sunnuntai 28. joulukuuta 2008

joulu takana, uusivuosi tulossa

Oikein mukavia välipäiviä kaikille lukijoille! Minulta jäi joulutervehdykset väliin kun ryntäsin sellaiseen paikkaan viettämään kyseistä rauhanjuhlaa, missä ei ollutkaan nettiä käytössä, edelleenkään. Vieroitusoireet olivat kovat, mutta työasiat kaikkosivat ihanasti mielestä siinä suklaata syödessä ja kinkkua hiplatessa. Joulu vapaalla. Lottovoitto. Mikään ei hävitä joulumieltä niin tehokkaasti kuin itkevä lapsi, joka soittaa ja kertoo, että isi lyö äitiä. Siinä ei paljon Saarioisten lanttulaatikko työpaikan kahvipöydällä auta.

Palasin kotikulmilta ajaen yön pimeyteen, kuunnellen Meurmanin "ajan läpi yön"-biisiä, kiroen kanssa-autoilijoiden typeriä ohituksia ja nopeuksia, röyhtäillen kinkuntapaisia hönkäyksiä, vetäen batteryä ja suklaata sekaisin ja saavuttaen älyttömän hyvän sekasokeriväsymyshumalan. Hoilasin Madonnan Like a Prayer'ä ja tajusin yhtäkkiä ettei minulla ole hajuakaan missä minä olen. Täytyy myöntää, että onhan 500km pitkä matka, ja sillä välillä voi oikeasti eksyä (vaikka olisikin niin haka auton ratissa kuin minä...) mutta nyt ei ollut siitä kyse. Pyrin aina pitämään huolen siitä, että jatkuvasti varsinkin tiellä ollessani, tiedän missä olen, viimeisen kadunnimen, tienviitan, risteyksen. Jos jotain sattuu, osaan kertoa paikan. Pitkillä matkoilla ja pimeässä ote herpaantuu helposti, juuri silloin kun pitäisi olla erityisen valppaana.

Huokaisin helpotuksesta kun näin pienen tienviitan, olin jälleen mukana pelissä, voisin tarvittaessa soittaa hätäkeskukseen enkä häpeäisi silmiäni päästä änkyttäessäni "kun en mä tiiä missä mä oon... ei, en mä oo varma edes kunnasta...". Osaisin kertoa, että viimeinen näkemäni kyltissä luki näin, siitä olen ajanut ehkä 10minuuttia. Päivystäjä katsoisi kartalta ja arvioisi matkaa, paikkaa, näiden tietojen perusteella. Ei tarvitsisi pelätä, että juuri sen alueen hätäkeskuksen ainoa tuntemani päivystäjä vastaa puhelimeen ja saisin loppu-urani kuulla, miten minä, hätäkeskuspäivystäjä, en osannut kertoa osoitetta. Tämä on kunnia-asia.

Päivän vinkki kuuluukin: pitäkää ne silmät ja ajatukset mukana autolla liikkuessanne. Seuratkaa kylttejä ja tienviittoja, koska siinä vaiheessa jos sattuu ja tapahtuu, niin ne ovat tärkeimpiä kuin kauppalista, huomispäivän työtehtävät tai odotettu tapaaminen rakastajattaren kanssa. Apu löytää niin paljon nopeammin perille, mikäli ilmoittaja tietää missä hän on. Eikö? Ja loppujen lopuksi päivystäjällä ei ole montaa keinoa selvittää tarkka paikka mikäli soittaja ei kykene kertomaan oikeita asioita. Paikannus antaa osviittaa, harvoin sen enempää. Joten muistakaa tiedostaa olinpaikkanne. Ja se navigaattori ei ole virheetön, ihmisaivon korvike. ***kele.
Niin, ja sellainen vielä, mikäli kerrotte olevanne tietyn huoltoaseman kohdalla, niin päivystäjä saa tässä tapauksessa (vaikkei hätäkeskuspäivystäjä koskaan saisi olettaa yhtään mitään), olettaa, että olette silloin kyseisen paikan, fyysisen paikan kohdalla. Eikö? Näköjään kaikki eivät tähän yhdy, jonka takia päivystäjä joutuu lisäämään tarkennekysymyslistaansa kysymyksen: "oletteko varmasti huoltoaseman kohdalla, siis rakennuksen kohdalla, sen rakennuksen missä on mm. bensapumppuja, eli ette ole esim. jonkun huoltoasemaa mainostavan kyltin luona?"
Onhan se niin helvetin hauskaa ajattaa palokuntaa, ambulansseja ja poliiseja edes takaisin moottoritiellä, katsoen kun he vetävät uukkareita ja pyörivät kuin metallikuula Las Vegasin rulettirattaissa siitä johtuen, että ilmoittaja ei olekaan ilmoitetun bensa-aseman kohdalla vaan kymmenien kilometrien päässä olevan, siitä ilmoittavan kyltin luona. Ja punaiset autot kiitävät, puomeja avataan ja pallo on hukassa kuin Pelén vastustajalla, niin hätäkeskuksella kuin myös kentällä olevilla yksiköillä.

Tämän päivän teema on taasen ollut hieman erilainen: joutsenet, raketit ja itsetuhoiset. Vuorotellen. Verkkaiseen tahtiin. Päivystäjä tuntee olonsa robotiksi toistellessaan samoja lauseita yhä uudelleen ja uudelleen. "Joutsenet eivät jäädy kiinni, kyllä ne sieltä itse pois pääsee." "Poliisi ei juuri nyt pysty puuttumaan papatti-poikiin, elleivät he aiheuta muuta vahinkoa." "Mun koira on kuolemaisillaan stressistä!" Ymmärrän koiranomistajan tuskan, mutta jos jokaisella kadulla ammutaan, niin poliisilla ei kertakaikkiaan ole resursseja käydä joka paikassa. Lehdistökin on takertunut kivasti kiinni kyseiseen aiheeseen, kertoen miten paljon kyseiset puhelut kuormittavat, aivan kuten tekevätkin. Ja on kerrassaan hienoa, että lehdistö kerrankin auttaa hätäkeskusta tuomalla asian esiin. Mutta samalla, nämä soitot ovat vain osa suurta turhuutta, pisara suuressa löyhkäävässä paskajärvessä.


* Nainen soittaa ja kertoo, että hän haluaa tehdä ilmoituksen varkaudesta. Tässä vaiheessa päivystäjä tietenkin haluaa tietää, mitä on viety ja milloin, eli pitääkö homma saattaa partioille tiedoksi, vai annetaanko ohjeeksi tehdä rikosilmoitus poliisilaitoksella. No, nainen ryhtyy selostamaan. "Mun kristallikruunu on varastettu, annoin sen lainaksi naapurille, mut naapuri erosi viime vuoden elokuussa ja se exä vei kruunun mukanaan." Päivystäjä huokaisee hiljaa itsekseen eikä sano ääneen "ja NYT sitten päätit soittaa asiasta, ja nimenomaan hätäkeskukseen..."

ja

* "Mut on ryöstetty!!" Oho, olisko oikea keikka! Päivystäjä suoristaa selkäänsä, nojaa lähemmäksi tietokoneruutuja, kaikki aistit tarkkoina, hereillä kuin saalista vainoava kärppä viidakossa. Tärkeimmät ensin, noniin, sormet valmiina näppäimistöllä. "Mikä paikkakunta on kyseessä?" "Mikä osoite?" Ilmoittaja on kiihtynyt, mutta kertoo nämä selkeästi. Sitten asiaan. "Mitä on viety ja millä tavalla?" "Rahaa vietiin, yks mies..." joo-o, joo-o, päivystäjän silmissä siintää huppuun pukeutunut rikollinen joka aseella uhaten on vienyt paksun lompakon. Hyvä ettei sormi käy jo tangentilla, joka veisi sorjan ääneni alueen partioiden kuultavaksi. "Mä annoin sille saatanan roistolle 50 egee, 50!, jotta se kävis ostamassa mulle limsaa, ja nyt se ei oo tullu takaisin! Äkkiä partio tänne ettimään se äijä." Päivystäjän tarkkaavaisuus haihtuu kuin kusi kesäkelillä ja hän lysähtää takaisin perunasäkkiasentoon tuolilleen.

Hiljaisen päivän kirous, sitä innostuu olemattomista, antaa itselleen luvan tehdä niin, oikein heittäytyy mukaan, tarttuu avainsanoihin: ryöstö, puukko, ase, tulipalo jne. jne. Ja sitten harmittaa niin vietävästi kun jatkuu: "tollanen metalliroskis tuossa savuaa", "ei en mä sitä puukkoa nähny oo, mut sillä on ihan varmasti, mä tiiän". Tosin, niin tekee yksiköt kentälläkin, tarttuvat tiettyihin asioihin, lue: poliisipartiot. Kun jollekin tarjoaa esim. juoppokeikkaa vastaus tulee hitaasti, täynnä kuolettavaa tylsyyttä, äänensävy löyhkäen kiinnostamattomuudelle: "joooo.... matkalla...", ja mahdollisesti vielä perään, "niin, lähdetään paikasta x", joka on tietenkin heidän mielestään kovin kaukana keikkapaikasta, ja rivien välistä voi lukea, "eikös olisi ketään lähempänä". Noup.
Mutta. Sitten kun päivystäjä kajauttaa eetteriin tiukan sanan, puukko ase tms, niin johan lähtee. Jokainen kynnylle kykenevä kilpailee siitä, kuka ehtii ilmoittautua keikalle ensimmäisenä, muut tehtävät jätetään siihen sijoilleen, tauot keskeytetään ja maijan kaasupoljinta pumpataan kiihkeämmin kuin vaimoa (tai miestä) edellisenä iltana. Oli sitten syytä tai ei.

Näinhän se menee, luonnollista ja selvää. Peruskeikka ei ole innostava, ei anna hastetta. Sama ilmiö toistuu päivystyssalissa, kuten varmasti on selväksi tullut. Ja ambulanssissa, ja paloautossa. Samoja adrenaliinin orjia olemme kaikki. Ainaisesti metsästämässä the keikkaa.

54 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Blogi koukuttaa.

Aivan loistavaa tekstiä, ja NIIN totta. Joka päivä, joskus jopa useita kertoja, tulee käytyä katsomassa, josko olisi uusi teksti ilmestynyt. Jopa pieni huoli oli, kun ei viikkoon tullut tekstiä, mutta suotakoon se joulu"rauha" myös arvon bloggaajalle.

Keep it going!

Anonyymi kirjoitti...

"Tosin, niin tekee yksiköt kentälläkin, tarttuvat tiettyihin asioihin, lue: poliisipartiot. <<< mistä pystyy lukemaan?" *tiedän, tyhmä kysymys :D *

Hyvä blogi, jatka samaan malliin!

Anonyymi kirjoitti...

Voihan verbaaliakrobatia!!!

Ihanaa, kun palasit lomaltasi takaisin töihin ja kirjoittamaan näitä!!!

Kiitos kiitos!!

Anonyymi kirjoitti...

Hätäkeskus hätäkeskus, täällä on hätä, mä tipuin tuolilta kun luin yhtä blogia. Nyt en pääse ylös kun naurulihakset mahassa kramppaa! Saisko helikopterin ja hei komeita äijiä, ei mitään pulsun näköisiä viiskymppisiä sitten..

Anonyymi kirjoitti...

"Blogi koukuttaa.

Aivan loistavaa tekstiä, ja NIIN totta. Joka päivä, joskus jopa useita kertoja, tulee käytyä katsomassa, josko olisi uusi teksti ilmestynyt. Jopa pieni huoli oli, kun ei viikkoon tullut tekstiä, mutta suotakoon se joulu"rauha" myös arvon bloggaajalle.

Keep it going!"

Olen täysin samaa mieltä :) Kiitos mahtavasta blogista !

Anonyymi kirjoitti...

"ja maijan kaasupoljinta pumpataan kiihkeämmin kuin vaimoa (tai miestä) edellisenä iltana."

Nousi pienoinen hymy naamalle kun tuon kohdan lukaisin. :)
Taisi päivystäjällä olla mukava joulu? ;)

Jane Myrsky kirjoitti...

Kiitos huumorilla kirjoitetusta realismista.

Olen myös surkea tietämään missä olen kun ajelen, täytyy skarpata.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos taas nauruista! mielenkiinnolla jään odottelemaan seuraavaa tekstiä :)

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin käytiin jo moneen kertaan katselemassa milloin seuraava kirjoitus tulisi ja voi mikä riemu nousi, kun uusi otsikko näkyi listassa!

Loistavaa tekstiä, keep it going, täällä ainakin odotetaan jokaista juttua innolla!

Anonyymi kirjoitti...

Hei waude mikä blogi.Olen viihdyttänyt itseäni jo melkoisen tovin tätä lukien, mukavan pehmeä lasku työelämään Joululoman jälkeen...Lisäsin suosikkeihin:)

Anonyymi kirjoitti...

Blogien aatelia. ;D

t: lanzzipoika

Anonyymi kirjoitti...

Tuleeko kinkun hiplaamisestakin kinkun hajuisia röyhtäisyjä? :)

Ihmisten uusavuttomuus on ihailtava asia, vielä kun siihen liitetään halu puhdistaa omatuntonsa poliisi ja pelastusorganisaatioiden avulla. Tarkoitan lähinnä näitä "kännykkäjuppi" ilmoittajia, joiden takia mennään lumihankeen isoilla kamoilla ja isoilla valoilla katsomaan kansalaista, joka on ajanut ojaan 45min sitten ja odottelee itse tilaamaansa hinausautoa. "Ohi ajanut autoilija ilmoitti", jos ihmisellä ei ole muka aikaa pysähtyä tarkistamaan tilannetta, niin onhan se hyvä lähettää sinne koko kylän pelastusorganisaatio, eipähän tarvitse ilmoittajan miettiä, että olikohan siellä joku.

Helsingin häkessä työskenteli (ainakin silloin kun maalaiskunnan puhelut käsiteltiin siellä) päivystäjä, jonka addupiikkejä ei kuullut läpi radioon, mummelin D74 tuli täysin samalla rauhallisella äänellä, kuin "A41, kyseessä lapsi". Yleensä päivystäjän äänestä sentään pystyy arvailemaan, että kumpaa äärilaitaa sieltä on tulossa.

Isoa traumaa odotellessa…

Anonyymi kirjoitti...

Pystyn eläytymään hetkeen, jossa aamuyöstä kello 4 sairaankuljettaja, joka käy ko. kohteessa harva se päivä (röllikämpät, muuten vain usein työllistävät) väsyneellä, mutta painokkaalla äänellä huokaisten sanoo virveen "x-5"

Tai se turhautumisen tunne, kun tulee kännikeikka (juuri silloin, kun uni maistuisi parhaimmalta) naapurikuntaan (matkaa n. 30km)joka päättyy x-7, koska potilas/ilmoittaja ei ole viitsinyt ilmoittaa, että poistuu paikalta tai apua ei tarvitakaan.

Useimmiten minusta on mukavaa olla yöaikaan töissä, mutta tällaisina hetkinä sitä toivoisi pääsevänsä pian takaisin höyhensaarille, jotka ovat noin minuutin päässä siitä, kun on kömpinyt lämpimän peiton alle ja painanut päänsä pehmeälle tyynylle :)

Anonyymi kirjoitti...

D74?
A41??
X-5???
X-7????

Olisi ihan jees jos kommentoijatkin voisivat selventää mitä koodit tarkoittavat, juttu menee muuten vähän ohi :-)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hyvästä ja hauskasta blogista. Hyvää uutta vuotta kaikille hätäkeskuskekssa ja kiitos kaikesta hyvästä (ja pahasta?;) mitä teette tämän typerän ihmismassa edestä.

kaneli kirjoitti...

oivoi. niin herkkuu saada tietää joskus täältäkin näitä juttuja eikä aina vaa pelastuslaitoksen puolelta kuulleena.

Anonyymi kirjoitti...

X-koodit eli sairaanhoitotehtävät jossa ei ole tarvetta kuljetukselle.
X-5 tarkoittaa että ei ole tarvetta kyydille.
X-7 tarkoittaa että kohteessa ei ole ollut potilasta.

Ja kiitos loistavasta blogista ;)

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys kollega! Täytyy myöntää, että odottelinkin jo milloin palaat areenalle. Olen jo niin tottunut lukemaan blogejasi, ettei arki tunnu miltään ilman sinua ;)

Mukavaa tulevaa uutta vuotta 2009! Erehdyin itse ottamaan ylitöitä aattoyöksi...

Anonyymi kirjoitti...

Jee! Päivä pelastettu ja vatsareeni tehty!! =D On taas innolla odotettu milloin pääsee lukemaan näitä niin ihanalla antaumuksella kirjoitettuja tekstejä! Kiitos siitä.

Hyvää ja rauhallista tulevaa vuotta!

Anonyymi kirjoitti...

Koodien merkitystä kysynyt anonyymi: Päivystäjä on muistaakseni kertonut sairaankuljetuskoodien kiireellisyydestä aikaisemmin, mutta nuo käyttämäni koodit olivat:
7-4 heikentynyt yleistila yms
4-1 putoaminen

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos blogin kirjoittajalle ;)
t: yks vp

päivystäjä kirjoitti...

"Taisi päivystäjällä olla mukava joulu? ;)"

Tai meniköhän se niin, että siitä puhe mistä puute....?
Mut eihän se voi pitää paikkansa, kai... ;)

päivystäjä kirjoitti...

"Mukavaa tulevaa uutta vuotta 2009! Erehdyin itse ottamaan ylitöitä aattoyöksi..."

Sitä samaa sinullekin, :). Ja otan osaa uudenvuodenaattotöistä. Been there done that. Taitaa jopa peitota juhannuksen kiireellisyydellään. Itse olen onnekas siten, että olen aattopäivän töissä, eli pääsen pois ennenkuin homma räjähtää käsiin.

päivystäjä kirjoitti...

"Saisko helikopterin ja hei komeita äijiä, ei mitään pulsun näköisiä viiskymppisiä sitten.."

Tulee, tulee, on jo ilmassa. Kuuluuko papatus jo? Lanssi ampui kuin raketti liikenteeseen ja paloauto täynnä palomiehiä letkut valmiina suuntasi sinua kohti. Valitettavasti ainoa viranomainen, jossa voi hieman valita ikää, ovat poliisipartiot, heistä meillä on nimet sekä nk. p-tunnus, joka jaetaan kaikille kouluun mentäessä. Se on juokseva luku, eli mitä korkeampi, sitä nuorempi virkaikä. Me päivystäjänaiset katsomme joskus tarkkaankin kyseistä lukua, varsinkin kun uusi, nuorelta, mukavalta kuulostava ääni kuuluu radiosta. "Kato, aika iso p-tunnus, joo-o joo-o, kuulostaa aika kivalta". ja nyökkäillään yhteisymmärryksessä kuin karjankasvattajat hevosmarkkinoilla löytäessään hienon yksilön. Mut hei, mä siis sendaan sinne sun luokse partion, jossa on mahdollisimman korkea tuo p-tunnus, saat sinne nuorehkoja innokkaita konstaapeleita, patukat ojossa, valmiina actioniin! Miltä kuulostaa? ;)

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Muistanko oikein, että hätäkeskukselle kelpaa myös koordinaatit sijainnin ilmoittamiseksi, jos vaikka on jossain eräkorven takana pihjalan alla piilossa, tai ei oikeastaan ole mitään hajua omasta olinpaikasta mutta GPS-paikannin on mukana?

Entä missä muotoa nuo koordinaatit kelpaa? Longitudi/latitudi, WGS84, Paavo Iivari?

Tuosta tarinan 50 euron häviämisestä tulee tarinoita ja tapahtumia mieleen: Alaikäiset pyytää hakemaan kaljaa/röökiä, jolloin joko hakija tuo maitoa ja keksejä, tai sitten häipyy kaupan toisesta ovesta rahojen kera :)

päivystäjä kirjoitti...

"Entä missä muotoa nuo koordinaatit kelpaa? Longitudi/latitudi, WGS84, Paavo Iivari?"

Koordinaatit kelpaavat kyllä. Muodossa WGS84 tai KKJ. Ja hätäkeskuslaitoksen sivuillahan löytyy karttakoordinaattipalvelu, josta saa otettua esim. mökin koordinaatit nätisti seinälle talteen.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole tarkoitus nipottaa mutta miten minä muistelen mun tehtävälajikoodistoissa ja suoritekoodistoissa lukeneen paperin kulmassa jotakin "salainen, vain viranomaiskäyttöön". ;-)

Ei ole nyt paperit käsillä joten en voi tarkistaa asiaa. Alkaa harvinaisemmat koodit jo pikkuhiljaa unohtuillakin mutta kyllä silti näin päivystäjäuran taakse jättäneenäkin joutuu joskus (ainakin unissaan) kasivitosia auttelemaan. :-)

Anonyymi kirjoitti...

^^ Jos näin on niin miksi mä saan kaikki tehtäväkoodit, niin poliisin palopuolen kuin sairaankuljetuksenkin, esiin kun kirjoitan googleen hakusanan tehtäväkoodit ja se laitos kenen koodit haluan nähdä...? Mm. X-koodisto löytyy vsshp:n sivuilta.

:D

Anonyymi kirjoitti...

Kärppä viidakossa? o.O

päivystäjä kirjoitti...

"Ei ole tarkoitus nipottaa mutta miten minä muistelen mun tehtävälajikoodistoissa ja suoritekoodistoissa lukeneen paperin kulmassa jotakin "salainen, vain viranomaiskäyttöön". ;-)"

Näin minäkin joskus luulin, mutta kuten yo. mainitsi, ne löytyy kaikki netistä. Esim. sisäministeriön alaiselta sivulta (intermin). Mielenkiintoista kyllä.

Anonyymi kirjoitti...

Todella mahtava blogi!
Kerrontasi on mielenkiintoista huumorilla höystettynä.
Avartaa tälläisen "tavallisen tallaajan" maailmaa :)

Toivottavasti mielenkiinto säilyy blogin pitämisessä, sillä tämä menee ykkösblogeihin, joita luen :)

Voimia ja jaksamista.

Anonyymi kirjoitti...

Itsekin tullut joka päivä käytyä tarkastamassa joko olisi uusi blogi merkintä tullut, mutta lomasi olet ansainnut:) Täytyy sanoa että kuvailusi saavat aikaan joskus aikaisemminkin mainittuja vatakramppeja..Onko vakavaa?? en ole varma onko minulla hengityskatkoja? Kiitos taas tästä päivän piristyksestä:) Itse olen niin onnekas että saan olla töissä huomisen aaton pii-paa-auton ratissa...eiköhän sieltä löydy joku jolla on silmä hajalla kun ei tiennyt että rakettia ei saa ampua nenästä..

Antti kirjoitti...

Koordinaateista vielä: Onko merkitystä, missä muodossa WGS84-koordinaatit antaa. Ts. pitääkö olla asteet, minuutit ja sekunnit (esim. N65°07'08") vai käyvätkö myös asteet, minuutit ja minuutin desimaalit (esim. N65°07,15') tai asteet ja asteen desimaalit (esim. N65,11922°)?

Saadaanko koordinaatit siis hätäkeskuksen päässä muutettua oikeaan muotoon?

Ja tietysti aina pitäisi olla sen verran kartalla, että pystyy ilmoittamaan sijaintinsa ihan perinteisesti paikan- ja kadunnimien ym. avulla, mutta joskus on käynyt mielessä, että esimerkiksi hiihtolenkillä jossain synkän metsän keskellä sijainnin ilmoittaminen muuten kuin koordinaateilla olisi vähän hankalaa ja aikaavievää, ja erehtymisen mahdollisuus on suuri. Ja omassa puhelimessani oleva softa osaa ilmoittaa koordinaatit vain asteina ja sen desimaaleina, joten onko niistä mitään hyötyä?

babyfat kirjoitti...

luvs it <3<3<3 tosin sun blogi on kaikessa ihanuudessaan yhtä kyseenalainen kuin mun tänään ostama uusi krokotiilinnahkakuvioinen laukku.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa tekstiä, Hyvää uutta vuotta myös sinulle, toivottavasti utlee uudeltavuodelta tekstiä.

Anonyymi kirjoitti...

Loistava blogi! Kirjoitat hyvin. Sellaisia hyviä kylmiä väreitä meni välillä lukiessa. Jatka samaan malliin :).

Kiitosta myös työstäsi. Kerran olen puhunut kollegasi kanssa tositilanteessa. Jälkeenpäin olen usein lämmöllä muistellut päivystäjän jämäkkää otetta, hänellä oli homma hallussa. Tuntui turvalliselta. (Ja kaikki selvisivät hengissä.) Voimia!

Anonyymi kirjoitti...

"Ei ole tarkoitus nipottaa mutta miten minä muistelen mun tehtävälajikoodistoissa ja suoritekoodistoissa lukeneen paperin kulmassa jotakin "salainen, vain viranomaiskäyttöön". ;-)"

Näin minäkin joskus luulin, mutta kuten yo. mainitsi, ne löytyy kaikki netistä. Esim. sisäministeriön alaiselta sivulta (intermin). Mielenkiintoista kyllä.


Ja esim. sairaankuljetuksen tehtäväkoodit löytyvät myös mm. alan oppikirjoista, jotka ovat - yllätys - ihan kaikkien saatavilla kirjastoissa ja kirjakaupoissa.

Anonyymi kirjoitti...

Koordinaateista: minuuteilla/sekunneilla ei ole niin suurta eroa suomessa että olisi merkitystä kummat antaa. Häke pystyy niitä muuntamaan (netissä on muuntokone), mutta käytännössä sitä ei tehdä, koska paikka riittävän tarkasti "epätarkallakin" paikannuksella. Juu, hieman epämääräisesti selitetty mutta pointti varmaan selvisi.

Pääasia että antaa tämänhetkisen sijainnin koordinaatit, eikä määränpään.... usempaan kertaan on ammattiautoilija antanut määränpään koordinaatit kun joissain navigaattorimalleissa nekin näkyvät ruudulla... tekniikka on välillä auttamassa, mutta mutta päivystäjä ei voi tuntea kaikkia navigaattorimalleja joten toivottavaa on että käytääjä/soittaja osaa omaa masiinaansa käyttää.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

On niillä minuuteilla ja sekunneilla aika iso merkitys. Minuutti on muistaakseni luokkaa pari kilometriä, sekunti noin 30 metriä.

Anonyymi kirjoitti...

Päivystävänä lääkärinä, ihmisten uskomattomaan uusavuttomuuteen päivä päivältä enemmän typertyvänä, tunnen suurta myötätuntoa ja sielunveljeyttä teitä häkeläisiä kohtaan. Jatkakaa!

Ja hyvää uuttavuotta.

Anonyymi kirjoitti...

Noista sakukoodeista vielä sen verran että taitaapi nyt olla kaikkialla suomessa 7-alkuiset käytössä, jos Helsinkikin on huhun mukaan ne käyttöön ottanut.Eli nuo kaksi 774 ja 741

Meidän häken alueella on päivystäjä joka on todella niin lakoninen että jopa hänen lukiessaan koulubussin ja pendolinon yhteentörmäyksestä aiheutunutta hälytystä(fiktiivinen), niin äänestä kuultaa oikein eetteriin asti vankka "mua ei vois yhtään vähempää kiinnostaa, tää on vaan mun duuni" asenne.

itseäni oikein ärsyttää sairaankuljettaja kollegoiden kyllästyneesti huokaistut x-5 tai kuljettaa d774 ilmoitukset jotka usein öisin toistuvat.radioliikenteessä tulisi pitäytyä asiatyylissä ja häkeä ei saa kiittää kun saa peruutuksen innostuneen oloisesti ainakaan, eikä eetteriin saa öristä "jatketaan saman ukon kanssa" tai "sama spede kun ennenkin", vaikka kuinka harmittaisi jatkokuljetus tk:sta tai sen saman tutun potilaan taas toistunut ei niin iloinen jälleennäkeminen.

hyvä blogi ja vielä kieli poskella..keep it going

terveisin sairaankuljettaja vm. d785

Anonyymi kirjoitti...

"""häkeä ei saa kiittää kun saa peruutuksen innostuneen oloisesti ainakaan"""

Ja tähän sitten perusteluja?

Tuskin häkeä nyt kiittämään tarvitsee alkaa, mutta jos jollain ei olekkaan akuuttia hätää tai hätää ollenkaan, niin eikö tästä muka saisi olla iloinen?

Vai oletko kenties tyyppiä: Mitä enemmän roppia vuorossa sitä iloisempana pois töistä?

Anonyymi kirjoitti...

"itseäni oikein ärsyttää sairaankuljettaja kollegoiden kyllästyneesti huokaistut x-5 tai kuljettaa d774 ilmoitukset jotka usein öisin toistuvat"

ei sitä yöllä varsinkaan jaksa innostua kyseisistä keikoista (harvoin muistakaan). :D

kyllä omakin äänensävysi varmasti muuttuu, kun ajat muutaman yökeikan lisää..

Anonyymi kirjoitti...

"Noista sakukoodeista vielä sen verran että taitaapi nyt olla kaikkialla suomessa 7-alkuiset käytössä, jos Helsinkikin on huhun mukaan ne käyttöön ottanut.Eli nuo kaksi 774 ja 741"

Kirjoittamassini tekstissä viitattiin aikaan ennen valtion häkeä, siksi vanhat koodit.

Omalla toimialueella yhdisteltiin puheryhmiä, jonka jälkeen radiokurin merkitys korostui entisestään. Mutta ei sekään tarkoita sitä, etteikö häkeä saisi kiittää peruutuksesta, kyllä se ainakin minulle sopii, että voin palata takaisin ylläpitämään valmiutta pimeään koppiini.

Jos yön täyttää mörrimöykyistä koostuvat äksät, niin eikö niihin saisi olla loppu? Olen varma, että kyllästyttää ne yölliset heikkojen esitietojen aikaan saamat bertat myös häkeä.

Olive kirjoitti...

Ihana blogi :) Pääsi heti suosikkeihin! Tää on niiiin tätä *vanha EA-päivystäjä*
Edesmennyt naisystävä oli häke-päivystäjä ja kovin tutulta kuulostavaa tarinaa.
Jään mielenkiinnolla odottelemaan lisää :)

Anonyymi kirjoitti...

ihastun tähän blogiin aina uudelleen, kiitoskiitoskiitos :)
ja kun täällä noita yhteistyökumppaneita näyttää pyörivän;
"kiitos" tai muu vastaava positiivinen sana tai edes äänensävy varmaan puolin ja toisin ei ikinä ole kiellettyä. yhteistyötä ja -ymmärrystä kaikkien viranomaisten välillä olisi tärkeää sekä yhteiskunnan että oman työssäviihtyvyyden takia lisätä keinolla millä hyvänsä. tietääkö kaikki sairaankuljettajat esim että ohjeistus tulee sosterilta eikä hätäkeskukselta?? ja kun vaan muistettaisiin ettei ole päivystäjän "SYY" kun yöllä on vaan herättävä ja lähdettävä viemään mummua terkkariin. ammatinvalintakysymys! mutta muistakaa virven piipatessa että kun yksi keikka piippaa, on ihanainen päivystäjä äksännyt jo puhelimessa moninkertaisen määrän... ja voi miten paljon sanottavaa olisikaan... :)

Anonyymi kirjoitti...

koordinaateista vielä, onhan niillä sek/min osat eroa, mutta esim liikenneonnettomuutta paikannettaessa ei 30 metrin heitto ole ongelma.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa tekstiä, ilo lukea.
Täytyy myöntää, että tätä on odotettu... Piti käydä joka päivä kattoo, ett onks tullu uutta.
Kiitos tästä mahtavasta blogista !!!

Anonyymi kirjoitti...

""""häkeä ei saa kiittää kun saa peruutuksen innostuneen oloisesti ainakaan"""

Ja tähän sitten perusteluja?

Tuskin häkeä nyt kiittämään tarvitsee alkaa, mutta jos jollain ei olekkaan akuuttia hätää tai hätää ollenkaan, niin eikö tästä muka saisi olla iloinen?

"""


Käsitit tämän aivan väärin. Kun häke vaikka siirtää kiirettömän tehtävä toiselle autolle, vaikka esimerkiksi meilläpäin ajetaan naapurikunnan tehtävät jos eivät itse kykene niin tilanteita tulee kun ollaan lähdössä sinne keikalle ja häke peruuttaa kun oman kunnan auto vapautuu, niin näissä tilanteissa ei saa kiitellä vuolaasti häkeä peruutuksesta.

Yleisestikkin POINTTIni tuossa kirjoituksessa oli ASIALLISUUS virven käytössä.Eli kaikki kiittely ja pelleily pois radio liikenteestä.

Itse olen sitä luokkaa että mitä vähemmän keikkaa vuorossa niin sitä iloisempana ja virkeämpänä lähden kotiin, kyytimäärät ovat vain koko ajan kasvussa ja harvemmassa ovat ne yöt kun saa oikeasti nukkua.

"""kyllä omakin äänensävysi varmasti muuttuu, kun ajat muutaman yökeikan lisää.."""

4-vuotta olen kuljettanut kipeitä vuorokauden kerrallaan yötä päivää, eli on siinä muutama yökeikka tullut ajettua, mutta silti olen sitä mieltä että AMMATILLISUUS tulee aina säilyttää, vaikka kuinka ottaisi päähän keikan ajo.

Anonyymi kirjoitti...

AS / sairaankuljettaja vm. d785 sanoi:

radioliikenteessä tulisi pitäytyä asiatyylissä ja häkeä ei saa kiittää kun saa peruutuksen innostuneen oloisesti ainakaan, eikä eetteriin saa öristä "jatketaan saman ukon kanssa" tai "sama spede kun ennenkin", vaikka kuinka harmittaisi jatkokuljetus tk:sta tai sen saman tutun potilaan taas toistunut ei niin iloinen jälleennäkeminen."

"Käsitit tämän aivan väärin. Kun häke vaikka siirtää kiirettömän tehtävä toiselle autolle, vaikka esimerkiksi meilläpäin ajetaan naapurikunnan tehtävät jos eivät itse kykene niin tilanteita tulee kun ollaan lähdössä sinne keikalle ja häke peruuttaa kun oman kunnan auto vapautuu, niin näissä tilanteissa ei saa kiitellä vuolaasti häkeä peruutuksesta."

Edelliset kirjoitukset ovat kovin vaikeaselkoisia. Ei ihme, jos lukija käsittää luetun tekstin väärin.

Kiitos opettavaisesta blogista.

Anonyymi kirjoitti...

"4-vuotta olen kuljettanut kipeitä vuorokauden kerrallaan yötä päivää, eli on siinä muutama yökeikka tullut ajettua, mutta silti olen sitä mieltä että AMMATILLISUUS tulee aina säilyttää, vaikka kuinka ottaisi päähän keikan ajo."

Jep, olen samaa mieltä tuosta ammattimaisuuden säilyttämisestä. Tosiaan sitä VIRVE-liikennettä saattaa kuunnella muutkin, kuin suoranaisesti kys. tehtäviin liittyvät henkilöt. Siitä huolimatta, että kyseessä on periaatteessa viranomaisverkko.

Anonyymi kirjoitti...

Joko tämä blogi loppui??

päivystäjä kirjoitti...

"Joko tämä blogi loppui??"
----------------

Ei suinkaan, vuosi vain vaihtui, :). Klikkaa blogin otsikkoa, niin pääset tämän vuoden puolisiin insertteihin.

Anonyymi kirjoitti...

Yks juttu, Nokian puhelin ja siihen kartat sisälle. Tiedät aina missä olet, kunhan akkua löytyy. Ei tarvitse edes verkkoa löytyä jos on GPS puhelimessa. Suosittele ihmiselle, suosi suomalaista.

-T