Joskus tuntuu siltä, että jokainen yö synnyttää oman eepoksensa. Joku henkilö aloittaa ketjusoittamisen, työllistämisen ja nostaa päivystäjien vitutuskäyrää yhä korkeammalle. Aina. Näistä tulee tapauksia, jotka sitovat yövuoron yhteen, omalla hullunkurisella tavalla.
Yhdessä pöydässä soi puhelin, päivystäjä laittaa luurit korvaan, vastaa, puhuu. Naama peruslukemilla, tylsistyneen näköisenä. Lopettaa puhelun, laskee headsetin pöydälle, huokaisee syvään. Kolleega kysyy katse omissa tietokoneruuduissa, päätään kääntämättä: "oliko ne munat vielä kipeät?" Ja vastaus tulee yhtä platooniseen sävyyn: "Joo, ja hiiri oli käynyt naukkaisemassa." Toinen huokaus, ja sitten puhelin soi taas. Menee jokin aikaa, pari puhelua kun toisesta pöydästä kuuluu päivystäjän ärsyyntynyt ääni: "pistä ne housut jalkaan niin ne hiiret ei syö niitä munias ja lopeta tämä soittelu, onko selvä." Toinen päivystäjä naurahtaa lyhyesti, ja kuuluu kolahdus kun luurit riuhtaistaan korvilta pöydälle. Huokaus. Joka yö, joku ihminen.
* Nainen huutaa ja kiljuu puhelimeen. Ei saa mitään selvää. Päivystäjä yrittää selvittää missä ilmoittaja on ja mikä on hätänä. Vastaukseksi tulee yhtäkkiä täysin rauhalliseen sävyyn: "ei ole akuuttia hätää." Puhelu lopetetaan.
* Parin minuutin päästä sama numero näkyy toisen päivystäjän näytöllä. "Ei mulla ole mitään hätää, haluan vaan sanoa, että te olette tyhmiä."
* Taas sama numero. Nainen huutaa ja kertoo, että on kuolemaisillaan, "henkimaailman enkelit kertoivat tämän minulle." Hänellä on rintakipua, näkö on lähes mennyt jne jne. Mutta ei suostu kertomaan missä hän on. Eli no can do. Ei voida mitään ilman osoitetta.
* Ja jatkuu. Tällä kertaa hän esittäytyy edellisen soittajan siskoksi ja kertoo, ettei siellä ole mitään hätää, kaikki on oikein hyvin. Sama ääni se kuitenkin sieltä raikaa. Lievää skitsofreniaa ilmassa.
* Seuraava soitto onkin sitten täysin erilainen. Nyt sama nainen kertoo, että mies uhkailee häntä, sanoo tappavansa. "Onko se mies nyt siellä?" "Mä oon puhunu poliisin kanssa tästä jo aikaisemmin..." "Niin, mutta onko se mies nyt siellä uhkailemassa sinua?" "Ei se oo ollu täällä viikkoihin."
* Eteerisen musiikin jumputus kuuluu taustalta ja nainen nyyhkyttää. "Tiedätkö mitä, mä tiedän et mä kuolen kohta..." "Mistä näin päättelet?" "Olen ollut henkimaailmoihin yhteydessä..." "Anteeksi mitä?" "Olen ollut henkivaltoihin yhteydessä, seanssin kautta..." "Kerrotko nimesi?" "Mä rukoilen nyt vaan et mä pääsen pois..." "Oletko yksin kotona?" "Olen joo." "Eikö sulla aikaisemmin ollut sisko siellä paikalla." "Ei ollut." "Mitä jos sä laittaisit sen musiikin kiinni ja menisit nukkumaan, kello on jo neljä." "Ei kun mä tiedän, mä on ollu henkivaltoihin yhteydessä, ne on avannut mun kaulan, mä olin Kreikassa, ne avas sen ristillä." "Siis sun kaula on Kreikassa avattu ristillä...näinkö?" "Kyllä, siinä on haavakin." "Selvä, nyt kuule hyvää illanjatkoa sulle, menepähän nukkumaan." "Ei vaan tämä on totta, sä et usko mua..." "Sillä ei ole merkitystä, nyt..." "Sä et usko henkivaltoihin.." "Siitäkään ei ole kyse, vaan..." "Mää en oo mikään sekopää!" "Voidaan nyt lopettaa, mene nukkumaan." "Ei kun mä tunnen et mä kuolen..." "Minä en tälle sun tunteelle valitettavasti voi mitään."
* "Kun mä äsken soitin..." "Nii-in..." "Niin, et uskotko sä henkivaltoihin?" Päivystäjä vastaa jotain ympäripyöreätä, josta ilmoittaja innostuu: "Joo, hei, kun mä olin äsken Kreikassa..." ja päivystäjä keskeyttää: "Hei kuule, onko sulla nyt tarve saada palokunta, ambulanssi, poliisi tai sosiaalitoimi paikan päälle?" "Ei kun mä vaan halusin kysyä..." "No niin, menehän nukkumaan." Ja puhelu poikki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
27 kommenttia:
Juurikin näin se aina menee...jokainen yövro on oma tarinansa..kiva kuulla että muuallakin.
T. Kolleega
Kyllä ne henget osaa olla sitte pirullisia, kun sille päälle sattuvat! :D
Ja sittenhän on nämä "kaasuvuodot",seinien läpi tulevat erilaiset hyvät ja pahat energiat,säteilyt,pirun ja saatanan aiheuttamat uhat.Yksin jätetyt vanhuksethan usein soittelevat näitä.Sitten vaan kerrotaan, että minäpä käännän kaasuhanan tai muun sellaisen pois päältä,voit mennä takaisin nukkumaan.
Näitä perushulluja on paljon joka työvuorossa. Toisille riittää kun sanoo tuon maagisen rauhoittavan lauseen: " Ei siellä mitään hätää nyt ole, Mene nukkumaan", toisille taas joutuu oikein kunnolla vääntämään rautalangasta, että soittaja rauhoittuu. Säälittävintä asiassa on se, että soittajat itse luulevat tosissaan näkevänsä,haistavansa,tuntevansa jonkun/jotain.
Eräällä täydennyskurssilla taannoin eräs kolleega kertoi tapauksesta, jossa henkilö oli vakuuttunut, että häntä salakuunnellaan johdon varassa roikkuvan mikrofonin kanssa yläkerroksesta. Joopa joo. Vastaavaa soopaa tulee luureista päivittäin...
Oli kuitenkin runsaiden soittelujen jälkeen alueen poliisipartio mennyt asuntoon ja oli lähtöä tekemässä "turhan" käynnin johdosta. Asiakas oli sanonut yht'äkkiä: "No niin, mitäs minä sanoin. Siinä se on, minua kuunnellaan..."
Partion jäsenet kertoman mukaan ollivat tippua ällistyksestä persuksilleen, kun todella yläkerroksesta tuli johdon päässä oleva mikki ikkunan taakse.
Eipä ollut hullu tämä ilmoittaja, vaan yläkerran asukkaalla ei kaikki "pesät" olleet päässä lämpimänä ja "iso pyörä löi tyhjää"...
Todennäköisesti tämän jutun kertoja lukee tämän ja voi täsmentää hiukan, mutta kerrassaan erikoinen tapaus.
PS. Edelleen hyviä juttuja riittää varmasti sinulla "päivystäjä" kerrottavaksi. Hyvä vaan, että hieman todellisuuttakin esille kaiken sen "virallisen" tiedottamisen ohella. Jatka samaan malliin, on todella mukavaa luettavaa.
Eikö noita idiootteja jotka soittavat noita turhia puheluita voisi sakottaa tuntuvasti? Numerostahan saa henkilöllisyyden helposti selville.
Niin, kaipa niitä häiriköitä voisi sakottaa, ja haetaanhan häirikkösoittajia putkaankin toisinaa (jos jostain löydetään) mutta hyöty taitaa olla lyhytaikainen... Jos vaan on yksinkestaisesti kaheli, niin ei siinä sakot paljon heilauta ja putkasta kun päästään niin soitetaan uudelleen. En ole vielä kekesinyt ongelmaan ratkaisua, kun ei kai ihmiseltä voi puhelintakaan pois ottaa... hullullakin voi joskus olla oikea hätä!
En tiedä mistä johtui, mutta tämän kertainen kirjoitus oli aivan toista tasoa kuin kaikki edeltävät.
Kaikki edelliset blogimerkinnät ovat olleet aivan mahtavia, ja tempaisseet mukaansa kuin paraskin best seller.
Mutta tämä...
Ei vaan napannut, jäi jotenkin tyhjä olo. Ehkä odotukset olivat sitten liian korkealla edellisistä merknnöistä johtuen.
Olisikko yö aikaan vääntämisellä jotain vaikutusta? ;)
Mutta, ei siinä mitään, jatka vaan tarinointia, kyllähän helmienkin seassa on pakko olla joskus joku hieman rumempi kappale. :)
JepJep, kovin tutulta kuullostaa, näin kolleegan korviin ;) Tuotahan se on, vakkarihörhöt työllistää vaikka koko muu kansa olisi paennut muualle Suomeen vapaitansa viettämään. Oli arki tai pyhä, puhelimet pärrää ja sama levy pyörii... En voi välttyä ajatukselta, että mahdatko olla IKUinen luolapeikko...vaikka totta kyllä, ei sillä fyysisellä olinpaikalla liene niin suurta väliä kun kuviot on silti samat ;)
Jatka Hyvää Työtä!
Yksi blogin hyvistä puolista on se, että jokainen voi luulla kirjoittajan olevan juuri siitä "omasta" häkestä. Itsekin veikkasin aluksi tuota miehen nimeä kirjoittajan luolaksi, mutta yksi kirjoitus poisti tämän luulon.
Luuriapinan kertomaa mikrofoni juttua olen kuullut erään lääkärinkin kertovan. Siinä versiossa vanhaa rouvaa oli haettu mt-arvioon, kun muuten orjentoitunut ja co rouva kertoi yläkerran ihmisten kuuntelevan häntä parvekkeelta mikrofonin avulla. Yläkerran teinipojat olivat hieman tehneet jäynää mummolle...
Anonyymille, joka pettyi tähän tarinaan: Tän blogin idea ei varmaan olekaan suoltaa toinen toistaan parempia tarinoita, joilla ihmiset voisivat mässäillä.
Luulenpa, että blogin oikea tarkoitus on kertoa kaunistelematon kuva meidän häkepäivystäjien työstä. Siihen kuuluu tylsiä vuoroja ja vähemmän tylsiä vuoroja. Ne kaikki kuitenkin tulee tänne kirjoittaa, mikäli haluaa antaa todenmukaisen kuvan hommasta.
Tsemppiä jälleen blogin pitäjälle!
Terv. Pikainen joulutonttu ;)
"Mutta tämä...
Ei vaan napannut, jäi jotenkin tyhjä olo. Ehkä odotukset olivat sitten liian korkealla edellisistä merknnöistä johtuen."
Hei, älä aiheuta paineita! :)
Joskus kynä luistaa, joskus ei. En tarkoituksella aiheuta tai ole aiheuttamatta lukijaorgasmeja lukijoiden keskuudessa.
Älä siis lannistu, ehkä joku toinen kirjoitus taas sytyttää, :).
"En voi välttyä ajatukselta, että mahdatko olla IKUinen luolapeikko...vaikka totta kyllä, ei sillä fyysisellä olinpaikalla liene niin suurta väliä kun kuviot on silti samat ;)"
Täytyy myöntää, että minusta tämä spekulointi olinpaikastani on hauskaa, :). Olen kyllä antanut useamman vinkin tekstien ja kommenttien joukossa, josta joku varmaan kykenisi ainakin karsimaan vaihtoehdot minimiin. Olinpaikallani ei tosiaan ole väliä, mutta ei minua haittaa vaikka se tulisi ilmi.
Mutta tosi on, että kirjoittamani tarinat voisivat tulla mistä häkestä tahansa.
Opiskeluaikoinani olin SOS-päivystyksessä. Yli 30 vuoden takaa muistan tilanteen, jossa puhelu tuli ilmeisesti hieman humaltuneelta ihmiseltä, joka tiedusteli kansallisrunoilijan tuotetta. Haastelin jonkin aikaa ja vastasin kysymykseen. Onnellisena käännyin ja sanoin "tiesinpäs!"
En unohda vanhemman päivystäjän sanoja: "tuona aikana joku oikeasti avun tarpeessa oleva ei ehkä päässyt linjoille."
Paljon varmaan tulee harhaisia, yksinäisiä, kun ei muuanne osaa -soittoja. Tietosuojako se estää löytämästä alueelta tarvittavaa hoitoa?
Löysin blogin vasta nyt, ja tämähän on osoittautunut ihan parhaaksi löydöksi. En ole koskaan ollut hätäkeskuksessa töissä, vaikka olen sekä asiakkaana että palokuntalaisena kyseisen laitoksen kanssa asioinut useampaan otteeseen.
Suosikkini vuosilta on kun yhteen palohälyytykseen lähdettäessä yksikön johtaja ilmoittaa aluehälyytyskeskukselle: T 12, lähtö, vahvuus yksi + kaksi..neljä..kuusi.
Kyllä oli pokassa pitelemistä kun päivystäjän epäuskoinen ääni kuuluu radiosta "Anteeksi, voitko toistaa..."
-H-
mukava lueskella yhteistyökumppaneiden arjesta; ymmärtää paremmin teidänkin resursseja ja niiden käyttöä..
t.saman seudun rahtari
Olen uusi lukija, kun eksyin yhden keskustelupalstan mainostamana tänne. Olen tyrmistynyt näistä väärien soittojen määrästä! En olisi uskonut, vaikka onhan se melekin joka vuosi uutisissa jollain tasolla esillä, kuinkä taskussa oleva puhelin itsekseen soittelee 112:seen.
Tuosta henkimaailmajutusta vielä sen verran, että ihmiset jotka niihin ovat sotkeutuneet tarvitsevat kyllä apua, mutta siinä ei paljon poliisi tai palokunta paina. Voisikohan pappeja saada myös päivystysrinkiin?...
Tosin vaikeahan apua on lähettää jos ei tietoja saada olinpaikasta.
Jaksamista tärkeään työhön, etenkin näin juhlapyhien alla, kun yksinäisyyttään soittelevat lisääntyvät.
"Voisikohan pappeja saada myös päivystysrinkiin?"
Täytyy sanoa, että täysin väärä osoite. Tuostahan ne saavat vain vahvistusta omille jutuilleen, kun pappi höpöttää mielikuvitusystävän tuesta ja ymmärryksestä.
Juuri oli uutisissa, että hätäkeskuksiin valuu kolme miljoonaa puhelua vuodessa ja niistä "väärien soittojen" osuus on aikamoinen.
Loistavaa teksiä! Tätä lisää.
Pienen pienenä osana ensihoitoketjua ( spr ensivaste) arvostan suuresti häkepäivystäjiä ja varsinkin heidän hermojaan ( tai sitä että niitä ei ole).
Repikää riemua hyvistä jutuista. Te olette äärimmäisen tarpeellisia tässä avuttomien yhteiskunnassa.
T MK
Vieläkö teillä on siellä luolassa se aurinkovarjo siinä "taukoterassilla"?
:)
Näin 02 palvelussa työskentelevänä, täytyy kyllä onnitella (ja pahoitella) teitä Hätäkeskuksen poikia ja tyttöjä - itsellä ei pää kestäisi. Välillä tekee pahaa yhdistää teille päin kun tietää että asia on suht varmaa hölynpölyä mutta kun asiakas haluaa hätäpuhelimeen niin se puhelu on sinne laitettava.
Meiltä puuttuu se oikea auttamisen paine mikä teillä on, ihmishenget eivät ole meidän vastuulla. Täten joskus on ihan kivakin kuunnella kaiken maailman tarinointia tai etsiä asiakkaalle kultaisen kuuskytluvun hittikappaleen alkuperäisesittäjää, jota minulle tietenkin juuri luuriin lauletaan..
Ei muuta kuin kestämisiä ja kiinnostavalle blogille pitkää ikää.
T. 020202
"Vieläkö teillä on siellä luolassa se aurinkovarjo siinä "taukoterassilla"?"
Itse asiassa enpä tiedä onko meillä sellainen ollutkaan... Tai sitten se on ollut jonkinlainen klassikko-sininen väritykseltään. Ehkä emme puhu samasta luolasta, :).
Uskollisena seuraajana täällä!
Itse olen ketjun "toisessa päässä", sairaalan puolella hommissa. Kaikenlaista sitä onkin... *huh*
Voimia duuniin, pitkää pinnaan ja rauhaisaa joulunaikaa!!!
Vastaanottavassa laitoksessa töissä olevana voin kyllä myötäelää erinomaisen blogin kirjoittajan tunne-elämyksiä.
Kaikenlaisia tarinoita olisi itselläkin kerrotavana, eikä vähiten suljetulta osastolta ja ensiavusta :)
Pitäisköhän perustaa oma anonyymi blogi? :D
"Voisikohan pappeja saada myös päivystysrinkiin?"
Voi kuule... Tietäisit vain, miten paljon ne hullut soittelee seurakunnan työntekijöille. Itse olen papin ja kanttorin lapsi, ja vuorokauden ajasta huolimatta joka päivä tuli vähintään yksi puhelu "kun meidän Jalmari kuoli vuosi sitten..." tai "mitä minä teen, kun...". Niitä sitten välillä setvittiin yötä myöten, ja kun väsynyt sielunhoitaja lopulta totesi, että lapset on nyt pakko laittaa nukkumaan ja ehdotti, että jos soittaja ei vieläkään saa unta, niin jos menisi päivystyksestä hakemaan unilääkkeitä. Eräänä iltana sitten itse päädyin päivystykseen ja tuli soittelu puheeksi. Lääkäri huokaisi pitkään, että "niin, ku ei ne teiltä apua saa, ne soittaa meille ja kertovat elämäntarinansa ja jos tulevat paikan päälle, kertovat elämäntarinansa, eikä niistä pääse eroon ennen kuin niille on antanut vähintään unilääkettä mukaan". Seuraavaksi ne varmaan sitten soittavat hätäkeskukseen, kun ottivat molemmat pillerit, ja heti kun on mahdolliselta sairaalareissulta päästy, soitetaan heti aamusta taas "sille mukavalle papille, joka meidän Kaisan hautasi" ja aloitetaan alusta...
Yksinäisyydestä jos päästäisiin eroon, voisivat nämä tapaukset ratketa ihan itsestään.
Mutta saavat ne yksityisihmisetkin mielenkiintoisia puheluita välillä riesakseen. Isälleni soitteli joku "ammattilainen" Lapin erämökistä puolisen vuotta aina perjantaipullon otettuaan, ja vaati puhua pojalleen. Lopulta tilanne vaati sitä, että isäni aloitti oikeustoimet saadakseen selville, kuka soittaa, miksi soittaa ja miksei lopeta. Selvisi, että poika oli ollut kuolleena jo vuosia, ja isä oli ilmeisesti aivan päästään keksinyt numeron, johon soittaa. Numero kun ei ole ikinä hänen poikansa käytössä ollut.
Samoin itselleni soitteli jossain vaiheessa mies, jonka mielestä olin hänen avovaimonsa, lähtenyt vieraisiin ja petin häntä nyt jonkun Penan kanssa. Yritin kyllä selittää olevani 14-vuotias koululainen, joka asuu aivan eri kaupungissa, jolla on aivan erilainen äänikin kuin hänen avovaimollaan, ja joka ei tunne yhtäkään Penaa, mutta kun oli tarve raivota, niin... Onneksi parin puhelun jälkeen suostui arvelemaan erehtyneensä, ja tarkistamaan avopuolisonsa numeron vielä kerran. Ei ole sen jälkeen soitellut.
Mikä tän blogin kohtalo mahtaa olla? Ei vaan jaksa kirjoittaa vai tuliko este ammatillisista syistä?
Moro, siellä hätäkekuksessa tosiaan on tekemistä. Ja ihmisiä soittelee laidasta laitaan. Miten yksityisenpuolen tekijät vartijat ja jv:T suoriutuu omista puheluistaan, voisitko kirjoittaa siitäkin joskus?
mihin näistä postauksista voi ilmoittaa? loukkaa hieman minua masentunutta ihmistä joka on vain kerran joutunut soittamaan hätänumeroon ja täällä jo halveksutaan yleiseisti????
Lähetä kommentti