Hei räppänät.
Joskus sitä uppoutuu vapailla niin vapaalla olemiseen ja normaaliin elämään, etteivät työasiat käy hetkeäkään mielessä. Joskus käy jopa niin, ettei ulkona kuultu sireeni saa aikaiseksi päänkääntöä ja ympärivilkuilua, kuten normaalisti, "missä, mitä, täh", "pitäisikö soittaa töihin ja kysyä mistä on kyse..." tai muuta yhtä säälittävää. Ambulanssin ajaessa ohi katse menee heti kyljessä olevaan kirjain-numerosarjaan, joka kertoo mistä auto tulee ja minkä tasoinen se on. "Mitä nuo täällä tekee...?" "Ai kuski on yksin etupenkillä, niillä on varmaan potilas kyydissä." Joskus on muuta ajateltavaa. Olenkohan sairas...? Sitä sietää miettiä.
Hätäkeskukseen soittaminen on outo juttu. Jokaisella on jokin kertomus tilanteesta, jossa joku esim. kaveri on ollut ja joutunut soittamaan. Usein koko tilanne osataan referoida pienintäkin sanaa myöten. Silti koko prosessilla on mystisyyden leima otsassaan, kukaan ei oikein tunnu tietävän miten pitäisi toimia, miten asia lähtee etenemään. Monella on vääriä mielikuvia, moni kehittää omia oletuksia ja pettyvät kun ei asiaa hoidettukaan niin kun itse toivoi. Loppujen lopuksi hyvin harvat ovat joutuneet soittamaan 112:een, vaikka päivystäjä salissaan on joskus vahvasti sitä mieltä, että kaikki kummin kaimoja myöden ovat olleet linjoilla ja puhelumäärät sen kuin kasvavat. Mitä niitä puheluita tulee nykyään vuodessa, 5 miljoonaa? En muista tarkkaa lukua, fiksumpi kertokoon.
"En mä tiiä, mä en oo mikään lääkäri!", on lause, jonka päivystäjä silloin tällöin kuulee vastaukseksi johonkin terveystoimen kysymykseen, ja jatkuu usein: "laita se auto tulemaan, äkkiä!".
Sinun ei tarvitse olla lääkäri vastataksesi päivystäjän esittämiin kysymyksiin, ne eivät ole korkeampaa koulutusta vaativia, vaikka vastaus joskus jostain syystä voikin olla hukassa.... "Onko potilas hereillä?" "Ei oo, se vaan konttaa tossa ees takaisin." Tässä tilanteessa päivystäjä tietenkin selventää: "niin eli on hereillä ja liikkuu?" Suurin osa varmaan tietää perusasiat hätäkeskukseen soittamisesta, eli kerrot kuka olet, mikä osoite on, mitä on tapahtunut jne, mutta mitä sitten? Mitä muuta minun pitäisi tietää?
Vastaus: ei juuri mitään, päivystäjä on se, joka ohjaa puhelua sinne suuntaan minne hän haluaa, hän esittää kysymykset, ja "en tiedä" on täysin hyväksytty vastaus. Toki voi olla, että päivystäjä tässä tilanteessa pyytää sinua selvittämään asiaa, mutta se on taas toinen juttu. Kaikkeen ei tarvitse olla valmista vastausta. Ilmoittajan ei tarvitse olla palomies, sairaanhoitaja, poliisi, ylikomisario tai lääkintävahtimestari, itse asiassa useimmiten on hyvä, ettei hän ole mikään näistä. Miksi? Koska näiden ammattikuntien jäsenet voivat (huom. voivat) olla kaikista hankalimpia ilmoittajia, "laita nyt se lanssi tulee Aarnena", "pyydä sitä partiota soittamaan mulle suoraan niin mä kerron mikä täällä on hätänä, laita ne nyt vaan tulee", "mä oon kuule se ja se, mä tiedän nää hommat". Meitä on moneksi.
Joskus päivystäjän on hyvä yrittää laittaa itsensä soittajan asemaan, yrittää nähdä tilanne heidän kannalta, löytää suurempi ymmärrys ja nöyryys. Hätäkeskuspäivystäjä ottaa vastaan tuhansia puheluita vuodessa, joskus liukuhihnatahdilla, ja aina sitä ei ehdi, jaksa, mieltää, että juuri tämä puhelu voi olla ilmoittajalle ainutkertainen, ja näiden muutamien minuuttien ajan perusteella tämä soittaja muovaa käsityksensä siitä, minkälaista työtä hätäkeskuksessa tehdään ja millä mentaliteetillä. Saiko hän hyvää vai huonoa palvelua. Tuolloin häneltä ei voi vaatia täyttä ymmärrystä kärttyisyydelle, väsyneelle äänelle, vaikka näin päivystäjän näkökulmasta toivoisi. Tämä on ristiriitaista, päivystäjälle puhelu on yksi tuhansista, ja suurin osa painuu hetken päästä unholaan, kun taas toiselle osapuolelle se on mahdollisesti elämän ainoa, ja sillä voi olla ratkaiseva merkitys monella eri osa-alueella hänen elämässään, hänen mielipiteissään.
Päivystäjien on hyvä havahtua tähän asiaan aina välillä, kun ehtii, kun jaksaa. Minun on hyvä havahtua.
Itse mietin välillä minkälainen soittaja sitä itse olisi, jos joutuisi soittamaan hätäkeskukseen, kun ns. oma lehmä on ojassa. Omainen tms. kyseessä. Menisinkö paniikkiin? Tulisiko minusta yksi näistä hirviö-soittajista, kerron heti alussa olevani päivystäjä ja lähden kertomaan vastaanottajalle mitä tämän tulisi tehdä, "klikkaa sieltä, nyt äkkiä, ei sen pitäis noin kauan kestää"? En tiedä, toivon, etten koskaan saa tietää. Sen tiedän, että olen soittanut hätäkeskukseen tavallisesta juoposta, ja silloinkin meinasi pissit tulla housuihin. Voi että sitä hermostuneisuutta ja käden vapinaa. Oli hyvin avuton olo siinä puhelin kädessä seistessä, hyvä, että osoitteen sai kerrottua.
Asiat ovat niin paljon selkeämpiä hätäkeskuksen päässä, on näytöt, kartat, näppäimistöt ja hiiret. Sitä kirjoittaa, kysyy, tarkistaa, katsoo, kaikki tietyssä järjestyksessä, päivystäjällä on ote tilanteesta, kun taas ollessani toisessa päässä, ainoa yhteys hätäkeskukseen se hutera puhelinlinja pienestä kännykästä, tunsin, ettei minulla ollut minkäänlaista kontrollia. Minun piti luottaa päivystäjään ja siihen, että tämä ymmärsi oikein. Se ei ollut helppoa. Soittajat: I give you that.
Mitä sitten päivystäjät kysyvät? Minkätyyppisiä asioita esim. ambulanssia tilatessa? Jokainen puhelu lähtee siitä, että varmistetaan potilaan hereillä olo, eli "onko potilas hereillä?", tämän vastaus taas päättää seuraavaan kysymyksen "puhuuko hän?" tai "hengittääkö normaalisti?", jota siivittää kehoite: "laita kämmenselkä suun ja nenän eteen, tuntuuko ilmavirtaus selkeästi?" Pulssilla ei ole mitään merkitystä, sitä ei ammattilainenkaan välttämättä kykene tuntemaan tai olla tuntematta, unohtakaa se.
Mikäli potilas puhuu ja kykenee tulemaan puhelimeen (esim. kyseessä ei ole lankapuhelin, joka on toisessa huoneessa ja potilas potee kovaa hengitysvaikeutta, jolloin hänen ei tulisi rasittaa itseänsä), hänet pyydetään siihen.
Jokaisella oireella on omat kysymykset ja ohjeet, päivystäjä yrittääkin selvittää pahinta vaivaa, jonka mukaan sitten mennään. "Kumpi on pahempi vaiva, rintakipu tai hengitysvaikeus?" Toinen tärkeä asia on se, että koodit määritellään ns. syy-seuraus-menetelmällä, eli päivystäjä pyrkii selvittämään mikä on aiheuttanut tilanteen, miksi henkilöllä on haava päässä, onko hän kaatunut vai onko häntä esim. pahoinpidelty? (Ja psst. kentän lanssiporukka, näin määritellään myös koodi, syyn mukaan.) Selkäkipu: onko henkilö satuttanut selkänsä lähiaikoina? Hengitysvaikeus: sairastaako potilas astmaa tai keuhkoahtaumatautia, onko hän ollut liikkumattomana pitkään, esim. pitkä lentomatka tai kipsi jalassa? Kouristeleva: sairastaako epilepsiaa, diabetesta, onko raskaana, onko juonut paljon alkoholia viime aikoina, hengittääkö potilas kouristuksen loputtua? Kaatunut: liukastuiko tms, tai pettikö jalat esim. huimauksen seurauksena? Varsinkin kaatuneet ovat hämärää aluetta, se on hyvin yleinen syy soittaa hätäkeskukseen ja siinä voi helposti käydä köpelösti, päivystäjän toimesta. Monet elottomaksi menneet esim. kaatuvat, menevät nurin, jolloin on tietenkin äärimmäisen tärkeää, että aloitetaan elvytysohjeiden antaminen, ja niitä ei anneta ennenkuin henkilö on todettu elottomaksi. Eli päivystäjän täytyy pyrkiä saada varma tieto hereilläolosta, normaalista hengittämisestä (mitä esim. kakominen, kuorsaaminen, hengen haukkominen eivät ole) ja kaatumisen syystä.
Mutta tämä on siis päivystäjän vastuulla, ilmoittajan ei tarvitse tuoda kaikkea valmiina hopealautasella, riittää, että hän kuuntelee ja vastaa. Toimii ohjeiden mukaan.
Jos et tunne henkilöä, esim. tyypillinen tilanne kun joku kouristelee yleisellä paikalla, niin et voi tietää henkilön taustoja, eikä sille silloin voida mitään. Piste.
Toinen tärkeä asia on potilaan yleistila, jota selvitetään esim. tällaisin kysymyksin: "jaksaako istua, olla pystyssä?", "onko iho kalpea, kylmänhikinen?", kehoittamalla kokeilemalla potilaan ihoa kyynärtaipeen kohdalta, "onko lämmin/viileä/kylmä/nihkeä?"
Usein myös tarvitsemme tietoa siitä, miten kauan vaivaa on ollut, eli emme halua tietää koko sairashistoriaa, jos kysymys kuuluu milloin rintakipu on alkanut, päivystäjä ei kaipaa vastaukseksi: "on niitä ollut jo kymmenisen vuotta", vaan milloin tämänhetkiset kivut ovat alkaneet, milloin tilanne on heikentynyt, milloin tutusta vaivasta tuli niin vaikea, että piti soittaa ambulanssi? Eli, sairashistoria ei ole olennainen asia, ellei päivystäjä suoraan sitä kysy. Onko päänsärkyä ollut kaksi päivää tai kaksi tuntia?
Onnettomuuksissa taas selvitetään energiota, enkä nyt taaskaan puhu ydinfysiikasta, vaan esim. liikenneonnettomuuksissa vauhdista ja massoista, eli onko kyseessä kaksi henkilöautoa tai henkilöauto ja rekka, sillä on loppusotkun kannalta hieman eroa. Se, miten hyvässä kunnossa ajoneuvo on ulospäin ei sinänsä kerro mitään esim. autossa olevien kunnosta, uusien autojen korit ovat jämäkkää tekoa, mutta törmäysenergia voi silti aiheuttaa eri asioita sisätiloissa. Kuinka korkealta putosi, ensimmäinen kerros vai seitsemäs? Millä lyötiin päähän, pesäpallomailalla tai kumiankalla? Mihin puukotettiin, rintakehän alueelle vai jalkaterään?
Korkea energia aiheuttaa kovan hälytyksen, oli uhrin yleistila mikä tahansa.
En kerro teille mitä eri vastaukset aiheuttavat, minkälaista toimintaa, koska en halua, että näitä tietoja käytetään väärin, jo nyt moni osaa soittaa hätäkeskukseen ja tietää tasan tarkkaan, mitä heidän tulee sanoa, jotta saavat varmasti ambulanssin ja usein myös nopeasti. Tämä romuttaa järjestelmää ja aiheuttaa vaaratilanteita kun toinen henkilö, joka oikeasti tarvitsisi apua, ei välttämättä saa sitä niin nopeasti kuin hänen tilansa vaatisi, koska ambulanssi on kiinni tällä toisella tehtävällä.
Kaiken kaikkiaan huomaatte varmaan, ettei kyseessä ole kovin hankalia asioita, emme pyydä ilmoittajaa mittaamaan verenpainetta tai veren happipitoisuutta käsipelillä, emme pyydä ilmoittajaa putkittamaan potilasta, venttiloimaan, suorittamaan sydämen avohierontaa, kuten tv meille opettaa. Päivystäjä voi pyytää laittamaan tajuttoman potilaan vasemmalle kyljelle (aina VASEN kylki, se hidastaa mm. myrkkyjen imeytymistä verenkiertoon), tarkistamaan hengitystä, painamaan haavaa. Ei mitään tähtitieteellisiä asioita. Päivystäjä ei oleta, että toisessa päässä on George Clooney parhaissa Teho-osasto vermeissä tai Patrick Dempsey hulmuavine hiuksineen (näin naispuolisena päivystäjänä), valmiina actioniin (työ-sellaisiin).
(Tosin joskus kuvitelma voi mennä toisinpäin, kun päivystäjä pyytää potilasta puhelimeen, kuuluu linjalta: "Tapio tuu puhelimeen, lääkäri haluaa puhua sun kanssa". Jostain syystä sitä tuolloin pyöhii sulkiaan ennenkuin hymähtää tyytyväisesti.)
Tässä tuli ihan varmasti jo liikaa asioita, I'm sorry. Juuri nyt olen faktapitoisessa mielentilassa, joten sitä tulee ja tulee ja tulee.....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
67 kommenttia:
Tuleeko sellaisia telkkarin opettamia tilanteita, joissa maallikko joutuu oikeasti tekemään jotain perustutkailuja tai elvytystä hankalampia juttuja päivystäjän ohjeiden mukaan ollenkaan? Onko tilanteita, joissa sellaista joutuu harkitsemaan? Aikaisemmassa postauksessasi puhuit synnytyksistä, ne nyt varmaan menisivät tähän kategoriaan, kaikessa luonnollisuudessaan.
Kiitos blogista, se on ollut mielenkiintoista luettavaa, vaikkakin on hetkiä kun tajuaa, miten idiootti sitä on itse joskus ollut kun on joutunut hätäkeskukseen soittamaan. Mutta mistäs sitä voi tietää, että samasta asiasta on jo soitettu, tai mitä nyt milloinkin. :)
Mielenkiintoista huomata, että hätäkeskustyössä sana "eloton" merkitsee ilmeisesti samaa kuin "ei hengitä" - kun se arkikielessä merkitsee samaa kuin "kuollut".
En silti epäile hetkeäkään, ettetkö monivuotisella ammattitaidolla osaisi puhelimessa käyttää soittajille heidän ymmärtämäänsä kieltä :) Oli vain hauska huomata, miten noinkin simppelillä sanalla voi olla ammattikielessä ratkaisevasti eri merkitys.
Itse olen soittanut muutaman kerran hätäkeskukseen.
Ensimmäisellä kerralla soitin,kun äitini oli kuollut yöllä, sydänkohtaus nukkuessa. Tästä puhelusta ei ole itsellä selkeää muistikuvaa, olin 14v. On se ollut tuskaa varmasti linjan molemmissa päissä.
Viimeksi soitin, tai siis anoppiehdokas soitti, kun olimme kaupungilla odottamassa poikaystävääni meitä hakemaan, ja toisella puolella katua koiraansa ulkoiluttanut nainen kaatui. Itse olin selin, mutta kuulin silti kamalan kolahduksen kun kallo osui katuun. Nainen makasi maassa. Anoppiehdokas alkoi soittamaan hätäkeskukseen, minä yritin saada naiselta jotain reaktiota. Jonkin ajan päästä tämä pitikin jotain mumisevaa ääntä, ja minä otin häntä kädestä, ja aloin sinä sitten lohduttamaan, että olemme soittaneet apua, ja että apu on tulossa,meillä on hänen koiransa tallessa (joka luojan kiitos oli kiltti) jne. Hetken päästä aökoi itseäkin heikottamaan kun naien pään alta alkui valua verta ja huomasin nainen päästäneen housuihinsa. Ambulanssi/ensihoito onneksi saapui paikalle ripeästi ja suuri "vastuu" siirtyi ammattilaisille. Me koitimme vastailla heidän esittämiin muutamiin kysymyksiin, mutta oli paha kertoa mitään, kun kyseessä oli täysin vieras henkilö, eikä kumpikaan osannut sen enempää selittää Miten tämä oli kaatunut.
Molemmat puhelut ovat mietityttäneet jälkeenpäin, olen koittanut muistella tilannetta, ja että olenko ollut tilanteen tasalla, miten puhelu on mennyt jne. Mieluitenhan sitä olisi noissa tilanteissa Hyödyksi. Mitenkäs muuten, minua alkoi jälkimmäisessä tilanteessa illalla mietityttämään, miten naisen kävi, voiko sellaista kysyä jostain? Itse jätin soittelematta, kun ajattelin ettei se oikeastaan kuitenkaan minun asiani ole...
"Tuleeko sellaisia telkkarin opettamia tilanteita, joissa maallikko joutuu oikeasti tekemään jotain perustutkailuja tai elvytystä hankalampia juttuja päivystäjän ohjeiden mukaan ollenkaan? Onko tilanteita, joissa sellaista joutuu harkitsemaan? Aikaisemmassa postauksessasi puhuit synnytyksistä, ne nyt varmaan menisivät tähän kategoriaan, kaikessa luonnollisuudessaan."
Ainoa, mikä nyt tulee heti mieleen on ilmatie-este ja sen vaatimat proseduurit, eli esim. Heimlich-ote. Se voi olla hankalaa, myös päivystäjälle, koska sitä ohjetta tulee annettua hyvin, hyvin harvoin. Synnytys, kuten sanoit, on tietyllä tavalla myös tilanne, jolloin ilmoittaja ehkä joutuu, jos ei muuta niin psyykkisesti, venymään.
Nyt ei suoraan tule muuta mieleen, lisätkää kolleegat jos teillä tulee.
"Kiitos blogista, se on ollut mielenkiintoista luettavaa, vaikkakin on hetkiä kun tajuaa, miten idiootti sitä on itse joskus ollut kun on joutunut hätäkeskukseen soittamaan. Mutta mistäs sitä voi tietää, että samasta asiasta on jo soitettu, tai mitä nyt milloinkin. :)"
Ei ole idiootti, jos soittaa tapauksesta josta on jo soitettu, :). Mistä sinä sen voisit tietää. Tyhmä on se, joka ei soittaisi ja olettaisi, että joku muu on sen jo tehnyt.
Todella hyvä ja informatiivinen postaus! Itse olen aina pelännyt olevani paniikkisoittaja, jos joskus joutuisin soittamaan hätänumeroon. Hyvä kuulla, ettei tarvitse olla tohtori voidaakseen olla avuksi, jos eteen sattuu niin paha tilanne, että teille joutuu soittamaan.
Postaus oli pitkä, mutta minä ainakin jaksoin lukea mielenkiinnolla sen mainiosti. Saatanpa lukea uudemmankin kerran, niin hyvä se mielestäni on.
Aatulle: Itse en arkikielessä oletan sanan "eloton" tarkoittavan kuollut, vaan pikemminkin tajuton/ei hengitä (hyvin)/täysin kanttuvei eli eloton. Enkä todellakaan osaa mitään ammattijargonia. =o)
"Mielenkiintoista huomata, että hätäkeskustyössä sana "eloton" merkitsee ilmeisesti samaa kuin "ei hengitä" - kun se arkikielessä merkitsee samaa kuin "kuollut"."
"Eloton" on suurinpiirtein yhtä kuin "ei-ulkoisia-elonmerkkejä". Henkilö on kuollut, menehtynyt, vasta sitten kun yksikkö paikalla on todennut sen esim. sydänmonitorin kautta, jos siellä näkyy asystole, eli pelkkä viiva, ei sähköistä toimintaa, niin silloin henkilö on X-1, kuollut.
Tämä "hengittää normaalisti", liittyy siihen, että eloton ihminen voi vetää mm. ns. agonaalisia, eli kuulostaa ja näyttää ehkä siltä, että henkilö hengittää, mutta ilmavirta ei kulje. Samaan syssyyn menee "haukkoo henkeä" jne. Eli ei hereillä + nämä. Ihminen voi olla hereillä ja haukkoa henkeään, silloin hän ei (vielä) ole eloton.
Eloton voidaan todeta kuolleeksi myös puhelimen välityksellä. Tämä seikka on kyynärnivelen jäykkyys. Jos tällainen löydys tehdään selvästi, silloin henkilö menee poliisille tehtäväksi kuollut henkilö ja paikalle ei hälytetä ambulanssia. (Tässä on alueellisia eroja, esim. ilmeisesti Helsingissä näin tehdään?)
"Postaus oli pitkä, mutta minä ainakin jaksoin lukea mielenkiinnolla sen mainiosti. Saatanpa lukea uudemmankin kerran, niin hyvä se mielestäni on."
Hieno homma, että joku sai hyödyn irti, :). Minulla on selkeä ongelma esittää asioita lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoitetussa muodossa, joten joskus asioista tulee pitkiä, pidempiä jne.
Selvennykseksi: Helsingissä paikalle menee aina ambulanssi, vaikka kohteessa olisikin ns. varma vainaja. Jossain muuallakin saattaa olla sama käytäntö, sillä kyse on paikallisen terveysviranomaisen päätäntävaltaan kuuluvasta asiasta.
Neitonen: On tietenkin ihan ymmärrettävää, että sitä on kiinnostunut auttamansa tuntemattoman henkilön kohtalosta. Sitä ei vaan valitettavasti saa selville. Vaikka tietäisit mihin sairaalaan ko. henkilö on viety, et saisi sieltä häntä koskevia tietoja. Myöskään hätäkeskus ei anna kenenkään tietoja eteenpäin, eivätkä tuollaiset kyselyt hätäkeskukseen kuulukaan. Ja vaikka kuuluisivatkin, niin hätäkeskushan ei tiedä muuta kuin sen, minne ko. henkilö on viety ja missä kunnossa.
Eloton on musta sellainen, jossa jossa ei elämää koskaan ole ollutkaan esim. kivi. Jos jostain elävästä on elämä poistunut niin se on kuollut se.
"Eloton on musta sellainen, jossa jossa ei elämää koskaan ole ollutkaan esim. kivi. Jos jostain elävästä on elämä poistunut niin se on kuollut se."
Mikä on sitten sellainen, joka on ulkoisten merkkien mukaan kuollut, mutta jota ei ole varmistettu kliinisesti kuolleeksi? Onko sekin kuollut? Sydämessä voi vielä olla sähköistä toimintaa ja se voidaan jopa saada hyvässä lykyssä käyntiin. Onko tällainen henkilö kuollut?
Tämä on itse asiassa mielenkiintoista, miten eri tavalla ihmiset ja ihmisryhmät ymmärtävät sanan merkityksen, :).
Hyvä blogi! :) Perjantaina kävi muuten kumma juttu, kattelin tuossa pellolla savuttavaa latoa ja otin siitä sitten kuvan. Kuvan kanssa nettiin ja katsoin tilannehuone.fi että mitä on tapahtunut -ei mitään. Ei hälytystä. Koskaan ennen ei oo näin käynyt, joten kipaisin sitten takaisin pihalle ja kattelin siinä sitten satojen metrien päästä ja joen toiselta puolen ja hetken mietin, mitä tehdä. Sitten muistin tän blogin ja mietin kaikkia niitä ihan tyhmiä soittoja, joita häkeen tulee juoppojen toimesta, ja tuumasin että ei voi haittaakaan olla ja painelin ne kolme maagista numeroa ja sitten vihreetä luuria. Ukkeli luurin toisessa päässä vastasi aika unisena jotain semmoista kuin "mmhätäkeskus" ja mulla tuli mätäkeskus ekana mieleen :'D
Kun aloitin puhelun "moikka, tästä ypäjältä soittelen ja tuossa taitaa olla lato tulessa" nii näin jo sieluni silmin kuinka päivystäjän syke nous ja tämä heitti jalat pöydältä alas ja kumartui tietokoneensa puoleen.. no, kuvittelin vain :D
Oli munkin nyt sit pakko kirjoittaa oma "soitinpa kerran häkeen"- tarinani ku muutkin :P Ei tosin kauhean dramaattinen.
Hei ja kiitos oikein hyvästä ja avartavasta blogista. Tuli mieleen kysymys: ambulanssi kun ei kai ota kuolleita kyytiin, niin millä ne sitten viedään? Soitetaanko sellainen oikea ruumisauto vai kuljetetaanko pakun tavaratilassa?
"Tuli mieleen kysymys: ambulanssi kun ei kai ota kuolleita kyytiin, niin millä ne sitten viedään? Soitetaanko sellainen oikea ruumisauto vai kuljetetaanko pakun tavaratilassa?"
Ruumisauto hakee. Erikoistilanteessa lanssi voi joskus kuljettaa, esim. pienet lapset.
"Oli munkin nyt sit pakko kirjoittaa oma "soitinpa kerran häkeen"- tarinani ku muutkin :P Ei tosin kauhean dramaattinen."
Kiva, että kirjoitit, :).
Itse olin aikaan 7 v. sairaalassa duunissa, osin päivystyksessä ja tehovalvonnassa. Kun sitten jouduin soittelemaan miehelle (nyttemmin vainaa ;<) lanssia, osasin kyllä sanoa suoraan, että kiireetön kuljetus riittää, puhe epäadekvaattia, nesteitä ei mene jne. Tosin kerran piti sitten ottaa ihan oikea hälyhäly... Huoh - päivystys yllättäen opettaa, ja elämä!
Mutta hirmu hieno ja hyödykäs blogi, kiitokset sekä hurrrrrjia jatkoja =D
Minäkin kiittelen tästä informatiivisesta postauksesta, ja koko blogista.
Tuli mieleen hieman aiheesta poikkeava asia, olen nimittäin itse töissä numeropalvelussa (118/020202), ja meille tulee jonkin verran puheluita jotka on joko tarkoitettu menevän hätäkeskukseen tai sitten soittaja pyytää yhdistämään hätäkeskukseen. Tästä on aika selkeä ohjeistus meillä - emme yhdistä jokaista pyydettyä puhelua vaan lähes aina kehotamme "soittamaan hätänumeroon 112 itse".
Itse yhdistämisen kanssa en ole koskaan kokenut ongelmia, soitan häkeen ja kerron numeron mistä puhelu tulee, välitän puhelun. Eniten mietityttääkin ihmisten keskuudessa vallitseva asenne, että "en minä nyt sinne hätäkeskukseen voi soittaa, on niillä varmaan parempaakin tekemistä". Eniten tämän kanssa on ollut ongelmia sen jälkeen kun poliisille ei enää ole omaa päivystysnumeroa, mutta muutenkin. Ihmiset ei uskalla soittaa hätäkeskukseen, vaikka ne saattavat selittää minulle koko tapahtumaketjun ja jopa minä, maallikko, voin päätellä, että kyllä tässä tarvitaan jo ambulanssia ja hoitoa. Pienestä kehotuksesta ihmiset yleensä onneksi ovat myönteisiä häkeen yhdistämiselle.
Varsinaiseen kysymykseeni... :) Kuinka paljon teillä aiheuttaa hämmennystä tämä poiisihomma? Meillä nimittäin asiakkaat on välillä todella närkästyneitä kun heille ilmoittaa, että "poliisilla ei ole nyt siellä Salon asemalla päivystystä näin yöaikaan, päivystys tapahtuu hätänumeron 112 kautta". Tämä tuntuu olevan TODELLA monelle aivan uppo-outo asia ja mieletön kynnys soittamiselle. Tietysti yritämme aina selittää, että päivystysaikana poliisi ei hoida kuin kiireellistä huomiota vaativia asioita, jos teillä ei sellaista ole, tulee teidän odottaa virka-aikaan ja asioida poliisiasemalla.
Itse olen vain huomannut työssäni siis juuri sen, kuinka hankalaa hätäkeskukseen soittaminen ihmisille voi olla. En oikein tiedä miksi, olen miettinyt sitä aika paljon.
"...osasin kyllä sanoa suoraan, että kiireetön kuljetus riittää, puhe epäadekvaattia, nesteitä ei mene jne. ..."
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten ammattilainen voi auttaa päivystäjää, eli kertomalla lyhyesti ne tärkeät asiat. Toki silloinkin päivystäjä kysyy tarkentavia ja lisää, mutta päästään heti ytimeen puhelunkäsittelyssä.
Lisäksi joskus tulee ongelmia siitä, että päivystäjät ja hoitohenkilökunta puhuu hieman eri kieltä, tulee latinaa sun muuta, mitä päivystäjä ei välttämättä ymmärrä. Tätä tapahtuu usein sairaalasiirroissa. Silloin päivystäjän ei auta muu kuin pyytää sama suomeksi, :).
"Kuinka paljon teillä aiheuttaa hämmennystä tämä poiisihomma? Meillä nimittäin asiakkaat on välillä todella närkästyneitä kun heille ilmoittaa, että "poliisilla ei ole nyt siellä Salon asemalla päivystystä näin yöaikaan, päivystys tapahtuu hätänumeron 112 kautta". Tämä tuntuu olevan TODELLA monelle aivan uppo-outo asia ja mieletön kynnys soittamiselle. Tietysti yritämme aina selittää, että päivystysaikana poliisi ei hoida kuin kiireellistä huomiota vaativia asioita, jos teillä ei sellaista ole, tulee teidän odottaa virka-aikaan ja asioida poliisiasemalla."
----------------------------
Tämä oli mielenkiintoinen kommentti, aukesi hieman nrotiedustelun puolen asiat. Joskus ollaan mietitty hätäkeskuksessa, että minkälaiset teidän ohjeet ovat jne.
Poliisihomma aiheuttaa paljonkin hämmennystä... joitain asioita selvitin aikaisessa postauksessa, olisiko ollut nimeltään "poliisin nrosta" tai jotain sinnepäin.
Mutta ihmiset siis edelleen mieltävät poliisin nron yleisnumeroksi, ei hätänumeroksi.
Itse en oikein voi ymmärtää, miksi jonkun pitäisi saada tarkkoja toimintaohjeita esim. pyörävarkauteen keskellä yötä, kun varkaus on ollut jo tiedossa aamusta. Mutta ihmiset ovat vain tottuneet siihen, että poliisiin saa yhteyttä kaikissa tilanteissa 24h. Alunperin poliisin hätänro (10022) oli tarkoitettu nimenomaan hätänumeroksi, mutta homma lähti jossain vaiheessa lipsumaan eikä sitä koskaan korjattu.
Nyt ihmisillä on vaikeuksia oppia uusi käytäntö, että pitää oikein soittaa poliisilaitokselle eikä 10022 kun on kiireetöntä poliisiasiaa.
Hätänumeroon soittaminen on monelle hyvin monimutkainen asia, joskus sitä mietitään liikaa, joskus liian vähän. Mikäköhän se kultainen keskitie olisi...? Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että jos on epävarma, on parempi soittaa kun jättää soittamaan, ei sitä tarvitse empiä soittamista sen takia, että mieltää oman asiansa vähemmän tärkeäksi kuin esim. sairaskohtauksen saaneen.
Päivystäjä kyllä sitten kertoo kuuluuko asia hätäkeskukselle vai ei. Normaali ihminen ei saa idiootin leimaa kalloonsa vaikkei hätäkeskus voi tehdä asialle mitään. Sitä varten me täällä olemme, tehdääksemme arvioita, ja päättääksemme lähteekö kohteeseen ketään vai ei. Tietämättömyys ja epävarmuus eivät ole sama kuin tyhmyys, :).
Mitä henkilö tällä hetkellä tekee?
- On eläkkeellä!!!!
Mä olen sen kyllä painanut kallooni että "poliisin numeroa" 10022, ei ole ollut aikoihin, mutta TODELLA monen mielessä se vielä kummittelee.. Jossain kun käy vanhemmilla ihmisillä kylässä, niin näkee sen tarran liimattuna lankapuhelimeen/peilin reunaan.. ensimmäisenä tekee mieli puuttua asiaan, tutuille olenkin asiasta maininnut... siivoan kuitenkin vieraiden ihmisten koteja, joten aina ei ole paikka, eikä aika puuttua :)
Mitenkäs tuo Neitosen viimeinen kysymys, voiko toisen terveydentilaa tiedustella, jos ei ole sukua tms, ja soitteleeko sitä sitten sairaaloita läpi, vai hätäkeskukseen?
missä raja?
Palokunta oli päästämässä talitintin pois liesituulettimesta.
Iltalehti
Heti alkuun pitää kiittää loistavasta blogista, joka päivä pitää käydä katsomassa, josko uusi kirjoitus olisi tullut.. =)
Tiällä savonmualla Puijon alaisuudessa on tullut lanssihommia tehtyä, ja vainajat ovat tulleet liiankin tutuiksi koodeiksi (en ole pysynyt enää luvuissa mukana). Tämä lähinnä juuri siksi, että täälläkin laitetaan kaikille elottomuuskeikoille ambulanssi, ei poliisia.. Ja sitä poliisia on yleensä vielä saanut tapella paikalle (eivät haluaisi lähteä ajamaan 100km lenkkiä maaseudulle selvän asian vuoksi). Joskus on jääty sitten itse hommaamaan musta auto paikalle..
Pitää vielä kehua, että itsellä yhteistyö häken kanssa (työn puolesta) on sujunut aina mainiosti, en tiedä miten häketädin tai -sedän vihat voi muka päälleen saada. =) Tosin tämä johtuu varmasti enemmänkin loistavista päivystäjistä, kuin kyseisestä punapöksystä..
Puolin ja toisin on monesti soiteltu keikan jälkeen ja kyselty mitä tapahtui, mitä tehtiin, mikä oli lopputulos, sekä tietysti annettu ja saatu palautetta rakentavassa hengessä.
Ja tietysti jo keikalle mennessä on saatu paljon hyvää informaatiota, kerran taisi koko yövuoro jahdata meille kolaripaikan sijaintia.. Jossa ei sitten edes ollut kolaria. Että terkut vaan kaikille Puijoon, erityisesti Veksille! ;)
Toivon mukaan liityn vielä muutaman vuoden sisään teidän vuorovahvuuteen.. =D
Jos ei ole sukua, tietoa ihmisen terveydentilasta ei oikeastaan mistään saa. Sairaala ei saa antaa tietoja ja hätäkeskus ei tiedä (eikä saisi kertoakaan).
Eli joko pitää asua niin pienellä kylällä, että pikkulinnut laulaa tietojaan, tai sitten tuntea joku joka on kys. ihmiselle sukua ja osaa/haluaa kertoa.
Itse olin kanssa yksi kesä, oisko ollut 2000, numerotiedustelussa. Siihen aikaan meillä oli ohje, että numeroon 112 tai 10022 ei saa missään tapauksessa yhdistää suoraan: tällöin puhelu olisi yhdistynyt tiettyyn hätäkeskukseen minun sijaintini eikä alkuperäisen soittajan sijainnin mukaan (ja 09-alueellakin taisi siihen aikaan olla vielä useampia hätäkeskuksia; puhumattakaan siitä, että kännykkäpuheluita meille tuli aivan ympäri maata). En tiedä nykyisistä ohjeista.
Jotain konsteja muistaakseni oli siihen, miten pystyy yhdistämään johonkin häken suoraan numeroon (joka ei ole yleisessä tiedossa), jos soittaja ei tunnu ymmärtävän tai pystyvän valitsemaan numeroa itse, mutta sitä ei kai juuri kenenkään tarvinnut ikinä tehdä, enkä muista enää miten se tapahtui.
Kerran minulle sattui keskellä yötä puhelu, jonka soittaja oli herännyt ilmeisesti asuntomurtoon, ja kuiskaili hätääntyneenä puhelimessa. En tiedä, miksi oli näppäillyt 118, oliko ajatellut, että pitäisi jotenkin soittaa poliisiasemalle tms. Keskeytin soittajan selostuksen lyhyeen ja ohjeistin tiukasti soittamaan 10022 (joka silloin oli käytössä) ja pysyttelemään varan vuoksi piilossa. Oli hämmentävää huomata, miten miessoittaja selvästi helpottui näistä ohjeista; joskus on numerotiedustelun tytölläkin auktoriteettia.
Kirjoituksesi ovat todella mielenkiintoisia, kiitos niistä. :)
Mun yksi pahimmista peloistani on se, että joutuisin soittamaan hätänumeroon. Menisin tositilanteessa helposti niinkin pitkälle että juoksisin vain karkuun jos joku näyttäisi tarvitsevan apua. Mulla on tosi hirvittävä soittamisen pelko noin yleensäkin ja kun huoltajani pelotteli varhaislapsuuteni ajan melkeinpä sillä että poliisit hakevat mut ja joudun todella pahaan pulaan jos soitan hätänumeroon ilman tarpeeksi hyvää syytä.
Ne pari kertaa kun mulle itselleni on soitettu ambulanssi (kummallakin kertaa pohjimmaisena syynä mielenterveydelliset ongelmat - lihaveistä isoon suoneen ja toisella kertaa lääkeyliannostuksen aiheuttamaa tajuttomuutta ja takykardiaa) ovat hoitajat kohdelleet mua mielestäni jotenkin niin alentuvasti ja osoittaneet ihan selkeästi ajattelevansa mun olevan tyhmä ja tuhlaavan heidän kallista aikaansa aiheuttamalla itselleni kaikkea, että kammo hätänumeroakin kohtaan on vielä entisestäänkin kasvanut.
Blogi on loistava, mutta en mitenkään osaa enää uskoa että "Päivystäjä" on oikeasti päivystäjä. Uskon että blogi on propagandaa - Hätäkeskuksen markkinointiosaston tms kehittämä produktio jossa kansalaisia sivistetään vakavasta asiasta. Tämä viimeisin postaus oli siitä loistoesimerkki. Hieno juttu sinänsä, mutta tuntuu että meitä lukijoita viilataan linssiin.
Olen lukenut tätä blogia lähes alusta asti, kun tänne toisen sivuston kautta löysin. Erittäin mielenkiintoisia tekstejä ja mukava lukea.
Itse olen joutunut soittamaan hätänumeroon joitakin kertoja, ja olen aina saanut hyvää palvelua ja ohjeita, kuinka toimia.
"Jos et tunne henkilöä, esim. tyypillinen tilanne kun joku kouristelee yleisellä paikalla, niin et voi tietää henkilön taustoja, eikä sille silloin voida mitään. Piste."
Tästä minulle tuli mieleen tapaus, kun jokunen vuosi sitten olin töissä hotellin vastaanoton yövuorossa. Vartijat tulivat sanomaan, että minun täytyy soittaa ambulanssi, mutta he eivät kertoneet yhtään mitään, mitä oli tapahtunut, vaikka yritin kysellä. Päivystäjä kysyi minulta useaan kertaan, enkö todellakaan tiedä, mitä on tapahtunut. En tiennyt. Toki olisin ottanut selvää, jos päivystäjä olisi käskenyt, mutta ambulanssi kuitenkin lähetettiin paikalle ilman sen tarkempia tietoja.
Poliisille soittamisesta mieleeni muistuu, kun jokin aika sitten löysin sillan alta joen rannasta vaatteita sekä kirjekasan. Ajattelin jonkun jättäneen ne tarkoituksella siihen, mutta toisaalta mielessä pyöri onnettomuuden tai ehkä itsemurhan mahdollisuus. Olisin soittanut poliisilaitokselle, mutta koska oli viikonloppu ja ilta, ei sieltä olisi vastattu, joten soitin sitten hätänumeroon, vaikken tiennyt, onko kyseessä mikään varsinainen hätä. Päivystäjä oli kuitenkin erittäin asiallinen ja kyseli lisätietoja ja lupasi lähettää poliisin paikalle.
"Blogi on loistava, mutta en mitenkään osaa enää uskoa että "Päivystäjä" on oikeasti päivystäjä. Uskon että blogi on propagandaa - Hätäkeskuksen markkinointiosaston tms kehittämä produktio jossa kansalaisia sivistetään vakavasta asiasta. Tämä viimeisin postaus oli siitä loistoesimerkki. Hieno juttu sinänsä, mutta tuntuu että meitä lukijoita viilataan linssiin."
:D, that made my day. Usko pois, olen ihka aito päivystäjä, :). Itse asiassa luulen, että moni Hätäkeskuslaitoksessa toivoisi, etten kirjoittaisi tätä, rikon kaavaa, raivaan täysin uusia polkuja, ja kaikki eivät siitä pidä. Välillä jopa mietin lopettamista, koska haluaisin olla kaikkien kaveri, aina hieromassa sopua ja ymmärrystä. Tämän blogin kirjoittelu hankaloittaa sitä.
Ainoa produktio, joka on tämän takana, on pieni pääni, joka tosiaan viime aikoina on ollut jokseenkin kovilla. Lukijoita ei siis viilata linssiin, sen voin teille luvata.
Tietyllä tavalla koen, että lukijoita viilataan linssiin, ellen minä, tai joku muu, kertoisi näitä asioita teille, valistaisi ja avaisi tätä ammattia ulkopuolisille. Emme voita ammattikunnan sisällä mitään sillä, että pidämme yllä vanhan kannan mystisyyden verhoja. Voitamme paljon enemmän avaamalla tiettyjä ovia, näyttämällä keitä olemme.
Ainakin minun mielestäni. Kaikki eivät yhdy tähän.
"Vartijat tulivat sanomaan, että minun täytyy soittaa ambulanssi, mutta he eivät kertoneet yhtään mitään, mitä oli tapahtunut, vaikka yritin kysellä. Päivystäjä kysyi minulta useaan kertaan, enkö todellakaan tiedä, mitä on tapahtunut. En tiennyt. Toki olisin ottanut selvää, jos päivystäjä olisi käskenyt, mutta ambulanssi kuitenkin lähetettiin paikalle ilman sen tarkempia tietoja."
--------------------------
Nämä ovat hyvin hankalia tilanteita päivystäjän kannalta, ja tarkoittaa useimmiten sitä, että ambulanssi täytyy hälyttää kiireellisesti paikalle tiedon puutteen takia. Ei voida siis sulkea pois kiire-tilannetta, joten keikkaa ei voida sijoittaa matalammalle prioriteetille.
Mutta toki ambulanssi hälytetään, on sellaisia tilanteita, jolloin tietoja ei vain saada ja silloin ei voi mitään.
"...ovat hoitajat kohdelleet mua mielestäni jotenkin niin alentuvasti ja osoittaneet ihan selkeästi ajattelevansa mun olevan tyhmä ja tuhlaavan heidän kallista aikaansa aiheuttamalla itselleni kaikkea, että kammo hätänumeroakin kohtaan on vielä entisestäänkin kasvanut."
Tämä on hankala aihe, joka herättää paljon tunteita, en hirveästi viitsisi lähteä sorkkimaan muurahaispesää...
Ei ole oikein, että potilasta kohdellaan alentuvasti tms. ei koskaan, mutta samalla voin vain todeta, että hoitajat, kuten päivystäjät, ovat myös vain ihmisiä, ja esim. itsemurhiin liittyvät avunpyynnöt työllistävät ensihoitoketjua hyvin hyvin paljon, eli moni voi olla turhautunut näihin tapauksiin. Se voi paistaa läpi. Tämä oli nyt vain heitto, ei mikään kiveen hakattu totuus.
Älä pelkää hätänumeroon soittamista! Mikä on tarpeeksi suuri hätä, kuka sen määrittelee? Se ei ole mitenkään selkeä asia, joten älä mieti sitä, soita silloin kun olet siinä uskossa, että voit tarvita apua, hätäkeskuksen apua. Et ole mikään B-kansalainen sen takia, että podet itsetuhoisia ajatuksia tai mt-ongelmia, tietäisitpä miten moni muu Suomessa kärsii samoista asioista.
Jos joskus tarvitset apua, ja koet ettei sinua ole kohdeltu oikein, ota asia esille, anna palautetta. Et voi kontrolloida sitä, mitä päivystäjän/hoitajan päässä liikkuu hoitaessaan sinua, puhuessaan sinun kanssasi, mutta on tämän henkilön tehtävä kontrolloida itseään, etteivät nämä MAHDOLLISET esim. negatiiviset mielipiteet heijastu potilaaseen. Tilanteet täytyy hoitaa ammattimaisesti ja tasapuolisesti, vaikka itse olisi mitä mieltä tahansa asiasta.
Ja tämä koskee kaikkia asioita, ei vain mt-potilaita.
Toivottavasti sinulle ei enää koskaan tule tarvetta soittaa 112, mutta mikäli näin käy, älä epäröi, älä mieti liikoja, kukaan ei lynkkaa sinua soitostasi, tämä on työtämme.
"missä raja?
Palokunta oli päästämässä talitintin pois liesituulettimesta.
Iltalehti"
-----------------
Nämä ovat näitä ns. pr-tehtäviä. Ei hälytysluontoisia, eli ei mennä pillit päällä, eivätkä mene muiden tehtävien edelle. Jos ei ole muuta niin palokunta voi käydä hoitamassa homman, varsinkin jos kyseessä esim. on omakotitalo, jota ei hoida minkään firman huoltomies. Jos tulee kiireellisempi tehtävä, he ovat nopeasti irroitettavissa tältä.
"Siihen aikaan meillä oli ohje, että numeroon 112 tai 10022 ei saa missään tapauksessa yhdistää suoraan: tällöin puhelu olisi yhdistynyt tiettyyn hätäkeskukseen minun sijaintini eikä alkuperäisen soittajan sijainnin mukaan (ja 09-alueellakin taisi siihen aikaan olla vielä useampia hätäkeskuksia; puhumattakaan siitä, että kännykkäpuheluita meille tuli aivan ympäri maata)."
Juu, muistan tuon ajan kun nrotiedustelu yhdisti suoraan ja puhelu siten meni ihan väärään paikkaan. Huonossa lykyssä kyseisellä alueella sijaitsi yksi ainoa sama osoite kun missä ilmoittaja oli, vaikka siis ihan toisella puolella Suomea, ja ambulanssi hälytettiin täysin väärään paikkaan. Esim. kun sitä oltaisiin tarvittu Joensuussa, niin se hälytettiinkin Poriin. Pienempien keskusten aikana oli paljon helpompaa olettaa asioita, jos joku soitti Seipäänkadulta, niin sehän oli tietenkin juuri meidän hälytysalueen suurimman kaupungin Seipäänkatu.
(Kyllä, niitä ambulansseja on mennyt vääriin kuntiin aikaisemminkin... Ei ole valtiollisen hätäkeskuksen ominaispiirre, vaikka näin ollaan usein annettu ymmärtää).
"En tiedä, miksi oli näppäillyt 118..."
Ehkä hänen piti näpytellä 112, mutta muisti vahingossa väärin, kuten käy usein nykypäivänä, tosin niinpäin, että ihmiset soittavat 112:een kun haluavat 118:iin. Mutta, kyllä, selkeät neuvot tällaisissa akuutti-tilanteissa helpottavat kummasti ilmoittajan oloa.
"Nämä ovat hyvin hankalia tilanteita päivystäjän kannalta, ja tarkoittaa useimmiten sitä, että ambulanssi täytyy hälyttää kiireellisesti paikalle tiedon puutteen takia. Ei voida siis sulkea pois kiire-tilannetta, joten keikkaa ei voida sijoittaa matalammalle prioriteetille.
Mutta toki ambulanssi hälytetään, on sellaisia tilanteita, jolloin tietoja ei vain saada ja silloin ei voi mitään."
-----
Oho, eri maiden välillä on paljon eroja! Virossa ambulanssi hälytetään tällaisissa epäselvissä tilanteissa matalimmalla prioriteetilla!
Olen lukenut foorumia, jossa virolaiset valittavat, että sikäläiset hätäkeskukset usein kieltäytyvät lähettämästä ambulansseja paikalle, ja epäilevät potilaiden usein olevan vain niin vahvassa humalassa, että siksi eivät jalat kanna tai on huono olo.
"Oho, eri maiden välillä on paljon eroja! Virossa ambulanssi hälytetään tällaisissa epäselvissä tilanteissa matalimmalla prioriteetilla!"
----------
Toki päätökset tehdään tilannekohtaisesti, mutta jos on syytä epäillä, että kohteessa voi olla korkeariskinen potilas, tai sitä ei voida sulkea pois, silloin keikkaa ei voida odotuttaa. Kyseessä on epäselvä riski, joka vaatii B-kiireellisyyden, eli hälytysajon ja kohde täytyy saavuttaa mahdollisimman nopeasti. Näin paperilla. Todellisuudessa on monta liikkuvaa tekijää, jotka voivat vaikuttaa lopulliseen päätökseen, joten joissain tilanteissa voidaan himmata hieman enemmän kuin toisissa.
"Toivottavasti sinulle ei enää koskaan tule tarvetta soittaa 112, mutta mikäli näin käy, älä epäröi, älä mieti liikoja, kukaan ei lynkkaa sinua soitostasi, tämä on työtämme."
En siis ole itse soittanut apua - en ikinä voisi. En nyt halua kuulostaa typerän marttyyrimäiseltä tai mitään, mutta vaikka hautaan ennen soittamista. Noissakin mainitsemissani tapauksissa kielsin ponnekkaasti soittanutta henkilöä, mutta lopulta kieltouhkailut eivät enää menneet läpi.
En usko, että ihan näin suuri epäluulo ja kauhu hätänumeroa kohtaan on kovin yleistä, mutta tietysti mietityttää kuinka usein käy niin, että soittopelko mahdollisesti tapattaa jonkun...
Kirjoita, kirjoita :) odottelen innolla uutta : )
Elinalle tiedoksi, että Hätäkeskuslaitoksen "markkinointiosasto" ei pysty suoltamaan tälläistä tekstiä jota Päivystäjä kirjoittaa. Yksinkertaisesti täytyy tätä työtä tehdä, että osaa ja pystyy näitä asioita kertomaan. "Markkinointiosastolla" ei ole hajuakaan meidän tekemästä työstä, ovat siinä ihan maallikoita.
Niinpä niin...kaverini soitti minulle että voiko hän soittaa hätänumeroon kun pojankoltiaiset hyppelevät koulun katolla. Niin suuri on "herran" pelko, ja kummasti on osa ihmisistä peloteltu siihen uskoon, että turhasta puhelusta tulee heti sakkoa.
Olen yrittänyt valistaa ystäviäni juuri tässä samassa hengessä Päivystäjän kanssa että jos terve maalaisjärki sanoo että nyt voisi tarvita ammattiapua (yleensä saku, poliisi) niin soittoa vaan. Yksi "virhe"puhelu ei aiheuta suoraa lynkkausta varsinkaan jos esim. poliisin tullessa paikalle pojat ovatkin poistuneet alueelta, vaan jos koko ajan soittelee ja puhelee höpöjä, niin sitten aletaan vasta harkitsemaan asiaa. Se kun vain ei valitettavasti aina auta, että me mennään ja kirjoitetaan se sakko...kun sitä puhelinta ei voi takavarikoida.
-maijakuski-
Kiitos hyvin kirjoitetusta ja mielenkiintoisesta blogista! On ilo lukea näin sujuvaa tekstiä!
Itse pidin erillisestä poliisin numerosta 10022. Yleisen hätänumeron 112 koen enemmän "hätä"numerona, jonne soitetaan sydänkohtauksesta, suuronnettomuudesta, tulipalosta ym. todella kiireellisitä asioista.
Poliisille (10022) olen soittanut yhteensä neljä kertaa. Kahdesti naapurissa tapahtuvan perheväkivallan takia (oli muuten vaikea paikka työntää nokkansa niin syvälle muiden yksityiselämään), ja kahdesti skinien ja maahanmuuttajien välisten jännitteiden vuoksi. Siis enemmänkin rauhoittamaan tilannetta ennen kuin todella tarvitaan poliisia/ambulanssia.
En siis koe soittaneeni hätänumeroon, vaan poliisille. Toivottavasti ei koskaan tarvitsekaan soittaa todellista hätäpuhelua.
Vuosia sitten olin onnettomuudessa, jossa henkilöauton kuljettaja loukkaantui vakavan näköisesti.
Juuri ea-kurssin käyneenä otin ohjat käsiini onnettomuuspaikalla. Adrenaliini virtasi ja antoi minulle voimia ja taitoja toimia yllätyksekseni melko johdonmukaisesti.
Ensimmäinen hätäpuhelu soitettiin läheisen kioskin lankapuhelimesta, ja antamani tilannekuvauksen jälkeen minua pyydettiin soittamaan kännykästäni uudestaan, jotta voisin jatkaa puhelua loukkaantuneen luona.
Kännykkäpuhelun aloitin kaikkien oppien mukaisesti esittelemällä pitkän kaavan mukaisesti itseni ja onnettomuuden, sillä ajattelin että puhelu ohjautuu johonkin päin Suomea satunnaisesti ja puhelimeenkin vastasi eri päivystäjä.
Säikähdin hieman kun päivystäjä keskeytti puheeni jämäkästi ja totesi, että tietää jo kyseiset asiat, ja kehotti minua menemään asiaan. Ajattelin, että olen tehnyt jotain väärin, vaikka yritin aloittaa puhelun saamieni oppien mukaisesti. Minulle tuli myös yllätyksenä miten hän saattoi tietää tapahtumat jo.
Tilanne eteni, uhri korisi ja tiedostin, että toimintani saattaisi pelastaa hänen henkensä. Pelko ja rohkeus vuorottelivat, sydän hakkasi, ja tuntui vaikealta kuvailla kuinka autossa oleva ihminen ääntelehtii tajuttomana kuin kauhuelokuvan zombie.
Päivystäjä totesi minulle, että apu saapuu paikalle pian, eikä minun tarvitse tehdä mitään. Syytin itseäni silloin, että en osannut kertoa tarpeeksi uhrista, ja päivystäjä luovutti, enkä siksi saanut ohjeita auttaa uhria. Lopuksi päivystäjä toivotti iloisella ja hymyilevällä äänellä oikein hyvää päivänjatkoa.
Vaikka tapahtumasta on jo vuosia, mielessäni pyörii vieläkin puhelu, ja erityisesti tämä tilanteessa mahdollisimman hassuntuntuinen hyvän päivänjatkon toivotus.
Onneksi tämän blogisi ansiosta olen voinut kuvitella tilanteen mahdollisen tapahtumaketjun myös teidän näkökulmastanne ja ymmärtänyt, että jämäkkyys ja oleellisuuksiin keskittyvä toimintanne ei johtunut minun "väärästä" toiminnasta.
Mutta se "hyvää päivänjatkoa", onko se tyypillisin tapa päivystäjillä lopettaa puhelu? Jos on, pitäisikö sen olla vaikka: "Parempaa päivänjatkoa!" :)
Anonyymille:
"Mutta se "hyvää päivänjatkoa", onko se tyypillisin tapa päivystäjillä lopettaa puhelu? Jos on, pitäisikö sen olla vaikka: "Parempaa päivänjatkoa!" :)"
Itse päätän puhelun sanoilla: "Jos tilanne muuttuu, uusi soitto
112:een."
Toivoisin myös, että ihmiset soittaisivat muuttuneesta tilanteesta. Kuten useasti on tullut ilmi/esille, annetaan hätäkeskuksesta ohjeita ja toimintamalleja uusiin muuttuneisiin tilanteisiin. Ainakin ideaalitilanteessa. Tiedän toki, ettei näin aina tapahdu, mutta teoreettisesti päällekkäisenkin ilmoituksen ollessa kyseessä, on syytä kevyt riskinarvio tehdä uudestaan. Tästä poikkeuksena esim. neljäs tai viides samanaikainen puhelu samasta kohteesta, jolloin hätäkeskusessa sovitaan pikaisesti yleensä, että ensimmäiset/parhaat tiedot siihen mennessä saanut jatkaa puhelua.
Toimintamalleja on useita, mutta itse ainakin päätän puhelun nopeasti, ja otan jonosta seuraavaa, koska ei voi tietää mitä sieltä tulee...
Tässä päivystäjän kirjoituksessa tuli hyvin esille, että ilmoittajan hoputtamisesta voi olla jopa haittaa, ainakaan yhtään se ei nopeuta toimintaa. Tästä syystä ilmoittajan puhetulva keskeytetään, ja kysytään jotain välittömästi tarvittavaa olennaista tietoa. "Laita se auto vaan tulemaan" tms. ovat NIIN tuttuja fraaseja, että niistä en välitä enää yhtään. Toisaalta kun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ilmoittaa avun olevan jo hälytetty/matkalla >> rauhoittuu ilmoittaja lähes poikkeuksetta.
Erittäin tärkeä osa hätäkeskuksen työtä on ohjeistuksen antaminen avun hälyttämisen aikana/jälkeen. Ja kehoitus tarvittaessa uuteen soittoon, jos tilanne muuttuu.
PS. päivystäjälle taas kerran tsemppiä. Loistavia postauksia odotellessa.
T: Luuriapina
Päivystäjälle tiedoksi, että ihan parin kuukauden sisään oli uutisissa, että hätäkeskus käsitteli kuluneen vuoden aikana kolme miljoonaa puhelua :)
Ai niin, piti ehdottaa, että mikäli tilanne sallii, voisi varmaan hätäkeskukseen soittanut ohikulkija myös antaa ambulanssiin uhrin matkaan oman nimensä ja yhteystietonsa - potilas voi halutessaan sitten itse kertoa, kuinka kävi. Minä ainakin, jos joutuisin vaikka onnettomuuden uhriksi, mielelläni kiittäisin avun soittanutta, jopa tarjoamalla leivoskahvit Fasulla.
Kiitoksia,ennenkaikkea siitä,että olet siellä.
Minä teen työtä tiellä,yksin,ajan taksia ja usein on tullut 112:een soitettua. Asiakas on sanut sairaskohtauksen,katuväkivalta..rattijuopot...
Ja vaikka täällä yössä paljon näkee,tottuu kohtaamaan uskomattomia asioita,niin teille soittamiset,joka ikinen ovat mieleen jääneet.
Siis suuri kiitos ja tsemppiä.
Kyllä ne puhelinnumerot jää vaihtamatta ambulanssin tultua, ihmiset joutuvat tyydyttämään uteliaisuutensa jollakin muulla tavalla. Joskus silminnäkijän numero voidaan kirjata ensihoitokertomukseen, mutta silloinkin aloite tulee hoitohenkilökunnalta.
Hei ja kiitos taas uusimmasta tekstistä. Minusta tämä blogi on aivan mahtava ja valottaa päivystäjien työtä tavallisellekin kansalle.
Vähän hämmentävää oli kyllä lukea että ambulansseja on mennyt väärään kuntaan samannimiselle kadulle. Ainakin itse soittaessani kerroin kadunnimen, joka on ainoa laatuaan Suomessa ja silti päivystäjä varmisti kaupungin, hyvä niin. Taisi vielä kysellä kahteen kertaan minkälainen talo on kyseessä.
Olen lisäksi ihmetellyt vähän hätänumeron käyttöä ja eikö poliisia saa tosiaankaan muuten kiinni. Hulluin tapaus minkä tiedän sattui kun minut lukittiin sisälle kirjastoon vahingossa sen mennessä kiinni. Noh, lueskelin rauhassa kirjaa kun vartija tuli sisälle, herkkä liiketunnistin oli kuulemma hälyttänyt. Olin lähikirjastossa taskuttomissa kesävaatteissa joten eipä ollut lompakkoa mukana, ja vartijan piti kuulemma tarkistaa henkilöllisyys. Hän siis soitti poliisit ja mistäs muualtakaan kuin hätänumerosta. Partio oli kuulemma lähellä mutta ei 40 minuutissa ilmaantunut paikalle, heillä oli varmaan tärkeämpääkin tekemistä, esim. kahvitauko ;)
Edellisen tapauksen perusteella olen vähän miettinyt että 10022 ei välttämättä ollut huono numero ollenkaan kun juuri näitä ei missään nimessä mitään hätää käsittäviä tilanteita ei silloin tulisi hätäkeskusta tukkimaan.
Elinalle: Kuten joku jo totesi, ei hätäkeskuslaitoksen virkamiehet pysty tällaista kirjoittamaan. Tämän bloginpitäjä on varmasti aito oma itsensä ja on kyllä yksin tehnyt hätäkeskuslaitoksen toiminnalle parempaa PR:ää kuin koko laitoksen johto yhteensä. Tämä valistus kansalle on jäänyt johdolta kyllä aivan lapsenkenkiin.
Tietämättömyydestä (Ei tyhmyydestä) johtuu moni negatiivinen kommentti, mitä häke saa päällensä. Jopa sellaisista asioista mikä ei ole hätäkeskuslaitoksen syytä. Virallisen linjan mukaan kun syytöksiä ei näköjään kommentoida, monelle näköjään tulee se (väärä) luulo että hiljaisuus on myöntymisen merkki. Näinhän ei ole.
Jos ambulanssia ei ole vapaana, sitä ei ole. Kenen syy se sitten on? Ei ainakaan häken. Valittakaa oman sairaanhoitopiirin pomoille jos ambulansseja on liian vähän. ja niitä yleensä on liian vähän, ainakin sillä paikkakunnalla missä itse asun.
Hämmästyttää että jopa toimittajat, joiden pitäisi (?) olla keskitasoa viisaampaa sakkia, suuri osa heistä ei ymmärrä laitoksen toiminnasta mitään. Asia on kyllä havaittavissa lehtikirjoituksia lukemalla. Eräskin luuli että hätäkeskus on se yleinen instanssi joka VASTAA pelastuslaitosten ja poliisienkin toiminnasta. Huh.. No ei ole.
Ei ihme jos kansa saa väärää infoa toimintaperiaatteista
Päivystäjien koulutus on suunnattoman paljon parempi kuin ennen, tehtäväkenttä ja riskinarviointi on aivan eri tasolla kuin ennen myös. Työ on siis myös vaikeampaa. Tehtäviä on enemmän kuin ennen, mutta säästöjen takia suorittavaa porukkaa kentällä on vähemmän kuin ennen. Päivystäjä on aika tiukilla välillä kun pitää priorisoida mille keikalle se ehkä ainoa ambulanssi joka on lähistöllä, ekana menee.
Hälytysvasteista on jatkuvaa kitinää. No, pelastulaitokset ovat itse ne vasteet määritelleet, onko Häken vika jos ne eivät toimi?
Kansalle vain pitäisi informoida paremmin miten/kuinka/miksi järjestelmä toimii! Mutta kun edes osa "punahousuisista" ammattilaisista ei sitä tiedä, miten kansa sitten?
Siinä informaation jakamisessa Sinä, tämän blogin kirjoittaja, teet loistavaa työtä kuvaillessasi vaikeaa alaa!
Kansalaistaito pitäisi palauttaa kouluihin, tuntuu että nykyihmiset ovat todella uusavuttomia.
Jaakko Fagerlund: 3 miljoonaa on varmasti se OIKEIDEN hätäpuheluiden määrä. Siihen päälle reilu miljoona turhaa (häirintää,112:n kuulumattomia puheluita kuten "milloin voi vaihtaa talvirenkaat")
puhelua, jotka aiheuttavat joskus viiveitä todellisille avuntarvitsijoille.
Jaksamista raskaassa työssäsi Sinulle joka tätä blogia kirjoitat!
T. ex-"pässi"
Itse jouduin soittamaan hätänumeroon noin vuosikymmen sitten, kun äitini ilmeisesti kaatui ja kuulin vain kovan kömähdyksen. Sekavia puhui, mutta oli tajuissaan.
Ilmeisesti oma synnynnäinen rauhallisuus puhelua tehdessä tulkittiin väärin, ja hätäkeskuksen päivystäjä ei hirveästi kysellyt. Ambulanssin tulossa kesti yli tunti, ei ollut sireenejä eikä mitään ja ambulanssimiehet olivat kovin välinpitämättömiä tullessaan, vaikka ikäihmisen kaatuminen saattaa merkitä paljonkin.
Itse ainakin opin tästä, että jatkossa sitten teeskentelen hätääntynyttä. Ettei vain tule niitä vääriä signaaleja.
"Itse ainakin opin tästä, että jatkossa sitten teeskentelen hätääntynyttä. Ettei vain tule niitä vääriä signaaleja."
----------
Tuo kertoo ensinnäkin hyvin sen, miten paljon ala on kehittynyt kymmenessä vuodessa. Kymmenen vuotta sitten oltiin lapsenkengissä, ensimmäiset nykymuotoiset päivystäjäkurssit olivat vasta valmistuneet eikä alalla ollut vielä selkeää ohjeistusta. Riskinarvio-ohjeet tulivat käyttöön vasta 1997.
Eli tuota aikaa ei voi mitenkään verrata nykypäivään. Moni aluehälytyskeskus olisi melkein ollut rinnastettavissa taksikeskukseen tuolloin.
Se, että ilmoittaja vaikuttaa hätääntyneeltä ei vaikuta yhtään avun saantiin, samat kysymykset esitetään ja vastausten perusteella tehdään se päätös. Se voi ainoastaan hankaloittaa puhelunkäsittelyä ellei ilmoittaja rauhoitu ja ole yhteistyökykyinen.
Mutta toivottavasti sinun ei tarvitse koskaan enää soittaa 112:een.
"Säikähdin hieman kun päivystäjä keskeytti puheeni jämäkästi ja totesi, että tietää jo kyseiset asiat, ja kehotti minua menemään asiaan. Ajattelin, että olen tehnyt jotain väärin, vaikka yritin aloittaa puhelun saamieni oppien mukaisesti. Minulle tuli myös yllätyksenä miten hän saattoi tietää tapahtumat jo."
----------------
Puhelut ohjautuvat aina oikeaan paikkaan suoraan (poikkeuksena esim. alueiden rajat, jolloin linkki voi vetää puhelun naapurihätäkeskukseen), ja ellei ole suurta hässäkkää päällä, niin päivystäjät kykenevät pitämään jonkunverran tilannekuvaa yllä, eli mitä tapahtuu alueella, mitä muut päivystäjät tekevät. Varsinkin onnettomuustilanteet, ja muut hätätilanteet ovat huomiotaherättäviä. Joten jos tulee uusi soitto, niin päivystäjä on ellei heti, niin hyvin nopeasti kartalla missä mennään. Tällaisissa "uusi soitto"-tilanteissa on hyvä sanoa heti alkuun, että "soitin aikaisemmin apua tänne" tai muuta vastaavaa.
------------------
"Päivystäjä totesi minulle, että apu saapuu paikalle pian, eikä minun tarvitse tehdä mitään. Syytin itseäni silloin, että en osannut kertoa tarpeeksi uhrista, ja päivystäjä luovutti, enkä siksi saanut ohjeita auttaa uhria. Lopuksi päivystäjä toivotti iloisella ja hymyilevällä äänellä oikein hyvää päivänjatkoa."
------------------
Ainoastaan tuon sinun kuvailemasi sanavaihdon perusteella voisi melkein sanoa, että päivystäjä on tehnyt virheen, tietämättä sen enempää asiasta tietenkin. Vaikka liikenneonnettomuudessa hälytykseen vaadittavat tiedot ovat energia ja osallisten määrä, niin kyllä päivystäjiä myös kiinnostaa mitä nämä osalliset tekevät, esim. ovatko hereillä, kävelevätkö, mitä valittavat. Jos esim. osallinen on tajuton, se vaatii lisähälytyksen esim. medihelin paikalle.
Mitä tulee tuohon puhelun lopetukseen niin siinä on yhtä monta tapaa kun on päivystäjiä. Itse taidan viljellä jotain tyyliin: "Asia on selvä näin, voidaan lopettaa".
Joskus sitä huomaa vahingossa sanovansa jotain sinun esimerkin suuntaista, ja silloin ei voi muuta kuin naurahtaa tilanteen korniudelle ja takoa päätään. Joskus automaattivaihde menee päälle ja aiheuttaa kyseisiä tilanteita. Eihän se fiksua ole, ei ollenkaan.
Aivan loistava blogi kiitos!
Hätäkeskukseen joutuu työn puolesta soittamaan useasti. Yleensä on aikaa selittää tilanne pitkä kaavan kautta, mutta melkein nolottaa kun kerran joutui tosin oman hälytyskeskuksen kautta ilmoittamaan hätäkeskukseen että "poliisi tänne heti". Tosin hälytyskeskus tiesi missä olen ja minkälainen hälytys oli tullut jotta paikalle piti mennä. Poliisi saapui paikalle kahden partion voimin noin parissa minuutissa ja koirapartio viidessä. Kunnioitettava suoritus :)
^En ymmärrä, mitä tarkoitat omalla hälytyskeskuksella? Miten he tiesivät, missä olet ja mitä on tapahtunut?
^En ymmärrä, mitä tarkoitat omalla hälytyskeskuksella? Miten he tiesivät, missä olet ja mitä on tapahtunut?
Jossain hälyttää. Sanotaan nyt vaikka lasirikko tai ir-tutka. Hälytyskeskus ilmoittaa minulle. Lähden matkaan, kun saavun paikalle kuittaan olevani paikalla. Tarkastan tilanteen ja ryhdyn tarvittaviin toimiin. Sillä kertaa se oli mahd. nopea viranomaisten hälyttäminen ja mahd. nopea sen takia että en voinut varmistua siitä oliko tekijä vielä paikalla ja puhelimessa pälättäminen voi koitua kohtalokkaaksi. Hälytyskeskus siis tiesi että mikä oli hälyttänyt ja kun pyydän pikaisesti ratsuväkeä, niin voivat he päätellä siitä että siellä on tilanne päällä.
Oma hälytyskeskus on siis firman hälytyskeskus johon asiakkaan rikosilmoitinjärjestelmä on liitetty. Ei tule sekoittaa hätäkeskukseen.
Blogisi on aivan mahtava ja tekstiäsi mukava lukea.
Itse olisin varmaan kuuliainen soittaja, koska tietäisin, että saan langan toisesta päästä kenties elintärkeää apua. Tilannetta ei voi toki tietää etukäteen. Saattaisin myös mennä paniikkiin, mutta en usko, että se estäisi minua toimimasta. Toivottavasti ei tarvitse koskaan testata miten käy.
Teet arvokasta työtä. Ja kiitos siitä! Sitä ei koskaan tiedä, kuka meistä seuraavaksi juttelee kanssasi.
Eli eskomatinjorma on mitä ilmeisimmin yksityisen turvallisuusfirman vartija:)
Antaisin vinkin: jos vielä joudut pyytämään hälytyskeskuksesi kautta poliisia pikaisesti paikalle, yritä kertoa hälytyskeskukseen edes lyhyt yksinkertainen ja ytimekäs kuvaus tilanteesta, johon poliisia tarvitset: "tekijä sisällä", "tekijä vielä mahdollisesti paikalla", "kohdehenkilö kohdattu, tilanne ei hallinnassa" tms. Mahtuu varmasti samaan lauseeseen, kun millä apua pyydät.
Lyhytkin kuvaus tapahtumasta helpottaa hätäkeskuksen ja poliisin kenttäjohtajan työtä.
Tsemppiä sinulle raskaaseen ja luultavasti alipalkattuun ruohonjuuritason turvallisuustyöhösi!
"Vähän hämmentävää oli kyllä lukea että ambulansseja on mennyt väärään kuntaan samannimiselle kadulle. Ainakin itse soittaessani kerroin kadunnimen, joka on ainoa laatuaan Suomessa ja silti päivystäjä varmisti kaupungin, hyvä niin. Taisi vielä kysellä kahteen kertaan minkälainen talo on kyseessä."
Nykyään päivystäjä kysyykin paikkakunnan nimen, heti ensimmäisenä. Se kysytään vaikka päivystäjä jo tietää, mistä paikasta on kyse, koska mitä jos jossain muualla yhtäkkiä onkin samanniminen kylä tms. josta päivystäjä ei tiedä yhtään mitään. Eli aina kysytään, koskaan ei saa olettaa.
Ennenvanhaan tämä ei ollut yhtä tärkeää, tai toki oli, mutta pienemmillä hälytysalueilla oli helpompi olettaa asioita. Kommenttini siitä, että ennen on mennyt ambulansseja väärään kuntaan jne. liittyi siihen, että ennen nrotiedustelu tosiaan yhdisti suoraan puhelun, joka silloin meni siihen keskukseen, jonka alueella nrotiedustelun keskus oli. Ennenkuin tämä selvisi, niin päivystäjille kävi joskus niin, että he olettivat, että kyseessä oli heidän alueen Seponkatu, ei kukaan osannut kuvitellakaan, että ilmoittaja olikin toisella puolella Suomea.
-----------------------
"Edellisen tapauksen perusteella olen vähän miettinyt että 10022 ei välttämättä ollut huono numero ollenkaan kun juuri näitä ei missään nimessä mitään hätää käsittäviä tilanteita ei silloin tulisi hätäkeskusta tukkimaan."
Moni poliisitilanne ei ole kiireellinen, mutta vaatii partion paikalle, ja partioiden taas ovat hätäkeskuksen listoilla, ja ns. ohjauksessa. Eli meidän täytyy tietä missä ne ovat ja mitä ne ovat tekemässä. Siksi myös kiireettömät asiat tulevat hätäkeskuksen kautta. Me hallinnoimme alueen partioita. Sama muiden viranomaisten kanssa, esim. siksi ei pidä soittaa suoraan ambulanssille, jos sitä kaipaa. Meillä täytyy olla tieto siitä, mitä yksiköt tekevät, voidaanko heidät irroittaa jne. Toki, aina voisi kailottaa eetteriin ja harjoittaa ns. huutokauppaa, kuka ottaa tämän keikan, mutta siitä ei tulisi mitään.
Tämä on tosiaan yksi syy siihen, miksi kaikki asiat, jotka vaativat yksikön paikalletuloa, joudutaan kärräämään hätäkeskuksen kautta. Niin kauan kuin samat yksiköt hoitavat niin kiireettömiä kuin myös kiireellisiä tehtäviä.
"Päivystäjälle tiedoksi, että ihan parin kuukauden sisään oli uutisissa, että hätäkeskus käsitteli kuluneen vuoden aikana kolme miljoonaa puhelua :)"
Noniin. Luin tämän kommentin jo ennenkuin tässä äskettäin näin uuden uutisen, jossa sanottiin, että hätäpuheluita tuli viime vuonna 3.9 miljoonaa. Ihan kunnioitettava määrä siis.
Ainakin pääkaupunkiseudulla on pelastuslaitoksen lisäksi useita yksityisiä ambulanssifirmoja. Jos kotona tms. on tilanne, joka vaatii ambulanssia mutta ei ihan heti, mutta oma kyytikään ei riitä, voiko asianomainen itse soittaa kiireettömän lanssin esimerkiksi HES:iltä tms? Vai kuuluisiko kyydin kiireellisyyden arvio aina joka tapauksessa mennä 112:n kautta? Kaipa, koska ei HES:issä ym. varmaankaan istu langan päässä sellaista päivystäjää, jolla olisi aikaa tehdä arvio jokaisesta soittajasta, vaan eivätkös he vain lähinnä tarpeen vaatiessa ota vastaan keikkoja 112:lta sekä sairaaloista ym. esim. kiireettömiä sairaalasiirtoja?
Äh, tarkistin asian HES:in sivuilta ja kyllähän sinne voi kuka tahansa soittaa jos kiireetöntä ambulanssia tarvii.
Ehkäpä sinun pitäisi laatia postaus aiheena jonkin sortin tavalliset soitot. Että kirjoitat tänne meille esimerkkikeskustelun soittajan ja päivystäjän välillä jossakin sellaisessa asiassa mikä voisi kenen hyvänsä meidän kohdalle joskus tulla.
Mummo saa sydärin tai todistaa autokolaria tai jotain sellaista "tavallista".
Näin pääset opettamaan meitä miten tehdään ihan oikeaoppinen hätäpuhelu! :)
"Antaisin vinkin: jos vielä joudut pyytämään hälytyskeskuksesi kautta poliisia pikaisesti paikalle, yritä kertoa hälytyskeskukseen edes lyhyt yksinkertainen ja ytimekäs kuvaus tilanteesta, johon poliisia tarvitset: "tekijä sisällä", "tekijä vielä mahdollisesti paikalla", "kohdehenkilö kohdattu, tilanne ei hallinnassa" tms. Mahtuu varmasti samaan lauseeseen, kun millä apua pyydät."
Itse työskentelen myös vartijana/JV:nä ja tässä vajaan kymmenen vuoden aikana on joutunut niin monesti soittamaan häkeen että menee jo rutiinilla.
Aina ei vain tunnu häkepäivystäjä ymmärtävän että nyt on oikeasti hieman kädet täynnä tekemistä, vaikka sen on selvästi hänelle artikuloinut.
Muutamaan otteeseen on joutunut oikeasti ärähtämään että "jos nyt lopettaisit turhanpäiväisen kyselemisen/jahkailemisen ja hälyttäisit apua" ja sitten katkaista puhelu jotta voi jatkaa töitä.
On hieno koittaa pitää kiinniotettu hallinnassa, soittaa häkeen ja koittaa käskyttää kiinniotetun kavereita pysymään loitolla.. ja siis näitä kaikkia yhtäaikaa, yksin.
Tuntuu että samankaltaisissa tilanteissa toinen päivystäjä kysyy vain tarvittavat tiedot kun toinen saattaa ruveta kyselemään kaikkea täysin turhanpäiväistä. Ja kyllä, tiedän että teidän täytyy kysyä ne tietyt kysymykset, tietyissä tilanteissa.
Mitä esimerkiksi päivystäjälle kuuluu kiinniotetun syntymäaika, murtokohteen omistaja, tms? Eikös ne poliisit sitten kerää ne tarvittavat tiedot kun on saatu tilanne hallintaan.
Mutta eipä siinä, meitä on moneksi.
Ja kiitos hyvästä blogista!
"Ainakin pääkaupunkiseudulla on pelastuslaitoksen lisäksi useita yksityisiä ambulanssifirmoja. Jos kotona tms. on tilanne, joka vaatii ambulanssia mutta ei ihan heti, mutta oma kyytikään ei riitä, voiko asianomainen itse soittaa kiireettömän lanssin esimerkiksi HES:iltä tms? Vai kuuluisiko kyydin kiireellisyyden arvio aina joka tapauksessa mennä 112:n kautta? Kaipa, koska ei HES:issä ym. varmaankaan istu langan päässä sellaista päivystäjää, jolla olisi aikaa tehdä arvio jokaisesta soittajasta, vaan eivätkös he vain lähinnä tarpeen vaatiessa ota vastaan keikkoja 112:lta sekä sairaaloista ym. esim. kiireettömiä sairaalasiirtoja?"
--------------------------------
Tuo on hyvä kysymys... itse en ole tehnyt töitä Helsingin hätäkeskuksessa, joten en tiedä mikä heillä on ohjeistuksena. Tämä on nimenomaan helsinkiläinen tapa, tiedän, että ainakin Espoossa yksityiset sairaankuljetusyhtiöt ottavat vastaan tehtäviä ainoastaan hätäkeskuksen kautta. Saman luulisin koskevan Vantaata.
Näen tässä kuitenkin parikin ongelmaa; moni, joka soittaa hätäkeskukseen vähättelee omaa hätäänsä, varsinkin vanhemmat ihmiset, "älkää sit tulko pillit päällä" jne, vaikka potilas on oikeasti henkihievereissä. Mitä jos tällainen soittaa HES:iin, Esperiin tms.? En myöskään tiedä mikä on näiden yksityisten firmojen ohjeistus, millä tavalla ne priorisoivat, minkälaiset protokollat heillä on, tai onko sellaisia.
Katsoin itse HES:in sivuilta ohjeen, jonka mainitsit, mutta se oli vanha, kirjattu sivuille useampi vuosi sitten, en tiedä onko se up to date.
Minun täytyy oikein selvittää tätä asiaa, heräsi nimittäin mielenkiinto emmekä me omassa vuorossa työpaikalla keksineet mitään suoraa sääntöä-ratkaisua tähän.
Selvitän siis.
"Ehkäpä sinun pitäisi laatia postaus aiheena jonkin sortin tavalliset soitot. Että kirjoitat tänne meille esimerkkikeskustelun soittajan ja päivystäjän välillä jossakin sellaisessa asiassa mikä voisi kenen hyvänsä meidän kohdalle joskus tulla."
-----------------------------
Ei mikään huono idea, laitetaan korvan taakse, :).
Jaha. Taidan olla nyt sitten ihan harvinainen tapaus kun olen soittanut hätäkeskukseen seitsemän tai kahdeksan kertaa.
Eli ainakin kaksi puhelua ennen sitä, kun muutin eräiden häiriköiden naapuriin. Toinen oli tielle nukahtanut jamppa. Toinen oli kuollut mies.
t. Siipis
Jouduin vähän aikaa sitten seuraavanlaiseen tilanteeseen: Löysin ihmisen, joka oli "kuolleen näköinen". Soitin hätäkeskukseen ja kerroin havaintoni. Siellä oltiin aika huolettomia...Kysyin sitten itse, että pitääkö tehdä jotain. Sanoivat, että ei, lähetetään viranomaiset paikalle....Oletin siis,että ambulanssi ja poliisit tulevat paikalle (poliisit löytöpaikan takia)...Meni vajaa puoltuntia mutta mitään ei kuulunut. Soitin uudestaan ja minulle sanottiin, että "sinullehan soitettiin takaisin ja sanottiin, että viranomaiset tulee noin puolen tunnin päästä". Ei minulle kukaan ollut soittanut...Päivystäjä meni vähän hiljaiseksi ja sanoi, vaan että jaa...Loppujen lopuksi poliisit ja ruumisauto tulivat puolentoistatunnin päästä ekasta hälytyksestä. Mielestäni maallikkolle sysättiin liian suuri vastuu, mistä voin tietää varmaksi, että ihminen oli kuollut? Ehkä sydämessä olikin vielä "virtaa" ja se olisi saatu käyntiin....Kyseessä oli yhdeksänkymppinen mies mutta silti...Onko tämä yleinen käytäntö, että ambulanssia ei tule?
Lähetä kommentti