo on taas töissä, sillä on niin kimeä ääni", "ai se on tuo mukava mies". Niin paljon on myös kiinni äänensävyssä. Se voi muuttaa kaiken, tietty äänensävy saa hyvälle tuulelle kun taas toisenlainen muuttaa päivystäjän sihiseväksi kiukkupussiksi, joka janoaa kostoa ja verta loppuvuoron ajan.

Radio välittää päivystäjille paljon tietoa, poliisipartioiden innostuneet äänensävyt kun tulee kova keikka tylsänä päivänä saavat päivystäjät hymyilemään ymmärtäväisesti, "noniin, saivathan ne tekemistä". Vanhan lanssarin ääni taas kielii lähes täynnä olevasta keikkatilistä, ääni hidas ja äänensävy kaikuen "vittu, taas paskakeikka"-asennetta. Eivät päivystäjät vaadi, että kentällä oleva väki tanssii lambaadaa pinkeissä balettitossuissa harmooninen hymy kasvoillaan kun potilas ei todellakan tarvinnut apua, tai kun palomiehet karauttavat liikenneonnettomuuspaikalle, jossa heillä ei olekaan tekemistä, mutta se pahin vitutus voisi jäädä kanavien ulkopuolelle. Nimenomaan se asenne, koska se paistaa läpi, vaikka sanat olisivatkin kuinka asialliset, äänenpaino. Mutta tottakai päivystäjä ymmärtää, että palomiehillä on kova paikka kun joutuivat lähtemään vuorokauden ainoalle tehtävälle, raahautua sohvan tai sängyn pohjalta autoon ja laittaa varusteet selkään. Voi helvetti kun jäi jääkiekkomatsi näkemättä, ja tämän takia!
(Sallinette hienoisen vittuilun, pakko on välillä naljailla, ;) )

Monen VPK:n keikkahurmos (varsinkin harvemmin keikalle pääsevät) välittyy kirkkaasti päivystyssaliin, äänessä on lievää huohottamista ja se tulee melkein huutona, "Häke, TS61 matkalla, vahvuus 1+10, onko lisätietoja" (mitä missä kerro kerro, jeeee). Auto täynnä seinille innosta hyppivää porukkaa, jotka munat pystyssä ajavat hälytysajoa. Keikka, jippiaiei! Taustalla soi ulvovat hälytysäänet, kiihdyttäen palokuntalaisten sykettä yhä enemmän.
Ja se karvas pettymys kun palomestari ilmoittaa, ettei tarvita muita paikalle, muut yksiköt voidaan peruuttaa. "TS61 kuittaa peruutuksen..." Hitaasti, antaen kuvan ilmapallosta, josta ilmat yhtäkkiä menivät pellolle, lysähtäen kasaan, käsivarret valahtaen sivuille, katse kääntyen alaspäin. Voi pientä. Päivystäjälle tulee oikein paha mieli.
(Ja ihan sivuhuomautuksena, tämä oli vain esimerkki, ei VPK:ta halventava tai yleistävä, joten steady people, minulla on kaikki kunnioitus vapaapalokuntien työtä kohtaan, ja useimmiten he ovat täysin ammatti-ihmisten veroisia radiokeskusteluissa.)

Radio välittää meille poliisikoiran innostuneet haukut kun keikka on päällä ja joskus myös koiran kaataman rikollisen säälittävät "ai, ai, ai"-huudot, feminiinistä pienimuotoista ulvontaa, joka saa päivystäjät nauramaan oikeuden voitolle. "Saisiko tänne ambulanssin", konstaapeli pyytää.
Tulee.
Toisella kanavalla on jo toinen mielenkiintoinen keikka menossa, toinen viranomainen saa kiireellisen tehtävän ja poliisipartiot tekevät ajoneuvokyselyitä. Työsarka virtaa eteenpäin, välillä rauhallisesti kuin uinuva joki Pohjanmaan lakeuksilla, välillä kuohuen kuin Imatran koski. Välillä päivystäjät saavat tietää tehtävän kulusta enemmän kuin kuljetuskoodin, peruutukset ja lisähälytykset, välillä taas ei. Eteenpäin, uusia tehtäviä, kello käy, tehtävänumerointi juoksee. Missä on seuraava mielenkiintoinen keikka, tämäkö puhelu haastaa minut ammatilliseen kokeeseen, tai päättyykö se verbaaliseen duelliin... Kohta tiedetään.

59 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Ilmoittajaa ei saa jättää epävarmaan olotilaan, joten äänensävyä pitää kontrolloida, antaa vaikutelma siitä, että olet ammattilainen ja perillä asioista vaikka olet pihalla kuin lumiukko Saharassa."

On muuten niin totta kanssa teknisen tuen töissä. Toinen, mikä siellä pitää kanssa hanskata, on hysteerisen soittajan rauhottaminen, kun ovat vakuuttuneita siitä, että nyt se tietsikka taatusti räjähtää, jos jotain nappia painaa.

"Auto täynnä seinille innosta hyppivää porukkaa, jotka munat pystyssä ajavat hälytysajoa."

Nyt repesin pahasti, aijai kun nauraminen sattuu. :) :D

(En taida silti soittaa hätänumeroon sen takia...)

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=wiHARorwDME

Täyttyykö tuossa hätäkeskuksen edesvastuuttomassa häiriköinnissä minkään rikoksen tunnusmerkit?

Anonyymi kirjoitti...

loistavaa kun olet palannut takaisin sieltä ketutuksen synkästä aallokosta!

Anonyymi kirjoitti...

Näin naispuolisena veparina olis mukava tietää millä paikkakunnalla jätkät munat pystyssä ajaa hälytysajoa... :-)

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa että olet back in business! Kyllä tuollaisia synkkiä ajanjaksoja täällä kentälläkin koetaan, joskus kun tuntuu että vieressä ei istu se tuttu työpari vaan joku mörökölli joka on korviaan myöten täynnä kaikkea sitä mitä häke meille suoltaa...

Mutta äänenpainosta puheenollen, mikään muu lausahdus tuskin sisältää enempää v*tutusta, ärsyyntyneisyyttä, turhautumista ja erittäin voimakasta negatiivista latausta kuin keskellä yötä radioon murjaistu "ja kohteesta äx viis(!)"...
ei muuta kuin pahoitteluja päivystäjille ajoittaisesta tappavasta äänensävystä, asiat riitelevät, henkilöt eivät.

päivystäjä kirjoitti...

"ei muuta kuin pahoitteluja päivystäjille ajoittaisesta tappavasta äänensävystä, asiat riitelevät, henkilöt eivät."
------------------------------

No harm done, :). Eroa on myös sillä tuleeko niitä negatiivisia lausahduksia jatkuvalla syötöllä, tai silloin tällöin. Päivystäjä tunnistaa tietyt tyypit, jotka kunnostautuvat aina näissä merkeissä, ja jotenkin vakkaripuolella myös tietty vuoro aiheuttaa enemmän närää häken puolella, juuri tällä asenne-osastolla.
On myös eri asia ilmaisetko X-5:n vitutuksen äänellä, kohdistaen sen häkeen, kun että antaa äänessä kuulua ärsyyntymistä, kohdistamatta sitä kehenkään muuhun kun tilanteeseen. Jos tuosta nyt sai jotain selkoa, :). Tuo on huomattava ero nimittäin.

Ja siis ainahan sitä tulee niin häken kuin kentän puolelta lausuttua asioita "väärin". Jokainen meistä.
Jotkut tekevät siitä vain taiteen ja tavan.

Ninpe kirjoitti...

Tervetuloa takaisin, jokaiselle meistä tulee välillä "vi...us" vaiheita, mutta kyllä niistä selviää. Jatka samaan tyyliin, koska sinulla on niin paljon "faneja" meissä tavallisissa tallaajissa. Itse "kaupan-tatinä" soittelen teille harva se päivä (näppäreitä) ja palvelu on ollut hyvää.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä rekisteri teillä on mistä näkee kuvatkin?

Anonyymi kirjoitti...

Ääni, niin.. Jos se jostain syystä on hieman käheä, niin saattapa tutut kentällä kysyä häkeen soittaessaan: "Kuka se käheä-ääninen bööna teillä siellä on?" Silloin tuntuu, että olet töissä 0700-linjalla... ;)))

Anonyymi kirjoitti...

"Mikä rekisteri teillä on mistä näkee kuvatkin?"

no facebook tietysti :D

hienoa tekstiä taas.

t: lanzzari

Anonyymi kirjoitti...

Well, vaikka välillä tuntuu turhalta, niin muista, että teitä tarvitaan kuitenkin..

Jouduin reilu viikko sitten soittamaan ensimmäistä kertaa hätäkeskukseen kun naapurin palohälytin soi. Oma asenteeni oli "ei siellä kuitenkaan mitään oikeasti ole vialla", mutta hätäkeskuksen täti otti homman hoitoonsa ammattitaidolla ja totesi, että "kuule kyllä mun täytyy palokunta laittaa tulemaan".

Ja niin homma rullasi eteenpäin. Eipä kai siellä mitään todella vakavaa ollut (en sitten jäänyt palomiesten jalkoihin uteliaana), mutta vasta jälkikäteen tajusin, että olisipa voinut oikeasti olla vaikka mitä. Joten tekipä tuo hätäkeskuksen henkilö mitä piti, vaikka hänelle se saattoi olla "tylsä" työtehtävä. Mutta parempi ottaa vastuu ammattilaisen kuin "taviksen". =)

päivystäjä kirjoitti...

""Mikä rekisteri teillä on mistä näkee kuvatkin?"
-----
no facebook tietysti :D"
--------------------------------

No sehän se, :D. Toisena hyvänä paikkana voi pitää tiettyä poliisin rekisteriä, jossa ovat nämä kauniit naamakuvat suurista ja pienistä lainrikkojista. Ihminen hehkeimmillään.

päivystäjä kirjoitti...

"Näin naispuolisena veparina olis mukava tietää millä paikkakunnalla jätkät munat pystyssä ajaa hälytysajoa... :-)"
----------------------------

Pitäisi tehdä empiiristä tutkimusta, mutta minulla on vankat epäilykset tietyistä piireistä, ;).

päivystäjä kirjoitti...

"Silloin tuntuu, että olet töissä 0700-linjalla... ;)))"
--------------------------

Juu, ja vähän muulloinkin...

päivystäjä kirjoitti...

"Well, vaikka välillä tuntuu turhalta, niin muista, että teitä tarvitaan kuitenkin..

Jouduin reilu viikko sitten soittamaan ensimmäistä kertaa hätäkeskukseen kun naapurin palohälytin soi. Oma asenteeni oli "ei siellä kuitenkaan mitään oikeasti ole vialla", mutta hätäkeskuksen täti otti homman hoitoonsa ammattitaidolla ja totesi, että "kuule kyllä mun täytyy palokunta laittaa tulemaan"."
------------------------

Kiitos, kyllä sitä aina kovasti itseään yrittää psyykata uskomaan, että kyllä joku oikeasti joskus tarvitsee apuani, :).
Mitä tulee noihin palovaroittimiin, niin se on aika peruskeikka, tyypillisesti kerrostalo, kukaan ei kotona, ei palon merkkejä (ei haise eikä näy savua). Tarkistusluontoinen tehtävä.

Anonyymi kirjoitti...

Näin hotellin vastaanotossa työskentelevänä kiinnittää soittajan ääneen hyvin paljon huomiota etenkin iltaisin ja öisin. Kuulostaako henkilö kovin nuorelta, humalaiselta, alkkiselta jne., mahdolliselta ongelmienaiheuttajalta, myös puhetyyli (mitä sanoo, millä tavalla sanoo, millainen fiilis soittajasta jää) vaikuttaa siihen päätökseen, onko ko. henkilölle tarjolla huoneita vai ei Ja päätös tehdään muutamassa hetkessä.

Monesti on päätös luultavasti ollut väärä (ei tilaa), vaikka asiakas onkin todellisuudessa ollut ns. kunnollinen, mutta monesti on myös varmasti tullut vältettyä mahdollinen ongelmien aiheuttaja. Nämä kaikki toimet pelkästään henkilökunnan turvallisuuden ja hotellirauhan säilyttämisen vuoksi, tuossa tilanteessa sillä menetetyllä rahalla ei ole väliä. Eli jos tuntuu että mistään ei löydy yöllä majoitusta, ei johdu välttämättä siitä, että kaikki paikat ovat täynnä, vaan syy voi olla se, että juuri SINUA ei äänestä saadun vaikutelman vuoksi haluta asukkaaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Olen pahoillani että jahtasin kirjoittamaan lisää tekstiä kun olit vielä pariviikkoisen ketutuksen vallassa. Tuleehan noita itse kullekin aina välillä (täällä yksi) ;)

Onko radiosysteemi muuten ihan samanlainen kuin taksien ula-kanavat? Ja onko poliiseilla, ambulansseilla jne omansa joten päivystäjä aina valitsee oikean kanavan ja tuleeko koskaan painettua väärää nappia?

Tulipas utelias olo :D

Anonyymi kirjoitti...

Tervetuloa takaisin Päivystäjä. Ja nyt en tarkoita kirjoitustesi väliä vaan tuota tunteen paloa, jolla suollat kaunista suomenkieltä ja annat ajatuksesi virrata ilman suurempaa suodatinta tänne meidän luettavaksemme. Voi vain ihailla kuinka osaat taittaa sanan säilää.

"Auto täynnä seinille innosta hyppivää porukkaa, jotka munat pystyssä ajavat hälytysajoa."

Voin vain sieluni silmin samaistua tähän metaforaan. Intopiukeana. :D

Mulla oli jo tekstejäsi ikävä, jotka saavat puhelinäänesi etterissä ammattinsa puolesta kuulevat työrukkaset nyökyttelemään päätään ja tahattomasti nauramaan kyyneleet silmissä, kun todellakin tietävät mistä kirjoitat.

Kiitos

Narf

Anonyymi kirjoitti...

"kentällä oleva väki tanssii lambaadaa pinkeissä balettitossuissa harmooninen hymy kasvoillaan kun potilas ei todellakan tarvinnut apua"


"munat pystyssä ajavat hälytysajoa"


Ai että, kyllä sulta irtoaa näitä!! :DDDD

Kiitos taas pitkästä aikaa uudesta kirjoituksesta!

Anonyymi kirjoitti...

Olen itse tehnyt joskus puhelinhaastatteluja. Niissä on tärkeää saada selville vastaajan sukupuoli, koska vastaukset kiintiöidään niiden perusteella. Sukupuolta ei tietenkään missään nimessä saa kysyä, mutta yleensä se tulee selville viimeistään haastattelun lopussa, kun kysytään, haluaako vastaaja kertoa nimensä (sitä tarvitaan mahdollisia kontrollisoittoja varten, joilla pyritään varmistamaan, että haastattelija on oikeasti tehnyt hommansa).

Kerran oli todella vaikeaa tietää, oliko langan päässä mies vai nainen. Kuitenkin haastattelun aikana alkoi tuntua vahvasti siltä, että mieshän siellä on. Lopuksi hän sitten sanoi nimensäkin, tosin vähän epäselvästi, ja toistin sen varmuuden vuoksi, että tulisi oikein: "Hannu Xxx." Voi sitä nolouden määrää, kun nimi olikin Hanna...

Anonyymi kirjoitti...

Ja onko poliiseilla, ambulansseilla jne omansa joten päivystäjä aina valitsee oikean kanavan ja tuleeko koskaan painettua väärää nappia?

Itse punnerran Virven toisessa pässä, mutta juu, jokaiselle on oma kanavansa, mutta yllättävän vähän ainakin meidän alueella on tullut tuollaista pikkuvirhettä. Mitä nyt silloin tällöin hälytyskeskusalueella huudettu meidän hälytysalueelle kun kutsu olisi pitänyt mennä viereiselle alueelle...mutta häkepässit voivat itse kertoilla kokemuksiaan.

Ja päivystäjälle: Mukava kun jaksoit taas avata sanaisen arkkusi ;) Jatkamme harjoituksia!

Anonyymi kirjoitti...

Mikä siinä sukupuolessa erehtymisessä on niin noloa, erityisesti, kun ollaan puhelimessa? Ehkä jotain pahimmassa teini-iän kriisissä olevaa voisi haitata, että sukupuoli arvataan väärin äänen perusteella, mutta eikai nyt aikuinen ihminen siitä loukkaannu tms.? Paljon typerämmältä kuulostaa kohtuuton pahoittelu ja nolostelu jälkeenpäin. Jos asia kuitattaisiin vaan jollain "Ai, anteeksi" -toteamuksella ja jatkettaisiin asiaa, tilanne olisi varmaan soittajallekin miellyttävämpi. Kaiken lisäksi useimmat varmaan tietävät jo valmiiksi, jos kuulostavat mieheltä/naiselta/lapselta.

päivystäjä kirjoitti...

"Eli jos tuntuu että mistään ei löydy yöllä majoitusta, ei johdu välttämättä siitä, että kaikki paikat ovat täynnä, vaan syy voi olla se, että juuri SINUA ei äänestä saadun vaikutelman vuoksi haluta asukkaaksi."
--------------------------

Tuo oli mielenkiintoinen tieto... Tottahan se vain on, että äänellä on vaikutusta moneen eri asiaan.

päivystäjä kirjoitti...

"Olen pahoillani että jahtasin kirjoittamaan lisää tekstiä kun olit vielä pariviikkoisen ketutuksen vallassa. Tuleehan noita itse kullekin aina välillä (täällä yksi) ;)

Onko radiosysteemi muuten ihan samanlainen kuin taksien ula-kanavat? Ja onko poliiseilla, ambulansseilla jne omansa joten päivystäjä aina valitsee oikean kanavan ja tuleeko koskaan painettua väärää nappia?"
----------------------------

Ei haittaa yhtään, että minua potkitaan persuksiin, sitä voi aina välillä tarvita, :).

En tunne ula-järjestelmää, joten en voi verrata siihen, mutta Suomessa viranomaisilla on VIRVE käytössä, eli viranomaisradioverkko, joka on suojattu ja jota käyttää niin hätäkeskus kuin pelastus, poliisi, terveystoimi, sosiaalitoimi, tulli, tiehallinto, vr... Näin nopeasti lueteltuna.
Jokaisella viranomaisella on omat puheryhmät (eli kanavat), joihin eivät muut viranomaiset pääse, paitsi tiettyihin hätäkeskus. Lisäksi on yhteisiä nk. yt-ryhmiä, jossa esim. lanssi ja partio tai liikennekeskus ja hätäkeskus voivat keskustella.

Hätäkeskuksen päässä radio on tietokoneen näyttö, jossa jokainen puheryhmä on oma laatikkonsa. Näyttää hieman joltain pasianssilta, kortteja ruutu täynnä. Ryhmiä on aktiivisessa seurannassa yleensä noin 16-hujakilla, eli vaihtoehtoja löytyy, mutta hyvin harvoin tulee kutsuttua esim. lanssia poliisin ryhmässä, jokainen viranomainen on selkeästi erillä toisistaan. Virhe voi joskus tapahtua siinä, että valitsee oikean viranomaisen, mutta väärän alueen (jokainen hätäkeskusalue on pilkottu pienempiin alueisiin). Nopeasti sitä kuitenkin huomaa erehdyksensä, ellet sinä niin joku muu salissa.

päivystäjä kirjoitti...

"Mikä siinä sukupuolessa erehtymisessä on niin noloa, erityisesti, kun ollaan puhelimessa? Ehkä jotain pahimmassa teini-iän kriisissä olevaa voisi haitata, että sukupuoli arvataan väärin äänen perusteella, mutta eikai nyt aikuinen ihminen siitä loukkaannu tms.? Paljon typerämmältä kuulostaa kohtuuton pahoittelu ja nolostelu jälkeenpäin. Jos asia kuitattaisiin vaan jollain "Ai, anteeksi" -toteamuksella ja jatkettaisiin asiaa, tilanne olisi varmaan soittajallekin miellyttävämpi. Kaiken lisäksi useimmat varmaan tietävät jo valmiiksi, jos kuulostavat mieheltä/naiselta/lapselta."
-----------------------------

On yllättävää, miten pienestä ihmiset voivat loukkaantua, varsinkin kun puhuvat viranomaisen kanssa. Ja tottakai se on noloa, hetken, mutta ei siihen jäädä vellomaan. Kohtuutonta pahoittelua tai nolostelua he eivät saa osakseen, kyllä se yleensä nimenomaan menee niin, että sanotaan "anteeksi" ja jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se vaan harmittaa kun ei edes ehdi sanoa sitä anteeksi-sanaa ennekuin puhelin on jo vaihtanut omistajaa.

Tämä riippuu myös niin paljon tilanteesta, onko akuutti tai ei-kiireellinen, millä mielellä keskustelu sujuu. Joskus voidaan naurahtaa ilmoittajan kanssa yhdessä, joskus vastassa on sellainen jäärä, että hyvä ettei uhkaa vetää oikeuteen kunnianloukkauksesta. Ihminen on niin arvaamaton, varsinkin hätätilanteessa, pienestä asiasta tulee suuri, kuten eräs nainen, joka haukkui minut pystyyn siitä syystä, että kehtasin sinutella häntä (kerran puhelun aikana kieleni lipsui sanomaan oletko, eikä siis oletteko...), samalla kuin hänen miehensä tarvitsi kiireellistä ambulanssia, makasi lähes henkihieverissä lattialla.

Näitä riittää.

Anonyymi kirjoitti...

"Hätäkeskuksen päässä radio on tietokoneen näyttö, jossa jokainen puheryhmä on oma laatikkonsa. Näyttää hieman joltain pasianssilta, kortteja ruutu täynnä. Ryhmiä on aktiivisessa seurannassa yleensä noin 16-hujakilla, eli vaihtoehtoja löytyy, mutta hyvin harvoin tulee kutsuttua esim. lanssia poliisin ryhmässä, jokainen viranomainen on selkeästi erillä toisistaan. Virhe voi joskus tapahtua siinä, että valitsee oikean viranomaisen, mutta väärän alueen (jokainen hätäkeskusalue on pilkottu pienempiin alueisiin). Nopeasti sitä kuitenkin huomaa erehdyksensä, ellet sinä niin joku muu salissa."

------------------

Mielenkiintoinen tuo systeemi. Voisi kuvitella, että enemmän sattuu väärälle kanavalle huuteluja poliiseilla, palomiehillä yms. kun ainakin Kosovossa suomalaisten rauhanturvaajien käytössä olleet ajoneuvotetrat sekä käsitetrat helposti pyörähti väärälle kanavalle, kun se pyöritettävä kanavavalitsin tuntui hajoavan aika helposti ja eleli "omaa elämää", kun tiettyä kanavaa valitsi.

Yleensä siellä sitten huuteli, joku ruotsalainen tai tsekkiläinen tilannekeskuspäivystäjä edellistä asemaa tarkistamaan kanavansa. :)

Ja täytyyhän se myöntää, että aina kun partiossa joku "jännempi" tehtävä sattui tilannekeskukselta tulemaan, niin radiokeskustelu muuttui varmasti myös jämäkämmäksi ja jotain innostuneisuutta saattoi olla havaittavissa. :P

Anonyymi kirjoitti...

Huomasin tämän:"Nyt tunnemme ääniä, "ai tuo on taas töissä, sillä on niin kimeä ääni", "ai se on tuo mukava mies"

Samalla tavalla täällä virven toisessa päässä alkaa tunnistamaan häkepäivystäjiä :) "Ai tuo on tuo rauhallinen töissä tänään. Sillä ei ääni muutu vaikka taivas olisi tippumassa." Tai sitten toisen häkepäivystäjän äänestä kuulee heti jos on jotain kovaa odotettavissa (tai puhelimessa on kuulostanut siltä, että kohteessa olisi jotain kovaa kenties...) Ääni on hieman hengästynyt ja sanat putoavat nopeasti ja tiukalla sävyllä. Pistää aina välillä hymyilyttämään autolle kävellessä :)

Täytyykin jatkossa alkaa kiinnittämään enemmän huomiota siihen miltä teillepäin kuulostaa, ettei vahingossa nosta päivystäjän verenpaineita tarpeettomasti.

Kiitos upeasta blogista! Se miten onnistut sanoilla tuomaan esiin homman todellisuuden on todella mahtavaa. Tämä on jo pitkään ollut suosikeissani ja melkein päivittäin pitää käydä vilkaisemassa onko tullut jotain uutta. Jatka samaa rataa!

Anonyymi kirjoitti...

ahhahaa.. voi meitä veparilaisia

Anonyymi kirjoitti...

Ihan mielenkiintoinen tuo radiosysteemi kyllä. Olen itse rakentamallani radiolla löytänyt taksikanavan taajuuden, mutta tosiaan viranomaiskanavia ei ole tullut vastaan. Ihan hyvä että ko. kanavat on salattu sillä niillä taitaa liikkua hyvinkin arkaluontoista tietoa välillä.

Minkälainen tieto muuten välittyy radion kautta ja mitä sitten menee esim. tekstiviestillä/soittamalla? Luulisi ainakin että keikkatiedot olisi helpointa lähettää viestinä.

Anonyymi kirjoitti...

Oletko mahtanut huomata, mutta blogisi on noteerattu Aamulehdessä... =)

Häkepässi kirjoitti...

" Minkälainen tieto muuten välittyy radion kautta ja mitä sitten menee esim. tekstiviestillä/soittamalla? Luulisi ainakin että keikkatiedot olisi helpointa lähettää viestinä. "

Tekstiviestin sisältö vaihtelee hätäkeskuksittain ja viranomaisittain tehtyjen sopimusten mukaan. Yleisesti ottaen viestissä menee ns. tehtäväkoodi, osoite vaihtelevalla tarkkuudella (riippuen siitä mitä päivystäjä kirjaa ja mitä tietoa on käytettävissä) ja "ilmoituksen tiedot", jotka sisältävät sen - joskus kirjoitusvirheiden ja lauserakeinteiden vuoksi tragikoomisen - vapaan selostuksen, jonka päivystäjä on tehtävästä "keikkalappuun" kirjannut.

Näppärät päivystäjät saattavat näiden yksikön hälyttämisrutiineihin kuuluvien automaattisten tekstiviestien lisäksi lähetellä myös muunlaisia vapaasisältöisiä tekstareita yksiköille, esim. puhelinnumerot on kätevintä lähetellä tekstareina. Tässä on varmasti päivystäjä- ja hätäkeskuskohtaisia eroja.

Soittamista harrastetaan yleensä silloin, kun kyseessä on pitempi selostus, jolla ei kehtaa tukkia radioliikennettä. Soittamiseen turvaudutaan myös silloin, kun ilmoitettavana on jonkinlaisia arkaluonteisia tietoja. Viranomaisradioverkko on salattu, mutta heikoin lenkki on se radiopäätelaitteen käyttäjä, jonka taskussa "kapula" saattaa pajattaa turhan kovalla volyymillä.

Käsite "soittaminen" pitää tässä sisällään sekä normaalit puhelut että viranomaisradioverkon kautta tehdyt kahdenkeskiset puhelut. Nappulatekniikka vaihtelee, mutta kaikissa menetelmissä yksikkö ja päivystäjä keskustelevat kahden kesken tavallisen puhelinkeskustelun tapaan.

Näin hätänumeropäivänä hätäkeskusten sisäiseen "visuaaliseen ilmeeseen" pääsee tutustumaan tv:n kautta, jos sattuu olemaan telkku uutisten tms. raporttien aikaan auki. Ainakin aamupäivällä näkyi olevan tv:ssä pätkä, josta näkyi mm. tuon viranomaisradioverkon työasema.

Hyvää hätänumeropäivää kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan loistavaa luettavaa, jälleen kerran :) Taas sai nauraa vedet silmissä! Välillä tulee valitettavasti itsekin syyllistyttyä siihen "ja kohteessa äks-viis"-ääni täynnä vitutusta ja kohdennettua ärtymystä..Mutta minkäs päivystäjä sille voi, mitä ne soittajat siellä toisessa päässä kertovat.. Yritä parantaa tapani ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on yks näitä ääniä, jotka saa puhelimessa tuntemattomat epäilemään, että oon noin 10-w. Teilaan usein puhelinmyyjiä vastamalla "Ei oo." kysymykseen "onko isä tai äiti kotona?". Jouduin kerran soittamaan poliisit naapuriin, ja hälytysnumerosta kans kysyttiin ekana, että onko vanhemmat kotona. Sanoin vanhasta tottumuksesta, että ei oo, kunnes tajusin selventää että oon aikuinen ja asun yksinäni, voitteko tulla rauhoittaan tilanteen. Ei siinä vaiheessa tullut mieleenkään loukkaantua, enempi oli hätä siitä, että päivystäjä uskoo, että on kyseessä tositilanne, eikä mikään pilasoitto.

Anonyymi kirjoitti...

Samalla tavalla täällä virven toisessa päässä alkaa tunnistamaan häkepäivystäjiä :) "Ai tuo on tuo rauhallinen töissä tänään. Sillä ei ääni muutu vaikka taivas olisi tippumassa." Tai sitten toisen häkepäivystäjän äänestä kuulee heti jos on jotain kovaa odotettavissa (tai puhelimessa on kuulostanut siltä, että kohteessa olisi jotain kovaa kenties...) Ääni on hieman hengästynyt ja sanat putoavat nopeasti ja tiukalla sävyllä. Pistää aina välillä hymyilyttämään autolle kävellessä :)

Häkepäästä: Viikonloppuiltana isossa paikassa useita partioita vapaana, mutta puheluita tulee jonoon... hengästynyt päivystäjän ääni huudahtaa radioon; näppäri ois siinä siwassa, oisko joku vapaana lähellä (ei aina kerkeä/jaksa katsoa sitä lähintä, kun ei ole tappokiire asialle). Päivystäjä käy sitten välissä nauttimassa ainoita luvallisia huumeita; kofeiinia ja nikotiinia (huhu kertoo, että olet muutenin poikkeava, jollet nauti näistä edes toista). Sitten tulee SE puhelu... kaverille tulee verta jokapaikasta... ja osoite oli... no vittu tää oli tää katu ja talo, mut en tiiä tarkemmin, paikanna mut! Voi kulta ko just teiän talosta ei oo saatu sitä rautalankamallia, siis niinku leffoissa... meetkö apuja vastaan! Kerro kuiten se osoite ja mitä siel oikeesti on tapahtunut? Kyl se ny kuolee, vittu nen tappo sen...ne puukotti sen... verta tulee suustakin... (välissä puhelunvastaanottaja on hälyttänyt ajat sitten B-kiireellisyydellä sakun) nyt viimeistääm tehtävänseuranta hälyttää paikalle kiireellisenä muuutaman partion...
Paikalle päästyä partio ensimmäisenä kohteessa olevana ilmoittaa ettei mitään hätää; vaan pikku pistoreikä rinnassa... no sittenhän ei hätää vai...

Anonyymi kirjoitti...

Pysäyttikö pieni provosointi keskustelun! Ajatushan oli...

Anonyymi kirjoitti...

Tästä kirjoituksesta tuli mieleen kerta kun soitin itselleni kyytiä synnyttämään, kun ei ollut ajokortillista ihmistä kotona. Supistukset oli tosi rajuja, tosin väliä useita minuutteja, mutta en uskaltanut enää taksia soittaa kun kaksi edellistä oli tulleet niin vauhdilla ilman pitempiä ennakkovaroituksia. Päivystäjä kyseli mitä hänen piti ja sitten tuli sellaisella "hellanlettas"-äänensävyllä, että onko tämä ensimmäinen...ja siihen kun ähkäisin kipujeni keskeltä "ei kun neljäs!", ni muuttui päivystäjänkin äänensävy takaisin asialliseksi. Niin, miksikö en sitten lähtenyt jo aikaisemmin? Siihenkin oli syynsä. Mutta kyydin sain, kaksi mukavaa miestä koppasi kainaloista ja nosti autoon, kun en pystynyt enää kunnolla kävelemään ja tyttö syntyi 20 min sairaalaan tulon jälkeen.

Kiitos tästä blogista, tätä on mahtava lukea, tietää tällainen tavallinen kadun tallaajakin jotain teidän työstä.

Anonyymi kirjoitti...

Kaleva:n nettisivuilta:

""""""""""
Surmaa edeltänyt hätäkeskuspuhelu oikeudessa
0
PEKKA ALA-AHO
Oulun käräjäoikeudessa puidaan kolmen vuoden takaista hätäkeskuspuhelua.
Avaa kuva
Syyttäjä vaatii Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskuksen päivystäjälle rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Johtavan kihlakunnansyyttäjän Ilpo Virtasen mielestä päivystäjä toimi huolimattomasti, koska ei välittänyt keskukseen tullutta hätäpuhelua poliisille. Kaksi päivää myöhemmin soittajan aviopuoliso surmasi tämän ampumalla. Perhetragedia tapahtui Vuolijoella kolme vuotta sitten.

Päivystykseen illan suussa soittanut nainen oli hädissään ja peloissaan, koska hänen miehensä oli uhannut ampua hänet ja myöhemmin itsensä. Päivystäjän tulkinnan mukaan naisella ei ollut kuitenkaan juuri tuolla hetkellä välitöntä vaaraa. Hän kehotti tätä ottamaan yhteyden Kajaanin poliisiin seuraavana päivänä virka-aikana.

Nainen oli jo aikaisemmin ollut yhteydessä hätäkeskukseen ja myös poliisiin miehensä uhkausten ja väkivaltaisen käyttäytymisen takia.

Oulun käräjäoikeus aloitti jutun käsittelyn perjantaina.Se joutuu ottamaan kantaa muun muassa hätäkeskuslakiin ja -asetukseen sekä tulkitsemaan oikeudessa nauhalta kuullun hätäsoiton sanomaa.

Oikeus kuunteli vajaan seitsemän minuutin pituista nauhaa kolmasti sen kehnon laadun takia.

Syyttäjän ja puolustuksen tulkinnat nauhan sisällöstä olivat täysin päinvastaiset. Syyttäjän mielestä soittaja oli todellisessa hädässä ja pelkäsi väkivaltaisen aviomiehen toteuttavan tappouhkauksensa.

"Päivystäjällä olisi ollut hätäkeskuslain- ja asetuksen perusteella velvollisuus välittää tiedot puhelinkeskustelusta poliisille", Virtanen sanoi.

Hänen mielestään päivystäjän soittajalle antama neuvo soittaa virka-aikana poliisille oli suorastaan tyly.

Puolustuksen käsitys keskustelusta oli tyystin toinen. Asianajaja Harri Ojala sanoi päivystäjän toimineen tilanteessa sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti: hän esitti useita tarkentavia kysymyksiä soittajalle ja kysyi tältä halusiko hän keskustella tilanteestaan poliisin kanssa.

"Soittaja kertoi nauhalla useampaan otteeseen, että hän haluaa neuvoja. Niitä hän myös sai. Tietojen välittämisvelvoitetta poliisille ei ollut", Ojala sanoi.

Syyttäjä vaati päivystäjälle rangaistukseksi vähintään 30 päiväsakkoa. Oikeus antaa päätöksensä helmikuun 27. päivä.
""""""""""

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti kirjoitettu bloki ! Jutut saavat nauramaan vedet silmissä ja samalla herättää myös ajatuksia meistä virven käyttäjistä ja niistä puheluista joita sinne teille tulee...P4

Unknown kirjoitti...

Venäläisnainen mainitsi puhelun aikana sanat pyssy, avioero, tappaa ja uhata. Sen lisäksi, ettei hän ei saanut apua, päivystäjä totesi, että poliisin kanssa voi keskustella virka-aikana kello 8-16. Tämä on mielestäni tylyä, latasi Virtanen oikeudenkäynnissä perjantaina Oulussa.

Mahtaa kollegallasi olla paska olo.

Anonyymi kirjoitti...

"Nyt tässä alkaa jotain mättäämään... päivystäjän kuudes aisti herää ja heittää hälytyskellot soimaan. Mies on edelleen hyvin järkevän kuuloinen ja oloinen, mutta... kuudes aisti pettää harvoin.
Partio lähti paikalle, ja miten kävi?
Hullu mikä hullu."


Voiko tällaisille hulluille tehdä mitään? Jätetäänkö ne yksin olemaan ja asumaan sinne asuntoonsa? Mitä tällaisessa tilanteessa tapahtuu? Mitä poliisit tekevät, kun he huomaavat jonkun olevan hullu?

Häkepässi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Häkepässi kirjoitti...

Iltapäivälehti revittelee otsikossaan:

Hätäkeskus ei lähettänyt apua

Nainen jäi yksin odottamaan murhaansa.

Ja odotteli sitä sitten kaikessa rauhassa kaksi päivää.

Syyttäjä tekee luonnollisesti työtään ja syytteen nostaminen tarkoittaa sitä, että rikokseen on syyllistytty ehkä 50 % todennäköisyydellä.

Hätäkeskuslaki kuitenkin säätää hätäkeskuksen tehtäväksi välittää välittömiä toimenpiteitä vaativia tehtäviä. Jos puhelusta surmaan kului kaksi päivää, edellyttikö kyseinen tapahtuma välittömiä toimenpiteitä?

Onko se hätäkeskuslaitoksen ongelma, että poliisi on organisaationa järjestänyt oman toimintansa siten, että välittömän ja virka-ajan väliin jää huima aukko?

Hätäkeskus ei ole - tai ainakaan sen ei pitäisi olla - mikään poliisin asiakaspalvelupäivystys.

Jokainen hätäkeskuspäivystäjä pystyy kertomaan teille tämän saman asian: jos jokaista tappouhkauksen kohteeksi joutunutta henkilöä vartioimaan lähetettäisiin poliisipartio, ei poliisi ehtisi juuri mitään muuta tekemäänkään! Näitä "minut uhattiin tappaa" - puheluita tulee sen verran runsaasti - ja tappajakandidaatin sijainnista ei luonnollisesti ole mitään hajua.

Tuleva oikeuden päätös on mielenkiintoinen, sillä se tulee antamaan osviittaa siitä, mikä on välittömiä toimenpiteitä vaativa tehtävä. Jos päivystäjä tuomitaan rikoksesta ja tuomio pysyy myös valitusasteissa, niin tervetuloa kaikki parisuhdehelvetissä elävät hätäkeskuksen langoille sen jälkeen. Ne palavat talot ja sydäninfarktit ehditään ilmeisesti hoitaa sitten myöhemmin...

Jos joku parisuhdehelvetissä parhaillaan elävä lukee tätä, niin annan vihjeen: ei kannata jäädä tappamistaan vartoomaan. Tämä kuulostaa varmasti kornilta, mutta näitä tappamistaan vartoojia on Suomessa varmaan tuhansia.

Jos parisuhteen toinen osapuoli ei älyä lähteä hyvissä ajoin lätkimään, eivät viranomaiset voi tilannetta pelastaa. Tässä Vuolijoen tapauksessakin näyttää taustalla olleen pitkäaikaiset parisuhdeongelmat.

Nämä pitkäaikaisista parisuhdeongelmista kärsivät perheet ovat ongelmallisia hätäkeskuksen ja poliisin kannalta, sillä kun "keikkahistoriaa" kertyy, hätä kärsii inflaation, koska eihän siellä ennenkään ole mitään tapahtunut... Ja näitä parisuhdeongelmissa vapaaehtoisesti - kyllä, luitte oikein: vapaaehtoisesti - eläviä pareja on Suomessa pilvin pimein.

Voimia ja jaksamista Oulun kolleegalle: tuollainen tapaus on tarpeeksi raskas ilman käräjöintiäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, ja kun itse teen ambulanssityötä, niin välillä ihmettelen, miksi tännekkin on pitäny ambulanssi laittaa, mutta toisaalta ymmärrän kyllä päivystäjiä, etteivät uskalla ottaa mitään enään ns. omalle vastuulleen näiden oikeusjuttujen takia.. niinpä on parempi laittaa auto kohteeseen, jossa on esim. itikka pistänyt (tämmöisellä keikalla olen siis oikeasti ollut...) Mutta sitähän tämä terveydenhoito pitkälti on, vastuun siirtämistä: häke -> ambulanssi, kotihoito -> ambulanssi ja vaikkei välttämättä tarviis, niin ambulanssi -> tk-päivystys. Eli siis mekin kuljetamme täysin huuhaa keikkoja päivystykseen, kun emme esim. jaksa väitellä kotihoidon kanssa tai jos yksinkertaisesti joku tietty sairaankuljettaja ei "uskalla" jättää potilasta kotiin, koska on vastuussa siitä, ettei potilaan tila yllättäen pahene... Ikuisuus kysymyksiä, mutta yhteenvetona: aina kun on yhtään epävarmaa, niin sen kun vaan vastuu seuraavalle instanssille.. veronmaksajathan sen maksaa. Tämä kirjotus ei siis oo tarkotettu provosoimaan ketään, vaan ihan yksittäisen ensihoitajan mietteitä aiheesta... :)

Anonyymi kirjoitti...

Nyt kun olet ottanut hätäkeskuksen äänitorvi rooliin näillä hauskoilla jutuillasi.

Mitä mieltä blokinpitäjä on Oulun päivystäjän toimista?

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta Oulun tapauksesta tekee erityislaatuisen se, että tapettu soittaja ei ollut suomalainen.

Miksikö? No, olen itse asunut pitkään ulkomailla, joten kuvittelen osaavani samastua. Suomalaiselle voi Suomessa olla selvää, mitkä kaikki tahot voivat auttaa ja keiden viranomaisten puoleen voi kääntyä. Minä, varsin hyvin koulutettu ja sosiaalisesti ihan kyvykäs suomalainen, olin kuitenkin ulkomailla niin pihalla kaikista sikäläisen byrokratian kiemuroista, että en olisi osannut pelottavassa tilanteessa kysyä neuvoa välttämättä mistään muualta kuin - niin, hätänumerosta. Ja asuin kuitenkin ulkomailla muutaman vuoden.

Kyseessä oli venäläinen nainen. Hyvin koulutettu, mutta se ei takaa suomalaisen viranomaissysteemin tuntemusta. Naisen olisi ollut fiksua mennä johonkin turvakotiin - mutta tiesikö hän, että sellaisia on? Onko sellaisia Venäjällä? Kertoiko hätäkeskuspäivystäjä, että Suomessa sellaisia on?

Anonyymi kirjoitti...

"Tämä ala on niin laaja ja varsinkin ilmoittajien pyynnöt ja tilanteet, joista he soittavat, ovat niin uskomattoman kirjavat, ettei kukaan koskaan voi väittää olevansa täysioppinut ja tietävänsä kaiken".

Näinhän tämä menee. Mutta
virhehälytyksen jälkeen täysoppineita riittää varmasti. Viimeistään käräjäoikeudessa kalliisti palkattuina! Virkavastuulla toimiva päivystäjä on aivan yksi mokan sattuessa ja hallintoporras esimiehineen lakoaa piiloon. Muutaman minuutin harkinta-aika ja huonolla onnella pilaa hälytyksessä koko virkauran. Painotetaankohan tätä mahdollisuutta koulutuksessa ja virkaa vastaanotettaessa? Jonkinlainen vastuuvakuutus olis tarpeen...

päivystäjä kirjoitti...

"Voiko tällaisille hulluille tehdä mitään? Jätetäänkö ne yksin olemaan ja asumaan sinne asuntoonsa? Mitä tällaisessa tilanteessa tapahtuu? Mitä poliisit tekevät, kun he huomaavat jonkun olevan hullu?"
----------------------------------
Tilanteesta riippuen joillekin laitetaan ambulanssi. Suurin osa jää kotiinsa.
Näitä on niin paljon, että sairaalan ensiavut pursuisivat ääriänsä myöden mt-potilaista, mikäli jokainen kuljetettaisiin. Mikäli eivät ole vaaraksi itselleen tai toisille, rauhallisia, niin jäävät useimmiten kotia.

päivystäjä kirjoitti...

"Juu, ja kun itse teen ambulanssityötä, niin välillä ihmettelen, miksi tännekkin on pitäny ambulanssi laittaa, mutta toisaalta ymmärrän kyllä päivystäjiä, etteivät uskalla ottaa mitään enään ns. omalle vastuulleen näiden oikeusjuttujen takia.. niinpä on parempi laittaa auto kohteeseen, jossa on esim. itikka pistänyt (tämmöisellä keikalla olen siis oikeasti ollut...)"
-----------------------------

Tuo on totta, mutta pitää kyllä sanoa, ettei kukaan itseänsä kunnioittava päivystäjä laittaisi lanssia henkilölle, joka kertoo, että itikka on pistänyt, :). Moni tämäntyyppisistä hälytyksistä johtuu siitä, että saadaan väärää tietoa (ilmoittaja esim. liioittelee), tai ettei saada tarpeeksi tietoa, jotta homma voitaisiin puhua pois puhelimessa. Ja nyt tarkoitan siis, että saadaan hälyttäviä tietoja, mutta ei esim. varmennuksia, ei potilasta puhelimeen tms.
Mutta kyllä niitä varmuuden vuoksi hälytyksiä tehdään aina silloin tällöin, se on faktaa.

Kerran sattui onnekkaasti niin, että meidän häkessä oli höökillinen palomiehiä vierailemassa, istumassa päivystäjien takana ja kuuntelemassa puheluita, kun minulle tuli eräs klassinen puhelu. Nainen soitti ja kertoi, että mies on eloton, vastasi oikein kaikkiin kysymyksiin, mutta jokin oli pielessä, en osannut sanoa mikä. En sen takia hälyttänyt eloton-koodilla suoraan, vaan pistin lähimmän lanssin B:na ja jatkoin selvittelyä. Takana istuva palomies oli täpinöissään että sai kuunnella eloton-puhelua, ja hän olikin varma, että kohta lanssi pyytää lisäapua, toisetkin brankkarit tulivat kuuntelemaan ja myös he olivat melkein itse lähdössä siltä istumalta paikalle deffan kanssa.
Minä en edelleenkään vaihtanut koodia A-elottomaksi, vaikka olisin hyvin voinut.

Lopputulos? X-5. Mies nukkui sohvalla, ei mitään hätää. Nainen mt.
Salissa olevat palomiehet olivat tyrmistyneitä, eivät voineet käsittää, "sehän oli selvä eloton!". "Nii-in", sanoin minä. "Siis onko näitä paljonkin tällaisia?" "Kyllä", vastasin, ne ovat juuri tämäntapaisia. Kusetuksia, hulluja, alkoholi, tilanteita voidaan kuvailla täysin toisin puhelimen kautta, kun mitä se todellisuudessa on.

päivystäjä kirjoitti...

"Nyt kun olet ottanut hätäkeskuksen äänitorvi rooliin näillä hauskoilla jutuillasi.

Mitä mieltä blokinpitäjä on Oulun päivystäjän toimista?"
-------------------------------

Ensinnäkin, ehkä olen ottanut jonkinlaisen äänitorvi-roolin, mutta puhun vain omalla suullani, en siis kollektiivisesti edusta kaikkia hätäkeskuspäivystäjiä. Tämä blogi on yhden päivystäjän henkilökohtaisia mielipiteitä. Ihan vain tähdentääkseni.

Mitä tulee Oulun juttuun, niin minulla ei ole tarpeeksi tietoja, jotta voisin sanoa yhtään mitään tapauksesta. On niin helppoa kirjoittaa dramaattisia sanoja, ase, tappaa, murha jne. ja niiden perusteella tuomita päivystäjä, mutta missään ei ole tullut sellaista kokonaisvaltaista tietoa, jonka perusteella ulkopuolinen voisi sanoa yhtään mitään päivystäjän toimista. Missään en ole esim. nähnyt aukikirjoitettua hätäpuhelua, josta kävisi ilmi mitä päivystäjä on sanonut tai jättänyt sanomatta, tai mitä ilmoittaja on sanonut tai jättänyt sanomatta.

Koska itse olen hätäkeskuspäivystäjä, tiedän miten vähillä tiedoilla, lyhyillä haastatteluilla, usein mennään. Miten nopeasti päätöksiä joutuu tekemään. Otat vastaan sen 100 puhelua yhdessä vuorossa ja yhdessä kaikki asiat eivät välttämättä asetu täysin paikoilleen. Eli inhimillisiä virheitä sattuu, kaikille. Suurin osa on onneksi pieniä, harmittomia, mutta myös ne pienet harmittavat.

Jotta voisin antaa mielipiteeni kys. tapauksesta minun pitäisi kuulla nauha, mitä siinä on käynyt ilmi, ja mitä ei. Mitä ollaan kysytty ja mitä ei. Mitä ollaan vastattu ja mitä ei. Lehdistö puhuu aseesta, mitä ilmoittaja on sanonut siitä, onko hän nähnyt aseen, onko mies siis seissyt hänen vierellään ja tähdännyt häntä aseella samalla kun hän on uhannut tappaa, vai onko uhka ollut sanallista, ja nainen on osannut kertoa, että miehellä on ase käytössä, tai onko kyseessä vain sanallinen uhka aseesta, josta ei ole mitään havaintoa. Onko mies ollut puhelun aikana enää paikalla, milloin uhkaus oli tapahtunut, juuri äsken tai esim. tunti sitten.
Jos mies olisi ollut ase kädessä puhelun aikana, niin sinne olisi varmasti hälytetty partio, eli tapaukseen liittyy asioita, jotka aiheuttivat sen, ettei päivystäjä välittänyt tehtävää eteenpäin, mutta me emme tiedä näitä asioita.

Jne, jne, jne.

Tässä on NIIN paljon mitä emme tiedä, mitä emme myöskään saa tietää. Sen tiedämme, että lehdistö osaa revitellä, kuten Häkepässi jo lainasi: "hätäkeskus ei auttanut, nainen jäi odottamaan murhaansa kaksi päivää". Sinnepäin.
Tai, ettei päivystäjä tehnyt mitään vaikka ilmoittaja kertoi, että mies uhkaa ampua hänet.

Nauha, nauha, nauha.
Luin muuten jostain, että puhelu kesti 7min, mikä on aika pitkä aika, joten siinä ollaan käyty läpi monta asiaa, ehkä monelta eri kantilta, jotka ovat sitten johtaneet päivystäjän päätökseen. Päivystäjä on selvästi selvittänyt tapausta, ajan kanssa, "päivystäjä ei reagoinut" (IS)... hän puhui ilmoittajan kanssa 7min putkeen esittäen kysymyksiä, saaden vastauksia. Hän ei ehkä saanut sellaista tietoa, mikä olisi velvoittanut hänet lähettämään paikalle poliisipartion. Minä en tiedä mitä puhelussa kävi ilmi.

Kuten Häkepässi sanoi, minäkin odotan mielenkiinnolla oikeuden päätöstä, se nimittäin tarkoittaa, ettei perheriitoja enää uskalleta jättää hälyttämättä, mikä taas aiheuttaa sen, että poliisi on kusessa, koska heillä ei tule resurssit riittämään. Perheriita-tilanteita on toki monenlaisia, mutta se ovat päivystäjille arkipäivää, se kuuluu tähän työhön, olla suhdeneuvoja. Pyytää naista menemään yläkertaan ja miestä alakertaan ja lopettamaan se riitely kaukosäätimestä. Näitä siis on, ja paljon.

Onko päivystäjä vastuussa siitä, että nainen odotti kotona KAKSI PÄIVÄÄ? Eikö ihmiselle itsellään ole mitään vastuuta tilanteesta, elämästään? Nainen olisi voinut jättää miehen siihen, toki, ymmärrän, ettei se ole helppoa jos ei esim. ole paikkaa mihin mennä, mutta onko se päivystäjän vika sekin? Onko viranomainen vastuussa sitä, ettei yksityishenkilö kykene tekemään elämänsä kannalta ratkaisevia päätöksiä? Mielenkiintoisia kysymyksiä.
Tässä tapauksessa tulee myös mieleen, että nainen ilmeisesti halusi neuvoja, ja häntä myös pyydettiin soittamaan poliisilaitokselle seuraavana päivänä. Soittiko hän? Onko päivystäjän vika, ettei hän soittanut ja siten ehkä olisi saanut potkua, apua tilanteeseen?

Missä menee raja?

Tässä tapauksessa voi myös olla, että päivystäjä on tehnyt virheen. Niitä tapahtuu.
Voimia ja jaksamista kyseiselle päivystäjälle, ei todellakaan käy kateeksi. Kuka tahansa päivystäjä voisi olla samassa tilanteessa. Huomenna se on ehkä minä.

päivystäjä kirjoitti...

"Mutta
virhehälytyksen jälkeen täysoppineita riittää varmasti. Viimeistään käräjäoikeudessa kalliisti palkattuina! Virkavastuulla toimiva päivystäjä on aivan yksi mokan sattuessa ja hallintoporras esimiehineen lakoaa piiloon. Muutaman minuutin harkinta-aika ja huonolla onnella pilaa hälytyksessä koko virkauran. Painotetaankohan tätä mahdollisuutta koulutuksessa ja virkaa vastaanotettaessa? Jonkinlainen vastuuvakuutus olis tarpeen..."
----------------------------------

Ei painoteta. Tämä on työtä, ja jos teet virheen, vastaat siitä. Harvassa ammatissa vaan pienen pieni virhe voi johtaa niinkin järeisiin otteisiin niinkin helposti.
Päivystäjien oikeusturva on hyvin heikko ja lähes jokaisesta tapauksesta tulee ennakkotapaus.

Kaikkea on niin helppo setviä jälkikäteen, käydä läpi parin minuutin nopeatempoinen tilanne, jossa päivystäjä joutui tekemään useita hyvin nopeita päätöksiä, josta ehkä yksi oli väärä, käyttäen siihen aikaa pari sekuntia, kun taas oikeus, syyttäjä ja muu oikeuden henkilökunta, käy tapausta läpi suurennuslasin kanssa viikkotolkulla.

Moni asia voi mennä ohi puhelun aikana, sen tietää jokainen päivystäjä, moni kuuntelee tietyissä tilanteissa oman puhelun uudestaan, kuunnellakseen menikö jotain ohi, jäikö jotain huomioimatta. Sen huomaa yleensä heti itse, kun kuuntelee puhelun. Asiat ovat niin paljon selkeimpiä jälkikäteen, nauha on selkeä. Se hetki, jolloin nauha nauhoitettiin, ei kuitenkaan ehkä sitä ollut.

Minä en ainakaan mieti näitä asioita töitä tehdessäni, silloin sitä tulisi hulluksi, eikä uskaltaisi edes vastata puhelimeen. Sitä täytyy vain yrittää tehdä työnsä niin hyvin kuin vain on mahdollista, niillä eväillä mitkä annetaan ja toivoa, ettei se ole minä, joka joudun istumaan oikeudessa joku aika tästä hetkestä.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos joku parisuhdehelvetissä parhaillaan elävä lukee tätä, niin annan vihjeen: ei kannata jäädä tappamistaan vartoomaan. Tämä kuulostaa varmasti kornilta, mutta näitä tappamistaan vartoojia on Suomessa varmaan tuhansia."

Tämä on NIIN totta! Mielestäni on väärin syyttää hätäkeskuspäivystäjää, kuten jo aiemmista teksteistä on tullut ilmi, mikäli uhka ei ole "akuutti" niin mitään ei voida tehdä. Eli mikäli uhkaus (veitsi kurkulla tms.) ei ole tapahtumassa juuri NYT, niin on ennakoivasti ITSE lähdettävä pois, eikä odottaa kahta päivää..
Toivon jaksamista häke-työtä tekeville, sillä teidän(kin) ansiosta niitä ihmisiä pelastetaan!

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa yhdellä äitipalstalla heräsi huoli, että miten perheen lapset huomioidaan äidin sairastuessa ja tarvitessa ambulanssikyytiä.

Kyseleekö päivystäjät onko siellä kotona muita, katsooko ensihoidon väki talon läpi ettei vauva jää sinne yksin nukkumaan jne. Entä mitä lapsille tehdään, kun ei heitä yksin voi kotiin jättää eikä kiireellisessä tapauksessa ehkä äidin mukana sairaalaankaan kiikuttaa?

Poliisi lapsenvahdiksi ja ilmoitus sossulle vai miten?

Anonyymi kirjoitti...

Olen muutaman tuttuni ohjannut tänne ihan lähiaikoina lukemaan blogiasi, kun nillitys "soitin sinne, eikä tullut apua, voi perse mitä menoa!" on alkanut.
Kyseessä ei siis ole ollut oikea hätä, vaan henk.koht. pikkudilemmat joihin ennemminkin psykoterapia tai järjen käyttö auttaisivat.
Tulokset ovat vaihdelleet, mutta pahimmillaan keskustelut ovat noudattaneet seuraavanlaista linjaa:

- Joo, kävin mä pari lukemassa, mutta ei se mun juttu ollut ihan noin turha kuin sen yhden mistä kirjoitettiin. *seivausyritys*
- Ai, sultahan oli vain avain kadoksissa, olit kännissä etkä ollut hengenvaarassa.
- Watevör, oli siinä muutakin. No, ainakin tiedän ettei sieltä enää apua saa, vaikka isompi ongelma tulisi. *marttyyrimenoa*
- Ai mitä muuta? Älä nyt sinne enää soita ainakaan ellei joku ole kuolemassa tms.
- ..sä et ymmärrä. *sniff*

Kiitokset mahtavasta blogista, jonne tulevaisuudessa ohjeistan ainakin ne henkilöt, joilla vielä on toivoa sisäistää hyviä neuvoja ennen kuin jotain vakavaa tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti...

Milloin tänne tulee lisää luettavaa? :)

Anonyymi kirjoitti...

Äitipalstan kirjoituksiin huolestuneelle;

Itse työskentelen ensihoidossa ja vastaan vain sen puolesta:

Ensihoitajat katsovat aina tilanteen, lasta ei voi yksin jättää. Hätätilanteessa apua voi pyytää esimerkiksi sukulaiselta, naapurilta, sosiaalityöntekijältä tai poliisilta. Jos em. ei ole apua, tai viiveet ovat liian pitkiä, voidaan lapsi ottaa mukaan sairaalaan josta jatkohoito järjestyy.

Liian paljon on nykyään mielestäni tehtäviä joissa lapsi joutuu kärsimään vanhempien toilailujen vuoksi. Ei ole todellakaan mukava tilanne muksulle kun kämppään marssii ensihoitajat jotka vie isin/äidin sairaalaan erinäisistä syistä, ja iltahoidon järjestää sitten viranomainen. Vähemmästäkin traumatisoituu.

Muistutan vielä tässä siitä, että hiljattain uudistuneen lastensuojelulain mukaan ilmoitusvelvollisuus koskee esim. kaikkia viranomaisia ja terveydenhuollon ammattilaisia. Harva vanhempi tuntuu ymmärtävän sen, että teemme lastensuojeluilmoituksen jos kohteessa ollaan kännissä ja siellä on lapsia. Tuntuu ehkä pahalta vanhemmista, mutta lasten etuahan tässä ollaan ajamassa.

Anonyymi kirjoitti...

Kukkuu... Täällä kasa ihmisiä odottaa lisää luettavaa... talvilomalla olet????
Vaikka blogi on mahtava ja piiiitkään aikaan paras ja mielenkiintoisin blogi, niin kyllä tämä kommentti palsta antaa myös paljon kun tätä lukee!!!

Lisää loistavia tekstejä, odottelee lauma kyyti julleja!!

Anonyymi kirjoitti...

Huolestuneelle äidille jo kollega vastasikin, mutta jäin vielä itse miettimään tuota kysymystä..

Jos äiti on lapsen kanssa yksin kotona, hän todennäköisesti soittaa itse sen ambulanssin, eikö? Tuolloin hän varmaan on siinä kunnossa, että pystyy myös soittamaan jonkun lapsenvahdiksi? Ja yleensähän suunnilleen järjissään olevan äidin suurin hätä ei olekaan oma terveys, vaan lapsen hyvinvointi, joten hän yleensä on järjestänyt/pyytää järjestämään lapsen hoidon.

Jos taas äiti ei enää pysty itse soittamaan, tällöin paikalla on ilmeisesti joku muu ihminen, joka avun hälyttää äidille. Tässä tilanteessa tuo ihminen varmaan jää lasten seuraksi, mikäli on aikuinen (ja selvinpäin).

Lasta/lapsia ei tietenkään voi jättää yksin kotiin, mikäli kyseessä ei ole jo yläasteikäinen tai vanhempi. Tuolloinkin pitää harkita, onko lapsi siinä kunnossa (siis lähinnä psyykkisesti), että hänet uskaltaa yksin jättää. Tarkoitan nyt lähinnä hätää äidistä/isästä, pärjäämistä yksin ylipäätään ja niin edelleen.. Jos ei, niin sitten järjestetään sukulainen/naapuri/ystävä seuraksi tai otetaan kyytiin mukaan.

Kyllä ensihoitohenkilöstö aina katsoo ennen lähtöä kämppää sillä silmällä, ettei sinne jää tulia, sähkölaitteita tai lapsia yksikseen. Eläimistäkin olen yleensä kysellyt, pärjäävätkö ja saako potilas niille hoitajan jossain vaiheessa, on täytetty vesi- ja ruokakipot jos nyt hirveä kiire ei ole lähteä kohti sairaalaa. Joskus kiiretehtävillä palokunnan evy-porukka on sitten jäänyt näitä asioita hoitamaan, kun me on jo lähdetty potilaan kanssa.

Jokaisella ambulanssissa työskentelevällä on tietysti oma tapansa hoitaa työnsä, mutta en usko että tarvitsee pelätä lapsen jäävän heitteille joutuessaan lähtemään ambulanssikyydillä. Hätäkeskukselle tämän asian en olettaisi kuuluvan kuitenkaan? Päivystäjät korjatkoot, jos olen väärässä..

Häkepässi kirjoitti...

Sanotaan nyt näin, että rutiineihin ei kuulu kysellä lasten tai lemmikkien hoidon järjestämisestä sen jälkeen, kun perheen aikuinen on kyyditty jonnekin - joko saamaan hoitoa tai sitten putkahoitoa. Kyllä se hoidon järjestäminen yleensä jää kentällä toimivien yksiköiden huoleksi. Joskus tietysti päivystäjä kokee ahaa-elämyksen, mutta silloin lasten paikallaolo yleensä on tullut puhelussa ilmi jotain muuta kautta. Ainakin omalla kohdallani. Tämä koskee siis lähinnä noita normaaleja ensihoitotehtäviä. Poliisiasioissa lasten paikallaolosta ollaan yleensä enemmän kiinnostuneita.

Huomattavasti useammin lemmikeistä kysellään se asia mielessä, ettei nyt joku sakemanni tai muu kiltti hauveli olisi ensimmäisenä ambulanssi- tai poliisihenkilön housunlahkeessa kiinni.

Ja hoputtajille tiedoksi: laadukkaan tekstin tuottaminen on vaativaa, aikaavievää ja myös joskus henkisesti kuluttavaa - kuten myös päivystäjän työkin. Antakaa siis Päivystäjälle aikaa :-)

Anonyymi kirjoitti...

Näin arvelinkin, kiitos Häkepässi varmistuksesta.

Itsellä lahkeessa ovat ennemmin kiinni olleet pienet sylikoirat, kuin sakemannit. Tosin hyvin harvoin paikallinen häke näistä on etukäteen varoitellut.. Kerran oltiin työparin kanssa saada sydänkohtaus itse, kun ikkunalliseen ulko-oveen koputellessa sitä vasten hyppäsikin yhtäkkiä julmetun kokoinen saksanpaimenkoira melkoisen metelin kera. Onneksi lähempää tuttavuutta ei tarvinnut tehdä, potilas löytyi piharakennuksesta.. =)