lauantai 6. joulukuuta 2008

kasvatus on kovaa työtä

Lastenkasvatus on rankkaa puuhaa, ja niin moni asia voi mennä pieleen. Aivan liian moni. Suurin ongelma taitaa olla itse vanhemmat ja heidän kykenemättömyytensä asettaa rajoja. Mutta kun "eihän mun kullannuppu koskaan sellaista tekisi", "ei se meidän Liisa koske alkoholiin", "se on niin kiltti tyttö". Yeah right. Miten ihmeessä ihmiset voivat olla niin naiiveja, kysyn vain. Eivätkö he vain kykene näkemään lapsen toimintaa objektiivisesti, vai osaavatko kyseiset lapset vain harhauttaa vanhempiaan niin hyvin, ettei taitavakaan kasvattaja välttämättä tiedosta todellisuutta?
En minä vain tiedä, mutta välillä kyllä hirvittää tämän kansakunnan tulevaisuus, jos lapset ovat kasvaneet näiden kyvykkäiden ihmisten luona.

* "Voisiko partio mennä hakemaan mun pojan pois tuolta naapurikunnasta, kun se on semmosen pojan seurassa, josta mä en tykkää"

* Mies: "Poikani ei ole tullut kotiin junalla niin kuin oli sovittu, puhelin ei toimi. Voisiko poliisi mennä etsimään häntä Helsingistä?" Kysytty minkä ikäinen poika on kyseessä, vastaus 16v. Kerrottu ilmoittajalle, ettei poliisi lähde etsimään sen ikäistä poikaa Helsingin kokoisesta kaupungista, kun ei ole mitään tietoa missä poika voisi olla. Tästä ilmoittaja tietenkin suuttuu, vaatii päivystäjän nimeä sekä syyttää päivystäjää vallankäytöstä, mikä on sinänsä luovaa verrattuna näihin ainaisiin "nähdään oikeudessa!"-syytteisiin. "Sinäkö sen päätät, hä?! Kyseessä on alaikäinen!"

* Nainen soittaa ja pyytää partiota kun hänen 16v tytär ei suostu tulemaan ulos autosta, jossa hän istuu, ilmoittajan mukaan, aikuisen miehen kanssa. Tyttö on ollut kyseisen miehen seurassa jo vuorokauden, eikä tytär nyt tottele äidin käskyjä tulla kotia.

On se 16v niin maaginen ikä että.....

* Isä soittaa ja haluaa poliisin paikalle, koska 16v tytär ei suostu tulemaan sisälle, vaan ainoastaan "haistattaa vanhemmilleen vittua". Aina ei tiedä miten näille vanhemmille vastaisi, kuittaisi, sitä mykistyy täysin tämä suuren hädän edessä. Tämä aihe herättää myös usein keskustelua päivystyssalissa, yleisin kommentti on "on se vähä myöhästä nyt yrittää saada nuorta ruotuun ellei aikaisemmin ole ollut kuria". Tai kuten yksi päivystäjä tämän tapauksen yhteydessä lausui: "olisi niin hienoa sanoa ilmoittajalle: "olisitpa ajatellut tätä asiaa ennenkuin mälli lensi". Otsikohin sitä varmasti pääsisi, mutta enpä tiedä... se olisi kyllä melkein sen arvoista. Aina pitää yrittää olla niin diplomaattinen, asiallinen, varsinkin kun on kyse selvinpäin olevasta soittajasta, känniläisille voi sitten venyttää nyörtä aika pitkällekin. Onhan meillä toki vittuilun jalo taito, joka on niin hienoksi viilattua, ettei ilmoittaja ymmärrä asiaa ennenkuin seuraavana päivänä. Välillä ei vaan tee mieli olla niin hienotunteinen tai vuoden voittaja velhojen sanakilpailussa, "joskus" sitä vaan haluaisi sanoa suoraan ja säästelemättä, pukea ärsyyntymisen tunteita viisauden sanoiksi, mutta toisaalta, sitä ei halua laskeutua samalle tasolle ilmoittajan kanssa.


* Eräs puhelu on saanut päivystäjiä pudistamaan päitään enemmän kuin normaalisti. Äiti soitti ja pyysi partiota, koska... *syvä huokaus*.... hänen 3-vuotias ei suostu istumaan kunnolla auton istuimessa. Jep. Juuri näin. Nainen ajatteli, että partio auktoriteetillään saisi kyseisen lapsen olemaan kiltisti, jotta hän, tärkeä ja asiansaosaava äiti, saisi keskittyä ajamiseen. Niin, ja sen piti mielellään olla miespuolinen poliisi, niillä kun on enemmän vaikutusvaltaa tähän lapseen, kuin naiskonstaapelilla.

Ja sitten nämä "meidän poika ei ole tullut kotia, piti olla jo 20min sitten, eikä näy. Se on niin tunnollinen poika, tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Ettei olisi sattunut mitään..." En yhtään halua vähätellä vanhempien huolta, tai sitä, että joskus oikeasti voi tapahtua jotain, mutta yleisin syy siihen, ettei teini-ikäinen nuori ei ole noudattanut kotiintulosääntöjä, löytyy kyllä ihan sen nuoren korvien välistä. "Mutta ei meidän Katja...se ei ole sellainen tyttö". Itse asiassa, niin yleensä on kyse juuri tytöistä, harvemmin "karanneista" pojista. Elämmekö todellakin vielä sellaisessa holhousyhdyskunnassa, jossa naisia, tyttöjä, kaitsitaan enemmän kuin poikia? Ovatko nuoret miehet, pojat, enemmän vapaita kuin nuoret naiset? Tai kapinoivatko tytöt vain enemmän kuin pojat? Onko tämä kapinointi myös seurausta siitä, että tyttöjä pidetään ns. on a shorter leash, lyhyemmässä remmissä? Jäädään miettimään.

31 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joo kasvatus on kyllä kovaa hommaa vaikka itselläni ei lapsia olekkaan mutta kyllä se on koko elämän aikainen työ vaikka lapset kasvaa aikuisiksi ei huolta kuitenkaan voi vanhempien sisältä pyyhkii. Lasten kasvatus on nykyään menny siihen suurimmalla osalla et vähät välitetään siitä mihin aikaa 10 ween pojan tai tytön on syytä olla kotona. Useampi sen ikänen hilluu kylillä ja kaupungilla yömyöhään ja jopa polttaa tupakkia tai ryyppää pussikaljaa kun joku älykääpiö on sitä hakenut usein omat vanhemmat ostaa lapsilleen juomista ja jos ei osta niin joku älykääpiö kyllä ostaa. Niin älyttömäksi menny tää nykymaailma. Olen edelleen sitä mieltä että hätäkeskukseen ei turhaan saisi soittaa, mutta kyllä on ollu naurussa pitämistä kun lukenut ihmisten syitä turvautuessan hätäkeskuksen apuun.

Anonyymi kirjoitti...

olen nähnyt jo vuosia silloin tällöin painajaista, jossa mulla on OIKEASTI hätä ja soitan hätäkeskukseen. Soitan ja soitan, eikä kukaan vastaa, tai tuuttaa varattua. Nyt alkaa ihan oikeesti pelottaa, että se voisi ollakin totta, jos kaiken maailman huuhaat tukkii linjat.... Toivottavasti ihmiset joskus oppis, että koska teille on aiheellista soittaa... Jaksamisia työssä!!!

T kirjoitti...

Minulla olisi aiheeseen täysin liittymätön ehdotus: laitetaan ensi vuoden alusta lähtien jokaiseen syntyvään lapseen radiosondi.

Sitten vanhemmille annettaisiin tutkalaite, jolla näkyisi radiosondin sijainti 500 metrin päästä.

Ei enää "menkää etsimään meidän 17-vuotias jaakobbi-metusalem, kun se on viisi minuuttia myöhässä perjantai-iltana raamattu-piiristä"-puheluita.

Tietenkin pennuille pitäisi keksiä joku hyvä selitys siihen, miksi kassakoneet menevät aina sekaisin kun ne kävelevät siitä ohi, mutta eikös tuo olisi aika pieni hinta maksettavaksi? ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kerrassaan upea tämä blogi ja kaikki nuo kuvaamasi jutut ja päivystäjän tuntemukset ovat NIIN TODELLISTA arkea meille kaikille luolahemmoille. Oikein sydäntä lämmittää, kun työkiireiden ohella jaksat vielä kirjoittaa tätä blogia. EehhehHeheh.. tämän suosio varmaan peittoaa pian virallisen 112 -sivuston kävijämäärän! Meikä ainakin opastaa kaikki työmme luonnetta epäilevät siviilituttavansa näille sivuille -repikööt siitä! Vesi kielellä ja silmät kiiluen jään odottelemaan seuraavia tekstejä! Ai niin. Kasvatuksesta sen verran, että menenkin tästä naulaamaan meidän piltin puupalikan olohuoneen parkettiin kiinni ;)

Ville kirjoitti...

Mielenkiintoisia nämä vanhemmat, jotka yrittävät kutsua poliisipartiota ojentamaan lapsiaan.

Asiahan lienee kuitenkin niin, että jos edes lapsen omat vanhemmat eivät omaa mitään auktoriteettia lapsiaan kohtaan, sen vähemmän on valtaa poliisilla, opettajilla, vartijoilla ym. tahoilla, jotka joutuvat sitten näitä tötöileviä kakaroita ojentamaan. Hukassa ovat niin edes perustavanlaatuiset käytöstavat saati sitten minkäänasteinen muiden ihmisten huomioonottaminen.

Womitus kirjoitti...

Iso kiitos loistavasta blogista. Jatka kiitos :)

Anonyymi kirjoitti...

Eikö aiheettomat soitot häkeen ole millään tavoin rangaistavia? Tai jos ovat niin niitä ei a) tule ~mistään b) niitä ei jaeta c) ne ovat liian pieniä (kuten yleensä tässä maassa).

Miksi noita puheluita edes jutellaan loppuun vaan heti kun hätää ei olekaan niin katki.

Kiloeuro alkavalta sekunnilta turhista soitoista, johan tuntuisi. Ja maksukyvyttömiltä sitten sisäelimiä myyntiin vaikka, ns. vähäosaiset pääsevät tässä maassa tekemisistään huolimatta vailla ~mitään rangaistusta kaikesta.

päivystäjä kirjoitti...

"Miksi noita puheluita edes jutellaan loppuun vaan heti kun hätää ei olekaan niin katki."

Näin tehdään heti kun selviää, ettei ole mikään hätä. Siihen menee joskus pidempään kuin luulisi, epämääräiset vastaukset, epäselvä tilanne jne. Aukikirjoitetut puhelut vaikuttavat hyvin selkeiltä heti alusta lähtien, mutta ne eivät sitä ole puhelutilanteessa, varsinkin jos soittaja ei ole tuttu. Selvinpäin olevien soittajien kanssa pitäisi päästä yhteisymmärrykseen, että he tajuavat miksi sitä apua ei tule, heille ei kertakaikkiaan voi lyödä luuria korvaan, silloin hätäkeskus hukkuisi valituksiin, vaikka toki tätäkin tehdään surutta varsinkin jos puheluita on jonossa.
Mutta tosiaan, puhelut voivat olla hyvinkin epäselviä, ja niissä menee aikaa, vaikka olet lähes varma ettei hätää ole, se pitää varmistaa. Muuten ollaan siellä käräjillä. Kun joku soittaa, koko tapahtuma on päivystäjän vastuulla, hän päättää, hälyttääkö viranomaisen vaiko ei, ja jos jokin menee pieleen.... Yksin siellä käräjillä silloin ollaan.
-----------
Asiattomat soitot eivät suoranaisesti ole rangaistavia... fiksumpi korjatkoon, mutta häiriköinnistä voi saada sakkoja. On aika iso homma hätäkeskukselta lähteä tekemään rikosilmoitusta jokaikisestä asiattomasta, niitä kuin on satoja satoja viikossa. Ongelma on myös se, ettei kukaan aktiivisesti markkinoi milloin soitetaan hätäkeskukseen ja milloin ei.

päivystäjä kirjoitti...

"..jos edes lapsen omat vanhemmat eivät omaa mitään auktoriteettia lapsiaan kohtaan, sen vähemmän on valtaa poliisilla, opettajilla, vartijoilla ym. tahoilla..."'

Näinhän se menee. Minä ymmärrän täysin jos isä tai äiti soittaa oikeasti paniikissa ja syystä, mutta kun nämä soittajat usein kuulostavat lähes välinpitämättömiltä, turhautuneilta, ja siltä, että vain haluavat sysätä vastuun viranomaisille. Kuten niin monessa muussakin asiassa. "Hoitakaa te, minä olen tehnyt kaiken", "olen nyt ilmoittanut, vastuu on siis teillä". Jonkun muun kuuluu hoitaa kaikki asiat, pestään kätemme kaikesta siitä, mitä emme halua tehdä.

Tero (täydellinen isä) kirjoitti...

Päivystäjä, kiitos tästä oivallisesta viestistä. Kirjoitin juuri toisaalla, että lapsen kasvatus edellyttää tahtoa ja asennetta.

Anonyymi kirjoitti...

"olen nähnyt jo vuosia silloin tällöin painajaista, jossa mulla on OIKEASTI hätä ja soitan hätäkeskukseen. Soitan ja soitan, eikä kukaan vastaa, tai tuuttaa varattua."

Siis vähän niin kuin tässä sarjakuvassa:

http://www.wulffmorgenthaler.com/strip.aspx?id=82e26601-4e6c-4b01-88a3-d9dd9b88a114

päivystäjä kirjoitti...

"http://www.wulffmorgenthaler.com/strip.aspx?id=82e26601-4e6c-4b01-88a3-d9dd9b88a114"

Aivan loistava, en ollut nähnytkään. Valitettavasti tuo on todellisuutta, vaikka pitkät jonot ovatkin harvinaisia. Silti. "Olen veronmaksaja, vaadin saada yhteyden poliisiin keskellä yötä keskustellakseni ajokorttiasiasta, kyllä ennen kaikki ole paremmin!"

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtava blogi! Hatunnosto sinulle ja muille työn raskaan raatajille. Noista turhista soitoista hätäkeskukseen... ollaan haettu koppiin kännihäiriköitä, joiden soittamat turhat puhelut tukkii hätäkeskuksen linjoja. Ainakaan putkassa ei pitäs tulla mitään hätää, kun on jatkuvasti monitoreissa vartijan valvovan silmän alla... :) Ja parhaassa tapauksessa pääsee poispäästettäessä kuittaamaan sakot niskottelusta. Tsemppistä!!

Anu kirjoitti...

sun blogis on mainio! suosikkeihin laitoin ja lueskelen jatkossakin :)

Anonyymi kirjoitti...

Minulla olisi pääsykoe häke-päivystäjäkurssille viikon päästä. Tästä blogista tulee kohtalaisen selväksi, että pääsykoe kannattaa jättää väliin. En kai ole täyspäinen, jos hakeudun tieten tahtoen kuuntelemaan yökaudet känniläisten häiriköintiä ja vakuuttelemaan selväpäisille virhesoittajille, ettei minua pidä haastaa raastupaan. Pitkissä yövuoroissa menisi varmaan sekä henkinen että fyysinen terveys.

Vai?

Anonyymi kirjoitti...

Häkekurssin kokeisiin menevälle:
Tämä blogi antaa varsin realistisen kuvan työstämme. (Kiitos kirjoittajalle)
Kiireellisiä toimenpiteitä pääsemme toteuttamaan varsin harvoin tuohon muuhun kuraan nähden. Itse pidän työstäni silti, koska asiat eivät henkilökohtaisesti kosketa, vaan työ käsitellään työnä. Luonnollisesti joitain pahempia asioita defusing-tyylisesti puhutaan heti tapahtumien jälkeen auki. Sillä jaksaa hetken taas.

Tämänkin vuoron aikana karkeasti 2/3 puheluista on ollut jotain muuta kuin hätäkeskukseen kuuluvia.

T: eräs Luuriapina...

Anonyymi kirjoitti...

Tässä taas se häke-pääsykokeeseen menemätön. Edelliselle: itse kokisin sen aika henkilökohtaisesti koskettavana, että on jatkuva riski päätyä raastupaan joko aiheettomasti tai aiheellisesti.

Olen pähkäillyt tätä ammattia nyt paljonkin, sattuneesta syystä, ja päätynyt seuraavaan listaan syistä olla hakeutumatta ko. työhön:

1. Yötyön tutkitut terveyshaitat ja ylipäätään vuorotyön tuoma vaikeus perheellisen arkeen, juhlapyhiin jne.
2. Asiattomat soittajat ja turhauttavien virhepuheluiden määrä.
3. Helsingin keskuksen mahd. siirtyminen Keravalle, mikä tekisi työmatkasta varsin hankalan.
4. Julkisuudessa olevat tiedot juuri Helsingin keskuksen suurista ongelmista, päivystäjien uupumuksesta, suuresta vaihtuvuudesta jne.
5. Raastupaan päätymisen uhka.
6. Koulutus ei pätevöitä juuri muuhun työhön, mikä hankaloittaisi mahdollista myöhempää ammatinvaihtoa.
7. Ammattiaan joutuisi jopa salailemaan joissain yhteyksissä, koska kaikilla on vähintään tuttavien kokemusten kautta jotain hampaankolossa häke-päivystäjiä vastaan.
8. Koulutusaikana joutuisi viettämään jotain 20-25 viikkoa Kuopiossa ja Tampereella, mikä on aika paljon vaadittu pääkaupunkiseudulla asuvalta perheelliseltä. Eihän toki kurssia voi pitää Helsingin pelastuskoululla, vaikka juuri Helsinkiin halutaan väkeä.

Tätä ammattia puoltavia syitä löydän yhden: hyvä työllisyys. Mutta eikös sitäkin voi haitata valtion paraikaa käynnissä oleva säästöohjelma?

Anonyymi kirjoitti...

Eipä näihin kyllä osaa lisätä.

Täältä Kainuusta katsoen nämä juttusi ovat kyllä aivan uskomattomia! (Oletan siis, että Kainuu nyt ei ole mikään kaupungistumisen multihuipentuma näkökulmastasi.) Olin joskus uskonut niinkin naiivisti, ettei suomalaiset voisi olla näin tyhmiä!

Ainakin meidän sukupolvemme on kasvatettu vielä terveellä järjellä ja kurilla, mutta huolettaa nuoremmat polvet. Vanhemmat eivät osaa pitää kuria lapsilleen, ja kavereideni lähipiiristä löytyy useitakin nuoria vanhempia, jotka suuttuvat jokaiselle, joka komentaa heidän lastaan - siis sukulaiselle, opettajalle tai kenelle vain. Opettajallahan kun pitääkin olla se auktoriteetti lapsiin, että heitä voi komentaa käyttäytymään, ja varsinkin vanhempien se tulisi opettaa se käyttäytyminen lapsilleen. Tuntuu, että tahtoo olla tällainen hällä-väliä -asenne kasvamassa huolestuttavissa määrin lasten kasvatuksessa, sekä oma-aloitteisuus ja maalaisjärjen käyttö...

Ainiin, ja blogisi on muuten loistava! :) paljon sukulaisiani joko ajaa ambulanssia tai on sairaanhoitajana, joten heiltä kuulee samanlaista settiä usein, kun sattuvat olemaan sopivalla tuulella työpäivän jälkeen... Odottelen uusia tekstejäsi...! :)

päivystäjä kirjoitti...

Sinulle, jolla olisi pääsykokeet tulossa. Listaamasi asiat ovat kaikki totta. Eli miten joku täyspäinen suostuu tekemään tätä työtä? Suoraa vastausta minulla ei ole, itseni puolesta voin sanoa, että päivittäin tulee onnistumisia, päivittäin saa kokea auttavansa edes yhtä henkilöä. Työporukka on mahtavaa ja huumoria revitään joka nurkasta, ja työ ei seuraa mukaan kotiin. Välillä tässä saa oikeasti mennä ammatillisen osaamisen äärirajoille, puskea itseään löytämään keinoja saada tiettyä tietoa, manipuloida, taktikoida. Keksiä uusi reittejä. Samalla kun määrittelee koodia, katsoo missä lähimmät yksiköt ovat, irroittaa toisen kiireettömältä tehtävältä, antaa ohjeita ilmoittajalle. Tässä työssä on haastetta. Siinähän se. Haastetta. Koskaan et tiedä mitä luurista kuuluu kun vastaat, sinun täytyy olla valmiina kaikkeen, kyseessä voi olla ns. kävelevä kännykkä tai sitten md-11 on tullut tonttiin. Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Työ ei lähes koskaan suju rutiinilla. Minä oikeasti pidän työstäni, yllätyksellisyydestä, haasteesta, siitä, että olen ensimmäinen lenkki tärkeässä ketjussa, että minä päätän hälytetäänkö viranomainen paikalle vai ei. Vastuu on jumalaton ja riski joutua käräjille on aina olemassa, mutta niin kauan kun tekee työnsä hyvin, ei pitäisi olla hätää. Yksi syy miksi kirjoitan tätä blogia on se, että toivon, että pikkuhiljaa joku oikeasti tekisi jotain tuodakseen esiin tämän ammatin hankaluudet, sen luonteen, ja ryhtyisi toimenpiteisiin, jotta turhat puhelut saataisiin pois, jotta päivystäjien oikeusturva saataisiin kohdalleen jne. Suuria asioita, mutta jostain pitää aloittaa.
Mutta on hyvä, että punnit vaihtoehtojasi, liian moni lähtee häke-kurssille lyhyen koulutuksen ja nopean työllistymisen takia, ja sitten kun tulevat työelämään ei homma sujukaan. Pää ei kestä. Tämä sanottuna, mikset silti mene kokeisiin, katsot jos pääset, ja sen jälkeen mietit lähteäkö vai ei. Koulutus on kuitenkin lyhyt, se ei tule olemaan perheelliselle helppoa, mutta ajallisesti se ei ole pitkä aika. Mitä ikinä teetkin, lykkyä tykö! :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtava blogi, kiitoksia tästä. Mahtavat naurut kyllä sai kun tätä luki, vaikka ymmärrettävästi itse tilanteessa nämä eivät välttämättä niin hauskoja ole.
Noista häirikkösoitoista: jos joku ns. silkkaa tyhmyyttään soittaa häkeen tarpeettoman puhelun, sillehän ei mitään voi. Tyhmyys kun ei (valitettavasti) ole rangaistava teko täällä Suomenmaassa. Kun sitten taas joku tahallaan soittaa 'häirikköpuhelun', se on rangaistavaa ja kulkee rikosnimikkeellä ilkivalta. Mutta milläs noita järjen jättiläisiä vastuuseen saa, ei millään.

Tämä sivu lähti suosikkeihin, ja ehdottomasti luen jatkossakin!

Anonyymi kirjoitti...

sinä joka meinaat hakea päivystäjäkurssille - älä hae jos mietit noita asioita. tätä työtä ei jaksa jos hiukankaan mietityttää. minulle päivystäjäkurssille pääsy oli elämäni tärkein asia, ja nyt olen onnellinen siitä, että saan tehdä juuri sellaista työtä kuin haluan. jotkut vittumaiset ja tyhmät kansalaiset välillä todella koettelevat, mutta sekin on vain tämän hullun työn yksi puoli. välillä mietin että jospa suljettais vaan kaikki koneet, sammutettais valot ja laitettais ovi kiinni perässämme..... miten kansalainen sitten suun panis... :)mutta sitten muistan taas miksi tulinkaan tänään töihin...
suuri kiitos sinulle blogin päivystäjä

Nikki kirjoitti...

Päivystäjän vastine anonyymille häke-pääsykokeeseen menijälle sai kylmät väreet aikaan ja minut harkitsemaan alan vaihtoa luolapeikoksi.

Jaksamista itse kullekin!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos loistavasta blogista!

Ja erityisen iso kiitos ja hatunnosto teille, jotka tätä työtä teette.
Itselläni ei kyllä hermot kestäisi, varmaan karjuisin valittuja sanoja jo heti ekalle senkaltaiselle ääliölle, joiden soitoista tässä blogissa kerrotaan.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Jotenkin tuli mieleen se vakio, mitä aina puhelimessa/kasvotusten huudetaan "asiakkaan" taholta, kun asiat ei mene kuten "pitäisi": Minä hankin sinulle potkut! :D

AaJii kirjoitti...

Isä soittaa ja haluaa poliisin paikalle, koska 16v tytär ei suostu tulemaan sisälle, vaan ainoastaan "haistattaa vanhemmilleen vittua"

Olisit vaan lähettäny sen partion paikalle niin meilläkään ei olisi tarvinnu tenavan herätä siihen kun ko. teini taisteli vanhempiensa kanssa meidän ikkunan alla.

Vähän ihmettelinkin että poliisilleko se nyt soittaa, mutta ajattelin sitten että ei kait nyt kukaan sentään...

päivystäjä kirjoitti...

"Olisit vaan lähettäny sen partion paikalle niin meilläkään ei olisi tarvinnu tenavan herätä siihen kun ko. teini taisteli vanhempiensa kanssa meidän ikkunan alla."

Jos sinä olisi soittanut ja pyytänyt partiota paikalle, se olisi luultavasti lähetetty, häiriö-koodilla. Meteliä saa pitää niin paljon kun haluaa, kunnes naapurit soittavat ja valittavat, :).

Anonyymi kirjoitti...

Oot feikki! Tuo 3 v pojan äiti menee yli. Sori. t. Make

AaJii kirjoitti...

Make, mä vähän luulen ettei tällaisia kukaan jaksaisi päästään keksiä. Eikä tarvitsekaan, sillä todellisuus on usein tarua ihmeellisempää.

päivystäjä kirjoitti...

"Oot feikki! Tuo 3 v pojan äiti menee yli. Sori. t. Make"

Todellakin toivoisin, että olisin feikki. Mutten ole. Ei minulla ole mitään mielenkiintoa keksiä näitä juttuja, tällä kirjoittelullani toivon, että edes jotkut tajuaisivat olla soittamatta näitä puheluja. En kirjoita saadakseni ihmisiä nauramaan ja ilkkumaan, vaan kertoakseni mitä ihan oikeasti hätäkeskuksessa kuunnellaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Oot feikki! Tuo 3 v pojan äiti menee yli."

Ei meidän päivystäjien tarvitse feikata, tämä on kyllä vain valitettava tosiasia että näitä puheluja tulee. Ja tämä ei todellakaan ole ainoa tapaus näitä tulee ihan koko ajan.

Otetaanpa tässä vaikka toinen esimerkki uusavuttomuudesta:

- Hätäkeskus
(naisen hysteeristä itkua)
-Mikä teillä on hätänä?
-Mun lapsella on kuumetta.
Selviää että lapsella kuumetta mutta muuten hyvävointinen, leikki ja on juonutkin hyvin. Tiedustellessani onko äiti antanut kuumetta alentavaa lääkettä saan vastaukseksi: En, pitäiskö?

Loppujen lopuksi saan äidin rauhoittumaan ja sovitaan että hän vie lapsensa taksilla lääkäriin.
Että se siitä omatoimisuudesta...

Peikko kirjoitti...

Omatoimisuus, ah mikä katoava luonnonvara! Tilalle on tullut uusavuttomuus.. voih..