sunnuntai 22. helmikuuta 2009

crescendo

Media- ja syyteaihe saa luvan levätä hetken. Olen pyöritellyt kyseisiä ajatuksia päässäni viimeisen viikon, mutta en oikein saa niitä koottua tekstiksi, vielä. En ainakaan tänään. Aihe on laaja ja paljon intohimoa herättävä, kummasti tuntuu, että median välittämä kuva hätäkeskuksista kirvoittaa minussa enemmän läähätystä ja kuumottavia poskia kuin ohikävelevä upeakroppainen adonis. Joudun siis valitsemaan sanani sekä esitysmuotoni tarkasti, joten jätän ne vielä hetkeksi muhimaan.
Lähden kohta lomalle, ilomielin, harvoin tuntee tarvitsevansa sitä niin paljon kuin nyt. Palaan varmasti parempana päivystäjänä, jolla on enemmän tarmoa ja tahtoa, kärsivällisyyttä. Enemmän intoa päivittää blogia hieman useammin. Onkin hieno lähtölaukaus lomalle olla töissä viikonloppuyöt, ne muodostavat upean crescendon työjaksolle, antavat minulle luvan kiljuen juosta ulos ovista ja vehreille lomaniityille. Voin heittää sen tylsän veitsen, jolla olin jo viilaamassa ranteitani auki, syrjään.

Mitä viikonloppuna on tapahtunut? Mitä kulmakarvoja kohottavia tunteita se on aiheuttanut? Sitä samaa paskaa kuin aina ennenkin. Alkoholi, musiikki, bileet ja haisevat juopot. Sitä oikein huokaisee helpotuksesta kun näkee, että puhelu tulee jostain alueen sairaaloista, koska silloin tietää, että toisessa päässä on selvin päin oleva ihminen, joka ei rupea inttämään vastaan ja aiheuttamaan hämminkiä, sen takia ettei päivystäjä hälytä mediheliä paikkaamaan haavaa sormessa. Mikä siinä sormessa muuten on niin pyhää ja haavoittuvaista, ettei sitä kännipäissään osata yhtään hoitaa? Isot miehet itkevät ja kerjäävät sääliä, ”tajuksä et mä oon vuotamassa kuiviin!” ”niin ja se haava on keskisormessa, niinkö?” ”Sormenpäässä, se vaatii ainakin 10 tikkiä, laita äkkiä se helvetin ambulanssi tänne!” Ei ei veikkoseni.
Kieli ei osaa vääntää mitään muuta kuin kirosanoja, ja ne tulevatkin sujuvasti. ”Hätäkeskus.” ”Vittu… vittu, se saatanan pässi, vittu…” ”Siis mikä siellä on hätänä?” ”Kun se vittu, kuuntele hei nyt, hei.” ”Kuuntelen, nyt kerrot mikä siellä on hätänä tai mä lopetan tämän puhelun.” ”Ku tuo vitun Make makaa tossa, saatana…. kato vittu ku se on vetäny sitä mömmöä..” ”Missä te olette, paikkakunta ja osoite?” ”Emmä vittu, hei olkaa nyt saatana hiljaa siellä (huutaen taustaporukalle), siis tää on tää, vittu, kyl sä vittu tiiät, täs Valintatalon vieressä…” jne jne jne.

Toinen toistuva teema on ravintolan asiakkaat. Sitä mennään niin polleana poikana sisään, henkselit paukkuen, tsiigaan vähä friiduja. On kaulukset pystyssä, ja varmaan vähän muutakin, geelit turkissa ja asenne kohdallaan. Ja kun yhtäkkiä, totta kai ilman minkäänlaista syytä, he lentävät kuin leppäkeihäät pihalle, he soittavat ja ruikuttavat kuten märät kissanpennut. Voin vakuuttaa etteivät he muita märkiä mirrejä saaneet aikaiseksi baarireissullaan. Tai mistä minä tiedän, ehkä he osaavat olla hyvinkin don juan-maisia ollessaan sillä tuulella. Se mielikuva, joka kantautuu mieleeni puhuessani näiden kanssa kun he soittavat hätäkeskukseen, ei vaan oikein natsaa kyseisen gigolo-tyyppiseen naistenkaatajaan. Menee hiukan samaan säälittävään kategoriaan kun sälli, joka soitti ja pyysi partion hakemaan tietyn tytön naapurista, koska hän ”tietää että se haluaa olla mun kaa täällä, mut se naapurin poika ei vaan päästä sitä.”
Ja ne syyt, jonka perusteella he vaativat partion paikalle… ”Mä, mut heitettiin ulos rasistisin perustein, mä haluan poliisit tänne heti.” ”Mikä sun nimi on?” ”Matti Hulkkonen.”
Seuraava askel on syyttää portsaria pahoinpitelystä, joka on tietenkin kuvattu videolle.
Ja sitten päästään hukattuihin narikkalappuihin, joten takkia ei saada, ja kännykkä on jäänyt jo kiinni olevaan ravintolaan, eikä ilman sitä tietenkään voi mennä nukkumaan! Ei, vaan pitää soittaa ainakin 7 kertaa ja uhkailla ja haukkua, sekä syyttää päivystäjiä siitä, että he lyövät luurin korvaan. Älä.
Toinen urhea kansalainen ilmoittaa ennen puoltayötä polleana, innostuneesti, kuvitellen tekevänsä vuoden uroteon, että ravintolassa on päihtyneitä ihmisiä. Hänen silmissään kiiltää varmasti jo Suomen Leijonaristi, tai mikä hemmetin plaketti se onkaan, jota Halonen jakaa itsenäisyyspäivänä tietyille jupeille. ”Älä saatana…odota hei vähän, älä vielä sulje, mä hälytän tässä vaiheessa apua.” En tietenkään sano tuota ääneen.

Puukot heiluvat tiuhaan näinä alkoholinhuuruisina öinä. Hirveä mekkala, huutoa, ja ilmoittaja, joka sönköttää sanan, kaksi kerrallaan. Esitietojen mukaan partiot ja ambulanssi ovat jo menossa ja yksiköt huutavat kurkut suorina kanavilla lisätietoja. Yritä siinä sitten palvella heitä ja kertoa jotain, kun et saa ilmoittajasta mitään irti, puhelin vaihtaa käsiä, vuorotellen siihen huutaa joku ihminen: ”laittakaa ne ny vähä vitun nopeesti tänne!” Ja taas puhelin jatkaa matkaa. Ei mitään tietoa tekijästä, ei mitään varmaa tietoa minne puukotettu. Partiot ajavat renkaat kirskuen, valot vilkkuen, vaatien tietoja, joita päivystäjä ei kykene antamaan. ”Eikä siellä kukaan tiedä mitä on tapahtunut…” Ei. Näissä onkin yleensä kaksi lopputulosta, toinen on se, ettei kukaan loppujen lopuksi ole nähnytkään mitään puukkoa tai veistä, joku on vaan kaatunut ja siten saanut pintahaavan polveen. Tai sitten joku oikeasti makaa mora tukevasti kiinni rintakehässä, elämäneliksiiri nätisti leviten ympäri lattiaa. Ja tarkoitan tässä sekä viinaa että verta. Päivystäjää vituttaa jo valmiiksi ja osaa usein arvata oikein miten tulee käymään. ”Se on X-5” (eli ei tarvetta ensihoidolle). Pillit huutavat ja yksiköt kaahaavat. Muuta siinä ei voi tehdä kun ei ole varmoja tietoja.

Hätäkeskukselle valehdellaan myös sujuvasti ja häikäilemättä. Vääristetään ja suurennetaan tapahtumia. Puolen millin haavasta tulee 20cm:n ammottava aukko ja epätoivotusta vieraasta riehuva, bestiaalinen vampyyri, jolla on käsissään vähintäänkin samuraimiekka. Joskus he jäävät kiinni, ja on hienoa päästä rökittämään heitä pimitetystä tiedosta. ”Tunnetko sinä sen naisen, joka on tunkeutumassa asuntoon?” ”En tunne, se on joku ihan outo, en oo koskaan edes nähny.” Päivystäjä laittaa poliisi paikalle ja mykistää hetkeksi linjan, siten ettei ilmoittaja kuule mitä hän sanoo partioille. Samaan aikaan päivystäjä kuulee edelleen kaiken mitä tapahtuu langan toisessa päässä kuulokkeiden yhdestä korvasta, toisen kautta hän keskustelee partion kanssa. Lievää skitsofreniaa. No, mitä sieltä ilmoittajan päästä kuuluukin heti kun linja menee, ilmoittajan luulon mukaan, mykäksi. ”Vittu mä en päästä sitä helvetin huoraa sisälle, se rupeaa taas kitisemään niin kun aina ennenkin!”
Busted.

Entäs vuotavat perseenreiät? ”Mulla on vuotanut perse kohta 5 päivää…” ”Siis takapuolesta tulee verta, niinkö?” ”Joo.” ”Ja olet varma, ettei sulla ole menkat?” ”Ai mitä mulla on?” ”Niin, että olet varma, ettei sulla ole menkat?” ”Mä en tajuu..” ”Siis onko sulla kuukautiset.” Lievää ärsyyntymistä ilmassa. ”Ei oo, perseestä tää tulee. Et mä ajattelin et sä voisit laittaa poliisin tänne.” Aha. Totta kai laitan sinne partion, ilmoittaja varmaan haluaakin komeita poliisimiehiä paikalle, jotka sorkkivat häntä kivasti takapuolesta. Tekisivätköhän ne moottoripyöräpoliisien kitsit nahkaiset haalarit tempun…? Ei muuta kun kumihanskat mukaan, patukat valmiiksi ja menoksi. Ai ei vai…
Kyseinen neiti ei loppujen lopuksi tarvinnutkaan apua, ei ilmeisesti saanut sitä mitä halusi.

Ja ne perheriidat. Nainen soittaa keskellä yötä ja haluaa partion paikalle kun mies on tullut kotiin kännissä ja vaatii, että vaimo tekee hänelle ruokaa. ”Mä en kestä tuota miestä, viekää se pois!” Tai kun mies ei löydä kaukosäädintä klo 4 aamuyöstä ja koska rouva ei kerro missä se on, on tietenkin poliisin tehtävä tulla etsimään se.

Kaiken näiden turhuuksien keskeltä löytyy niitä oikeita puheluita, oikeita hätätapauksia. Lapsia, joiden vanhemmat ovat niin kännissä, etteivät pysty huolehtimaan heistä. Vanhuksia, joiden sydän pettää viiden aikaan aamusta. Liukastuneita känniläisiä, jotka oikeasti tarvitsevat apua. Tappeluita, myrkytyksiä.

Näistä tunnelmista minä siirryn hetkeksi taustalle, hiukset pystyssä, korvat täynnä moskaa ja kirosanoja. Otan varovaisia askeleita kohti vapautta. Viikko ilman töitä... Tämän jälkeen se kuulostaa paratiisilta…

84 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tekstiä jälleen kerran!
Jäin vaan miettimään tuota vitutusta tosta X-5:sta. Eli eikö se nyt ole kuitenkin parempi että kohteessa on x5nen kuin ehkä jopa se X-1?

Voi olla että toisella luku kerralla ymmärrän tekstin toisin, mutta toin nyt kuitenkin mietteeni esiin.

- X-men ;D

Anonyymi kirjoitti...

nii.. ihmiset ajattelevat jumalan vastaavan ja tulevan auttamaan siitä ihanasta numerosta, 112.

Miltzu kirjoitti...

Hyvää lomaa ja toivottavasti jaksat taas sen jälkeen kirjoitella meidän iloksi uudella innolla :)

Häkepässi kirjoitti...

" Jäin vaan miettimään tuota vitutusta tosta X-5:sta. Eli eikö se nyt ole kuitenkin parempi että kohteessa on x5nen kuin ehkä jopa se X-1? "

Mitenkähän tämän nyt kauniisti sanoisi, hmmm... No sanotaan nyt ihan suoraan:

Jokaisella hätäkeskusalueella on olemassa osoitteita - ja henkilöitä - joiden kohdalla päivystäjä saattaa hiljaa mielessään toivoa sen ainaisen X-5:n tilalle (eli ei ensihoidon tarvetta) vaihtoehtoa X-1 (eli kuollut henkilö)

Joskus päivystäjä ei saata tyytyä olemaan hiljaa, vaan saattaa sanoa jotain ääneenkin.

Ai miksikö? Koska päivystäjäkin on vain ja ainoastaan ihminen, jonka sietokyky alkaa jossain vaiheessa täyttyä.

Minä ymmärrän, että ns. tavallista elämää elävän ihmisen korvissa äskeinen voi kuulostaa järkyttävältä ja paheksuttavalta.

Ammattieettisesti kyseinen ajatus on luonnollisesti myös kyseenalainen.

Mutta minkä ihminen tunteilleen voi? Mikä neuvoksi, kun on saanut havaita, että jotkut lajitoverit ovat epäsosiaalisia henkilöitä, jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja hyvinvointiaan ja tuntuvat samalla tekevän parhaansa, että heidän läheisillään ja sivullisillakin on paha olla.

Joukkoon mahtuu vanhaa äitään toistuvasti kiristävää ja pahoinpitelevää aikamiespoikaa, lastaan hakkaavaa vanhempaa, suurinpiirtein jokaisen vastaantulijan pahoinpitelemistä suunnittelevaa sosiopaattia ja monta muuta räjähtämistä odottavaa aikapommia.

Mikä neuvoksi, kun on saanut havaita, että osa meistä on yksinkertaisesti läpeensä pahoja?

"Where do you put your hate...?"
(Erästä legendaarisessa poliisisarjassa esiintyvää repliikkiä lainaten)

Kun työputken jälkeen jää vähäksi aikaa lomalle voi suorastaan tuntea, kun joku näkymätön koura alkaa hellittää otettaan: yhteiskunta alkaa näyttää taas suurin piirtein normaalilta paikalta - paikalta missä voi ihan oikeasti elää - ja se sonta, mitä pinnan alla muhii, ei ole koko ajan iholla.

Varsinkin rankan viikonloppuyön jälkeen sieltä maan alta nousee maan pinnalle voittajan tunnelmissa: selvittiinpä taas tästäkin ja vapaat odottavat - ja ehkäpä ihan oikeasti tuli onnistuttua auttamaan jotakuta henkilöä.

Mutta mitä tehdä, kun sinne maan alle ei haluaisi enää takaisin? Mistä löytää jälleen se kipinä, mikä aikanaan minussakin oli? Miten löytää taas se usko, että voi ihan oikeasti auttaa jotain?

Miten välttää lopullinen kyynistyminen?

Se X-1 osaa kyllä vituttaa joskus todella rankasti: jos kaikki on tehty oikein, auttamisen ketju on toiminut saumattomasti ja ammattitaitoista apua on saatu nopeasti paikalle, mutta potilas tästä huolimatta menehtyy - se syö miestä ja naista.

Mutta kaltaiseni kyynisen päivystäjän emotionaalista sielunmaailmaa tarkastellessa rohkenen esittää väitteen: se X-5 vituttaa kuitenkin huomattavati useammin kuin se X-1...

Tämä johtuu luonnollisesti osaltaan siitä, että X-5 esiintyy näissä tietyissä piireissä huomattavasti useammin kuin X-1.

Se kuitenkin johtuu myös siitä, että jossain vaiheessa mitta alkaa tulla täyteen: on yritetty auttaa. Ambulanssi on käynyt lukuisia kertoja, samoin poliisi. On yritetty auttaa puhelimessa - sekä kärsivällisesti neuvoen, että tylysti käskien. On sotkettu kaikki viranomaiset asiaan, mutta ei: sama meininki vaan jatkuu ja "keikkahistoria" kasvaa - eikä kukaan enää jaksa ottaa tapauksia oikein vakavasti.

Minä en ainakaan tullut aikanaan tälle alalle sen vuoksi, että saisin päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen setviä sellaisia ongelmia, jotka olisivat vältettävissä aivan normaalilla järjenkäytöllä. Minä en tullut setvimään ongelmia, joista suurin osa olisi ratkaistavissa yksilön omalla toiminnalla - ilman viranomaisia.

Jonain päivänä "hamppi" sitten ottaa ja kuolee. Tällöin hänelle löytyy ystäviä - varsinkin jos edes haiskahtaa siltä, että jonkun viranomaisen voisi syyllistää tapauksesta. Kauan kadoksissa olleet sukulaisetkin ilmestyvät jostain peräämään oikeuksia vääryyttä kärsineelle rakkaalleen. Rakkaalle, josta aikaisemmin eivät halunneet kuullakaan. Myös oikeusasiamiehet ja kristiinakourokset ilmaisevat mielipiteensä asiasta - ja pientä viranomaisen edustajaa lyödään päähän perustuslain seitsemännellä pykälällä: "ihmisellä on oikeus elämään..."

Tämä sama pieni viranomaisen edustaja - oli se sitten päivystäjä, poliisi tai vaikka ensihoitaja - kahlaa siinä samassa saastassa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen ja yksinkertaisesti turhautuu, sillä ruohonjuuritason ongelmat ovat hänen ongelmiaan, mutta hänellä ei ole resursseja näitä ongelmia ratkaista. Sillä yhteiskunta ei niitä resurseseja hänelle anna!

Ainakin minulle tulee väkisinkin mieleen, että onko tässä enää mitään järkeä? Eikö yksilöllä ole enää mitään vastuuta tekemisistään?

Missä menee jo se Päivystäjän aikaisemmin mainitsema raja?

Luultavasti monen mielestä se lopullisen kyynistymisen välttämisen yrittäminen on kohdallani jo myöhäistä.

Minä kuitenkin vielä yritän: harmiton reppana saa sympatiani ja silloin tällöin usko ihmiseen jopa vähän palautuu. Sanon kuitenkin suoraan, että ne epäsosiaaliset henkilöt, jotka satuttavat läheisiään kaikin mahdollisin tavoin, eivä sympatioitani saa!

Jossain määrin olen myös sitä mieltä, että ei ole mitään haittaa siitä, että tyhmyys on aina välillä tuskallista.

Pahoittelen, mutta minäkin olen vain ihminen. Inhimillisyydestä taas on luultavasti monia mielipiteitä... Kauhian pitkäkin tästä tuli, pitäisköhän perustaa oma avautumisblogi...

Vepari kirjoitti...

''Esitietojen mukaan partiot ja ambulanssi ovat jo menossa ja yksiköt huutavat kurkut suorina kanavilla lisätietoja.''

Eikös se sääntö ole, ettei kysellä häkeltä lisätietoja, vaan häke ilmoittaa niistä jos niitä tulee? Eli ei kuormiteta Infoa turhaan. No, tietysti sitä yksiköt kyselee jos viestissä on vain ''Aarne puukotus''...

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kiitos KIITOS tästä blogista joa on yleissivistävä, opettavainen sekä upeasti kirjoitettu!

Toivotabn Sinulle oikein hyvää ja rentouttavaa lomaa! Odotamme innolla seuraavia kirjoituksia!

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

...ja minä kun luulin, että tein elämäni virheen soittaessani hätäpuhelua autoon törmänneestä mopoilijasta ja sanoin, että "jäi auton alle", vaikkei kirjaimellisesti näin käynyt. Puhekielen kuitenkin ystävällinen päivystäjä korjasi nopeasti kysymällä, että siis hän on auton alla nyt? :)

Mahtavaa lomaa, itsekin pidä hermolepoa tämän viikon!

Anonyymi kirjoitti...

Häkepässille pussihousupuolelta:
Aamen, sinäpä sen sanoit.

päivystäjä kirjoitti...

"Hieno tekstiä jälleen kerran!
Jäin vaan miettimään tuota vitutusta tosta X-5:sta. Eli eikö se nyt ole kuitenkin parempi että kohteessa on x5nen kuin ehkä jopa se X-1?"
-------------------

Tarkoitin tässä sitä, että kun päivystäjä tietää jo hälyttäessä, että sieltä luultavasti tulee X-5, mutta on silti pakko hälyttää. Sitä vitutusta. Kun pitää hälyttää yksiköitä paskakeikalle, koska ei saa tarpeeksi tietoja, jotta sen voisi puhua pois.
Voi olla, että olin epäselvä lauseessani, väsyneenä kun sitä kirjoitin, :).

päivystäjä kirjoitti...

"Eikös se sääntö ole, ettei kysellä häkeltä lisätietoja, vaan häke ilmoittaa niistä jos niitä tulee? Eli ei kuormiteta Infoa turhaan. No, tietysti sitä yksiköt kyselee jos viestissä on vain ''Aarne puukotus''..."
----------------------------

No, joo... näinhän sen pitäisi mennä, ja toteutuukin varsin hyvin saku-puolella, jossa toki koodi kertoo lähes kaiken. Mutta poliisi ja pelastus ovat usein hyvinkin innokkaina heti hälyttämisen jälkeen huutelemassa tietoja. Mutta sen ymmärtää, varsinkin poliisipuolella, pitää tietää onko tekijä paikalla, tai jos on poistunut paikalta, mihin suuntaan, tuntomerkit jne. Jotta hänet voidaan saada kiinni. Nämä tiedot ovat oikeasti hyvin tärkeitä. Aina vaan kenttä ei ymmärrä sitä, että jos tietoja ei ole, niin se ei välttämättä ole päivystäjän vika. "Kyllä sen tiedon sieltä saa jos vaan viitsii kysyä", on kommentti, jonka minä olen kuullut eräiltä kenttähenkilökuntaan kuuluvilta. Se ei vaan mene niin. Päivystäjä on ehkä kysynyt kaiken, muttei ole saanut vastausta, ilmoittajalla ei ehkä ole tietoa tai ei ole halukas jakamaan sitä. Minkäs sille voi. Tämä on hyvinkin tavallista varsinkin silloin kun alkoholilla on osuutta tilanteessa.

Mutta kyllä sen ymmärtää hyvin, että se on hermostuttavaa kentällä kun ei ole juuri mitään esitietoja, esim. puukotustapauksessa. Eli kohteessa voi olla mitä vaan vastassa, ja kun yksiköt eivät kuule puhelua tai päivystäjän tenttaamista, se on vain hiljaista odottelua. Näissä tilanteissa toki tese kertoo yksiköille, että puhelu on kesken, kohta tietoja, jos saadaan.

Luuriapina kirjoitti...

päivystäjä kirjoittaa edelleen kuin muiden päivystäjien ajatuksia lukien. Uskon, että kolleegamme painivat näiden samojen asioiden kanssa tasapuolisesti ympäri Suomea.

Minä olen havainnut pelkästään kolmen-neljän viime vuoden aikana, että uusavuttomuus on lisääntynyt hurjasti. Jos aikuinen ihminen oikeasti soittaa hätäkeskukseen siitä, kun katossa olevasta lamppuasetelmasta palaa yksi viidestä lampusta, niin missä ihmeessä on vika?? Onko ihminen oikeasti niin TYHMÄ, vai hakeeko muuta huomiota yksinäiseen erakkoelämäänsä?

Minä en sympatiaa jaa enää känniääliöille. Ohjeet saavat ja mikäli ei ole minkään viranomaisen tarvetta, niin puhelu katkeaa hyvin nopeasti!

Mitä noihin tuttuihin osoitteisiin tulee, niin eihän toki mitään virallista kirjaa hätäkeskuksissa aiheesta pidetä. Tietojärjestelmään luonnollisesti tallentuu edelliset tehtävät samassa osoitteessa, ja kyllähän se aika tylsää luettavaa on, kun viimeisen kuukauden aikana jossain asunnossa on käynyt 10-15 kertaa ambulanssi ja poliisit vähintään yhtä monta kertaa eri aikoina!

Alueeltamme kun poistaisi olemasta reilu kymmenen tietä/katua kaikkine lieveoireineen, niin väitän, että yli 10% tehtävistäkin häviäisi tuuleen. Joillain kaduilla ja niiden taloissa käy partiot oma-aloitteisesti aina tehtävien välillä, koska keikkaa tulee kohta kuitenkin niistä. Ja valitettavan usein ovat oikeassa.

Erään kadun varrelle on poliisilla jopa talojen ulko-oviin sopivat avaimetkin! En vuosia sitten tuota alkuun uskonut, mutta tuli kuulemma isännöitsijälle ja taloyhtiöille helpommaksi/edullisemmaksi antaa avaimet poliisille, kuin huoltomiehen päivystää talojen nurkalla esim. asuntovaunussa... Edullisemmaksi sen takia, kun talojen hampit eivät koskaan kuitenkaan maksaneet mitään avausmaksuja, eikä sossukaan niitä enää päivittäisenä toimenpiteenä hyväksynyt. Nykyään ko. taloissa on joka viikko silti alaovien lasit rikki.
Valitettavasti näitä "monacoita = kukaan ei maksa veroja" on jokaisessa hiukan isommassa asutuskeskittymässä.

Känniääliöistä vielä: Kotinsa lähietäisyydellä on apteekki, josta ääliön olisi pitänyt hakea astmalääkkeensä. Meni sitten naapurissa olleesseen valtion viinakauppaan, ja osti, mitä rahalla sai. Lääkkeet tietenkin hävisivät mielestä heti. Sitten "kaverin kyydillä" toiselle puoellle kaupunkia ryyppäämään, ja kun henkeä kävi hieman ahdistamaan, niin soitto 112:een ja ambulanssikuljetusta ko. apteekkiin... hohhoijaa... ambulanssiin kun olisi vielä pitänyt lappu kirjoitaa, että saisi lääkkeet apteekista nyt velaksi ja maksun ensi kuussa... Puhetta tuli kuin Runebergilta ja kesken puhelunkin piti kirkasta vetää, että "röörit aukeaisivat"... Missä ihmeen wonderlandissa nämä pellet oikein kuvittelevat asuvansa? Ei ääliö saanut ambulanssia, eikä juuri mitään muutakaan. Ohjeet sai toki, että ryyppääminen kannattaisi lopettaa, ja miettiä oikeasti ensimmäistä selvää päivää miesmuistiin.

On tämä nykytouhu aivan /C:stä. Pistää vihaksi. Jollain känniääliöllä on saku varattuna kiireellisenä viinakramppiensa kanssa (kaverin soittamana, kun on kouristellut 10 minuuttia...), ja samaan aikaan vanhus kaatuu liukkaalla, valittaa lonkkaansa, eikä pääse ylös. Naapurikunnissakaan ei ole ambulansseja vapaana. Siellähän se vanhus odottelee maassa avuliaiden kanssaihmisten kanssa, koska yhteiskunnalla ei ole varaa parempaa tarjota.

Pelkästään yhden vuoron puheluista saisi iltapäivälehtien sivut täyteen tapahtumia, että lehtien omistajat hykertelisivät, kun lehdet menevät kuin kuumille kiville... Kyynistyneelle päivystäjälle ne eivät ole normaalia paskaa enempää. Kentän väki on autuaan tietämätön niistä n. 55-60% puheluista, jotka eivät aiheuta minkään viranomaisen tehtävää, vaan jäävät siis hätäkeskukseen päättyneiksi.

T: Luuriapina.

EX ERC kirjoitti...

Tää on NIIN sitä paskaa:) Onneksi pääsin eroon tosta touhusta:)

Koittakaa häkeläiset jaksaa:)

-EX ERC -

Anonyymi kirjoitti...

Olisikohan helpompaa kirjoittaa tekstejä jos niistä tekisi lyhyempiä? Kun nyt kestää lukeminenkin jo hetken, eikä voi vain jossain pienessä raossa lukaista postausta. Eli allekirjoittaneen mielestä postauksien määrä voisi vaikka nousta, mutta sanamäärä postausta kohti saisi laskea.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää tekstiä jälleen niin itse Päivystäjältä, kuin kommentoineilta Häkepässiltä ja Luuriapinaltakin.. Iso kiitos realistisesta työn kuvauksesta, tietää mihin on päätään työntämässä ehkä jo ensi syksynä. =D

Päivystäjälle oikein mukavaa, rentouttavaa ja aurinkoista lomaa!

Anonyymi kirjoitti...

Pakko päästä sanomaan omakin mielipide näin "alan ihmisenä". X-5 vituttaa siinä missä X-6 (potilas ei suostu).. Mitä helvettiä sitten soitetaan hätäkeskukseen ja pyydetään sitä ambulanssia?! Ei mee jakeluun... Enemmän kaipaan sakulta sitä x-4 koodia elikkä laitetaan se "helevetin iso haava pienessä sormessa oleva-potilas sinne lekuriin taksilla tai muulla kyydillä, vaikkea se sanonut raha omistavankaan. Se rahattomuus, kun tuntuu olevan syy kerjätä kyyti ja joskus päivystäjä menee lankaan. Muuten, todella hauskaa lukea kirjoituksiasi. Osaatkohan sinä lukea ajatukseni? Hyvää lomaa!!!

Anonyymi kirjoitti...

"Eli allekirjoittaneen mielestä postauksien määrä voisi vaikka nousta, mutta sanamäärä postausta kohti saisi laskea."

Älä vain kuuntele tuota kirjoittajaa, ja pätki tekstejäsi! Blogiasi on ihanaa lukea juuri siksi, että merkintäsi ovat huolellisia ja niissä on paljon asiaa. Jos ei ole aikaa, on parempi odottaa ja paneutua tekstiin kunnolla, kuin "lukaista vain nopeasti jossain välissä". Minulla ei ainakaan ole koskaan ollut pienintäkään ongelmaa jaksaa lukea postauksiasi loppuun, enemminkin vain tullut aina surku, kun teksti on loppunut.

Rakkaudella: 'lukenut kaikki tekstit ja kommentitkin.'

Vepari kirjoitti...

Taas lehdessä juttu hätäkeskuksesta negatiiviseen sävyyn. Päivystäjä ei osannut ruotsia. Jutusta poimittu kohta:

- Olen melkein saamassa selkäsaunan sen takia, että puhun ruotsia, ja en saa hätäkeskuksesta apua siksi, että puhun ruotsia.

Taas vedetään juttu niinpäin että koko homma olisi häken syy alunperin.

Anonyymi kirjoitti...

Toimin yksityisen työnantajan palveluksessa turvallisuuspäällikkönä. Työpaikallani käytetään suuria määriä vaarallisia, myrkyllisiä ja palavia kemikaaleja. Vahinkotilanteessa lähiseudun asukkaat ovat myös vaarassa.

Olen tehnyt yrityksellemme sisäisen pelastusuunnitelman ja se on lähetetty kotikuntamme pelastusviranomaisille. Järjestämme myös palo/vuoto/räjähdys/kaasuuntumis-yms harjoituksia pelastusviranomaistn kanssa.

Luettuani kirjoituksesi aloin miettiä, että ehkä meidän, kuten muidenkin vastaavien laitosten, tulisi tehdä yhteistyötä myös teidän kanssanne. Käydä läpi tunnistetut vaaratilanteet ja niiden seuraukset. Esim. 'jos syttyy palo kohdassa XX, on alettava kohteiden YYY ja ZZZ jäähdytys tykeillä ja AAA:n sisältö on pumpattava kohteeseen DDD' Jne. Kaikki tämä tieto on saatavissa sähköisenä.

Meillä on ollut muutama vahinkotapahtuma ja eräitä läheltä piti-tilanteita, joihin on kutsuttu poliisi ja pelastuslaitos. Yhtenäkään kertana pelastuslaitos ei ole tuntenut kemikaaleja, eikä heillä ole ollut karttaa mukana, pelastussuunnitelmasta puhumattakaan. Yrityksemme henkilökunta on joutunut neuvomaan palomiehiä, kun oikeasti heidän tulisi ottaa komento heti saavuttuaan. Mitäs jos joskus käy niin, että yövahti tekee hälytyksen ja pelastuslaitos on paikalla ennen kuin meidän miehet? Jos teillä olisi sisäinen pelastusuunnitelma, te saisitte neuvottua pelastustoimet alkuun. Mitä mieltä olet?

Tsukaji kirjoitti...

Mitä noita eri koodeja muuten on? X-1 on siis ilmeisesti kuollut henkilö, X-5 on "ei ensihoidon tarvetta"=hukkareissu ja X-6 on se, että henkilö ei tahdo ja X-4 on se, että henkilö laitetaan matkustamaan ite.

Aivan loistava blogi. Aloin vasta tänään illalla lukemaan. :D

Häkepässi kirjoitti...

" Jos teillä olisi sisäinen pelastusuunnitelma, te saisitte neuvottua pelastustoimet alkuun. Mitä mieltä olet? "

Vaikka minulta ei suoraan kysyttykään:

Pelastustoiminnan suunnittelu ja johtaminen ovat pelastusviranomaisen tehtäviä. Alueelliset pelastuslaitokset ja hätäkeskuslaitos ovat erillisiä viranomaisia. Hätäkeskus ei voi johtaa pelastustoimintaa, sillä hätäkeskuksella ei siis ole pelastusviranomaisen statusta.

On käsittääkseni yleinen käytäntö, että pelastusviranomainen tukeutuu hyvin suurelta osin erilaisiin asiantuntijoihin varsinkin vaarallisia aineita koskevissa onnettomuuksissa: erilaisia aineita ja onnettomuusmahdollisuuksia on olemassa niin paljon, että pelastusalan henkilöstön on lähes mahdotonta suoriutua kaikista tilanteista ilman ulkopuolista asiantuntemusta. Lisäksi ko. aineiden kanssa joudutaan niin harvoin tekemisiin, että ko. tehtävät eivät ole missään nimessä rutiinia. Joku pelastusalan ammattilainen voisi kertoa tästä asiasta vähän lisää.

Jos turvallisuuspäällikkönä olet huolissasi pelastustoiminnasta yrityksessäsi tapahtuvan onnettomuuden yhteydessä, suosittelen ensimmäiseksi ottamaan yhteyttä alueesi pelastuslaitokseen. Hätäkeskuskin ottaa varmasti tietoja vastaan ja varsinkin erilaiset yhteystiedot ja esim. tehdasalueen kartat ovat aina tervetulleita - mutta ne täytyy muistaa pitää myös ajan tasalla. Hätäkeskuksessa hälytystoimenpiteiden jälkeen tapahtuvalla toiminnalla tuskin tehdastanne kuitenkaan pelastetaan.

Päivystäjälle riittää alkuvaiheessa tieto osoitteesta, vaarallisen aineen summittaisesta laadusta, onnettomuustyypistä ja sen suuruudesta sekä mahdollisista loukkaantuneista. Tarkempia tietoja kysellään sitten hälyttämisen jälkeen.

Hätäkeskustietojärjestelmään voidaan syöttää ns. kohdekohtaisia vaste-ehdotuksia ja toimenpiteitä. Tämä tarkoittaa sitä, että syötettäessä joku tietty kohde tehtävän osoitteeksi, tietojärjestelmä käynnistää joitain tiettyjä toimintoja: päivystäjän nenän eteen saattaa esimerkiksi pompata kyseisen kohteen erityisohje ja tietojärjestelmä saattaa mm. lisätä pelastustoimen yksiköiden määrää tai vaikkapa hälyttää kohteen oman suojelu- ja asiantuntijaorganisaation.

Ja asia kaksi; kuljetukseen johtamattomista ensihoitotehtävistä voi tulla seuraavia "suoritteita":

X-1: kuollut
X-2: tarkistettu, poliisi hoitaa
X-3: pyydetty muuta apua paikalle (esim. kotisairaanhoito)
X-4: muu kuljetus (oma kyyti, taksi jne)
X-5: ei ensihoidon tarvetta
X-6: potilas kieltäytyi
X-7: ei potilasta (esim. häipynyt)
X-8: hoidettu kohteessa
X-9: tehtävä peruutettu
X-0: tekninen este (esim. ajoneuvorikko)

Kirjoitusasut eivät ole virallisia ja tieto on julkista.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
Ajattelin vain sanoa kiitos hätäkeskustietouden levittämisestä, sillä kun jouduin tässä taannoin soittamaan 112 elämäni ensimmäistä kertaa, tiesin vähän mitä päivystäjä kysyy ja mitä odottaa puhelulta.

Kynnys hätäkeskukseen soittamiseen on hyvällä tavalla ainakin minulla madaltunut, että uskallan nyt soittaa jos apua tarvitaan, vaikka soiton syy ei olisikaan vertavuotava ja kuoleman kielissä koriseva uhri.

Anonyymi kirjoitti...

Hätäkeskuspäivystäjä tuomittiin sakkoihin.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200902279158820_uu.shtml

Tästä olikin puhetta jo toisessa ketjussa.
Mutta väärin, niin väärin kutienkin.

Anonyymi kirjoitti...

Käräjäoikeuden päätös on aina vain käräjäoikeuden päätös, uskon että tää homma menee vielä hovin kautta korkeimpaan oikeuteen mutta jos siellä tulos on sama, niin minulla menee työpaikka vaihtoon! Ei puhuttu päivystäjäkurssilla eikä työsopimusta kirjoittaessa tällaisesta vastuusta. Saa meinaan muuttaa kirjat kärjäoikeuden tuulikaappiin jos kaikkien soittajien tekemiset ja tekemättä jättämiset menee päivystäjän piikkiin.

Luuriapina kirjoitti...

Joo sama juttu. Minäkin luulin vielä joitakin aikoja sitten, että Suomi on oikeusvaltio. Tämäkin KO:n päätös oli erittäin hyvä osoitus siitä, että näin ei ole. Yhteiskunnalla ei näytä olevan minkäänlaista kokonaiskäsitystä, missä yleisesti Suomessa mennään.
Vastaavanlaisia "Vuolijoki-caseja" on työvuoron aikana useita. Päätöksiä pitää tehdä, ja vastaavissa neuvoja annetaan.

Nyttenkään ihmisen omalla toiminnalla ei näytä olevan mitään merkitystä. 2 päivää aikaa poistua (ja runsaasti jo ennen tuota puheluakin), eikä edes ohjeita noudattanut ja ottanut yhteyttä poliisin ohjeiden mukaisesti. Oikeus oli takertunut myös vierasmaalaisuuteen. Jos uhri oli Kajaanissa tk-lääkärinä (Kaleva-lehden mukaan), niin silloin PITÄÄ myös ymmärtää saatuja ohjeita. Lisäksi tilanne ei ollut missään muotoa edes akuutti!! Mies ei ollut edes paikalla!! Uhkailuja + paskanjauhantaa tulee ja menee.

Miten joku syyttäjä edes voi kuvitella, että kaikki hätäkeskukseen tulevat puhelut pitää välittää kentälle??
Kenttäresurssien määrää pitäisi nyt jo lisätä, mutta päinvastainen suuntaus on trendinä. Tällöin tehtävät tunteja odotuksella. Tuohon kun karkeasti lisäisi tuplamäärän tehtäviä, niin hyvä jos saman vuorokauden puolella joku ehtii paikanpäällä tulla käymään...

Kolleegoille tullut muutama aivan käsittämätön tuomio oikeusasteissa. Näyttää siltä, että reaalielämä pakolla menee päivittäin/tunneittain eri rataa, kuin oikeus katsoo sen toisen radan olevan oikein. Hommatkoot myös elementit sen oikean radan toteuttamiseen!

Anonyymi kirjoitti...

On se kyllä mielenkiintoista nähdä, miten tuo päätös tulee vaikuttamaan ohjeistuksiin. Jos nimittäin jokainen avunpyyntö tulee välittää eteenpäin. Aiemin on tälläkin palstalla mainittu, että 50-60 % puheluista ei johda tehtävään ollenkaan. Iso osa noista on poliisin neuvontaa. Mitä oikeasti mahtaa tapahtua, kun kaikki mitä tulee, välitetään eteenpäin. Siinä sitä poliisi käy sitten ihmettelemässä kaikki yksityisalueelle ilmaantuneet koiranpaskat ja ravintolasta ulos heitetyt humalaiset. Tsemppiä vaan kentälle!

Häkepässi kirjoitti...

Ei kyllä kuuluisi tänne, mutta menköön:

Hätäkeskusten kiireettömien puheluiden järjestämistä pohtineen työryhmän loppuraportin mukaan hätäkeskukset vastaanottivat vuonna 2007 kaikkiaan 1 400 000 poliisin toimialaan kuuluvaa tehtävää.

Näistä tehtävistä poliisille välitettiin 800 000 tehtävää.

Neuvonta- ja opastustehtävinä kirjattiin 230 000 tehtävää.

Muusta syystä jätettiin välittämättä 340 000 tehtävää!

Mitä nämä 340 000 muusta syystä välittämättä jätettyä tehtävää pitävät sisällään?

En ala tässä avautumaan asiasta sen enempää, jokainen järkevä ihminen pystyy tuosta kyllä päättelemään pari asiaa: tehtäviä jää hätäkeskuspäivystäjien "vastuulle" paljon ja poliisin tehtävämäärät kasvaisivat yli kolmanneksella - itseasiassa melkein puolella(!) - jos hätäkeskuspäivystäjät jättäisivät tuon "vastuun" ottamatta.

Kyseinen tilastotieto löytyy tuolta, sivulta 11:

http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/3927A9E385C49920C22574660023792D/$file/182008.pdf

Tuohon Oulun käräjäoikeuden antamaan tuomioon liittyen mietiskelin hetken , muuttaisinko jotenkin omia toimintatapojani.

Hetken kävi mielessä, että sovimmeko vaan yhteisesti muiden päivystäjien kanssa, että jätetään ne hälyttämättäjättämispäätökset tekemättä ja laitetaan sitä "apua" paikalle aina kun sitä pyydetään, eli kun puhelussa vaan mainitaankin sana poliisi tai ambulanssi tai jotain vastaavaa.

Siirretään siis paska valumaan alaspäin, nostetaan jalat pöydälle ja katsotaan kun systeemi tukehtuu.

Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että en muuta omaa toimintaani mitenkään, vaan jatkan samoilla linjoilla niin kuin ennenkin.

Perustan toimintani lakiin sekä voimassa oleviin ohjeisiin ja niitä tulkiten perustelen huolellisesti päätökseni olla lähettämättä viranomaista paikalle.

On hyvinkin mahdollista, että minut tulkintani ja jonkun muun tulkinta jostain asiasta eivät ole yhtenevät, mutta en jaksa murehtia sitä etukäteen.

Kaikissa ihmisten turvallisuuteen vaikuttavissa virkamiesammateissa (esim. lääkäri, hätäkeskuspäivystäjä, poliisi, ensihoitaja)käräjille joutumisen riski on koko ajan olemassa ja pelkästä tahattomasta virheestä voidaan rangaista.

Virkamiehen asema on pitkälti sama, kuin autoilijan asema tieliikennelain silmissä: jos jotain sattuu, joku on aina syyllinen.

Kuka tapauksen tuntevista kolleegoista ryhtyisi puuhamieheksi ja järjestäisi valtakunnan hätäkeskuspäivystäjien joukossa pienen vapaaehtoisen keräyksen, jolla tuomittu sakkosumma kerättäisiin? Minä ainakin voisin lahjoittaa oman osuuteni ja uskon, että halukkaita olisi muitakin.

Keräys kannattaa käynnistää luonnollisesti vasta sitten, jos valitustien loppuun käyttämisestä huolimatta se on tarpeen. Oikeustapauksia seuratessa on tullut huomattua, että käräjäoikeuden tuomio voi olla loppujen lopuksi yhtä tyhjän kanssa...

Anonyymi kirjoitti...

Mielessä on käynyt, etten palaakaan koko hätäkeskustyöhön pidemmän lomani jälkeen. Halu tehdä tätä työtä olisi kuitenkin kova, koska tunne on mahtava, kun saa oikeasti ihmisiä autettua. Enpä tiiä miten käy...

En tunne tarkasti taustoja tässä oulun tapauksessa, mutta mielipiteeni on silti tämä: Ei tuossa päivystäjän saamassa tuomiossa ole mitään järkeä, jos tuo päätös jää voimaan, sen jälkeen saa haastaa oikeuteen myöskin koko hätäkeskuslaitoksen ohjeineen ja myös päivystäjän kouluttaneen tahon. Miksi tuomitaan yksi päivystäjä, kun kerran kaikki päivystäjät koulutetaan toimimaan samalla tavalla tällaisissa tapauksissa? Jos tämä päivystäjä on toiminut väärin, syyllinen on kyllä koko laitos, ei tämä päivystäjä. Ottakoon työnantaja vastuun tästä tuomiosta!!! Mitä kyllä epäilen, läheltä seuranneena kuinka paljon eräs toinen päivystäjä, työkaverini, syyteharkinnan alla sai työnantajan tukea (eli ei yhtään mitään tukea), vaikka päivystäjä oli toiminut oikein ja syyttämättäjättämispäätös tehtiin.

Ei hyvää päivää, jos tuonkin venäläisen luokse olisi pitänyt poliisi laittaa moneksi päiväksi vahtimaan, ettei vaan jossain vaiheessa jotakin sattuisi. Tää on ihan vaan ajojahtia, päivystäjiä pitää nyt vaan saada jostain tuomiolle, oli perusteita tai ei. Ei voi käsittää tätä, ei vaan voi!!!

Noh, tää oli nyt sitten vaan MUN MIELIPIDE!!!

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä,

Olisi mielenkiintoista tietää miten tuossa (oulun juttu)tilanteessa olisi sitten pitänyt toimia... Lähettää poliisi paikalle??
Mitäköhän se poliisipartio siellä olisi sitten tehnyt? Tarkistanut tilanteen ja todennut, että tällä hetkellä ei ole mitään tehtävissä, vai oletetaanko ihan oikeasti että partion olisi pitänyt kytätä siellä kaksi päivää odotellen h-hetkeä??

En tiedä tapauksen taustoja muuten kuin lehtitietojen perusteella. Niiden perusteella tulee väistämättäkin semmoinen fiilis että pitääköhän vastedes jokaisen känniääliön luokse pistää ambulanssi kun sehän voi selvitessään (parinpäivän päästä), vaikka saada kouristuksia tai mennä delikkaan, tai puukottaa juoppokaverinsa pullotappelussa... Tai mitä jos pistetaan lanssi ja maija partioimaan maan jokaiselle taksitolpalle viikonloppu öisin, sielläkun saattaa joku saada turpaansa...

Voivoi kun tää maailma olisi täydellinen ja ihanan vaaleanpunainen...

Anonyymi kirjoitti...

Nyt pitäisi meidän päivystäjien alkaa vetämään yhtä köyttä. Jos Oulun päivystäjän tuomio jää voimaan, meidän tulee jatkossa antaa kaikki poliisitehtävät eteenpäin. Katsotaan sitten miten kentällä pärjätään. Vallanpitäjien tulisi herätä todellisuuteen ja ottaa tilanne hoitoon. Suunta on, että hätäkeskuslaitos aloittaa neuvottelut hätäkeskusten ja henkilöstön.. sanon suoraan vähentämiseksi. Laitetaan kaikki tehtävät yksiköiden hoidettavaksi, jolloin tehtävämäärät lisääntyvät huimasti. Katsotaan sitten voidaanko meitä vähentää. Johtoporras voisi myös tulla "ulos kaapista" ja ottaa vastuuta ja kantaa asioista. Nyt päivystäjän takana ei ole kuin varjo.

päivystäjä kirjoitti...

"Olisikohan helpompaa kirjoittaa tekstejä jos niistä tekisi lyhyempiä? Kun nyt kestää lukeminenkin jo hetken, eikä voi vain jossain pienessä raossa lukaista postausta. Eli allekirjoittaneen mielestä postauksien määrä voisi vaikka nousta, mutta sanamäärä postausta kohti saisi laskea."

Tuossa olisi ideaa, mutta tuo pääkoppa on sillä tavoin konstruktoitu, ettei se osaa suoltaa lyhyttä ja tiivistä tekstiä, :). Vaikka kuinka yrittää. Voisin toki jossain välissä pistää samantyyppistä postausta tulemaan kun alkuvaiheessa, lyhyitä puheluesimerkkejä. Katsotaan mitä tulemaan pitää.

päivystäjä kirjoitti...

"Rakkaudella: 'lukenut kaikki tekstit ja kommentitkin.'"

Kiitos ihanainen, :). Lämmittää sydäntä ja niitä kylmiä sormia, jotka yrittävät saada jotain irti näppäimistöstä. Kommenttipuoli on kyllä todella hieno lisäys tähän blogiin, eikä se olisi sama ilman sitä, ilman teidän kaikkien kirjoituksia, kommentteja, kysymyksiä ja keskusteluja. Suuri kiitos siitä, myös minä saan yllättyä ja ilahtua kun avaan sähköpostini. Jaettu ilo on paras ilo, eikö. Nojoo.. onkohan loma tehnyt tehtävänsä ja Päivystäjästä on tullut herkkiä laukova ruusuinen prinsessa sen tumman gootin sijaan, joka mellesteli täällä vielä viikko sitten...? Tiedä häntä, :).

päivystäjä kirjoitti...

"Mitäs jos joskus käy niin, että yövahti tekee hälytyksen ja pelastuslaitos on paikalla ennen kuin meidän miehet? Jos teillä olisi sisäinen pelastusuunnitelma, te saisitte neuvottua pelastustoimet alkuun. Mitä mieltä olet?"

Häkepässi vastasi jo hyvin ja voin vain kompata, eli pelastuslaitos vastaa omasta toiminnastaan, hätäkeskuksella ei ole mandaattia mennä neuvomaan heitä heidän työssään. Tottakai lisätiedot kerrotaan, esim. aineiden nimet jne, mutta on pelastusviranomaisen tehtävä selvittää kohteen vaarat ennenkuin ryhtyvät toimiin.

Mutta. Lisätieto ei sinänsä koskaan ole pahasta, ja hätäkeskuksessa on keinoja, joilla voidaan liittää tietoja esim. erityisvaarallisista kohteista suoraan tietokantaan, jolloin päivystäjä voi ottaa asian huomioon hälyttämisessä (ellei kyseessä ole paloilmoitillinen kohde, jolloin pel.viranomaiset määrittelevät ns. lähdön, eli mitkä autot lähtevät mille keikalle, kyseisen kohteen riskin mukaan).

Esittämäsi asia on sellainen, että sen voisi hyvin ottaa esiin paikallisten viranomaisten kanssa, pelastustoimen sekä hätäkeskuksen.

päivystäjä kirjoitti...

"Kynnys hätäkeskukseen soittamiseen on hyvällä tavalla ainakin minulla madaltunut, että uskallan nyt soittaa jos apua tarvitaan, vaikka soiton syy ei olisikaan vertavuotava ja kuoleman kielissä koriseva uhri."
---------------------------
Hyvä, että blogista on ollut hyötyä, :). Turhat soitot ovat yksi asia, mutta toinen ääripää on yhtä hankala, se, ettei soiteta silloin kun pitäisi, odotetaan liian kauan ja pelätään yhteydenottoa. Näitä ääripäitä pitäisi saada lähennettyä, karistettua pois ne pahimmat molemmista päistä. Toivottavasti soittokokemus oli positiivinen (jos nyt näin voidaan lausua hätäpuhelusta...) ja ettet koskaan enää tarvitse soittaa. Tätä pitää aina toivoa.

Anonyymi kirjoitti...

Suuret kiitokset blogin kirjoittajalle, samoin Häkepässille kommenteista.

Luin kaikki tekstit mielenkiinnolla läpi. Blogi on paitsi sivistävä, myös pieni ikkuna yhteiskunnan pimeälle puolelle.

Tulee surkea ja lohduton olo, kun tajuaa, millainen paska pinnan alla kaiken aikaa muhii. Lauantaina aamuyöllä se sitten ilmeisesti purskahtelee pintaan. Ääliöitä ja kurjuutta riittää. Kyllä tässä oppii arvostamaan hätäkeskuspäivystäjiä, poliisia sekä kaikkia niitä, jotka työkseen koettavat jotenkin pitää homman hallinnassa.

Anonyymi kirjoitti...

Ou jee!!! eiks 112 ole vähänkuin 118??? ;)

Anonyymi kirjoitti...

Sulla on aivan mahtava blogi! Kirjota pian lisää :)

Anonyymi kirjoitti...

Äärettömän mielenkiintoista ja mukaansatempaisevaa luettavaa. Välillä jää miettimään että eihän se oikeasti voi olla noin järjetöntä se puhelujen sisältö. Voimaa kaikille kestää sitä duunia, teette hienoa työtä! Blogin kirjoittajalla mukavan lentävä tyyli kirjoittaa, ilo lukea tekstiä. Jatka samaan malliin!

Anonyymi kirjoitti...

Olen kerran todistanut tilanteen jossa ravintolan portsari selkeästi pahoinpiteli asiakkaan, joka ei ollut provosoinut tilannetta mitenkään. Kyllä, näin ja kuulin tilanteen alusta asti, ja kyllä, näin tosiaan voi tapahtua. Missään vaiheessa asiakasta ei kehoitettua poistumaan. Ilmeisenä ja luultavasti ainoana motiivina portsarilla oli asiakkaan ihonväri joka ei sattunut miellyttämään tätä salihousuihin pukeutunutta isänmaan toivoa.

Kysyisinkin täällä olevilta hätäkeskustyöntekijöiltä, että mikä sitten olisi oikea toimintatapa kyseisessä tilanteessa jos ei häkeen kerta saa soittaa? Rikos on tapahtunut ja poliisi tarvittaisiin paikalle jatkoselvittelyjä varten. Jos odottaa rikosilmoituksen kanssa seuraavaan päivään niin tapauksen todistajat ovat ennättäneet kadota ja poken henkilöllisyydestäkään tuskin on selvyyttä.

Anonyymi kirjoitti...

^Minä en ole häkepäivystäjä, mutta olettaisin nyt kuitenkin, että tuollaisessa tapauksessa, kun rikos on parhaillaan käynnissä niin oikea ilmoitus on se hätänumero. Tuossa esimerkissähän on nimenomaan kyse hädästä, toista pahoinpidellään.

Kaiketi tämä "älä tee rikosilmoitusta hätäkeskukseen" tarkoittaa pikemminkin ilmoituksia tyyliin "mun pyörä varastettiin".

Häkepässi kirjoitti...

" Olen kerran todistanut tilanteen jossa ravintolan portsari selkeästi pahoinpiteli asiakkaan, joka ei ollut provosoinut tilannetta mitenkään. Kyllä, näin ja kuulin tilanteen alusta asti, ja kyllä, näin tosiaan voi tapahtua. Missään vaiheessa asiakasta ei kehoitettua poistumaan. Ilmeisenä ja luultavasti ainoana motiivina portsarilla oli asiakkaan ihonväri joka ei sattunut miellyttämään tätä salihousuihin pukeutunutta isänmaan toivoa.

Kysyisinkin täällä olevilta hätäkeskustyöntekijöiltä, että mikä sitten olisi oikea toimintatapa kyseisessä tilanteessa jos ei häkeen kerta saa soittaa? Rikos on tapahtunut ja poliisi tarvittaisiin paikalle jatkoselvittelyjä varten. Jos odottaa rikosilmoituksen kanssa seuraavaan päivään niin tapauksen todistajat ovat ennättäneet kadota ja poken henkilöllisyydestäkään tuskin on selvyyttä.
"

Aluksi on todettava, että portsareissa - kuten missä tahansa muissakin ammattikunnissa - on henkilöitä, joilla on paha asennevamma asiakkaitaan kohtaan ja jotka eivät alalle soveltuisi.

Jos kuitenkin soitat tuhannen turassa hätänumeroon ollessasi paikallisen baarin tanssilattian reunalla viimeisimpien diskohittien pauhatessa taustalla ja väität portsarin pahoinpidelleen sinut tai jonkun muun henkilön, saat todennäköisesti neuvon palata asiaan käymällä tekemässä ilmoitus poliisilaitoksella seuraavana päivänä - ja pään selvittyä . Muutama vittu tai muu voimasana väliin, niin opastus saattaa olla vielä hieman jäätävämpää.

Baareista ja niiden edustoilta soitellaan hätänumeroon niin paljon kaikenlaista huuhaata - mm. narikkaan pantatuista takeista ja sisäänpäästämättömistä portsareista - että hätäkeskuspäivystäjän "hälyttämiskynnys" on aika korkea. Näin on pakko olla, sillä muutoin eivät viranomaiset ehtisi viikonloppuisin muuta tekemäänkään, kuin juoksentelemaan ravinteleissa setvimässä kaiken maailman asioita.

Käytännössä esim. poliisi lähetetään ravintolaan ainoastaan henkilökunnan pyynnöstä, muunlaiseen menettelyyn täytyy ainakin omalla kohdallani olla todella painavat perusteet.

Kaikissa ravintoloissa ja baareissa ilmenevissä ongelmissa kannattaa ensin ottaa yhteyttä henkilökuntaan. Jos tämä ei onnistu tai henkilökunta ei ota asiaa kuuleviin korviinsa, niin suosittelen ainakin soittamaan vaikka ravintolan ulkopuolelta tai ainakin jostain vähähälyisestä paikasta - ja mielellään suhteellisen selvin päin. Jos musiikki pauhaa taustalla niin, että ilmoittajan puhetta ei kuule ja sekin vähä, mitä sattuu kuulemaan, on tolkutonta päihtymyksen värittämää sönkötystä, ei päivystäjä sitä kauaa kuuntele.

Päivystäjän pääasiallinen tehtävä on arvioida tapauksiin liittyviä riskejä ja todennäköisyyksiä. Todennäköisyys sille, että ravintolassa tapahtuisi jotain katastrofaalista, eikä henkilökunta ilmoittaisi asiasta, on häviävän pieni. Tämä voi kuulostaa tylyltä, mutta näin se asia vaan käytännössä menee.

Kyseisessä esimerkkitapauksessa epäilty pahoinpitely on kyllä selvitettävissä jälkikäteenkin: portsareiden henkilöllisyydet saadaan kyllä selville ja todistajakin löytyy: esimerkin kirjoittaja itse. Erittäin todennäköisesti tapaukselle löytyy myös muita todistajia - myös jälkikäteen.

Esimerkin kaltaisessa tapauksessa kannattaa jututtaa portsarin ravistelun kohteeksi joutunutta asiakasta ja kertoa hänelle nähneensä tapauksen ja pitävänsä portsarin toimintaa epäasiallisena sekä olevansa tarvittaessa valmis kertomaan näkemästään viranomaisille. Tässä yhteydessä hänelle voi antaa myös yhteystietonsa ja kertoa, että rikosilmoituksen ehtii tehdä myös seuraavana päivänä.

Luonnollisesti poliisiin voi olla yhteydessä portsarin toiminnasta myös suoraan, mutta tällöin poliisi tuskin vielä alkaa tutkimaan tapahtumaa pahoinpitelynä, mikäli asianomistajapuoli itse ei ole tehnyt asiasta ilmoitusta.

Riinu kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti...

Olisikohan helpompaa kirjoittaa tekstejä jos niistä tekisi lyhyempiä?...
-----------------------------------

Älä missään nimessä kuuntele tota!!! :D
Ihanan pitkiä!
Tiedän et kirjotat näitä ihania juttuja melkeen sormet verillä, aina kun näitä lukee niin haluu vaan ettei teksti loppuis...ikinä :D

Jaksamisia ;)

Adeletar kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Adeletar kirjoitti...

Shaky Lady, täällä kaivataan päivitystä sun ihanille kirjoituksille. Kuten oon sanonut, oon vieläkin kateellinen sun kirjoitustaidoistas ;-)
T: Turkulainen hattivatti

Anonyymi kirjoitti...

Katselin tuossa joku aika sitten kirvestä, samalla kuuntelin tappouhkauksia, kykenin vain odottamaan, että kohta mäjähtää. No ei mäjähtänyt kun tässä olen, eli pääsin soittamaan Häkeen. Puhelimessa oli aivan loistava ammattilainen, äänensävyä ja- painoja myöten.

Olen soittanut monesti apua, lähinnä ambulanssin ja aina sitä myös saanut. Tuo viimeisin kerta oli kuitenkin erilainen, pelkäsin henkeni edestä, enkä tainnut olla edes kovin rationaalinen soittaessani. Ammattilainen toisessa päässä kuitenkin ohjasi minut tilanteen läpi, samalla hoitaen hommansa. Itse puhelusta en kummia muista, vain sen, että olo oli turvallinen, minut otetaan vakavasti ja asiat hoituu. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon, hätäkeskuksien määrää tullaan vähentämään reilulla kädellä (15-->5)! Mietiskelin tuossa, että idea olisi hyvä ja toimiva, jos häirikköpuhelut saataisiin eliminoitua. Nykyisilläkin resursseilla päivystäjät joutuvat tekemään pahimmillaan hommia tuli p...een alla-ongelmaa ei voida poistaa vähentämällä hätäkeskusten määrää. Sisäministeriön kaveri vielä meinasi, että kaksikin häkeä riittäisi...miksihän minua vähän hirvittää?

Häkepässi kirjoitti...

" Onneksi olkoon, hätäkeskuksien määrää tullaan vähentämään reilulla kädellä (15-->5) "

No, ministeriö saa esittää mitä esittää, mutta keskusten vähentäminen on poliittinen päätös. Ja politiikassa saattaa tapahtua vaikka mitä. Itse en usko noin rankkaan vähentämiseen, mutta olenhan ennenkin ollut väärässä.

Aika näyttää. Hommia on Suomessa muitakin kun häkepässin duuni.

Anonyymi kirjoitti...

oot kyllä yhdenlainen kyyninen paska. taitaa olla vähän lapsuuden traumoja taustalla? onko mukavaa, kun kerrankin saa "olla jotain"? annan vinkin: selvittele itsetunto-ongelmiasi.

Anonyymi kirjoitti...

Hei minne katosit? Kirjoita pian lisää!

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä ketä edellinen anonyymi tarkotti kommentillaan "oot kyllä yhdenlainen kyyninen paska" mutta olen mielummin kyyninen paska, kun pelkkä PASKA.

nimim. yks kyyninen paska häkestä

Anonyymi kirjoitti...

sinulla pitäisi olla vaitiolovelvollisuus!!!!

Häkepässi kirjoitti...

" sinulla pitäisi olla vaitiolovelvollisuus!!!!

Kyllä, meillä on vaitiolovelvollisuus, ja sitä ei tässä blogissa ole rikottu!

Tässä blogissa esitetyissä tapahtumissa osallisena olevat henkilöt ja tapahtumat pystyy tunnistamaan ainoastaan sellainen henkilö, joka on tapahtumista muutenkin jo tietoinen.

Joka on näistä kotomaan "paljastuksista" huolissaan, voi vilkaista vaikka tuolta Amazonilta, mitä amerikanmaalta voi tilata: hassuimmat hätäpuhelut hassuna kirjana!

http://www.amazon.com/Whats-Number-911-Americas-Wackiest/dp/0740700324

Omasta puolestani olen vakaasti sitä mieltä, että tavalliselle kansalaiselle - ja myöskin päättäjälle - tekee hyvää lukea, mitä roskaa sinne hätänumeroon loppujen lopuksi soitellaan.

Se nimittäin alkaa kiinnostamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun itsellä on se oikea hätä, mutta hätänumeroon soittaessaan pääseekin kuulemaan, että "hätänumero on juuri nyt ruuhkautunut, olkaa hyvä ja odottakaa sulkematta puhelinta..."

Anonyymi kirjoitti...

Ei tänne taida enää mitään ilmestyä... =(

päivystäjä kirjoitti...

"Ei tänne taida enää mitään ilmestyä... =("

-----------------

Tähän pitää nyt vastata. En ole kuopannut tätä blogia, ainakaan vielä. Pää on ollut täysin tyhjä teksteistä jostain syystä ja ajantajukin on ollut hukassa, huomasinkin äsken, että on mennyt jo neljä viikkoa sitten viimeisen...
Mutta I'll be back.

Anonyymi kirjoitti...

Rakas päivystäjä odotan sinun erinomaisia juttujasi.
T: Erpa = smurffipukuisen kiroilevan siilen kanssa onnellisessa aviossa elävä kurkkusalaattipukuinen kapiukko....

Anonyymi kirjoitti...

Hätäkeskuksien vähentämissuunnitelmat tulevat aiheuttamaan vuosia kestävän epävarmuuden sekä työpaikan sijainnista että työn jatkumisesta. Itselläni on toinen ammatti, ja jos/kun eteen tulee tarjous vakituisesta työstä riittävällä korvauksella, tulen siirtymään pois hätäkeskuksesta. Asuntolainaa on jäljellä ja lapset olemassa, joten matematiikka on selkeää eikä löysä hirsipuu juuri kiinnosta.

Terveisin Iso-T

Anonyymi kirjoitti...

Ei saa päivystäjä vaipua synkkyyteen!

Onko kirjoitteluasi koetettu torpata hätäkeskusyksikon tai ylemmän tason toimesta?? Onko sananvapaus menossa *-nuorten toivomalle tasolle? Tämänkin pitäisi tulla julki.

Innolla odotamme, ainakin sinisellä sektorilla, innoatiivista kirjoitteluasi esim. syyteasioiden tai muun mediaseksikkään ja hyvin spekulatiivisen median keksimän "hätäkeskusteeman" ympärillä...

nimim.
"vierestäsi seurannut"

Anonyymi kirjoitti...

Tahtoo lisää!

Anonyymi kirjoitti...

Hiljentynyt ihan tyystin tämä blogi (ja kommenttipalsta).. :(

päivystäjä kirjoitti...

Tiedoksiantona: palaan kirjoituspuuhiin parin päivän sisällä, I promise. En mä uskalla jättää tätä sivutointa tässä vaiheessa, :).
Ja Adeletar... Kiitos siitä, että muistutit mua rakkaasta lempinimestä... tai sitten ei. Shaky Lady, my ass... :D.

Mutta siis, oikeasti. Anteeksi pyydän pitkää hiljaiseloa, ja tartun taas aiheeseen tämän viikon loppuun mennessä. Piste.

päivystäjä kirjoitti...

"Onko kirjoitteluasi koetettu torpata hätäkeskusyksikon tai ylemmän tason toimesta?? Onko sananvapaus menossa *-nuorten toivomalle tasolle? Tämänkin pitäisi tulla julki."

Ei olla yritetty torpata, onneksi. Tämän hiljaisuuden syypää on ihan minä itse ja hiljainen päänkoppani. Mutta tosiaan, palaan ihan kohta pian. Kiitos kannustavasta palautteesta, se auttaa aina miettimään jatkoa ja halukkuutta siihen. Se ei nimittäin aina ole helppoa... Eli siis, työntekijä ei ole ns. hyväksynyt tätä blogia, eihän se niin voi virallisesti tehdä, mutta se ei myöskään pistä minua lopetuspuuhiin, kunhan seuraan tiettyjä sovittuja asioita. Näin, :).

Myy kirjoitti...

Lisää kaivataan kyllä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Liekö "päällimmäiset keikat" jo käsitelty kun ei tarinaa enää pulppua aiempaan tahtiin...?

Olisiko tulossa päivystäjän (ja ilm. nimenomaan Uudenmaan al.) näkökulmasta kommenttia ministeriön tulevista suunnitelmista a)vähentää keskuksien määrää b)yhdistää ainakin H:ki IKUun Keravalle (Länsi-Uudenmaan kohtalo?) ja c)muut asiaan liittyvät; ajatuksia esim. siitä kuuleeko työnantaja/päättäjätaho mielestäsi suoritusportaan ääntä/toiveita yms. yms.

Olisi mukava saada tähän tällä hetkellä kovin ministeriötasoiseen keskusteluun myös ruohonjuuri perspektiiviä....

päivystäjä kirjoitti...

"Liekö "päällimmäiset keikat" jo käsitelty kun ei tarinaa enää pulppua aiempaan tahtiin...?"
---------------------------

Kyse on lähinnä siitä, ettei intoa ole riittänyt viime aikoina. Tarinaa löytyy kyllä, ne ei hevin lopu kesken, mutta tämä päivystäjä on vain välillä niin saamaton, ettei mitään synny. Mutta tosiaan, mainitsemasi asiat ovat tärkeitä, ja haluan myös esittää oman näkemyksensä niistä, vaikken suoranaisesti kiihkomielisesti jaksa niihin suhtautua.

Häkepässi kirjoitti...

Tekstin luominen voi joskus olla uskomattoman vaikeaa - varsinkin, jos yrittää vääntää asiatekstiä taiteellisempaa materiaalia.

Että annetaanhan aikaa!

Anonyymi kirjoitti...

Sakupuolella odotellaan myös uusia tekstejä... Ei paineita, mutta kunhan nopeasti ;-)

T: Kyytipossu

Hanna kirjoitti...

Harmittaa kun niin pitkä tauko ollut, mieltä piristää kun saa lukea blogiasi :)

Tahtoisin esittää toiveen: kertoisitko miten toimitaan ja millaisia ilmoituksia on tullut kun on eläimiä hädässä?
Korkeasaari ohjelmassa on se äijä joka auttaa luonnonvaraisia ja muita pulaan joutuneita eläimiä ja mielenkiinnolla odotan aina uutta jaksoa että millaisia asiakkaita taas olisi :D

Terveisin eräs masentunut joka on saanut uutta puhtia kirjoituksistasi (tunne että ei mulla asiat niin huonosti olekkaan).

Adeletar kirjoitti...

Shaky lady, laita kysely mitä ihmiset haluaa lukea, niin ehkä siitä sitten poikisi aiheita? Ei tarvi aina itse keksiä mistä kirjoitaa, ottaa vaan gallupin ja poimii parhaat jutut päältä, ja sit kertoo omat jutut :-)

Anonyymi kirjoitti...

Miten olisi pikku vertailu? TV-maailma kontra todellinen maailma. Kuinka fiktiiviset ja realitysarjat varsinkin tuolta amerikanmaalta saavat ihmiset kuvittelemaan, että lanssi inkarnoituu 35 km päästä pihaan n. 0,5 minuutissa ja rankkurit jahtaavat irtokoiria pitkin kaupunkia omistajan kölliessä kotona.

Eräänkin ilmoittajan mukaan minun olisi pitänyt pistää animalrescue patrol pelastamaan joessa vastavirtaan uivaa koiraa, kun hän hetki sitten ajoi sillan yli ja näki eläimen joessa uimassa.

Selitykseksi ei kelvannut että luontokappale pitänee huolen itsestään noilla voimilla joilla ui vielä vastavirtaan ja ettei moista patrolia ole olemassa ja että kyllä, pelastuslaitos pelastaa myös eläimiä mutta tämä elikko ehtii kadota näkymättömiin jo ennen kuin pelastajat pääsevät rantaan, saati veteen asti.

Unknown kirjoitti...

Hauskaa vappua sinne häkemaailmaan,mua jo vähän jännittää kun häkekurssin valintakoe on 26-27. toukokuuta.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä ainakin arvostetaan puhelintyötekijöitä(kin). Varmaankin työntekijät törmäävät useammin siihen negatiiviseen palautteeseen. Pilapuhelutkaan harvemmin tulevat viisaita ajatuksia viljeleviltä ihmisiltä, jotka toivottavat hyvää ja kaunista päivää. Blogi on oikein mielenkiintoinen. Kaikkea hyvää teille ja hyvää ja kaunista päivää!

Ninny kirjoitti...

Aina jaksan tyhymänä ihmetellä sitä, että miksi ihmeessä nykyään poliisi ja ambulanssi pitää soittaa samasta numerosta. Aiemmin oli paljon helpompaa kun poliisilla oli oma hätänumero ja sairaankuljetuksella oma. Nyt menee kaikki hörhöilyt samaan numeroon viemään resursseja oikeasti apua tarvitsevilta. Pah.

Anonyymi kirjoitti...

Hei päivystäjä,

Olisi tosi mukava lukea vielä joskus lisää tarinaa. Onko mitään mahdollisuuksia, että jatkaisit kirjoittamistasi?

Terkuin,
sun fani :)

Anonyymi kirjoitti...

Siis tää on paras blogi jota oon koskaan lukenut! =D Valvoin tämän parissa kerran niin myöhään, että nukuin komiasti seuraavana aamuna pommiin, myöhästyin töistä ja metrossa pärskähdin kuuluvasti sille miehelle, joka soitteli ja käski teidän imeä p*llua =DD

Anonyymi kirjoitti...

Miltä se juoppo haisee siellä puhelimen päässä?

Anonyymi kirjoitti...

Ikävä asenne perheväkivaltaa kohtaan, tuntuu että pahoinpitelyn kohteeksi omassa kodissa joutunut nainen saa apua vain jos paikalla on lapsia.
Omaa kokemusta on: täysin yllättäen puoliso sai juoppohulluuskohtauksen (satunnaista alkoholinkäyttöä, ei minkäänlaista aiempaa ongelmaa) ja pahoinpiteli minut sairaalakuntoon. Karkuun en päässyt ja sain soitettua apua: ensimmäiseksi päivystäjä kysyi onko asunnossa lapsia. Ei meillä ole lapsia. Mies seisoi asunnon oven ulkopuolella tupakalla. Onko mies vielä paikalla, oli seuraava kysymys. Ei, meni asunnon ulkopuolelle. "No sittenhän tilanne on ohi. Soittele jos hän palaa takaisin ja vielä uhkailee." Ikinä ei ole ollut niin hylätty olo kuin siinä, kun kylkiluut katkottuna ja naama murtuneena maata piilossa vessan lattialla. Valmis kysymyssarja ei täyttänyt päivystäjän kriteerejä avun lähettämiseksi. Siinä shokissa mitä pahoinpitelyn aikaan sai, en osannut enkä kehdannut elämässäni ensimmäistä kertaa edes kuvitellakaan että apua pyytäessäni en saa sitä. Tekisi mieli sanoa, että lisätkää ohjeisiin kysymys: "Onko tämä ensimmäinen kerta?" sillä kuulemani mukaan kokeneemmat eivät enää panikoi niin paljon..
Ensikertalaista voisi opastaa vaikka soittamaan numerotiedustelun kautta naisten turvakotiin, ettei tarvitsisi kohdata samaa kuin itselle kävi, asuntoon palaavaa miestä kirveen kera.
Väkivaltaisessa suhteessa eläviä naisia on helppo arvostella, mutta on niitä jotka meinaavat kuolla siihen ensimmäiseen kertaan. Silloin ei paljon lohduta tilastotieto siitä, että perheväkivallan uhreja on Suomessa satojatuhansia ja että "Joo tää on tuttu osoite.." saattaa useinkin kuulua ammattilaisen suusta.

päivystäjä kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
päivystäjä kirjoitti...

Hei Anonyymi. Tässä tekstissä en käsitellyt perheväkivaltaa ollenkaan (piti oikein lukea se läpi, en enää muistanut mitä sinne olin rustaillut), vaan ainoastaan lyhyesti perheriitaa, joka on eri asia kuin väkivalta. Riidasta on kyse, kun joku soittaa, että suhteen toinen osapuoli huutaa ja mesoaa eikä tämä ilmoittava osapuoli jaksa kuunnella ym. Silloin ei saa olla mitään väkivallan merkkejä pelissä mukana.

Mitä tulee perheväkivaltaan, niin se on surullisen yleistä, eikä sitä vähätellä. Usein vain päivystäjän keinot ovat aika vähissä tietyissä tilanteissa. En voi arvostella sinun tapaustasi sitä tuntematta, en tiedä mitä kaikkea on sanottu ja mitä ei sanottu, mutta yleisesti ottaen, jos mies on lähtenyt (ja itse haluaisin kyllä sellaisen tiedon, että se on häipynyt eikä mitään hajua mihinpäin Suomea se lähti, jos se pyörii vielä nurkissa, niin, taas, yleisesti ottaen laittaisin kyllä partion paikalle) niin silloin ei välttämättä ole sen enempää tehtävissä juuri sillä sekunnilla.

Ambulanssin tarve selvitetään myös aina pahoinpitelytapauksissa. Siis pitäisi selvittää.

Mitä tulee lapsiin, niin se kysytään aina, oli syy poliisin paikalletuloon asuntoon mikä tahansa. Lastensuojelu on A ja O, ja jos näitä pikku palleroisia on paikalle, se vaikuttaa myös poliisin toimintaan. Kysymys liityy myös suuresti siihen, että pitää tietää kuinka monta henkilöä sellaisessa kämpässä, jonne partio on matkalla, on. Tietävät taas mitä odottaa, mihin valmistautua.

Mitä tulee kysymykseen: "onko ensimmäinen kerta?", niin itse käytän sitä silloin tällöin, taas, riippuu taas tilanteesta. Usein ilmoittaja jo sanoo "taas se hakkas mut" tai jotain sen suuntaista, kun taas toisesta puhelusta tulee selkeästi sellainen fiilis että tilanne on ilmoittajalle uusi.

On perheväkivaltaa ja on perheväkivaltaa. Ne tutut osoitteet, jossa käydään viikottain, eivät saa enää paljon sympatiaa ja ne puhelut hoidetaan tylsistyneen rutiininomaisesti, mutta tämä ei koske niitä muita "ei-tuttuja" osoitteita.

Hätäkeskuksessa ei ole suoranaisesti valmiita kysymyssarjoja. Valmiita kysymyksiä on, mutta työtä ei tehdä siten, että luetaan kysymyksiä paperilta samassa järjestyksessä. Kysymykset pitää tuntea ja tietää miksi asioita kysytään näin, ja sen myötä osata käyttää niitä oikealla tavalla. Jokainen puhelu on erilainen ja ne hoidetaan eritavalla, esitetään erilaisia kysymyksiä eri järjestyksessä, juuri sen tehtävän luonteeseen sopivalla tavalla.
Ei ole mitään sabluunaa, jota käydään läpi, varsinkaan poliisi-puolella.

Perheväkivaltatilanteessa peruskysymyksiä ovat mm. "ketä asunnossa on", "onko tekijä paikalla", "mitä vammoja", "onko kättä pidempää/päihtymystä". Kaikki muu riippuu täysin juuri siitä puhelusta ja miten se etenee, minkätyylinen tilanne on kyseessä.
Itse asiassa ei ole niinkään kyse kysymyksistä poliispuolella, vaan siitä lopputuloksesta. Mitä minä haluan tietää? Miten minä päädyn tällaiseen lopputulokseen, tällaisiin tietoihin?
Päivystäjänä haluan pistää ruksin kohtaan "työturvallisuus" (partion osalta), kohtaan "muiden viranomaisen tarve" (lanssi, sossu), "lisävahinkojen vaara", ja päivystäjän kannalta ehkä se tärkein "minä tiedän mitä kohteessa tapahtuu, tajuan ja ymmärrän, minulla on hyvä yleiskuva tilanteesta ja voin siten rennosti tehdä oman päätökseni ja puolustella sitä vaikka oikeudessa" (oli se sitten yksikön paikalle hälyttäminen tai hälyttämättäjättämispäätös, minulla pitää olla kaikki tiedot, jotta voin tehdä kyseisen päätöksen, eikä minulla saa olla mitään hampaankolossa, mitään epävarmaa oloa).

jatkuu....

päivystäjä kirjoitti...

jatkuu...

En oikein saa tätä kommenttia sujumaan (pää rättiväsyneenä), mutta yritän sanoa, ettei päivystäjä vähättele perheväkivaltaa. Ehkä sinun tapauksen päivystäjä käsitteli puhelun huolimattomasti, ehkä ei, kuten sanoin, en voi tietää kun en ole kuullut nauhaa ym, mutta yleisesti ottaen, perheväkivalta ei ole mikään leikin asia, ei myöskään hätäkeskuksen sorvin ääressä istuvan ihmisen mielestä. Tällaiset tehtävät ovat valitettavan tavallisia mutta silti myös usein sydäntäriipaisevia.

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen ollut kerran oikein ääliö kun ihan umpikännissä soitin parikin kertaa häkeen koska (huoooh) mulla oli tippunut kännykkä rappujen alle enkä saanut sitä sieltä. NÖYRIN ANTEEKSIPYYNTÖNI SIITÄ. Että mä olen ollu tyhmä, oikein ääliö! Soittaa nyt häkeen tollasesta... voi vide että on voinu mulla leikata. Onneksi en enää juo.

Olen muutaman kerran soittanut poliisin tai lanssin paikalle kun tilanteet on ollu lähinnä niitä että naapurissa on käyty toiseen käsiksi ja niin edelleen tai sammunut juoppo makaa kadulla eikä sitä oikein voi kylmään maahankaan jättää. Kesällä olen jättänyt suosiolla siihen, jos näyttää siltä että vaan vetelevät sikeitä tyytyväisen näköisinä ja olen varmistanut heiltä, että tietävät, missä ovat ja pääsevät kotiin. Tyttäreni alkaa lähennellä sitä ikää että opetan hätänumeron käytön ja teroitan että häkeen EI SOITETA ELLEI OLE AKUUTTI TARVE. Vanhempani varoittivat ankarasti soittelemasta pilapuheluita eikä niitä soiteltukaan, sen verran hyvin uskottiin kun vanhemmat sanoivat.

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin todella törkeä ja epäasiallinen blogi, vaikkakin tekstin ulkoasu ja mielipiteet yhteiskunnallisiin asioihin tuovat ikäänkuin viisaanoloisen ja pohtivan sävyn blogin ulkokuoreksi.

Mielestäni on häpäisevää kirjoitella hätäkeskuspäivystäjänä soittajista paskaa, vaikka kyseessä olisi minkälainen soittaja. Jonkinlainen salassapitovelvollisuus teilläkin tulisi olla. Iljettävää ajatella kuinka tuolla tavoin asioista ajattelevia ihmisiä päästetään palveluammattiin, niinkin vakavaan kuin hätäkeskuspäivystäjä.

Hätäkeskuspäivystäjä kirjoittelemassa työstään nettiin on kuin nunna kirjoitteleisi seksielämästään romaania.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko on kommentoida tuota, kun kritisoit vaimoja, jotka soittavat kun mies tulee kännissä kotiin ja vaativat tekemään ruokaa. Itse joskus vuosia sitten soitin hätäkeskukseen kun nykyinen ex-mieheni saapui kamapäissään kotiin ja ihan oikeasti uhkaili minua ja lapsiamme. Olin siis juuri aikaisemmin päivälle ilmoittanut haluavani erota. Tilanne oli oikeasti uhkaava, mutta tuli tunne, että puheluani ei otettu vakavasti. Lienee kuulunut silloisen päivystäjän mielestä normisekoiluihin joihin ei tarvitse puuttua. Apua en siis koskaan saanut, ja se asia jäi kaivelemaan mieltäni. Turpiini siis sain sinä iltana, mutta lapset selvisivät vain säikähdyksellä. Tai joutuivat tosin seuraamaan vierestä kuinka isi lyö äitiä..

päivystäjä kirjoitti...

Lopetin tämän blogin kirjoittamisen jo pari vuotta sitten, ilman sen kummempaa syytä, mutta haluan silti vastata sinun kommenttiisi (saan siis edelleen tiedot kommenteista sähköpostiin).
Tuo "mies vaatii minua tekemään ruokaa"-esimerkki oli siis tilanne ilman minkäänlaista uhkaa taustalla, tilanne jossa nainen oli vain kyllästynyt eikä millään tavalla pelännyt/kokenut olonsa uhatuksi.
Kotitilanteet voivat olla hankalia, usein esim. voi olla kyseessä verbaalisesta uhasta, ja sitä on voinut jatkua jo pidemmän aikaa, vuosia. Siihen on partiolla hankala mitenkään puuttua, varsinkin jos mies (tai yhtä hyvin "tekijä" voi olla nainen) on yhtä lailla kirjoilla asunnossa kuin ilmoittaja.

Tietämättä mitään alkutiedoista, pyydettiinkö sinua soittamaan uudestaan mikäli tilanne muuttuu? Tämä on nimittäin A ja O. Voi olla, edelleen tietämättä mikä tilanne oli soiton aikana, ettei päivystäjä silloisten tietojen valossa voinut lähettää partiota paikalle. Kärjistyivätkö asiat myöhemmin? Mietin vaan, koska en tiedä yhtäkään päivystäjää, joka ei lähettäisi apua/vähättelisi tilannetta, jossa sitä todellakin tarvitaan. Kotitehtävät ovat hankalia, kyllä, mutta ne selvät tapaukset ovat toisaalta niin selviä, ettei niissä pahemmin edes tarvitse miettiä laittaako autoa vaiko ei.

Jokainen "kotikeikka" otetaan siis tosissaan (poislukien nämä selvät höröt, ja ne ovat todellakin selviä tapauksia eikä niitä voi sekoittaa oikeaan hätään), mutta näissä tilanteissa on niin paljon harmaata aluetta. On kyse kodista ja pariskunnasta ja riidoista ja mikä ei ole tavallinen riita jne.

Hälytyskelloja päivystäjälle ovat mm:
* lapsia paikalla.
* ei historiatietoja (eli ei aikaisempia puheluita, monet perheväkivaltakohteet ovat valitettavasti hyvin tuttuja viranomaisille ja puheluhistoriaa löytyy sadoittain)


Minulla ei todellakaan kuki mikään runosuoni tänään (huhhahhei väsymys), mutta yhteenvetona:
Jokainen uhkaava tilanne kodissa otetaan vakavissaan, mutta jokaiseen ei välttämättä voida lähettää partioita. Tällaiset tilanteet mihin ei lähetetä partiota, voivat kuitenkin eskaloitua myöhemmin, jolloin on hyvin tärkeää, että ilmoittaja soittaa uudestaan. Ymmärrän tottakai, että joskus se voi olla hankalaa, esim. ei pääse puhelimen luo, ei pääse asunnosta pois, ei pääse vessaan lukkojen taakse suojaan, mutta mikäli pystyy kantamaan puhelinta mukanaan ja avamaan edes linjan hätäkeskuseen, niin päivystäjä pystyy kyllä taustaäänistä päättelemään että nyt kaikki ei ole hyvin ja laittamaan apua paikalle. Numeron perusteella voidaan selvittää osoitetta, mikäli se on mahdollista, tai sitten toivotaan, että uhri pystyisi karjaisemaan osoitteen tilanteen aikana, tai sanomaan nimensä, sekin voi auttaa hätäkeskusta löytämään oikean paikan.

Toivottavasti tämä valaisi edes hieman asiaa, tönköstä kirjoitustavasta huolimatta.

päivystäjä kirjoitti...

Ja viimeisin Anonyymi, olen näköjään pari kommenttia ylempänä vastannut samantyyliseen kysymykseen, siinä vastauksessa olen osannut jäsennellä asioita hieman paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Joo. TOSI vähän.