sunnuntai 25. tammikuuta 2009

weekend

Ah lauantai-illan huumaa. Tai yön. Samapa tuo. Puhutaan sellaisesta työvuorosta, joka ei järjellä koreile, jossa kirosanat laulavat ja ihmiskunnan tulevaisuus tuntuu olevan katkolla. Joskus sitä säälii niitä ihmisiä, joilla on oikea hätä näinä viikonlopun yön tunteina, heille vastaa pahimmassa tapauksessa ärsyyntyneitä, erittäin lyhytsanaisia päivystäjiä, jotka ennenkuin edes vastaavat puhelimeen olettavat sinun olevan kännissä. Ai miksi? No, koska suurin osa soittajista ovat. Toisaalta, nämä selvät, fiksut soittajat antavat puhtia kahlata läpi näitä kännipuheluita, muistuttavat taas, että kyllä joku joskus oikeasti tarvitsee sitä apua.
Luojan kiitos viikossa on viisi muuta päivää.

Ambulanssit ajavat ns. paskakeikkaa, poliisit ovat ylityöllistettyjä kuin puput pesäpuuhissa ja palokunta käy sammuttamassa sytytettyjä paloja. Ja päivystäjät yrittävät puhua pois kaiken sen, minkä vaan voivat. Tätä poispuhumista hankaloittaa vaan juuri edellä mainittu humalatila. Hyvän puhelun tunnistusmerkit ovat seuraavanlaiset:
A. Päivystäjä ja ilmoittaja ymmärtävät toisiaan. Eli puhutaan ensinnäkin samaa kieltä. Yleensä tämä on hoidossa, suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Muiden kielten osalta hieman heikompaa. Kun puhutaan suomenkielestä, saatikka sitten ruotsin, niin päästään murteisiin, jotkut ymmärrettävimpiä kuin toiset, laitetaanpa vielä päälle tietynlainen kännimurre niin taas prosentuaalinen ymmärrys laskee. Mitä sitten tapahtuu kun mennään näiden asioiden ohi, to unknown territory, alueelle, missä puhetta ei enää ole, missä alkukantaiset röyhtäykset ja murinat pyrkivät samaan kuin James Joyce kirjoissaan. Silloin on päivystäjä pulassa. Tai ei niinkään päivystäjä, vaan se henkilö, joka kaipaa apua, mutta ei kykene kommunikoimaan siitä päättävän henkilön kanssa.
Tässä on pari eri mahdollisuutta, voidaan pyytää joku toinen henkilö puhelimeen, usein heikoin tuloksin (kummasti koko porukka ruukkaa olla samassa kunnossa), tai käsketään soittamaan uudestaan kun osaa kertoa mikä on hätänä, tai, mistä kenttähenkilökunta riemastuu, paikalle hälytetään joku tarkistamaan. Tähän viimeiseen vaihtoehtoon päädytään esim. silloin kun taustamelu antaa ymmärtää jotain mitä ilmoittaja ei kykene sanoilla välittämään, tai kun saadaan muuta ns. hälyttävää tietoa kaiken sen ördäämisen keskeltä. Lopputulos on useimmiten turha hälytys, mutta mistä sen tietää puhelimen välityksellä. Joskus siellä oikeasti kaivataankin apua. Näköpuhelin on tilauksessa, mutta taitaa mennä useampi vuosi ennenkuin tekniikka yltää sille tasolle.
B. No itse asiassa näissä kännipuheluissa ei taida enää B-vaihtoehtoa ollakaan, suurin osa tyssää suoraan A:han. Lisättynä vielä se, että vaikka puheesta saisikin selvää, niin kysymykset ja ohjeet eivät mene perille vastaanottavalle henkilölle. Ja taas ollaan samassa pisteessä. Ympäri mennään, takaisin tullaan. Piiri pieni pyörii....

Eräs toinen asia, joka on tapetilla viikonloppuisin, on naapurisopu. Päivystäjänä sitä nopeasti oppii mihinkä taloyhtiöihin ei todellakaan kannata muuttaa asumaan, ellei halua kuulla seinänaapurin sydäntäsärkevää tulkintaa Aikuisesta naisesta joka toinen yö kello 3.
Ei meteli ole mukavaa, sen ymmärtää päivystäjäkin hyvin, ja tämäntyyppiset tilanteet kuuluvatkin peruskeikkoihin. On kuitenkin eri asia onko sitä meteliä kello 21:30 lauantai-iltana tai kello 03:30 sunnuntai-aamuna. Priorisointi tehdään sen mukaan ja neuvoksi voi myös tulla esim. "uusi soitto mikäli meteli jatkuu klo 23:n jälkeen". Se, että taloyhtiön sääntöjen mukaan talossa pitää olla hiljaista tiettynä kellonaikana, ei vaikuta päivystäjän arvioon, se on isännötsijän asia, ja hänelle olisi myös hyvä ilmoittaa näistä järjestyshäiriöistä.
Ja ei, se, että paikallisen teekkarikylän pihalla grillataan makkaraa ja soitetaan musiikkia kello 20, lämpimänä kesälauantaina, ei vielä aiheuta poliisin paikalletuloa, vaikka lapsi ei saa nukuttua. Valitettavasti.

* Mies soittaa ja kertoo, että hänellä on ongelmia naapurin kanssa. Herra kuulostaa hyvin järkevältä, on selvinpäin, erittäin asiallinen. Ilo asioida tällaisen kanssa. "Minä kävin pyytämässä yläkerran naapuria olemaan hiljaa, jonka seurauksena se luuli, että minä olen poliisi..." "Nii-in.." "Tämä on kyllä jo hieman äärimmäistä", mies naurahtaa, "mutta kostoksi se kävi kusemassa minun postiluukusta sisään." Keskellä yötä, kerrostalossa. Loistavaa. Juteltu hetken aikaa ilmoittajan kanssa, kostaja ei ole enää paikalla, tilanne rauhallinen jne. Mies ymmärsi itse hyvin, ettei partio oikein voi tehdä tilanteelle mitään. Puhelu lopetettu, "soittakaa uudestaan mikäli tilanne siellä muuttuu."

Noin tunnin päästä uusi soitto tuleekin.

* Mies on edelleen erittäin asiallinen, kertoo nyt, ettei pääse asunnosta ulos. "Miksi et?" "No kun se sama naapuri on jollain keinoin tukkinut turvalukon, niin ettei avain mene sinne." "Miten sä tiedät et se on se sama naapuri?" "Mä kuulin sen äänen kun se oli ovella." Sovittu, että ilmoittaja soittaa huoltoyhtiölle.

Ja myöhemmin jälleen uusi soitto.

* Tällä kertaa mies kertoo, että huoltoyhtiön edustaja kävi paikalla ja poisti tulitikkuja turvalukosta, mutta "nyt naapuri ja sen kaveri ovat varastaneet mun lompakon ja avaimet." "Siis.. miten ne on varastanut ne...?" "No ne tuli hieromaan sopua ja minä päästin ne sisään, turvaketju meni poikki, naps 2 sekuntia." Nyt tässä alkaa jotain mättäämään... päivystäjän kuudes aisti herää ja heittää hälytyskellot soimaan. Mies on edelleen hyvin järkevän kuuloinen ja oloinen, mutta... kuudes aisti pettää harvoin.
Partio lähti paikalle, ja miten kävi?
Hullu mikä hullu.

Viikonloppuöisin monelle tulee yhtäkkiä yllättävä tarve päästä lääkäriin, keskellä yötä. "Miten kauan tätä vaivaa on ollut?" "Kolme viikkoa." "Kaksi kuukautta." "Vuoden verran." Ja kun kysytään miksi ihmeessä henkilö ei ole hakeutunut aikaisemmin hoitoon omatoimisesti, vastaus on jotain ympäripyöreää mongerrusta. "Emmä tiiä..." Ja tottakai suututaan kun ambulanssia ei hälytetä, "tajuksä et mä oon kuolemaisillani täällä!" "Niin ja sitä päätä oli särkenyt samalla tavalla jo neljä viikkoa...?" "No joo joo!"

Tai toinen klassikko, kaverit ei saa toista hereille. "Onko se juonut alkoholia?" "No on se, mut ei paljon." "Eli ei niin paljon et se olis voinu sammua?" "No ei!" Ambulanssi menee paikalle ja saa körilään hereille parilla näpsäkällä [muuvsilla] ja puhalluttaa. 2.8 promillea. Ei mitään muuta hätää. Mutta tällaisia ei voi puhua pois, joskus joku näistä on oikeasti hädässä, on vetänyt jotain nappeja esim. tai saanut jonkunlaisen kohtauksen. Lähtötiedot ovat vain yleensä samat kaikissa, tai yhtä huonot siis.
---------------------------------------
Pitäkää huolta kavereista kun olette nauttimassa ilolientä, ja muistakaa laittaa ne sammuneet aina vasemmalle kyljelle makaamaan! Vasen? Kyllä, kyseinen asento johtaa siihen, että vatsalaukun sisältö ei imeydy niin nopeasti kehoon, eli myös mahdolliset lääkkeet tai muu aines, joka on eksynyt henkilön leipäluukusta alas. Kylki? Ei ole kivaa löytää kaveria aamulla oksennukseen tukehtuneena, eihän. Vasen kylki.
---------------------------------------

* Mies soittaa hätääntyneenä aamuyöstä, kertoo, että joku yrittää hyökätä hänen asuntoonsa, kuiskailee ja kertoo nopeasti osoitteen. "Hei, ei, ei ku nyt ne ajaa pois..." Ja selvisi, että kyseessä oli postinjakaja.

* Nuori mies soittaa ja kertoo olevansa opiskelija, "mä oon vetänyt pään täyteen, ja mä tarvitsen heti partion heittään mut kotiin." "Hei, mulla ei oo tuloja, mä en pääse mitenkään muuten!"

* Mies soittaa ja kertoo, että nainen häiritsee hänen yöuniaan. "Ei, ei se enää täällä ole, mut se vei mun viinat." No yllätys, yllätys. "Ja mä istun alasti pyörätuolissa." Kiitoksia hyvä herra kyseisestä mielikuvasta. Ihanaa.


Viikonloppuyöt ovat täynnä ihanuuksia, täynnä paskaa, täynnä työtä. Ja mahtava lähde irvikuville. Näihin vuoroihin on viha-rakkaus-suhde, joskus niihin astutaan kuin giljotiiniin, useimmiten kuten mihinkä tahansa vuoroon. Sitä tietää mitä on tulossa, siihen ei voi vaikuttaa, pitää vain kestää, hoitaa hommat ja sen jälkeen pääsee kotia. Joskus näitä on jopa mukava tehdä, kun pää on tarpeeksi vinksallaan ja onnellisuuspillerit on napsittu lääkärin ohjeiden mukaan.

67 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno stoori jälleen. :)
Mutta:
Ja selvisi, että kyseessä oli postinjakaja.
taisi olla lehdenjakaja... ;)


Piip.ahtelija

Eeva kirjoitti...

Vasen kylki, vasen kylki, vasen, vasen, vasen... Toivottavasti muistan kun tulee tarpeelliseksi tämäkin tieto! Yksi monista, jota täältä olen saanut.

KIITOS!

Anonyymi kirjoitti...

postiahan ne lehdetkin on.... 0o ?

Anonyymi kirjoitti...

"...poliisit ovat ylityöllistettyjä kuin puput pesäpuuhissa..."
Aivan mahtavaa! Jälleen kerran oli ilo lukea niin hyvin kirjoitettua tekstiäsi!

päivystäjä kirjoitti...

"taisi olla lehdenjakaja... ;)"

no, olet toki aivan oikeassa, viilataan, viilataan... :).

Anonyymi kirjoitti...

Arvoisa kaikkien paikallisten päivystäjien tuntema henkilö soittaa, kun paikkakunnan terveyskeskus on sulkenut ovensa klo 16... Moro, "Touko Pouko" täällä. Nyt on pakko päästä katkolle... ei en voi odottaa aamuun, kun kerkeen sitten ottaa taas... >niin klo on 16.30, olet humalassa, etköhän ole jo ottanut tällekin päivälle neuvoa-antavaa. Menehän aamulla omaan tk:een. > Ei pakko päästä nyt heti, kun olen järkevässä kunnossa (päivystäjän kuulolla toimiva alkometri arvioi noin 3,26-3,51 promillen humalaa)> Mene sitten taksilla, katkolle menoa sadan kilsan päähän et tarvitse ambulanssia ilman muita vaivoja.
Henkilö tietty vuosia häkeä vaivanneena soittaa illan aikana löytäen itseltään vaivoja, joka pakosta (terveydenhuollon määrittämien riskinarvio-ohjeiden mukaan) aiheuttaa sakun hälyttämisen. Saku käy paikalla toteamassa esim. rintakipu valitukset aiheettomiksi. Saman henkilön puhelut tietty jatkuvat, jolleivat heti niin, sitten kun taas sammumiselta muistetaan ainoa välittävä omainen; viranomainen. > Vittu ko oon masentunut, mä vedän kurkkuni auki. > OK, aukaisehan ovi, apu tulee kohta: Paikalle sheriffit ja putkaan paitsi oman terveytensä suojaksi myös hätäkeskuksen häiriköinnin lopettamiseksi.
Tämä on arkipäivää häkessä viikonpäivästä riippumatta, mutta viikonloppuisin näitä on tietysti enemmän. Osa jukuripäistä on samasta syystä poliisin pahnoilla jopa kymmeniä kertoja mitään oppimatta.

Anonyymi kirjoitti...

"saa körilään hereille parilla näpsäkällä [muuvsilla] "

muuvsilla? En ymmärrä :)

Muutenkin olisin kiinnostunut tietämään, mitkä on hyväksyttäviä keinoja saada "tajuton" heräämään :)

Anonyymi kirjoitti...

Vasen kylki - kasvot hoitotilaan päin...

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi: "Arvoisa kaikkien paikallisten päivystäjien tuntema henkilö soittaa, kun paikkakunnan terveyskeskus on sulkenut ovensa klo 16...
...Osa jukuripäistä on samasta syystä poliisin pahnoilla jopa kymmeniä kertoja mitään oppimatta."


Eikös näiltä pitäisi takavarikoida puhelin rikoksentekovälineenä?

Anonyymi kirjoitti...

Joskus häly-tekstiviestistä huokuu päivystäjän tympääntyneisyys; ''774C, ottanut antabusta ja viinaa, makaa kuset ja paskat housussa''.

Anonyymi kirjoitti...

"Eikös näiltä pitäisi takavarikoida puhelin rikoksentekovälineenä?"

No niin mutta siinäpä puututaan ihmisen perusoikeuteen...entäs kun höijjeenille tuleekin oikea hätä? Sitten saadaan kuulla että tavallisen kansalaisen oikeuksia taas poljetaan. Huoh.

Häkepässi kirjoitti...

"Muuvsseilla" oletan tarkoitettavan muutamia lahjakkaita liikkeitä ja temppuja:)

Tajuttomaksi epäillyn ihmisen herättelyn avain on KIPU! Seuraavassa kuitenkin vähän yksityiskohtaisempia vapaamuotoisia ohjeita.

1: Puhuttele henkilöä kovaan ääneen. Kutsu häntä nimeltä, jos se on tiedossa. Käske avaamaan silmät. Voit myös esim. kysyä, mikä on hätänä. Samalla voi ravistella henkilöä olkapäistä.

2: Asentohoito: jos henkilö on jossain muussa asennossa, kuin makuullaan, aseta hänet makuulle. Jos henkilö on löydetty tajuttomana - hengitys on siis normaali - käännä hänet kylkiasentoon vasemmalle kyljelleen. Jos henkilön on nähty menevän tajuttomaksi, aseta hänet selin makuulle, avaa ilmatie kääntämällä päätä varovasti taaksepäin ja tarkista, hengittääkö hän normaalisti.

Jos hengitys ei ilmatien avaamisenkaan jälkeen ole normaalia, on syytä epäillä henkilön olevan joko eloton - sydämen pumppaustoiminta on siis häiriintynyt - tai ainakin syvästi tajuton. Soita tällöin heti 112, sillä nyt alkaa kello käydä ja jokainen minuutti on kallis!

3: Jos hengitys kuitenkin on selkeästi normaalia, voidaan aloittaa vähän pontevampi herättely: tuotetaan henkilölle KIPUA! Tämä ei enää tarkoita mitään olkapäästä ravistelua tai poskille läpyttelyä, vaan näissä "muuvsseissa" käytetään voimaa!

Voit esimerkiksi:

A: painaa jollain kovalla esineellä (esim. kynä) henkilön pikkusormen kynsinauhan kohdalta

B: ottaa henkilön kainalosta, rintalihaksesta tai kyljestä tukevan otteen peukalosi ja etusormesi väliin ja puristaa ja vääntää oikein kunnolla, hiljalleen voimaa lisäten.

C: Hieroa rystysilläsi henkilön rintalastaa voimakkaasti painaen. Teho-osastoa katsoneet ainakin tietävät tämän:)

Jos henkilö ei näiden toimenpiteiden jälkeen herää, soita viimeistään tässä vaiheessa hätänumeroon 112!

Kaikissa toimenpiteissä on luonnollisesti käytettävä järkeä: sormia ei väännetä sijoiltaan, rintakehää ei ruhjota kasaan, eikä aleta tunkemaan tikkuja kynsien alle.

Toimenpiteissä ei myöskään tule jäädä jahkailemaan, esimerkiksi puhuttelua ja ravistelua ei tule jäädä harrastamaan minuuttitolkulla, vaan tulee siirtyä eteenpäin.

Tuntematonta herätellessä tulee myös varautua siihen, että henkilö sattuu heräämäänkin - eikä välttämättä ole kovin tyytyväinen saamaansa apuun. Esimerkiksi kyljellään nukkuvaa päihtyneeksi epäiltyä kannattaa lähestyä selän puolelta ja suorittaa herättelytoimenpiteet myös sieltä. Päihtyneeksi epäiltyä ei myöskään kannata tuomita suoralta kädeltä päihtyneeksi, joskus - tosin äärimmäisen harvoin - heillä voi olla ihan oikea hätäkin.

Jokainen voi myös etukäteen testata itsellään ihmiskehon herkät paikat, esimerkiksi tuon kylkilihojen puristelun sekä kynsinauhansa painamisen. Luulisin, että ahaa-elämys syntyy.

Ko. konsteista kerrotaan mm. ensihoidon oppikirjoissa. Samoja ohjeita hätäkeskuspäivystäjä voi antaa esimerkiksi puhelimessa. Vilpittömin mielin ja järkevästi toimivan ihmisen ei siten tarvitse olla huolissaan siitä, että hän saisi tuomion esimerkiksi pahoinpitelystä puristeltuaan mustelman jonkun kainaloon.

Käytännönläheinen ja melko yleinen esimerkki: vanha rouva menee äkillisesti puhumattomaksi nautiskellessaan sunnuntaijumalanpalveluksen annista paikallisessa kirkossa.

Ensimmäiseksi rouvaa herätellään ja tarkistetaan, onko hänen hengityksensä normaalinoloista. Esimerkkitapauksessamme hengitys on normaali.

Mikäli mummeli ei hetken huhuilun ja ravistelun jälkeen ala virota, niin asetetaan hänet reilusti lattialle pitkälleen - pauhaavasta urkumusiikista sekä muusta kirkkoväestä piittaamatta. Jalat voi nostaa ikäihmisen lonkkia varoen reilusti ylös.

Yleensä nämä kirkkoon ja muille julkisille paikoilla nuukahtaneet vanhukset heräävät tässä vaiheessa. Mikäli näin ei kuitenkaan tapahdu, siirrytään tuottamaan kipua kerrotuin menetelmin.

Henkilön herättyä voidaan alkaa tarkastelemaan, alkaako vointi parantua ja valittaako henkilö jotain erityistä oiretta. Vakavia oireita ovat esimerkiksi puristava rintakipu - vaikka se olisi mennyt ohi - sekä hengitysvaikeus. Muistetaan myös ihan oikeasti kysellä henkilöltä itseltään hänen voinnistaan, ei uskota suntiota, omaisia tai muita taivastelijoita. Mikäli henkilö pystyy nousemaan istumaan, hänen verenkiertonsa on todennäköisesti ainakin tyydyttävällä tasolla.

Mikäli henkilöä ei saada kivullakaan hereille, niin kylkiasentoon ja soitto hätänumeroon.

Yleisin melko vaaraton syy kyseisenlaisille tapauksille on ns. nitrokollapsi: vanhus ottaa nitroa lääkkeeksi pelkkään huonoon oloon, ja tähän nitro ei todellakaan ole tarkoitettu: päinvastoin olo tulee entistä huonommaksi ja lopulta lähtee taju! Nämä tapaukset ovat niin yleisiä, että joskus tuntuu siltä, että eikö niille mummoille ja papoille todellakaan kerrota, mihin vaivaan se nitro on tarkoitettu.

Edellämainitusta sepustuksesta voi päätellä, että tällaisen netti-EA-kurssin pitäminen on aika haastavaa. Siispä kaikki auttamishaluiset kansalaiset: hakeutukaa laadukkaille ensiapukursseille! Myös netistä löytää ohjeita, mutta ilman harjoittelua on vaikea toimia tositilanteessa.

Kollegat ja muut ammattilaiset: nyt on aika korjata meikäläisen tekstiin jääneet mokat.

Petter kirjoitti...

Kyllä ne on viikonloput raskaita. Etenkin se lauantai-sunnuntaivuoro. Oli tuplaten keikkaa verrattuna arkeen. Näin meillä tabiksessa. ;)

Noista kivuntuottamismenetelmistä vielä, kun Häkepässi kerran pyysi...

Tuo kylkiläskeistä puristaminen alkaa ilmeisesti pikkuhiljaa olla vanhentunutta tietoa, ei ensihoitokoulutuksessa meilläpäin ainakaan suositella. (Tullut valituksia mustelmista, saattaa vaikeuttaa sairaalassa tajuttomuuden selvittelyä) Huhujen mukaan se on poliisien suosima menetelmä :)

Itse en suosi kynsinauhan painamista, ei välttämättä toimi jos on esim kylmässä ja sormet kohmeessa, plus se vaatii apuvälineitä joka ei aina ole heti kädessä.

Rintalastahieronta toimii mainiosti.

Lisäksi vielä sellainen menetelmä että painetaan silmäkuopan yläkulmassa, kulmakarvan alpuolella olevaa luuta. Ei siis silmää vaan luuta!!! Tässä kulkee hermo joka aiheutaa voimakkaan kiputuntemuksen.

Että sellaista. Kiitokset vielä Päivystäjälle, olen ollut lukija melkein alusta lähtien vaikkei oo tullut kommentoitua aiemmin. Loistava blogi!

PS. Jos joku muistaa sen silmäkuopassa olevan hermon nimen niin oisin kiitollinen, on päässy unohtumaan :D

eskomatinjorma kirjoitti...

Tuntematonta herätellessä tulee myös varautua siihen, että henkilö sattuu heräämäänkin - eikä välttämättä ole kovin tyytyväinen saamaansa apuun.

Yksi kikka mitä itse käytän on intissä tutuksi tullut korpo. Eli korkea polviasento. Polviasennossa ollessaan mahdollisesti lentävä nyrkki voidaan torjua kohtuu nopeasti ja ollaan hienosti kylki asikasta vasten jotta ei osu helposti kriittisiin paikkoihin.

Anonyymi kirjoitti...

Minä soitin hätäkeskukseen viime kesänä ihan viimeisenä vaihtoehtona. Kun emäntä nyrjäytti selkänsä saunavettä hakiessaan meidän saarimökillä. Sunnuntai-ilta, pois pitäisi päästä eikä mitään keinoa, miten olisi saanut rakkaalleni edes vaatteet päälle, saati veneeseen.

Oltiin varmaan sitä D-kiireellisyysluokkaa. Eli ei akuuttia hätää, mutta apua tarvittiin kuitenkin. Iso kiitos täältä niin häken kaverille kuin Oriveden palokunnan ja siraankuljetuksen henkilökunnalle. Häkestä soiteltiin useammankin kerran missä mennään ja pyydeltiin ajo-ohjeita. Kohtelu oli tosi asiallista, vaikka itse jotenkin tunsin, että tällainen tilanne olisi pitänyt pystyä hoitamaan itsekkin.

Eli kynnys hätäkeskuksen ja palokunnan/sairaankuljetuksen vaivaamiseksi on mulla ainakin tosi korkea.

Isolla palokunnan busterilla emäntä haettiin kantoliinalla ja paareilla arvauskeskukseen aivan mahtavalla ammattitaidolla. Lasku oli 10€ luokkaa, eli veronmaksuhaluni taas kerran kasvoi ihan huolella.

Edelleen iso kiitos häkelle, palokunnalle ja sairaankuljetukselle.

t. hanu

Anonyymi kirjoitti...

"kynsinauhan" painaminen....hmmmm. Suosittelen esim uloimman sorminivelen kohdalta painamista, kirpaisee mukavasti ja varmasti herää.

Iina kirjoitti...

"Lisäksi vielä sellainen menetelmä että painetaan silmäkuopan yläkulmassa, kulmakarvan alpuolella olevaa luuta. Ei siis silmää vaan luuta!!! Tässä kulkee hermo joka aiheutaa voimakkaan kiputuntemuksen."

Kiitos hyvästä vinkistä! Olisikohan kyseessä nervus ophthalmicus, yksi kolmoishermon päähaaroista? :)

Janne kirjoitti...

Lanssarin latinalla sitä kutsutaan orbita hermoksi, oikea nimitys ja kirjoitusasu lienee tuo Iinan kirjoittama.

Kivuntuotossa kannattaa muistaa ärsykkeen pituus, eli lyhyt puristus kynsinauhasta tai muusta anatomisesti hienosta paikasta ei palvele ajatusta. Kivun tuottamisen pitää olla tarpeeksi pitkäaikaista (esim. 10sek), ja voimistuvaa, kuten pässi jo mainitsi. Vaikka potilas ei herää, niin kiinnittäkää huomiota muihin reaktioihin, eli makaako potilas lahnana, vai esim. vetää kättä pois, varmasti päivystäjäkin näitä utelee.

Lanssari kirjoitti...

Näin lanssarinkin näkökulmasta, tuo on tosiaan uskomatonta, miten nuo ihmisten lääkäriinmenohalut ilmenevät juuri öisin.. Silloin kyllä valitellaan tosiaan pitkään vaivanneita vaivoja ja vielä suututaan, jos lanssari erehtyy kysymään, että jossei vaiva kerran ole pahentunut entisestään, niin mikä ihme sai soittamaan ambulanssin? Ja äksätessä sitten kuullaan suomenkielen kauneimmat sanat, vaikka kuinka ystävällisesti yrittäisi asian "potilaalle" ilmaista.. Tee työtä, jolla on tarkoitus ;)

Häkepässi kirjoitti...

Alkoihan sitä muidenkin ammattilaisten sadistiset tiedot nousta esiin :-D Kiitos tarkennuksista, esim. itse olin jo täysin unohtanut tuon silmäkulman painamisen, omista ensihoidon perusopinnoista on jo sen verran aikaa.

Tuon rintalastan hieromisen ja kynsinauhan painamisen otin esimerkeiksi sen vuoksi, että ne olivat jääneet aikaisemmista opinnoista mieleen. Tämä saattaa johtua siitä, että niitä esitellään aikanani käyttämässä oppikirjassa oikein kuvien kanssa.

Kyljestä puristelun otin esimerkiksi siksi, että se on suhteellisen yksinkertaista ohjeistaa hätäpuhelun aikana ja se soveltuu erittäin hyvin mm. epäiltyjen päihtyneiden herättelyyn; nämä kun tuppaavat makoilemaan usein vatsallaan tai kyljellään.

Tuo silmäkulman painaminen on epäilemättä tehokasta, kun tietää mitä tekee, eli mistä pitää painaa. Oman hetki sitten suoritetun empiirisen tutkimuksen perusteella ihan mikä tahansa painelu ei välttämättä tunnu oikein missään.

Kaikkien katujen sankareiden - eli maallikkoauttajien - kannattaa siis harjoitella tajuttoman herättelyä etukäteen. Kun sen lisäksi vielä osaa ilmatien avaamisen, hengityksen tarkistamisen, painanta-puhalluselvytyksen, ulkoisen verenvuodon tyrehdyttämisen sekä matkapuhelimen käytön ovat "katuauttajan" perustaidot aika pitkälle kasassa.

Unohdinko jotain?

päivystäjä kirjoitti...

"muuvsilla? En ymmärrä :)"

""Muuvsseilla" oletan tarkoitettavan muutamia lahjakkaita liikkeitä ja temppuja:)"

Juuri näin, kiitos Häkepässi, :).

päivystäjä kirjoitti...

"Eikös näiltä pitäisi takavarikoida puhelin rikoksentekovälineenä?"

Niin, kun voisi. Joku tässä kommentoikin asiaa, se menee tuohon perusoikeus-tasolle, ei voida ottaa puhelinta pois.

Peikko kirjoitti...

Yksi hyvä kivuntuottamismenetelmä on ohimohiuksista tukistaminen. Jos itseltä kokeilee, niin tuntuu kyllä, eikä se kovin helpolla tee mustelmaa. Usein itse ohjeistan ilmoittajaa näin.

päivystäjä kirjoitti...

"Muutenkin olisin kiinnostunut tietämään, mitkä on hyväksyttäviä keinoja saada "tajuton" heräämään :)"

Ja tähän olikin jo tullut useampi vastaus, kiitos teille! :) Ei minulla ole mitään lisättävää.

päivystäjä kirjoitti...

"Joskus häly-tekstiviestistä huokuu päivystäjän tympääntyneisyys; ''774C, ottanut antabusta ja viinaa, makaa kuset ja paskat housussa''."

Joskus sitä itse miettii, että mitä sitä kirjoittaa viestiin ja mitä ei. Mut eikö lanssarinkin ole kiva tietää mitä siellä on vastassa, ihan koko totuus? ;)

päivystäjä kirjoitti...

"Eli kynnys hätäkeskuksen ja palokunnan/sairaankuljetuksen vaivaamiseksi on mulla ainakin tosi korkea."

Näinhän se varmaankin on suurella osalla kansalla, loppujen lopuksi, onneksi. Mutta mitä enenemissä määrin uusavuttomuus valtaa alaa.

Anonyymi kirjoitti...

weekend taas tulossa. ja kas kas, lauantai yö menee kivasti lanssissa. Nyt jo alkaa v-käyrä nousemaan huippuun, ammatinvalinta kysymys. toisaalta alku illasta mukava kuunnella kännisten (lue naisten) lirkuttelua(tätä herkkua liian harvoin), mut ei enää klo 4 aamuyöstä ku poikakaveri on jättäny ja kaikki menee persiilleen.. ihmekkään jos silloin alkaa vähä henkeä ahistaa, vaan eipä hätää 112 ja alkaa tulee helpotusta usean yksikön voimin :)

oikeesti vaan kaikille jaksamista tän hienon ( koiran-) duunin tekijöille :)

ja häken kissa: jatka vaan piiittkään tätä blogia,tää on aivan helmi luettavaa :) kiitos tästä..

Taksikuski kirjoitti...

Tuosta kynsinauhan puristamisesta sen verran että jos sen osaa tehdä niin ei tarvita apuvälineitä. EA1-kurssillani oli ensihoitaja kouluttajana ja osasi kyllä painaa omalla kynnellään niin että tuntui. Helppo tehdä, eikä jätä mustelmaa. Silmäkulman painaminen olikin minulle uusi juttu ja piti sitäkin kokeilla ;)

Noista viikonloppupuheluista tuli mieleen eräs la-iltana kadulla näkemäni mieshenkilö, joka oli pukeutunut siististi ja makasi selällään oksennuslammikossa kaikki raajat harallaan. Silmät olivat apposen auki ja seurasivat ihmisiä katseella mutta ko henkilö ei ilmeisesti pystynyt puhumaan mitään. Tällainen ainakin toivon mukaan menee hätäkeskuksessakin tyrmäystippojen tms. piikkiin ja apua tulee kohtuunopeasti.

En jäänyt itse paikalle koska pari naista oli jo hälyttämässä apua, mutta tuli mieleen eräs kysymys. Nimittäin onko olemassa jotain keinoja erottaa sammuneesta onko kyseessä "vain" alkoholi vai voisiko liittyä jotain vakavampaakin?

Janne kirjoitti...

Alkoholi on keskushermostoon vaikuttava myrkky siinä missä "oikeatkin" myrkyt. Eli tarpeeksi kun ottaa viinaa, niin ihan yhtä pahassa jamassa potilas on ainakin hengityksen osalta, kuin muillakin aineilla aiheutetuissa myrkytyksissä. Eli jos potilas ei herää kivulle -> 112.

Alkoholimyrkytykseen suhtaudutaan usein turhan heppoisesti ensihoidon ammattilaisten keskuudessa.

Caduceus kirjoitti...

Silmäkulman hermon nimi on nervus supraorbitalis. Mutta ei väliä nimestä, koskee kun murjoo ja se on pääasia.

Semmonen vinkki: jos epäilee että henkilö simuloi, eli teeskentelee tajuttomuutta (näitäkin on häkellyttävän paljon kun ihmiset tekevät mitä vain saadakseen huomiota), nosta maassa selällään makaavan henkilön oma rentona roikkuva käsi kasvojen päälle ja pudota alas. Oikeasti tajuttomalla käsi tippuu naamalle, simuloiva tekee näppärän väistöliikkeen vaikka käsi vaikuttaa aivan veltolta.

Häkepässi kirjoitti...

" Alkoholimyrkytykseen suhtaudutaan usein turhan heppoisesti ensihoidon ammattilaisten keskuudessa. "

Ja lähes kaikkien muidenkin - myös hätäkeskusammattilaisten - joukossa.

Alkoholi kuitenkin aiheuttaa suurimman osan vuosittaisista myrkytyskuolemista.

Se taas, että miten pitkälle noita itsensä hengiltä juovia pitäisi hyysätä, onkin kokonaan toisen - ja piiitkän - eettisen keskustelun aihe, joka on parempi olla aloittamatta tässä...

Anonyymi kirjoitti...

Mä kysyin ensiapukurssilla, et onko ihan sama, kummalle kyljelle kääntää tajuttoman (ku videol käännettii vasemmalle ja tää meiän ohjaaja kääns oikeelle) nii sano että aivan sama.. :P Ja ihan SPR:n kurssi oli.

Janne kirjoitti...

Suuri Punainen Rahastus ei ole ensiapukursseissa mikään laadun mittari, eikä se, että kurssista saa kortin lompakkoon, pelasta ketään. Toki heilläkin on erittäin päteviä ensihoidon ammattilaisia kouluttajina, mutta myös paljon henkilöitä, jotka eivät kohtaa työssään akuutisti sairastuneita ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitän minäkin kirjoittajaa tästä blogista; sujuvaa kerrontaa, huumoria aiheen vakavuudesta huolimatta, aitoja tunteita. Sekavin fiiliksin etsin kuitenkin aina täällä vieraillessani blogin tarkoitusperää.
Hätähuuto tämän täytyy olla, mutta kenen se pitäisi kuulla? Meidän, jotka aivan viimeisenä vaihtoehtona soittavat hätäkeskukseen, jottei häiritä lopenuupuneita viranomaisia tai vaaranneta jotain muuta tärkeämpää hälytystehtävää? Vai esimiestesi ja päättäjien, jotka sallivat kaiken tämän mitä olet sivuillasi kertonut (= ei rangaistusta esim. kännipäissään turhaan hälytyskeskukseen soittelevat)? Jälkimmäistä vaihtoehtoa on tietenkin pohdittu jo vuosia, mutta eihän asialle voida tehdä mitään, sillä se vaatisi resursseja, joita ei ole. Toisaalta, vapautuisiko resursseja hätäkeskuksesta, poliisilta, sairaaloista, kun turhat keikat jäisivät pois? En väitä, että kännääminen ja sen haitat loppuisivat, mutta sopivan kokoinen lasku edellisestä seuranhakuyrityksestä tms. hätäkeskusnumeroon voisi nostaa kynnystä seuraavan HÄDÄN tullen.
Lämpimin terveisin ent. Vapepan riveissä kadonneita etsinyt

Anonyymi kirjoitti...

Mites hätäkeskuksessa suhtaudutaan elinsiirtoon meneviin? Jos joku soittaa että tarvitsee ambulanssiin kun uusi sydän/keuhko/maksa mikälie on löytynyt niin millaisena ambulanssi lähtee? Oman kokemukseni mukaan tässä tilanteessa ambulanssia jouduttiin odottamaan reilu tunti, ei ollut hauskaa aikaa se. Hätäkeskukseen soitettiin kolmesti ja lopuksi soitettiin sairaalaan, että he soittavat hätäkeskukseen. Tuli se ambulanssi sieltä onneksi loppujen lopuksi ja sitten ajettiinkin jo todella lujaa sairaalaan.

Anonyymi kirjoitti...

Eipä taida olla terveydenhuoltopuoli toimittanut asiasta ohjetta: taitaa mennä esim. jos on siis jo sairaalassa ja kyseessä luovuttaja, joka pitää siirtää leikkurikelpoiseen toimipaikkaan jo kuitenkin ihan maalaisjärjellä kuitenkin A/B luokkaan. Vaikeampaa saattaa olla, jos kotoa soitetaan, että meidän heikossa kunnossa pitkään ollut ja lopun edellä oleva lapsemme olisi nyt saamassa elimen, joka odottaa leikkurissa 200km päässä... ei taida löytyä protokollaa varsinaisesti käsitellä tilannetta. Itse kyllä käyttäsin B- kiirellisyyttä, mutta koodi onkin eri asia (muu sairaankuljetus 794 tuntee vain kiireellisyysluokan D). Enivei, jos olet omaisena tilanteessa ja päivystäjä ei ole kärryillä ( suurin osa luojan kiitos on) Niin pidä malttisi ja pyydä vaikka siirtämään puhelu vuoromestarille>esimiehelle, jonka pitäsi olla ajantasalla asioista pienellä varauksella... Kysymyksenä kuitenkin mielenkiintoinen; asiantuntijat> uusi koodi 797A/B?

Minna kirjoitti...

Tosi hyvä blogi. Hienosti kirjoitettu ja hyviä juttuja.

Häkepässi kirjoitti...

" Mites hätäkeskuksessa suhtaudutaan elinsiirtoon meneviin? "

Eipä muuten ole ikinä tullut moista tilannetta vastaan! (kopkop)

Itse lähtisin siitä, että elinsiirtopotilaan kuljetuksen järjestely on hoitolaitoksen vastuulla, olipa kuljetettavana sitten se elin tai sen saaja.

Jos terveysviranomainen jättää ambulanssikuljetuksen itsensä potilaan ja hänen omaistensa järjestettäväksi, menetellään mielestäni erittäin kyseenalaisella tavalla.

Elinsiirtokuljetuksista ei ole valtakunnallista ohjeistusta. Omiin korviini ei myöskään ole kantautunut alueellisia ohjeita asiasta - mikä ei luonnollisesti tarkoita sitä, etteikö niitä voisi olla.

Tilanteessa, jossa ohjeistusta ei ole, päivystäjä käyttää virkamiehelle suotua harkintavaltaa ja ammattitaitoaan.

Mitä tästä voimme päätellä: elinsiirtopotilaat; varmistakaa - ja tarvittaessa vaatikaa - että terveysviranomainen järjestää kuljetuksenne, kun sen aika on.

Anonyymi kirjoitti...

Sairaalan ohjeistus tässä tilanteessa on se, että potilas soittaa itselleen ambulanssiin ja hätäkeskus arvioi tarvitaanko ambulanssia vai peräti helikopteria, riippuen matkasta ja siihen kuluvasta ajasta. En tiedä kaikista elinsiirroista mutta omaiselleni sattuneessa jutussa sairaalassa piti olla 3h sisällä tai siirto menee sivu suun. 3h on lyhyt aika matkustaa esimerkiksi esim. Oulusta/Jyväskylästä Helsinkiin.

Tällainen ohjeistus ainakin meille aikoinaan annettiin kun asia oli ajankohtainen. Mutta kiitokset vastauksesta joka tapauksessa.

Janne kirjoitti...

Kerran olen kuljettanut siirrettävää elintä liikelentoterminaalista lasten ja nuorten sairaalaan. Elinsiirtotiimi oli hakenut Norjasta muksun sydämen, jolla oli ilmeisesti sen verran kiire uuteen kotiin, että kuljetukseen haluttiin ambulanssi. Sitten paineltiin aamuruuhkassa LNS:n elinsiirtotiimi ja kylmäboksi kyydissä kohti Helsinkiä. Jäi mieleen yhtenä erikoisista keikoista... Koodi taisi olla A9-4, tosin duunin seinälle kirjoitettiin toinen keikkalappu koodilla A8-3, sydän valitteli irtonaista oloa ja jatkuvaa palelemista.

Häkepässi kirjoitti...

Elinsiirtotehtävän kiireellisyys johtunee lähes aina juuri siitä siirrettävästä elimestä, ei niinkään siirteen saajasta: esim. sydäntä ei taida voida laittaa vaan pakastimeen odottamaan sopivaa tarvitsijaa.

Hätäkeskuslain mukaan hätäkeskuksen tehtävä on vastaanottaa hätäilmoituksia, välittömiä poliisin toimenpiteitä
edellyttäviä ilmoituksia ja muita ihmisten, omaisuuden ja ympäristön turvallisuuteen liittyviä välittömiä toimenpiteitä edellyttäviä ilmoituksia.


Lisäksi hätäkeskusasetuksessa tehtäväksi annetaan mm. välittää kiireettömät sairaankuljetuspyynnöt asianomaisille yksiköille.

Oman ahdasmielisen tulkintani mukaan elinsiirrossa ei ole kyse hätäilmoituksesta, eikä myöskään muusta ihmisen turvallisuuteen vaikuttavasta ilmoituksesta. Kyseessä on ihmisen terveydentilaan ja elämänlaadun parantamiseen liittyvä erittäin tärkeä tehtävä.

Tällaisen tehtävän arvioimiseen hätäkeskuspäivystäjällä ei kuitenkaan ole työkaluja: asiaa ei käsitellä päivystäjän koulutuksessa, eikä tehtävien arvioimiseen ole myöskään virallista ohjeistusta - eikä se siis oman tulkintani mukaan edes kuulu hätäkeskuksen lakisääteisiin tehtäviin.

Toistan aikaisemman epävirallisen kehoitukseni: jos olet elinsiirtopotilas tai hänen omaisensa, varmista ja vaadi, että terveysviranomainen järjestää potilaalle kuljetuksen, kun sen aika koittaa.

Jään odottamaan mielenkiinnolla, ilmestyykö aiheesta lähiaikoina valtakunnallista ohjeistusta tai edes keskustelua.

Anonyymi kirjoitti...

Toistavuosikymmentä sitten jäi sakuhistoriassani "siirtokeikka" painamaan mieltäni: Silloiseen aluehätäkeskuskukseen oli soittanut henkilö, joka kertoi saaneensa ilmoituksen, että siirtosydän odottaa reilun 100km päässä. Lähdimme suorittamaan kiireelistä siirtoa sakulla (koodit ei tuolloin edes olleet käytössä). Henkilö oli odottanut muistaakseni sydäntä ainakin toista vuotta ja oli kiirreelisten listalla. Noin puolivälissä matkaa tämä noin 30 vuotias henkilö alkoi valittaa rytmihäiriöitä ja melko pian tämän jälkeen meni elottomaksi. Kuski ajoi kuin aropiru, minun yrittäessä elvyttää henkilöä koko matkan heiluvassa lanssissa, eikä silloin ollut edes lääkäriyksikköä laittaa vastaan... Huonostihan kävi. Silloin itselläni sai uuden merkityksen; niin lähellä, niin kaukana.

Anonyymi kirjoitti...

Olen hoitanut puhelua häkessä, jolloin lennolla saapunutta siirtoelintä piti kyydittää sairaalaan. Ambulanssi ei kyseiseen tehtävään ollut oikea ajoneuvo (saliohjeet + vuoromestari + lääkärikonsultaatio ohjeiden tulkintaa varten), eikä myöskään poliisi lähtenyt saattamaan tätä taksia joka elimen vei -sitä siis vaadittiin kuljetuksen tilaajan näkökulmasta. Vaikka on kiire, niin siirto tulee suunnitella siten, ettei viranomaiset osallistu siirtoon, sillä kyseessä on toisenlainen kiire.
Suomessa on eri käytännöt kuin television hätä-sarjoissa.

Kukapa tässäkin tilanteessa sai syyt ja haukut niskaansa elintä kentälle tuoneelta henkilöstöltä, kun elintä ei haettu siniset vilkut välkkyen? -Päivystäjä. Kuulemma käräjillä tavataan -vaan ei ole vielä kutsua kuulunut.

On muistettava että päivystäjää sitoo vallan vahvasti sairaanhoitopiirien, aluepelastuslaitosten ja poliisipiirien antamat ohjeet.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että kysymykseni aiheutti näinkin paljon keskustelua. Ehkä tämä saa aikaan joskus jotain lisäohjeita kyseisiä tilanteita varten. Kun kerran ei tunnu olevan kunnollista selvyyttä kenen hommiin kuuluu elinsiirron saavan kuljetus ja miten. Kyseinen tilanne oli itselleni ainoa läheinen kokemus hätäkeskuksesta ja vaikka homma ei sujunut mielestäni kuten olisi pitänyt niin ambulanssi kuitenkin tuli ja läheiseni ehti juuri ajoissa leikkaukseen ajoissa ja elää nyt tervettä "uutta" elämää.

Anonyymi kirjoitti...

16:01
Kyllä minä päivystäjänä hälytän sakun kiireellisenä elinsiirtoon, koska silloin ei ole aikaa hukattavaksi. Koodia en keksi, mutta vaikka 794D, mutta soitan ja ehdotan, että nyt menox sano annie lenox. Se on sitte sakun päätös jos kattoo että taksi riittää...

Anonyymi kirjoitti...

Eikös ne joskus tuoneet Lahdesta jotain siirrännäistä Mikkeliin VIR YT toimintana? Häme laittoi palomiehen tuomaan paketia kiirabi ajona tarkastusautolla vitostietä pohjoiseen ja Norppa nakitti LP:n partion ottamaan kopin ja lennättämään kylmälaukun MKS:sään. Asiasta oli ihan PR lehtijuttu ja homma susjui hyvin, potilas jäi henkiin ainakin joksikin aikaa. Kopteri olisi ollut tässä tapauksessa hitaampi,koska P-H alueella ei vispilää ole.

Kyllä kiiretilanteessa asiaa voi kysellä kenttäjohtajalta. Kaikkia resursseja kannattaa miettiä...

Tv: Palokonstaapeli

Manna kirjoitti...

blogissani on pysti sinulle!

päivystäjä kirjoitti...

"Mä kysyin ensiapukurssilla, et onko ihan sama, kummalle kyljelle kääntää tajuttoman (ku videol käännettii vasemmalle ja tää meiän ohjaaja kääns oikeelle) nii sano että aivan sama.. :P Ja ihan SPR:n kurssi oli."
-------------------------------
Osaksi totta, oikea kylkiasento on parempi kuin ei mikään, hengitystä se kyllä auttaa eikä henkilö tukehdu mahdollisiin eritteisiin, MUTTA, mikäli tajuttomuuden syy on juuri jossain myrkyissä, nautituissa aineissa, silloin vasen kylkiasento voi auttaa potilasta.
Eli, oikea on parempi kuin ei mikään, mutta vasen on ehdottomasti paras.

päivystäjä kirjoitti...

"Sekavin fiiliksin etsin kuitenkin aina täällä vieraillessani blogin tarkoitusperää.
Hätähuuto tämän täytyy olla, mutta kenen se pitäisi kuulla? Meidän, jotka aivan viimeisenä vaihtoehtona soittavat hätäkeskukseen, jottei häiritä lopenuupuneita viranomaisia tai vaaranneta jotain muuta tärkeämpää hälytystehtävää? Vai esimiestesi ja päättäjien, jotka sallivat kaiken tämän mitä olet sivuillasi kertonut (= ei rangaistusta esim. kännipäissään turhaan hälytyskeskukseen soittelevat)? "
-------------------------------

Haluan lähinnä yleisesti ottaen valoittaa ammattiamme, työmme sisältöä, niin hyviä kuin huonoja puolia, rikkoa joitain ennakkokäsityksiä, väärinkäsityksiä.
Tuoda esiin päivystäjän näkökulmaa siinä missä median välittämä kuva on ollut voitollinen jo jonkun aikaa.

Turhat puhelut häiritsevät työtämme, kyllä, mutta tiedän myös, ettei niille voi tehdä juuri mitään. Toki, valistusta voisi lisätä ja siten ohjata ihmisiä soittamaan esim. poliisiasioissa toisiin numeroihin kuin vain 10022, mutta mitä tulee oikeisiin häirikköihin, niin viranomaisten kädet ovat aika sidottuja. Näitä kärrätään putkaan, annetaan sakkoja jne, mutta homma on vähän sama kuin julkisuudessa esillä ollut ongelma näpistelijöiden kanssa. Asialle ei voida mitään, kyseiset henkilöt eivät maksa, ei heillä ole varoja.
Puhelinta ei voi ottaa pois, ihmistä ei voi kieltää soittamasta 112, soittoestoja tms.

Näin maailma vain makaa... Kunnes joku jossain keksii jonkun hyvän keinon muuttaa tilannetta.

päivystäjä kirjoitti...

"Mites hätäkeskuksessa suhtaudutaan elinsiirtoon meneviin? Jos joku soittaa että tarvitsee ambulanssiin kun uusi sydän/keuhko/maksa mikälie on löytynyt niin millaisena ambulanssi lähtee? Oman kokemukseni mukaan tässä tilanteessa ambulanssia jouduttiin odottamaan reilu tunti, ei ollut hauskaa aikaa se. Hätäkeskukseen soitettiin kolmesti ja lopuksi soitettiin sairaalaan, että he soittavat hätäkeskukseen. Tuli se ambulanssi sieltä onneksi loppujen lopuksi ja sitten ajettiinkin jo todella lujaa sairaalaan."
---------------------------------

Tästä olikin jo paljon keskustelua, kannan vielä oman korteni kekoon.
Minulle on tullut pari tällaista puhelua, jossa ilmoittaja kertoo saaneensa soiton sairaalasta ja kehotuksen soittaa ambulanssi.

Tässä on tosiaan pari ongelmaa, ensinnäkin, potilaalla ei sinänsä ole mitään lääketieteellistä kiirettä, hänellä ei ole hätää, joka vaatii ambulanssin aloittamaa hoitoa jne. Hän ei mahdu päivystäjien riskinarvioasteikkoihin, korkeintaan D-luokkaan, joka tarkoittaa, että hän voi odottaa pari tuntia, koska riskinarvio tehdään aina potilaan tilan mukaan, ulkoiset seikat eivät vaikuta.

Mikäli ilmoittajan paikkakunnalla olisi käytössä useampi ambulanssi, ei muuta ruuhkaa, niin asiaa ei tarvitsisi miettiä kovinkaan paljon, yksi auto menemään ja se on siinä. Mutta, esim. omissa tapauksissa on ollut kyse paikkakunnasta, joka sijaitsee yli sadan kilometrin päässä sairaalasta, jonne potilas halutaan. Kyseisellä paikkakunnalla on ainoastaan yksi ambulanssi valmiudessa virka-ajan jälkeen.

Tässä tulee pieni tenkkapoo. Tyhjentääkö päivystäjä kokonaisen alueen ambulansseista tämän tehtävän takia? Mitä jos alueella tapahtuu jotain sinä aikana kun ambulanssi on poissa, mitä se olisi seuraavat pari-kolme tuntia. Silloin lähin ambulanssi tulee kymmenien kilometrien päästä joka taas voi aiheuttaa sen, että apu tulee liian myöhään.

Tässä on ongelma.

Omissa puheluissa päädyttiin yhdellä kerralla siihen, että ambulanssi hälytettiin, toisessa käskettiin mennä taksilla. Silloinkin sairaalasta tuli soitto, jossa ihmeteltiin päätöstä ja painoitettiin, että nyt on oikeasti kiire. Mutta jos ambulanssi ei ole vapaa, eikä sitä saada vapaaksi lähiaikoina, tehtäviä on jonossa jne, niin sitä ei silloin voida hälyttää pitkälle siirrolle. Kotona olevat avun tarpeessa olevat potilaat menevät edelle, näin se vain on. Kyseisessä tapauksessa potilas pääsi paljon nopeammin taksilla, eikä taksilla menoon ollut mitään estettä, potilaan yleiskunto hyvä, jaksoi istua jne.

Näitä täytyy katsoa tapauskohtaisesti, joskus ambulanssi on saatavilla, joskus ei.

Anssi P. kirjoitti...

Täytyy nyt ihan sinun mielipidettäsi kysyä, kun olet hätäkeskuspäivystäjä.

Turussa oli tammikuussa julkisella paikalla siististi pukeutunut keski-ikäinen nainen sekaisen oloisena, oli mahd. kaatunut, makasi kuitenkin maassa. Paikalle osui pari nuorta naista jotka sitten kyseli naiselta hänen vointiaan. Nainen vastaili sekavia, muttei miltään huumeenkäyttäjältä näyttänyt. Paikalla oli pari ihmistä ihmettelemässä tilannetta, naiset soitti hätäkeskukseen, kertoivat asiat tarkasti, jopa täsmällisen paikan, kuvaili oireet hyvin. Naiset kysyi sitten "Tuleeko tänne nyt siis joku, vai voimmeko lähtee paikalta?" päivystäjä vastasi erittäin kummallisesti "Heh, kai täältä poliisi sit tulee". Naiset jäi vähän hämilleen, kävivät kioskilla ja 20 minuutin päästä tulivat takaisin. Ei ketään paikalla, paitsi paljon ihmisiä loukkaantuneen naisen luona.

Minuakin jäi jälkeenpäin ihmetyttämään päivystäjän puhetyyli, hän oli naurahtanut linjalla ja vaikuttanut siltä, ettei asia kiinnostanut tai oli ajatellut pilasoitoksi. Pilasoitotkin pitäisi tarkastaa. Mitä mieltä itse olet tästä? Linjalla nauraminen kuullostaa oudolta..

Anonyymi kirjoitti...

Sehän noissa tapauksissa on ongelmana, että kun kiire on kova. Henki on kyseessä vaikka se ei olisikaan kyseessä juuri sillä sekunnilla. Jos et ehdi ajoissa paikalle kun elin odottaa niin ei voi mitään. Joudut takaisin kotiin odottamaan jos hyvällä tuurilla tulisi toinen elin ja ehtisit silloin ajoissa paikalle. Jos ei tule niin kuolema odottaa.

Ja onko se juopon sormipipi nyt sitten tärkeämpi kuin toisen henki. Vaikeita kysymyksiä. Ja kun sairaalasta nimenomaan painoitetaan, että olipa oma kunto mikä hyvänsä niin ambulanssilla tullaan vaikka pystyisi itsekin ajamaan.

Mutta kiitokset jälleen hyvästä ja selventävästä vastauksesta. Tästä pitäisi ehkä sairaaloitakin informoida että jotain muuta olisi keksittävä.

Anonyymi kirjoitti...

http://uk.youtube.com/watch?v=FQVBfzPyOxc

Tunnettu nettipummi soittaa turhan soiton hätäkeskukseen ja saa päivystäjältä ansaitsemaansa tylytystä.

Häkepässi kirjoitti...

Jos sairaalasta tai terveyskeskuksesta "käsketään" asiakasta soittamaan ambulanssi, tämä ei anna ko. asiakkaalle mitään prioriteettiasemaa: hätäkeskuspäivystäjän on suoritettava työnsä voimassaolevan lainsäädännön ja ohjeistuksen mukaan.

Ainakin omalla kohdalla näitä ambulanssin soittamaan käskettyjä on sitten loppujen lopuksi mennyt taksilla ja yksityisautolla sairaalaan - eikä ole vielä perästä kuulunut.

Jos terveydenhuollon toimintayksikkö välttämättä haluaa jollekin potilaalleen ambulanssikuljetuksen, tämän toimintayksikön on itse järjestettävä ko. kuljetus.

Jankutan vähän lisää: jos olet elinsiirtopotilas tai hänen omaisensa - tai tiedossa on mikä muu tahansa odotettavissa oleva hoito (ns.aikatilauskuljetus), johon tarvitaan ambulanssikuljetus - vaadi, että hoitolaitos järjestää kuljetuksen. Älä hyväksy kehoitusta "tilata ambulanssi"!

Jos taas soitat akuutin - eli äkillisen - sairastumisen, kroonisen sairauden pahenemisen tai esim. vammautumisen takia johonkin hoitolaitokseen ja sieltä pyydetään sinua "tilaamaan ambulanssi" (oikea termi olisi "soittaa hätänumeroon"), niin toimi toki niin. Hätäkeskuspäivystäjä suorittaa kuitenkin oman riskinarvionsa itsenäisesti ja omien ohjeidensa perusteella - ja myös määrittää näiden ohjeiden perusteella tehtävälle kiireellisyyden ja sopivan kulkupelin, joka ei välttämättä aina ole ambulanssi.

Tällaiseen kuvioon on syynä se, että pääsääntöisesti hoitolaitoksissa työskentelevää hoitohenkilökuntaa - edes lääkäreitä - ei ole koulutettu puhelimessa tapahtuvaan riskinarviointiin. Heidän koulutuksensa ja kokemuksensa valmentaa heidät siihen, että potilas on heidän edessään haastateltavana, katseltavana ja tutkittavana, minkä perusteella he pystyvät päättelemään, mikä potilasta vaivaa ja minkälaista hoitoa hän tarvitsee.

En halua aliarvioida kenenkään ammattitaitoa, mutta akuuteissa vakavissa sairaustapauksissa ja vammautumisissa hätäkeskuspäivystäjä suoriutuu tilannearviosta ja asiakkaan ohjeistamisesta - ja tarvittaessa jopa hätäensiaputoimenpiteistä - huomattavasti näppärämmin kuin esimerkiksi keskiverto silmälääkäri tai vaikkapa gynekologi: päivystäjälle hätätilanteet ja niihin kuuluvat proseduurit ovat melko rutiinia, kun taas kohtuullisen harva muualla kuin ea-poliklinikalla tai lääkäriyksikössä työskentelevä lääkäri kohtaa niitä jokapäiväisessä työssään.

Saa nähdä, tuleeko palautetta:)

Häkepässi kirjoitti...

" http://uk.youtube.com/watch?v=FQVBfzPyOxc

Tunnettu nettipummi soittaa turhan soiton hätäkeskukseen ja saa päivystäjältä ansaitsemaansa tylytystä. "

Kai se on osoitus demokraattisesta yhteiskunnasta, että ko. nettipummin kaltaiset viherahot saavat harjoittaa toimintaansa ilman, että siihen voidaan puuttua millään tavalla.

Kyseisen typeryyden riemuvoittoa käsittelevän esimerkin yhteydessä en vielä kuitenkaan käyttäisi termiä "tylytys"; tuo on kuitenkin vielä suhteellisen lievää palautetta asiakkaan suuntaan.

Pelastaja kirjoitti...

Ihmettelin jo, että onko päivystäjä lähtenyt talvilomalle, kun on niin hiljaista, mutta tännehän tämä keskustelu on näemmä kääntynyt, mukava niin, interaktiivisuutta!

Vaan varsinaisesti minun piti kommentoida kylkiasentokeskustelua. Oikeelle tai vasemmalle, maallikkoensiavussa kaikki, olipa se SPR tai joku muu taho, kyllä opetaa, että lähtökohtaisesti kyljellee. Euroopan elvytysneuvosto, joka näitä maallikko-ohjeitakin vääntää, on näin päättänyt.

Myrkytykset vasemmalle kuppeelle joo, ja sitten sukellustapaturmain uhrit - OIKEALLE. Eli jos ei tiedä mikä vaivaa, kylellee, jos tietää mikä vaivaa, oikealle tai vasemmalle vaivan mukaan. Mutta ei se vasenkaan ole aina 100% varma ratkaisu.

Kanslisti kirjoitti...

Kertakaikkiaan todella mainiosti kirjoitettu juttu. :) Samalla saa hyviä neuvoja, miten toimia oikein, jos ja kun hätätilanne tulee omalle kohdalle. Voimia ja jaksamista niin työhön kuin tämän blogin pitoonkin. Näitä lukiessa alkaa sitä omaakin asiakaspalvelu työtään (joka joskus tuntuu todella pa****ta) arvostaa ihan eri lailla. KIITOS!

Anonyymi kirjoitti...

Viikonloppuisin töissä olleesa ei tarvitse miettiä mistä ne saa ideoita Kummelihinsa / tmv ohjelmiinsa. Ei tarvitse kuin katsella ....
Välillä kun tuntuu siltä että kaikki sirkuksen kummajaiset on päässeet vapaalle, vain posetiivari puutuu.

Anonyymi kirjoitti...

Tahtoo jo uutta!

T: Kolleega

Anonyymi kirjoitti...

Tämä viikonloppuaihe osuu ytimeen. La-su -yö on vasta alkamassa (klo 21.47), mutta laatukeikkaa piisaa...

Taksikuski kirjoitti...

Hei, missä viipyy seuraava kirjoitus? Täällä yksi aktiivilukija odottelee..

päivystäjä kirjoitti...

"Hei, missä viipyy seuraava kirjoitus? Täällä yksi aktiivilukija odottelee.."
---------------------------------

Fear not, tulossa on. Olen viettänyt hieman hiljaiseloa netin suhteen viime aikoina, mutta aikomus on kyhätä jotain kasaan lähiaikoina, viimeistään 112-päivän kunniaksi, :).

päivystäjä kirjoitti...

"blogissani on pysti sinulle!"
-------------------------------

Manna, suuret kiitokset. Yritän saada sen esille blogiin myös, :).

*kaunis niiaus*

päivystäjä kirjoitti...

"Minuakin jäi jälkeenpäin ihmetyttämään päivystäjän puhetyyli, hän oli naurahtanut linjalla ja vaikuttanut siltä, ettei asia kiinnostanut tai oli ajatellut pilasoitoksi. Pilasoitotkin pitäisi tarkastaa. Mitä mieltä itse olet tästä? Linjalla nauraminen kuullostaa oudolta.."
--------------------------------

Tällaiset tapaukset ovat hankalia päivystäjille, miten erottaa makaava, oikeasti ns. sairas, apua tarvitseva henkilö päihtyneestä? Virheitä sattuu myös.
Tässä tapauksessa "siististi pukeutunut" on ns. hälyttävä tieto, joka usein aiheuttaa sen, että paikalle hälytetään joku tarkistamaan. Ainakin minä teen herkästi niin.

Naurahtaminen puhelinlangalla ei ole oikein suotavaa, varsinkaan jos kyse on tällaisesta tilanteesta mitä itse kuvailit. Tosin näitä tilanteita on hyvin vaikea mennä kommentoimaan kuuntelematta nauhaa etc, eli tämä on hyvin yleinen kommentti, henkilökohtainen mielipide sinun kertomiesi faktojen perusteella. Täytyy vain tähdentää, ettei joku ymmärrä väärin, tai näe kommenttiani tuomiona kyseiselle päivystäjälle tai tapaukselle, koska sitä se ei ole.

Päivystäjiä on monenlaisia ja hyvä tilannetaju on aina tärkeää, eli milloin voi esim. naurahtaa, milloin ei. Joskus näissä lipsuu, monesta syystä.

En usko, että päivystäjä on mieltänyt asiaa pilasoitoksi, välinpitämätön äänensävy voi johtua ihan siitä, että on kiirettä tms, että ollaan käsitelty samantyylisiä puheluita jo useampia jne jne. Eli päivystäjä tekee vain työtään, ja joskus se on liukuhihna-tyylistä kysymysten esittelyä ja yksiköiden hälyttämistä, joka voi välittyä välinpitämättömyytenä ilmoittajalle.

Anonyymi kirjoitti...

Siis Hattua nostan sulle ja golleegoillesi ;)
Itte viime kesänä jouduin soittaa 112 ku naapurit kännisenä pe iltana kuunteli "HIUKAN" kovalla suomi ballaadeja ulkona. klo silloin jotain 11.45 ja vastaus oli "hyy" jotain aivan uskomatonta... Ilmoitin kuka olen ja mistä soitan ja kerroin ongelman... Tää ihminen siellä päässä vaan tokaisi -ON MULLAKIN HUOMENNA TYÖPÄIVÄ! Yritin siinä vaan sanoa et eikö ihan aikuisten oikeesti vois pollari poikii laittaa käymään siinä osoitteessa ku ikkunat kiinni ja ovet ja suomiballaadin sanat kuulet selvänä sisälle... Ja seuraavana päivänä on mullakin työpäivä. Alkaa hiukan ottaa pollaan se... No eipä tullut sinivuokkoja ja olin "HIUKAN" väsynyt ku aamu 6 samalla voimakkuudella se radio siellä vielä huus... 14 pv yhteen putkeen tuli silloin töitä tehtyä ja suomi balladit ainakin tuli tutuiksi sinä pe-la yönä....

Anonyymi kirjoitti...

Häkepässi: Älä ihmeessä opasta ihmisiä herättelemään kivulla. Koskaan et voi tietää onko esim. maassa makaava ihminen narkki jolla on kädessään, joka on taskussa, puukko tms. astalo. Vai haluatko opetuksillasi saada lisää soittoja ja lanssareille keikkaa ja päivystyksiin potilaita kun se tavan talliainen on lähtenyt opetuksiesi mukaan vääntämään maassa makaavaa sormillaan kylkilihaksista tai hieromaan rintalastaa ja kohdehenkilö onkin herännyt ja tuikannut kuuluisaa moraa kylkilihasten väliin. Koskaan et voi olla liian varovainen.

Lähesty maassa makaavaa henkilöä jos mahdollista, pään suunnasta. Älä asetu henkilön yläpuolelle. Varaudu poistumaan takaviistoon, jos homma meneekin reisille. Ravista olkapäästä tai kädestä. Jos henkilö ei herää, soita 112.

Ja sinne hätäkeskukseen soitetaan silloin jos henkilöä ei saada hereille reilusti kovaan ääneen puhuttelemalla tai kohtuudella ravistelemalla. Ei vasta sitten kun on ensin etsitty se kynä kaverin taskusta jolla voidaan painaa siihen kynteen kun kerran häkepässi niin sanoi ja sitten huomattu ettei se reagoi. Jos vaikka olikin halvaantunut käsi...

Ja ettei ihan kurmuuttamiseksi menisi niin tuosta ilmatiestä tositarina.

Kultaisella 90-luvulla eräillä opintopäivillä eräässä suuressa pääkaupungissa eräs opiskelijaparka meni kyselemään kouluttajalta tuosta ilmatien varmistamisesta. Kouluttajana oli ensihoidon guru Ari Kinnunen, joka siihen lempeällä äänellään opiekelijaa ohjaamaan, että kyllä se ilmatie löytyy ihan eri päästä kuin tuo hengitystie. Ei me olla tavattu varmistella ilmatietä. :)

Keep on good work lads and lassies...

Anonyymi kirjoitti...

Viikonloppuöisin monelle tulee yhtäkkiä yllättävä tarve päästä lääkäriin, keskellä yötä. "Miten kauan tätä vaivaa on ollut?" "Kolme viikkoa." "Kaksi kuukautta." "Vuoden verran." Ja kun kysytään miksi ihmeessä henkilö ei ole hakeutunut aikaisemmin hoitoon omatoimisesti, vastaus on jotain ympäripyöreää mongerrusta. "Emmä tiiä..." Ja tottakai suututaan kun ambulanssia ei hälytetä, "tajuksä et mä oon kuolemaisillani täällä!" "Niin ja sitä päätä oli särkenyt samalla tavalla jo neljä viikkoa...?" "No joo joo!"Itse vartiointiliikkeen palvelukeskuksessa työskentelevänä voin sanoa, että kun tulee kiinteistöhuollon päivystyspuheluita... ai että kun osaa kuulostaa tutulta tuo mitä rikkinäisiin saranoihin, naarmuuntuneisiin ovenkahvoihin ja itse ilmattuihin pattereihin, joiden ansiosta kotona velloo vesi, tulee mieleen...

Joskus kanssa soittavat huoltoyhtiön päivystykseen nuo vanhukset jotka ovat kaatuneet eivätkä halua vaivata pelastusviranomaisia...

Erään viikonlopun tämäntapaisen tapauksen hoitumisesta kiitos kyseisen seudun häkepäivystäjille nopeasta toiminnasta, kun rouva ei enään ensimmäisen soittonsa jälkeen vastannut puhelimeen saati koskaan soittanutkaan häkeen pyytääkseen apua (oli kaatunut uudestaan ja puhelinpiuha irtosi seinästä, ei hengenhätää, onneksi).

- päivystäjä (tosin yksityisellä alalla) tämäkin täti