maanantai 15. joulukuuta 2008

On se oven avaaminen niin hiton vaikeaa...

Hätäpuhelut ovat usein hyvin epäselviä, kuten myös ilmoittajat. Edes suoriin kysymyksiin et saa suoria vastauksia. "Vastaako potilas puhutteluun?" "Ei, se ei sano mitään... Vaan joo tai ei." "Eli hän puhuu." "Ei." Näissä hommissa on kyllä väännetty kilometrikaupalla rautalankaa, paikallisen K-raudan varastoissa alkaa paistaa tyhjät pinnat, mutta kun rautalankakaan ei aina auta. Silloin tällöin tekisi niin vahvasti mieli kurkottaa puhelinlankoja pitkin ja kouluttaa ilmoittajaa kuristusotteella. Tunne on niin vahva, että päivystäjän kädet tekevät pakkoliikkeitä pöydän ääressä, simuloiden kyseistä tilanetta samalla kun ääni sen kuin selkenee, hidastuu, kohoaa. Eikä asia välttämättä silti mene perille.
Välillä joku päivystäjä mykistää oman puhelunsa ja purkaa paineita viereiseen pöytään: "voi vitun idiootti... ota kiltti tämä puhelu, mä en kestä enää!" Huokaisee sitten syvään ja jatkaa taas samaa jankutusta, kunnes selviää, ettei ilmoittaja tarvitse apua tai voidaan hälyttää joku paikalle, esim. kun osoite selviää.

"Hätäkeskus." "Tarvitsisin auton, mieluiten ambulanssin." "Mikä on osoite?" "Matkailijankuja 7 D." "D niin kuin Daavid vai B niin kuin Bertta?" (nämä sekoittuvat hyvin herkästi) "Daavid." "Ja asunnon numero?" (miksi pitää niin usein kysyä tätä erikseen...?) "Jaa, no en mä sitä ulkoa muista." "Et muista?" "Täällä on yks huonona." "Ja mitä se tarkoittaa, onko hän hereillä?" "Jaa, se on kaatunut pari kertaa, makaa nyt vessassa." "Niin mutta onko hän hereillä?" "No, vähän." "Vastaako puhutteluun?" "Ei, se sanoo vaan joo ja ei." "Siis hän puhuu." "Joo." "Ja hän on siis kaatunut..?" "Niin, se makaa tuolla vessan lattialla, en mä saa siihen mitään kontaktia." "Miten pitkään se on maannut siinä?" "No, noin 1.5 tuntia." "Onko hän juonut alkoholia?" (ilmoittaja on tukevassa neljän promillen humalassa) "Jaa, no en mä sitä voi tietää." "Kenen asunnossa te olette?" "Tää on sen asunto." "Miten kauan olet ollut siellä hänen kanssaan?" "No, kaksi viikkoa." "Etkä tiedä onko hän juonut vaikka olet ollut kaksi viikkoa hänen seurassaan...?" "Kato mä tiiän et sillä on epilepsia." "Joo-o..." "Sitä mä katon vähä pelkään...." "Mut hän ei kouristele?" "lNeifksnkfssds.." "Anteeks mitä?" "Kyl se on krampannu vähä tässä." "Siis onko hän kouristanut aikasemmin vai?" "Jep." "Kouristeleeko hän tällä hetkellä?" "Ei se makaa vessassa." "Eli hän makaa lattialla eikä kourista." "Niin." "Milloin hän on kouristanut viimeksi?" "En mä vaan tiedä. Se vaan makaa eikä vastaa." "Onko tällaista tapahtunut aikaisemmin?" "Jap." "Ja mistä silloin on ollut kyse?" "Kato ku tässä huolestuu vähä..." "Niin niin, mutta mitä aikaisemmin on tehty asialle kun näin on käynyt?" "Jaa, no en mä silloin ole ollut paikalla." "No miten sä sit tiedät että tällaista on tapahtunut....?" Jatkuu samantyyppisenä hetken aikaa kunnes päivystäjä loppujen lopuksi päättää laittaa ambulanssin tarkistamaan, koska hän ei saa tietoja, joiden perusteella hän voisi ns. puhua kyseisen keikan pois. Varmistetaan myös, että alaovi on auki, johon ilmoittaja vastaa: "mun pitää tulla avaamaan." Asunnon numeroksikin varmistuu 12.

Ambulanssi hälytetään ei-kiireellisenä ja on annetussa osoitteessa jonkun ajan kuluttua. Menee hetken aikaa, niin ambulanssi kutsuu hätäkeskusta. Vastataan. He kertovat, että alaovi on kiinni. No niin. Näin siinä yleensä käy, vaikka kuinka sovitaan ovenavauksesta. Ei muuta kuin soitto ilmoittajalle.

"Onko siellä vielä joku lattialla makoilemassa?" "Kyllä näin on." ""Ambulanssi on nyt siellä alaovella, menehän aukaisemaan se ovi." "Aha." "Hengittääkö potilas edelleen normaalisti?" "En tiedä." "No käypähän aukaisemassa se ovi nyt välittömästi." "Katotaan joo, mä menen heti."

Jäädään siis siihen uskoon, että hän on nyt menossa suorittamaan ovenavausta. Eikö?

Menee jokunen minuutti, ja taas ambulanssi kutsuu ja kertoo, ettei edelleenkään näy ketään. Ja kertovat myös sen, ettei annetussa rapussa ole asunnon numeroa, joka täsmää siihen, minkä ilmoittaja antoi, mutta seuraavassa rapussa olisi. No, uusi soitto ilmoittajalle.

Kestää pitkään ennenkuin kukaan vastaa....
"No halloo hätäkeskus taas hei." "Joo, kiitos." "Oletko ulkona jo?" "Ei oo ulkona.." Oletko ulkona jo?" "Ei oo ulkona.." "Ei olekaan, mutta oletko SINÄ ulkona avaamassa sitä alaovea?" "Kyllä." "Et ole. " "Kyllä." "Mikä rappu se on?" "Ööööö..... 284..." "284?! No nyt on kuule kyllä aika hakusessa." "Öhmdd.." "Mikä on asunnon numero?" "42." "42. Just. Etkö sä nyt pääse alas avaamaan sitä alaovea?" "Kyllä." "No mikset sä oo menny jo? Ambulanssi odottaa koko ajan. Laitahan kenkää jalkaan niin mä odotan tässä sillä aikaa kun käyt avaamassa."

Päivystäjä jää linjalle varmistamaan, että ovi todellakin saadaan auki, ja ovi käy kun käykin, eli oletus on, että joku on mennyt asunnosta rappuun. Kestää jokunen minuutti kunnes ilmoittaja palaa puhelimeen.

"No halloo. Kävitkö aukaisemassa sen oven?" "Kyllä." "No tuliko ne miehet sisälle?" "Kuka...?" "No ne ambulanssimiehet!!" (tässä vaiheessa alkaa päivystäjän päästä nousemaan selkeästi havaittavaa höyryä) "Ei oo tullut." "No ei ne kai tuu kun sä et aukaissut ovea!" "Kyllä mä kävin siellä." "Kävit siellä?" "Kyllä." "Onko tämä Matkailijankuja ?" "On. 7 C. Kyllä mä kävin siellä." "Onko se Daavid- tai Celsius-rappu?" (päivystäjän äänessa on havaittavissa selkeää hampaiden kiristystä) "C niin kuin Celsius." "Odota vähän, älä sulje..." "Hmm... kyllä."

Päivystäjä kertoo uuden rapun ambulanssille ja jatkaa sitten.

"Hei kuule, nyt sun pitää mennä takaisin sinne alaovelle, ambulanssi tulee nyt siihen C NIIN KUIN CELSIUS-rapulle." "Hmm-mm.. tää on Kulpakontie C.." "Mikä tie?!" "Kulpakontie 3 C." "Ei jumalauta.... (päivystäjät kiroilevat langalla hyvin hyvin harvoin, kumma kyllä, mutta joskus on aivan pakko, kuten tässä...) Mää en voi ymmärtää... "Ai miten niin?" (ja kehtaa vielä naurahtaa päälle) "Sä oot sanonut koko ajan Matkailijankuja 7 C.." "Joo, niin mä sanoin, kyllä." "Niin, ja nyt tämä on joku Kulpakontie, niinkö?" "Joo, ja rappu on 7 C." "No ei ole ihme ettet ole ollut samalla ovella kun ambulanssi..." Ilmoittaja nauraa känniläisen "mä en ihan tajuu, mut tuo oli tosi hauska juttu"-naurua. "Nyt menet sinne alaovelle ja pysyt siellä kunnes ambulanssi tulee, et hievahdakaan, ymmärrätkö? Ja otat puhelimen mukaan."

Kulpakontie on toisella puolella kaupunkia, ambulanssi ajaa sinne, pääsee kuin pääseekin sisälle, ja mikä oli sitten koko keikan lopputulos....? Oliko potilaalla mikään hätänä?

Ei. X-5, mikä tarkoittaa "terveydentila määritetty, ei tarvetta". Saatteena vielä tieto, että mies oli mennyt vessaan makaamaan, naista piiloon, koska ei jaksanut kuunnella tätä.... Siksi ei myöskään vastannut kun nainen kysy häneltä jotain.

Päivystäjät, varsinkin hän, joka ovenavausta jankkasi ilmoittajan kanssa, suunnittelivat tämän jälkeen vakavissaan lähtevänsä autolla kyseiseen kaupunkiin ja näyttämään taivaan merkit.

34 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä en voi lukiessa ku välillä pyöritellä päätä ihmisten tyhmyydelle ja ihmetellä missä se raja oikein tulee vastaan...ja välillä ei voi muuta ku nauraa vedet silmissä.kiitos,sun juttus piristää päivää.

päivystäjä kirjoitti...

Ei sitä tyhmyyden rajaa näytä olevan olemassakaan... Aina joskus olen varma, että kyseinen tolppa ohitettiin ja roimasti, kunnes seuraavana päivänä taas joku pistää paremmaksi. Mut hyvä, että jutut saavat tuulta purjeisiin ja saavat jotain hyvää aikaiseksi, jos ei muuta niin hymyn hetkeksi jonkun kasvoille. Huono karma muuntuukin hyväksi, :).

Anonyymi kirjoitti...

No voi HUOH..!!! Voimia sinne kovasti!
Btw,tosi hyva blogi, kuulin tasta kaverilta ja sait minustakin vakkarilukijan :)
~S~

päivystäjä kirjoitti...

~S~, tervetuloa, mukava, että sana kiertää.

Samassa yhteydessä voisin kiittää kaikki lukijoita, teitä on tullut ihan kivasti ja olen oikein otettu huomiosta. En ole ehtinyt vastaamaan jokaiseen kommentiin, mutta jokainen on luettu ja sydäntä on lämmittänyt, :). Joten suuri kiitos teille jokaiselle, niin kolleegoille kuin myös, ja varsinkin, teille tavallisille kaduntallaajille.

Kysykää heti jos tulee jotain epäselvyyksiä tai ihmetyksen aiheita hätäkeskuksen toiminnassa tai teksteissä. Vastaan jos osaan, ja varmaan arvon kolleegat auttavat myös tarvittaessa (eiks jee). :)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogisi sattumalta.. erittäin mielenkiintoista tutustua hätäkeskuksen kulissien taakse!

Tsemppiä.. ja hermoja. Voin nimittäin vain kuvitella minkälaisia riemuidiootteja linjoilla roikkuu kuluttamassa kännissä hätäkeskuksen resursseja.

Sait myös minusta lukijan.. :-)

Diizei_ kirjoitti...

Ihan loistavia tarinoita viitsit kirjoitella. Ja kun vielä tietää, että joka sana on totta, ja huomaa sen turhautumisen, joka "turhasta työstä" tulee, niin ei voi todeta kuin erittäin suuria voimia kaikille hätäkeskuspäivystäjille. Ehkä yksi epäkadehdittavimmista mutta tärkeimmistä töistä mitä voi olla.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, tätä se on päivästä päivään ja ihan tosi! Kiitos blogin pitäjälle, olet tehnyt enemmän oikean tiedottamisen saralla kuin palkattu tiedottaja...

Terveisin Iso-T, Sawo

Sadie kirjoitti...

Niin,se palkattu tiedottaja...Mitähän se on tehnyt muuta kuin hallaa meidän työllemme,huh huh.Kaikesta sitä palkkaa maksetaankin!!!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan loistava blogi!
KIITOS TÄSTÄ!

-A

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, tuosta tuli mieleen, oon tässä vaan miettinyt, että miten ne ambulanssimiehet pääsee rappuun, tai asuntoon sisälle, jos henkilö on itse soittanut hätäkeskukseen, eikä pääse itse millään avaamaan? Postinjakohommissa kerran meinaan päästin rapusta ulos tullessani oven takana kuikuilevat miehet rappuun sisään ja siitä saakka on tämä asia mietityttänyt..

Täytyy kyllä munkin kiitellä tätä blogia, tästä on varmasti apua ihan käytännössä jatkossa. Täytyy pitää puhelin visusti mukana tuolla, huh..

Anonyymi kirjoitti...

Huoh... niin totta. Voimia! Ja kiitos hyvästä blogista. :-) Teet tosi hyvää työtä niin leipätyössäsi kuin tämän blogin sarallakin.
t. ex-pika

päivystäjä kirjoitti...

"Hmm, tuosta tuli mieleen, oon tässä vaan miettinyt, että miten ne ambulanssimiehet pääsee rappuun, tai asuntoon sisälle, jos henkilö on itse soittanut hätäkeskukseen, eikä pääse itse millään avaamaan?"

Monet kuvittelevat, että esim. poliiseilla on jokin yleisavain kaikkiin taloihin. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa. On keinoja. Esim.

* laittamalla avaimen muovikassiin ja heittää sen ikkunasta kun viranomainen saapuu.
* jos kyseessä on ei-kiireellinen tehtävä> huoltomies
* kiireellinen> pelastusyksikkö murtamaan oven auki

Nämä ovat ne tavallisimmat, joiden mukaan yleensä pelataan ellei ilmoittaja tai kukaan muu pysty avamaan ovea.

Kypeli kirjoitti...

"Monet kuvittelevat, että esim. poliiseilla on jokin yleisavain kaikkiin taloihin. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa. "

Tähän liittyen kysymystä vain, että olen antanut itselleni ymmärtää, että on kuitenkin olemassa jokin "yleiskoodi" mitä palokunta voi käyttää jos esim. portti vaatii koodiyhdistelmää? Vai ei?

Kiitos myös loistavasta blogista! :)

napalma kirjoitti...

Kiitos erittäin paljon sinulle, kun jaksat kirjoitella tänne meidän sinua palvovien lukijoiden iloksi ! En todellakaan käsitä, kuinka kukaan voi kirjoittaa noin mukaansatempaavasti. Tuntuu kui lukisi tarinaa, vaikka myöhemmin iskeekin karu totuus "hei, nää on kaikki tapahtunu oikeasti". Luultavasti tulet kirvoittamaan vielä monet naurut ainakin minusta kirjoittaessasi meille uskollisille kuuntelijoille ;)

~napalma

Anonyymi kirjoitti...

"""Tähän liittyen kysymystä vain, että olen antanut itselleni ymmärtää, että on kuitenkin olemassa jokin "yleiskoodi" mitä palokunta voi käyttää jos esim. portti vaatii koodiyhdistelmää? Vai ei?"""

Putkilukko, ja tietenkin erityiskohteissa voi olla erikseen pelastusviranomaisilla tiedossa koodit, mutta harvemmin näin.
Putkilukko on paras lukko. ;)

(Palopuolelta tämä vastaus, keskuksen neidit/(herrat) vahvistakoon/korjatkoon...

Anonyymi kirjoitti...

Voi aivan ihana blogi, meni suosikkeihin välittömästi!

Oon kans miettinyt tässä et pistäis sairaankuljettajan blogin pystyyn, pohtinu sitä et jos joku sellasest sit älähtää... mut näitä kun luki niin hiukan rohkaistuin asiasta :D
Olis sunki varmaa joskus kiva lueskella mitä siellä Virven toisessa päässä touhutaan ;)

Santer kirjoitti...

Kiitokset tylsän yön pelastamisesta ;)

On tullut jo jonkun aikaa naurettua ja ihmeteltyä ihmisten tyhmyyttä yms. :D

Mr J kirjoitti...

Sisäänmenoa smurffin vinkkelistä: olen ollut n. 12 vuotta järjestyspoliisissa ja alle viisi kertaa omilla keikoillani(joita on ehtinyt kertymään useita kymmeniä, ellei satoja koti tms yksityistilakeikkoja) on jouduttu menemään kohteeseen sorkkaraudalla/järein ottein kun on ollut kiiretilanne, eikä sisään ole muutoin ollut mahdollisuutta mennä.
Ovet aukeavat meikäläisille yleensä putkilukon avainta käyttäen, yleiskoodilla tai jonkun ihmisen avaamana(huoltomies, talon asukas) tahi sitten mainituilla avainten toimittamisella jollakin tapaa. Kaikissa kohteissa toki ei ole em. systeemejä, joten sinänsä olisi kehittämistä. Sisään kyllä pääsee, kun on sellainen tarvis. Kukaan ei jää avutta, joka sellaista tarvitsee :)

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy kyllä myöntää, että ihmisten käsityskyvyn rajallisuus on uskomaton. Luulin kaupan neuvontapisteessä joutuneeni vääntämään rautalangasta asiakkaille, mutta näemmä olen päässyt helpolla, kun ei ole sentään rautakangesta tarvinnut ruveta asiaani taivuttamaan...

Anonyymi kirjoitti...

Aivan sairaan hyvä blogi. Meillä SPR:n EA-päivystäjillä on teihin verrattuna vaan niiiiinnn helppoa. ;) Täytyy muuten kiittää teitä, että kun hätäkeskukseen joutuu soittamaan, on saanut aina ystävällistä palvelua. Kaiken keskellä. Kiitos.

Venla kirjoitti...

Blogisi on kyllä paras, aina saa nauraa :). Eilen jouduin itse soittamaan hätäkeskuskseen, ja välillä en tiennyt olinko itse tyhmä vai yrittikö päivystäjä selvittää tilannetta samankaltaisilla kysymyksillä tarkoituksella (puhelun alkuvaiheessa kun kuitenkin totesin, että olen ohikulkija, enkä tiedä tilanteesta oikeastaan mitään). Kuvaavin oli kuitenkin päivystäjän loppukommentti:"Jatka vaan matkaa, ei kai se mies sieltä mihinkään karkaa..." :D

Anonyymi kirjoitti...

Tyhmyys on asia sikseen, mutta mietin tuota lukiessani, kuinka monelta vastaavanlaisesta tapauksesta voitaisiin välttyä ilman viinaa, ja kuinka monta hermoa, hätäkeskushenkilöstön turhautumista ja yhteiskunnan verorahoja voitaisiin säätää ILMAN VIINAA.

Pässi kirjoitti...

Off topic, mutta en saata mieltäni malttaa... ;)

Siis mitä? Onko meillä talossa tiedottajakin?

Hmm... Onkohan kyseessä henkilö, joka meillä tunnetaan "tehosekoittimena"... Jälki on ainakin välillä sen mukaista...

terveisin

nimim. keltainen tiskirätti

P.S. Keep going, sister, keep going... :D

päivystäjä kirjoitti...

"Oon kans miettinyt tässä et pistäis sairaankuljettajan blogin pystyyn, pohtinu sitä et jos joku sellasest sit älähtää... mut näitä kun luki niin hiukan rohkaistuin asiasta :D
Olis sunki varmaa joskus kiva lueskella mitä siellä Virven toisessa päässä touhutaan ;)"

Pistähän blogia pystyyn! Itse mietin tätä asiaa pitkään, kunnes jostain puhelusta tai lehtijutusta tuli viimeinen niitti ja päätin aloittaa. Kun ei kukaan tiedä meidän työstämme ja arjesta mitään.
Tässä saa kyllä olla todella varovainen, mitä kirjoittaa, millä tavalla, ja toivon, etten ole ylittänyt rajaa. Silti odotan, että joskus kohta tulee kyselyjä pääkallopaikalta blogista. Olen ehkä hiukan vainoharhainen tämän asian suhteen, mutta tuntien meidän laitoksen niin kaikki on mahdollista, :). Laillista tämä on, mutta onko ihmisten mieleen, se on taas toinen juttu...

päivystäjä kirjoitti...

Keltaiselle tiskirätille:

Kyseinen rätti on kyllä legendaarinen, juuri pari päivää sitten yksi päivystäjä puhui miten hän suunnittelee sen kehystämistä, :).
Kysyin muuten viestipäälliköltä ihan uteliaisuuttani, et mitä me saadaan tänä vuonna joululahjaksi talolta. Vastaus oli, että pomo on päättänyt, ettei tänä vuonna suorittava porras saa mitään. *bu-huu*

Toisaalta voi olla ihan hyvä homma, 112-repun, oranssin 112-sateenvarjon ja sen tiskirätin jälkeen. En uskalla edes arvailla mitä tulee seuraavaksi...

Teille vihkiytymättömille: legendaarinen keltainen tiskirätti on juuri keltainen tiskirätti, jossa lukee vihreillä kirjaimilla 112- Arjen sankari ja muuta yhtä mukavaa. Ja tämä tuli siis lahjaksi henkilökunnalle. Meidän putiikissa lensi läppä oikein kunnolla sinä päivänä, yksi nuori poliisitaustainen päivystäjä jopa mietti tekevänsä kunnianloukkauksesta rikosilmoituksen, :D.

päivystäjä kirjoitti...

"Tyhmyys on asia sikseen, mutta mietin tuota lukiessani, kuinka monelta vastaavanlaisesta tapauksesta voitaisiin välttyä ilman viinaa, ja kuinka monta hermoa, hätäkeskushenkilöstön turhautumista ja yhteiskunnan verorahoja voitaisiin säätää ILMAN VIINAA."

Lyhyesti sanottuna, meillä päivystäjillä ei olisi töitä ellei olisi alkoholia. Näin se vain on.

päivystäjä kirjoitti...

"Eilen jouduin itse soittamaan hätäkeskuskseen, ja välillä en tiennyt olinko itse tyhmä vai yrittikö päivystäjä selvittää tilannetta samankaltaisilla kysymyksillä tarkoituksella..."

Välillä on sellaisia päiviä, ettei kerta kaikkiaan muista mitä on kysynyt ja mikä ei, ja huomaa toistavansa samaa asiaa pariinkin kertaan, :D. Mutta samankaltaisilla kysymyksillä saa myös hieman erilaisia vastauksia, jotka auttavat saamaan paremman yleiskuvan tilanteesta. Monet kysymykset, jotka päivystäjä esittää, voivat tuntua turhilta ja jopa tyhmiltä, mutta voi kuitenkin luottaa siihen, että suurin osa niistä ovat todella tarpeellisia ja aiheellisia, vaikkei ilmoittajalle ehkä valkenekaan miksi.

Lis kirjoitti...

Kiitos tästä, aiheutit parhaat naurut pitkään aikaan.
Ei voi olal todellista tollanen :D

Tästä on tullu yks mun lempiblogeista. Vaikka vakava aihe onkin, silti takuu varmat naurut luvassa lukiessa kuinka tyhmiä jotkut voi olla.

Anonyymi kirjoitti...

venlan kirjoitukseen viitaten haluaisin mainita, että jos soittaa hätänumeroon, niin voisi myös pysähtyä paikalle. näin saataisiin tarkat tiedot hädän arvioimiseen ja oikeanlaisen avun (tarvittaessa) nopeaan hälyttämiseen. monasti tulee näitä ilmoituksia: "siellä tien varressa oli auto ojassa, itse kyllä olen jo kotona ollut 15min, mutta tulipahan vaan mieleen ettei ainakaan MINUN vastuulle jää.." no päättele siitä sitten, että onko siellä autossa joku henkitoreissaan vai ei, tai onko se auto kenties tyhjillään siinä. tai sama juttu jos joku makaa jossain.. "minä tässä ajelin ja näin jonkun makaavan siinä ja siinä kohtaa. ei pysty kyllä sanoon miksi se siinä makaa, olen jo mennyt ohikin siitä.."
kiva olis taas tietää päivystäjänä, että huilaako joku siinä humalaansa pois, vai kenties makaa siinä terveydentilansa takia. aika olennaisia tietoja olisivat, varsinkin sen avun tarvitsijan kannalta.
liian monesti tuntuu, että hätäkeskuksesta tilataan autoja kuin takseja, eikä ymmärretä ollenkaan, että esim. ambulansseja on eri tasoisia erilaisin hoitomahdollisuuksin. kysymyksistä ärsyynnytään, vaikka tarkoitus niilläkin on vain auttaa. ja kun hälyttämäänkin pystyy tarvittaessa kesken puhelun, eli se tarkentavien kysymysten teko harvemmin hidastuttaa avun tuloa yhtään.

tämmöistä purkautumista täältä salista.. :)
onneksi on niitä fiksujakin ihmisiä, jotka osaavat puhua asiallisesti ja ymmärtävät saamansa avun arvon.
jaksamista kaikille, tasapuolisesti :)

Hedari kirjoitti...

Pieniä, mutta ärsyttäviä asioita..

Ihminen asuu esim osoitteessa: Kuukunansivukuja 1 A 1, Kuukuna. Kun tämä ihminen tarvitsee esim. sairasautoa, hän soittaa 112:een. Kun päivystäjä kysyy tapahtumapaikan tarkkaa osoitetta, ilmoittajan vastaus on todella monessa tapauksessa: "Kuukunansivukuja 1". Kun päivystäjä kysyy: "Onko tämä omakotitalo?", vastaa ilmoittaja: "Ei ole."

Ymmärrykseni saavat osakseen ne, jotka ovat kohteessa olevan tilanteen takia niin järkyttyneitä, etteivät hädissään osoitetta tarkkaan muista, mutta valitettavasti suurin osa näistä rajoitetulla ulosannilla varustetuista soittajista on kaikkea muuta kuin hirveässä hädässä. Lypsämällä saa lypsää tietoa, ja sitten ihmetellään, kun päivystäjät "tivaa" asioita ja kysyy niin paljon.. Jos johonkin arvontalipukkeeseen pyydetään ilmoittajan osoitetta mahdollisen voiton (=lämpökynttilälyhdyn) toimittamiseksi, siinä lapussa kyllä ihan varmasti lukee se osoite täsmälleen oikein. Onhan se tietysti tärkeämpi saada kynttilälyhty oikeaan osoitteeseen kuin ambulanssi...

Ja koskaanhan ei päivystäjän kannata kysyä osoitetta selvittääkseen: "Mistä te soitatte?", koska vastaus on todennäköisesti: "omasta puhelimestani" tai "kotoani".

Myös kysymyksen: "Mitä potilas tekee tällä hetkellä?" voi ymmärtää monella tavalla. Kerrankin ilmoittajan vastaus oli: "Hän on eläkkeellä".

Anonyymi kirjoitti...

"Lyhyesti sanottuna, meillä päivystäjillä ei olisi töitä ellei olisi alkoholia. Näin se vain on."

Oikeesti? Tai no, riippuu mitä tarkoitat tuolla. Että kuinka suureen osaan soitoista liittyy viina...

päivystäjä kirjoitti...

""Lyhyesti sanottuna, meillä päivystäjillä ei olisi töitä ellei olisi alkoholia. Näin se vain on."

Oikeesti? Tai no, riippuu mitä tarkoitat tuolla. Että kuinka suureen osaan soitoista liittyy viina..."

Hiukan kärjistäen, mutta suuremmaksi osaksi kyllä. Ainakin päivystäjien määrän voisi vähentää yli puolella ja minimivahvuudet esim. arkiyönä voisi säätää yhteen henkilöön. Hän ehtisi hyvin hoitaa ne aidot hätäpuhelut, sen verran vähän niitä tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Hah:), ei ole helppoa teilläkään....Oli pakko lukea koko aamu näitä juttuja. Teen itse töitä siellä virven toisessa päässä ja käyn katselemassa sakun ominaisuudessa niitä ihania yleistilanlaskuja:)

Vesa Linja-aho kirjoitti...

Muutamaan kommenttiin liittyen: tiesittehän että kaksi maailmankaikkuden yleisintä ainetta ovat vety ja tyhmyys :-).

Kiitos mielenkiintoisesta blogista, minusta tuli lukija kerralla.